Toggle sidebar

Miten saan haluttoman miehen mukaan synnytykseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja En halua käydä sitä läpi yksin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Meillä oli miehen kanssa sopimus, että katsetta ei saa missään vaiheessa siirtää lantion alapuolelle. Myöhemmin mies sanoikin, että pahinta (minun kokemani kivun lisäksi) oli katsoa, kun epiduraalia laitettiin.

En myöskään ymmärrä miestä, joka ei pysty/kykene/halua olla tukena, vaikkei voikaan varsinaisesti auttaa tilanteessa.
 
Mä aikanaan ilmoitin miehelle, että voidaan miettiä sitä tuleeko hän sairaalaan mukaan vai ei; ja jos ei hän meinaa sinne lähteä, niin en minäkään sitten.

Minut tuntien mies ei edes esittänyt vaihtoehtoa että olisi jättänyt sairaalan väliin....
 
Niin, ja vaikka edellisessä viestissäni puhuinkin ensisynnyttäjistä, niin ihan yhtä lailla sitä "kokenuttakin" synnyttäjää voi pelottaa... Itselläni on kolmas koitos edessä maaliskuussa, ja niin naurettavalta kuin se kuullostaakin, minulle on aika varattuna pelkopolilta, sen verran kivulias oli kakkosen syntymä vaikka oppikirjan mukaan menikin :snotty: Nyt en siis enään pelkää tuntematonta, nyt olen kauhuissani kun tiedän mitä odottaa.
Jos tähän lisäksi joutuisin vielä stressaamaan sitä, että mies yhtäkkiä ilmoittaisi ettei olekaan tulossa mukaan kun siellä sairaalassa on niin kamalaa tai häntä alkaa oksettamaan/paskattamaan/pyörryttämään/ ihan mitä vaan siellä niin oltaisiin kyllä todella lähellä pelkosektiota (mistä hyvästä minut tuomittaisiin heti huonoksi äidiksi, joidenkin mielestä en olisi äidiksi kelpaava lainkaan... mutta pääasia ettei miestä "pakotettu" mukaan?)

Ap, voitko esim näyttää tämän ketjun miehellesi tai käydä hänen kanssaan puhumassa asiasta neuvolassa tms?
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04
Meillä mies oli esikoisen synnytyksessä mukana. Nyt kun toisen lapsen syntymä alkaa olla lähellä, ollaan sovittu miehen kanssa että hän on mukana avautumisvaiheessa ja lähtee ponnistusvaiheen ajaksi salista pois. Lapsen synnyttyä tulee sitten takaisin.
Koki edellisellä kerralla ponnistusvaiheen sivusta seuraamisen inhottavana, enkä halua häntä sitä väkisin toista kertaa kokemaan.
Tärkeintä, että on tukena alkuun ja muuten tiedän hänen olevan lähellä.
 
Se, että tuntuu siltä ettei halua mukaan synnytykseen, ei ole mitenkäänpäin suoraan verrannollinen valmiuteen isäksi.

Kyllä mä ymmärrän, että kaikki eivät sinne halua mukaan. Mun mies halusi- mutta toisaalta näki kyllä tuntien aikana, että aika kävi pitkäksi ja mies sen näköiseksi, ettei tiennyt mitä tekis ja kuinka päin olis- minä olin omissa maailmoissani ja musta tuntui hölmöltä pitää kädestä kiinni. Silittely ja hokeminen että pian se helpottaa, pian syntyy, hengitä tms- se vain ärsytti.

Siskon mies ei halunnut- mä tarjouduin tukihenkilöksi. Viime hetkillä muutti kuitenkin mielensä ja lähti mukaan. Eli voi siinä käydä niinkin.

Mutta mitään perhehelvettiä tuskin kannattaa valloilleen asian johdosta päästää.
Jos tuntee ettei halua tai kykene, silloin ei halua tai kykene.
Tukihenkilönä voi olla joku toinenkin, doula koulutuksia järjestetään jopa täällä meilläpäin kaukana sivistyksen kehdosta, joten olletenkin myös muualla Suomessa.

Näin jälkeenpäin ajateltuna, jos mä vielä itseni tuohon tilanteeseen saattaisin, menisin joko yksin, tai tahtoisin mukaani naisen joka on myös synnyttänyt, ja siis TIETÄÄ miltä se tuntuu ja mitä se on.
 
  • Tykkää
Reactions: Zucchini ja Maarit__
Mä en oikeasti antaisi ikinä anteeksi, jos mun mies ei jostain syystä suostuisi tulemaan mukaan synnytykseen. On se niin kumman vaikeaa vain pitää kädestä kiinni vaikka silmät sidottuna.
 
Me ihmiset ollaan tässäkin niin erilaisia. Mulle henk.koht. synnytykset on olleet henkisesti kuin "kauppareissuja"
tai miten sen osaisi sanoa...pakollinen asia joka hoidettava pois.
En ole koskaan kokenu sitä mitenkään "erikoisena" tapahtumana, en pelännyt ym.
Se vaan on ollut pakollinen keikka hoitaa. Mä myöskään en koskaan ole luonut siihen mitään ylimääräisiä suitsutuksen tunteita uudesta elämästä joka miehen kanssa luotiin tms.
En mä miestä mukaani vaadi esim. hammaslääkäriinkään, vaikka inhoankin niitä keikkoja.
 
  • Tykkää
Reactions: Maarit__ ja moekoe
Alkuperäinen kirjoittaja fruity:
Me ihmiset ollaan tässäkin niin erilaisia. Mulle henk.koht. synnytykset on olleet henkisesti kuin "kauppareissuja"
tai miten sen osaisi sanoa...pakollinen asia joka hoidettava pois.
En ole koskaan kokenu sitä mitenkään "erikoisena" tapahtumana, en pelännyt ym.
Se vaan on ollut pakollinen keikka hoitaa. Mä myöskään en koskaan ole luonut siihen mitään ylimääräisiä suitsutuksen tunteita uudesta elämästä joka miehen kanssa luotiin tms.
En mä miestä mukaani vaadi esim. hammaslääkäriinkään, vaikka inhoankin niitä keikkoja.
Click to expand...

Kun haet teille yhteisen hampaan :confused:...
 
Alkuperäinen kirjoittaja fruity:
No vaikka niin. Juurikin kerroin, ettei synnytys ole mulle mikään maailman pysäyttävä asia, meidän yhteinen. En koe siinä mitään juhlallisia meidän yhteinen luomus-juttuja. Lapsi maailmassa on sitten asia erikseen.
Click to expand...

No joo, mutta aika yhdentekevä asia se synnytys sitten on kun vertaat hammaslääkärikäyntiin. Eipä siinä sitten mitään, sinä näet asian niin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja fruity:
No vaikka niin. Juurikin kerroin, ettei synnytys ole mulle mikään maailman pysäyttävä asia, meidän yhteinen. En koe siinä mitään juhlallisia meidän yhteinen luomus-juttuja. Lapsi maailmassa on sitten asia erikseen.
Click to expand...

Ehkä ne naiset jotka ehdottomasti haluavat sen miehen synnytykseen mukaan ovat naisia joille synnytys on isompi ja pelottavampi kokemus?

Ei tarvi pohjimmiltaan edes olla kysymys tasa-arvosta tai toisen määräilystä vaan ihan siitä että tuo on juuri se tilanne missä kaikista eniten kaipaa kumppania rinnalleen.


Mitä hammaslääkäreihin tulee, en niistä itsekään pidä mutta en tunne hammaslääkärissä käyntiä kohtaan missään tapauksessa samanlaista pelkoa ja epävarmuutta enkä pidä sitä muutenkaan lähellekään yhtä suurena ja merkityksellisenä tapahtumana kuin synnytystä. Mutta jos kärsisin todella pahasta hammaslääkärifobiasta ja minulle jouduttaisiin tekemään joku isompi toimenpide tuolla niin kyllä toivoisin että mies lähtisi tuekseni. Ja uskaltaisin veikata että hän lähtisi. Sanoin kuin itse menisin mukaan jos hän kaipaisi minua tueksi johonkin asiaan joka häntä pelottaa ja ahdistaa valtavasti.
 
  • Tykkää
Reactions: MsGodDammit ja Millenia
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
Ehkä ne naiset jotka ehdottomasti haluavat sen miehen synnytykseen mukaan ovat naisia joille synnytys on isompi ja pelottavampi kokemus?

Ei tarvi pohjimmiltaan edes olla kysymys tasa-arvosta tai toisen määräilystä vaan ihan siitä että tuo on juuri se tilanne missä kaikista eniten kaipaa kumppania rinnalleen.


Mitä hammaslääkäreihin tulee, en niistä itsekään pidä mutta en tunne hammaslääkärissä käyntiä kohtaan missään tapauksessa samanlaista pelkoa ja epävarmuutta enkä pidä sitä muutenkaan lähellekään yhtä suurena ja merkityksellisenä tapahtumana kuin synnytystä. Mutta jos kärsisin todella pahasta hammaslääkärifobiasta ja minulle jouduttaisiin tekemään joku isompi toimenpide tuolla niin kyllä toivoisin että mies lähtisi tuekseni. Ja uskaltaisin veikata että hän lähtisi. Sanoin kuin itse menisin mukaan jos hän kaipaisi minua tueksi johonkin asiaan joka häntä pelottaa ja ahdistaa valtavasti.
Click to expand...

No nimenomaan. Ja kuten sanoinkin, ihmiset ovat erilaisia. Joku sen miehen tarvitsee tuekseen pelon tms. vuoksi, ja sitten kuten jotkut kirjoittivat vähän siihen tyyliin, että periaatteen vuoksi.
Ja kun se on periaatteen vuoksi, niin siihen ei muu tukihenkilö kelpaa, vain mies, ja jos hän ei halua, pysty, kykene, niin on yhtäkuin huono mies... :)
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Maarit__, moekoe ja Zucchini
Mun mies on mulle tukena asiassa kuin asiassa. Kuitenkin, kaikesta miehisyydestään huolimatta, hän voi huonosti kun näkee minua pistettävän tai otettavan verta. Häntä pelotti synnytys etukäteen varmasti enemmän kuin minua, ja hän hermoili pitkästi etukäteen sitä kuinka saa omat reaktionsa pidettyä aisoissa. Ei ollut missään vaiheessa kieltäytymässä, koska ajatteli että hänen kuuluu olla siellä minua varten.

No, me sitten sovimme minun aloitteestani, että jos miehellä tekee huonoa niin hän voi poistua salin ulkopuolelle, enkä minä siitä vedä herneitä nokkaan. Kumpikaan meistä ei tietenkään tiennyt millaista se sitten tulee olemaan, mutta tämän "sopimuksen" avulla mies pystyi lähtemään synnytykseen pelkästään terveen jännityksen kanssa ilman että hermoili omia reaktioitaan. Ja kappas, mies oli aivan mahtava, osasi olla juuri niiin rento ja reipas kuin kaipasinkin ja hääri kätilön kanssa siellä jalkopäässä (koski vauvan tukkaa ennen kuin muakin pyydettiin sitä koittamaan jne), eikä mitään merkkiä heikotuksesta tai ällötyksestä.

Ap:n tilanteessa koittaisin saada aikaan jonkinlaisen sopimuksen asiasta, esim. että mies voi niin tuntiessaan poistua salin ulkopuolelle odottamaan. Luulen kuitenkin, että kun se h-hetki on käsillä niin ei siitä kovin moni lähde. Paitsi jos synnyttävä äiti lähettää miehensä helvettiin, tätäkin olen kuullut.
 
Niin, jospa määkin vaan ilmoittaisin miehelle että en mää halua synnyttämään. Mut jaajuu, en mä voi. Mun on pakko sinne mennä se lapsi ulos pukaamaan jos se halutaan. Ja ihan samalla tapaa ukko saa hoitaa velvollisuutensa ja tulla minua tukemaan. Voi synnyttäjäkin pyörtyä. Pyörtymiseen ei kuole. Voi istua tuolilla valmiiksi jos pelkää että pyörtyy, ei tarvii kattoo alapäähän jos pelkää verta, voi istua siinä vieressä turpa kiinni ja pitää kädestä, kunhan osoittaa seisovansa mun rinnalla silloin kun mä miestäni tarvitsen.

Eli ymmärrän sua ap, toivottavasti miehesi unohtaa itsekkyytensä. Se on teidän YHTEINEN lapsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja fruity:
No nimenomaan. Ja kuten sanoinkin, ihmiset ovat erilaisia. Joku sen miehen tarvitsee tuekseen pelon tms. vuoksi, ja sitten kuten jotkut kirjoittivat vähän siihen tyyliin, että periaatteen vuoksi.
Ja kun se on periaatteen vuoksi, niin siihen ei muu tukihenkilö kelpaa, vain mies, ja jos hän ei halua, pysty, kykene, niin on yhtäkuin huono mies... :)
Click to expand...


Juu, en minäkään ymmärrä sitä että periaatteen vuoksi tyyliin jotain vakta-asemaa käyttäen pakotetaan toinen mukaan hänelle vaikeaan tilanteeseen jos se on sellainen juttu minkä voisi käydä hyvin itsekin läpi tai ottaa tukihenkilöksi jonkun toisen.
 
  • Tykkää
Reactions: Maarit__, Millenia ja Zucchini
Me sovittiin miehen kanssa että tulee synnytykseen, mutta ei kurkistele jalkoväliin. Sanoinkin, että ihan turha mennä kurkistelemaan ja traumoja hakemaan.
Käytännössä mies oli vierellä kun voikin kipujani ammeessa ja oksensin. Oli vieressä kun epiduraali laitettiin. Kun vointi helpotti (oksentelu ja kivut) niin lähti syömään.
Itse syntymän ajan mies istui tuolissa vieressäni, pääpuolella. Pääsi sitten pesemään tytön jne.
Sanoi että kurjinta oli katsoa kun minua oksetti eikä voinut auttaa. SIlti pysyi vierellä.
 
No, mun mielestä se on ihan puhtaasti miehen päätettävä asia, missä haluaa synnytyksen aikana olla. Lapsi saadaan maailmaan ilman miestäkin ja miehen läsnäolo on ihan puhtaasti miehen elämys. Ei siitä miehestä mitään iloa sille synnyttäjälle ole, varsinkaan, jos on paikalla vastentahtoisesti.
 
  • Tykkää
Reactions: Aamuäree ja Maarit__
mä olen synnyttänyt kolme lasta ilman miestä.Ekassa synnytyksessä oli ystävä mukana tokassa ja kolmannessa olin yksin.Mies ei itse halunnut tulla,enkä pakottanut.Ihan hyvät muistot mulla synnytyksistä on jäänyt.
 
[QUOTE="vIERAS";28023306]Niin, jospa määkin vaan ilmoittaisin miehelle että en mää halua synnyttämään. Mut jaajuu, en mä voi. Mun on pakko sinne mennä se lapsi ulos pukaamaan jos se halutaan. Ja ihan samalla tapaa ukko saa hoitaa velvollisuutensa ja tulla minua tukemaan. Voi synnyttäjäkin pyörtyä. Pyörtymiseen ei kuole. Voi istua tuolilla valmiiksi jos pelkää että pyörtyy, ei tarvii kattoo alapäähän jos pelkää verta, voi istua siinä vieressä turpa kiinni ja pitää kädestä, kunhan osoittaa seisovansa mun rinnalla silloin kun mä miestäni tarvitsen.

Eli ymmärrän sua ap, toivottavasti miehesi unohtaa itsekkyytensä. Se on teidän YHTEINEN lapsi.[/QUOTE]

ja hyvin mukavalla tavalla alkaa miehen taival isänä :flower:
 
[QUOTE="juulia";28023489]ja hyvin mukavalla tavalla alkaa miehen taival isänä :flower:[/QUOTE]

Joo, olihan se kamalaa olla mukana oman lapsensa syntymässä :D mies raukka.

Mitäs se sit tarkottaa, kun papin edessä sanotaan niin myötä- kuin vastamäessä, jos ei kumppanin mukaan tule tueksi KUN kumppani niin pyytää? :O Mä en keksi mitään tilannetta, mihin en menisi mieheni mukaan tueksi, jos mieheni minua pyytää.

Meillä kyllä oli asia selvillä jo ennen lapsen tekoa, että miehen ihan oma valinta oli haluaako näin kamalan noita-akan ottaa :D
 
[QUOTE="juulia";28023489]ja hyvin mukavalla tavalla alkaa miehen taival isänä :flower:[/QUOTE]

Ja miten mukavalla tavalla alkaa synnytystä pelkäävän naisen äitiys kun mies jättää hänet yksin hoitamaan läpi koko homman...?
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa