Miten suhtautuisitte jos mies ilmoittaisi suhteen alussa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Voi luoja... ymmärätkö lukemaasi?
Kyse on siitä, miten asiasta puhuu.
Olitko paikalla ap:n treffeillä. Kovin ainakin kuvittelet niin.

Mulle on puhuttu ekoilla treffeillä jotain, mikä mun mielestä ei kuulu ekoille treffeille. Ja se ei tod ollut tulevaisuuden perhe haaveet. Vaan mies kertoi että oli nuorena niin notkea että pystyi ottaan itseltää suihin. Se ei mun mielestä oikein kuulunut ekoille treffeille vaikka mielenkiintoinen fakta olikin ( en tiennyt et miehet sellaiseen pystyy)
 
Olitko paikalla ap:n treffeillä. Kovin ainakin kuvittelet niin.

Mulle on puhuttu ekoilla treffeillä jotain, mikä mun mielestä ei kuulu ekoille treffeille. Ja se ei tod ollut tulevaisuuden perhe haaveet. Vaan mies kertoi että oli nuorena niin notkea että pystyi ottaan itseltää suihin. Se ei mun mielestä oikein kuulunut ekoille treffeille vaikka mielenkiintoinen fakta olikin ( en tiennyt et miehet sellaiseen pystyy)
No minulle on aikoinaan eräs mies alkanut muutamien treffien jälkeen puhumaan yhteen muutosta ja yhteisestä tulevaisuudesta, juoksin karkuun, ja hyvä niin.
Myöhemmin kaverin tutun kautta kuulin, kuinka mies myöhemmässä suhteessaan oli osottautunut hulluksi kontrollifriikiksi.
 
Voi herranen aika sentään? Oletko sä tuuliviiri joka muuttuu toisten ihmisten toiveiden mukaan. Onnea vaan...

Ja eikö ole sairasta roikottaa toista odottamassa jos vaikka mieli muuttuis?
En ole tuuliviiri. Sen sijaan olen älykäs ja jo sen verran elämää nähnyt ihminen, jotta ymmärrän, että tilanteet ja oma mieli muuttuvat. Tyhmä ihminen ajattelee asioista musta-valkoisesti ja tekee ehdottomia päätöksiä sen sijaan, että avoimin mielin suhtautuisi uusiin tilanteisiin.
 
Ei sinua kukaan käske mihinkään sopeutumaan, koska et ole sitoutunut tuossa vaiheessa mihinkään. Toteat vain, että emme sovi yhteen ja siirryt seuraavaan. Kieroa se olisi, jos niitä ehtoja tulisi vasta sitoutumisen jälkeen.

Kaikilla on ehtoja, mutta moni täällä kuvittelee, että ne omat ehdot ovat automaattisia ja täysin oikeita, ja niistä poikkeavat ehdot ovat täysin kohtuuttomia. Näin ei ole. Jos haluaa välttämättä naimisiin, on se kohtuuton ehto sellaiselle, joka ei naimisiin halua. Tässä kohtaa kaksi ristikkäistä ehdotonta vaatimusta, ja molemmat ovat tasan yhtä kohtuullisia.
Ilmeisesti olemme täysin eri linjoilla parisuhteen olemuksen suhteen. Meilläkin on mieheni kanssa eriävät mielipiteet siitä, missä haluaisi asua. Emme kuitenkaan typeränä kumpikaan ole sanelleet ehtoja "minä halua näin, näin tehdään", vaan fiksujen ihmisten tapaan päätyneet kompromissiin.
 
En ole tuuliviiri. Sen sijaan olen älykäs ja jo sen verran elämää nähnyt ihminen, jotta ymmärrän, että tilanteet ja oma mieli muuttuvat. Tyhmä ihminen ajattelee asioista musta-valkoisesti ja tekee ehdottomia päätöksiä sen sijaan, että avoimin mielin suhtautuisi uusiin tilanteisiin.
Minä tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän, mitä elämältäni haluan, ja se ei tule muuttumaan. Herra paratkoon, sellainen ihminen on vihoviimeinen, joka ensin haluaa lapsia ja sitten ei haluakaan, tai päin vastoin. Tai keksii, ettei sittenkään halua avioliittoa, vaikka olisi sitä ensimmäiset 10 vuotta halunnut ja naimisiinkin olisi menty. Selkärangattomia niljakkeita tuollaiset keskenkasvuiset tuuliviirit, kyllä nämä asiat pitää selvittää itsensä kanssa ennen parisuhdetta, koska ei kukaan halua tuhlata aikaa sellaiseen ihmiseen, joka lopulta haluaakin eri asioita elämältään.
 
  • Tykkää
Reactions: Zariza
Ilmeisesti olemme täysin eri linjoilla parisuhteen olemuksen suhteen. Meilläkin on mieheni kanssa eriävät mielipiteet siitä, missä haluaisi asua. Emme kuitenkaan typeränä kumpikaan ole sanelleet ehtoja "minä halua näin, näin tehdään", vaan fiksujen ihmisten tapaan päätyneet kompromissiin.
Riippuu täysin siitä, kuinka tärkeitä nuo asiat ovat. Joku ei ikimaailmassa halua muuttaa mihinkään, ja toisella ei asialla ole niin paljon merkitystä, ehkä mieto toive jostakin. Mutta jos ihmisellä on vahva halu asua juuri jossakin tietyssä paikassa, ei hänen todellakaan kannata ryhtyä parisuhteeseen sellaisen kanssa, joka haluaa asua toisella puolella maapalloa -- elleivät molemmat ole hakemassa kaukosuhdetta. Sinä kuvittelet olevasi kaikessa joustava, mutta se nyt vain johtuu siitä, ettei miehesi toiveet ole menneet niin pahasti ristiin omiesi kanssa, että sinun pitäisi luopua jostain itsellesi merkittävästä.
 
Riippuu täysin siitä, kuinka tärkeitä nuo asiat ovat. Joku ei ikimaailmassa halua muuttaa mihinkään, ja toisella ei asialla ole niin paljon merkitystä, ehkä mieto toive jostakin. Mutta jos ihmisellä on vahva halu asua juuri jossakin tietyssä paikassa, ei hänen todellakaan kannata ryhtyä parisuhteeseen sellaisen kanssa, joka haluaa asua toisella puolella maapalloa -- elleivät molemmat ole hakemassa kaukosuhdetta. Sinä kuvittelet olevasi kaikessa joustava, mutta se nyt vain johtuu siitä, ettei miehesi toiveet ole menneet niin pahasti ristiin omiesi kanssa, että sinun pitäisi luopua jostain itsellesi merkittävästä.
Enköhän minä nyt itse tiedä paremmin toiveemme ja niiden ristiin menemiset kun joku random tyyppi mammapalstalta :D

Ja joo, kannattaa joskus kokeilla sitä, että hiukan avaa sitä omaa ehdotonta ajatusmaailmaansa; saattaa yllättyä positiivisesti (y)
 
Minä tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän, mitä elämältäni haluan, ja se ei tule muuttumaan. Herra paratkoon, sellainen ihminen on vihoviimeinen, joka ensin haluaa lapsia ja sitten ei haluakaan, tai päin vastoin. Tai keksii, ettei sittenkään halua avioliittoa, vaikka olisi sitä ensimmäiset 10 vuotta halunnut ja naimisiinkin olisi menty. Selkärangattomia niljakkeita tuollaiset keskenkasvuiset tuuliviirit, kyllä nämä asiat pitää selvittää itsensä kanssa ennen parisuhdetta, koska ei kukaan halua tuhlata aikaa sellaiseen ihmiseen, joka lopulta haluaakin eri asioita elämältään.
Niin, maailma on kyllä täysi ihmisiä, jotka kuvittelevat aina tietävänsä kaiken ja kuvittelevan, että asiat pysyvät ikuisesti ennallaan.
 
Enköhän minä nyt itse tiedä paremmin toiveemme ja niiden ristiin menemiset kun joku random tyyppi mammapalstalta :D

Ja joo, kannattaa joskus kokeilla sitä, että hiukan avaa sitä omaa ehdotonta ajatusmaailmaansa; saattaa yllättyä positiivisesti (y)
Kokeiltu on. Viimeisimmälle annoin täysin vapaat kädet, minulle sopi kaikki, koska satuin olemaan sellaisessa elämäntilanteessa, ja hän totesi, ettei sittenkään halua parisuhdetta kenenkään kanssa. :D:D:D Ainoa ehto, jonka asetin, oli se, etten ota perseeseen.
 
Niin, maailma on kyllä täysi ihmisiä, jotka kuvittelevat aina tietävänsä kaiken ja kuvittelevan, että asiat pysyvät ikuisesti ennallaan.
Mä tiedän etten pysy ennallani. Me emme voi elää tulevaisuudessa. Siksi meidän on elettävä tässä ainoassa hetkessä ja oltava siinä rehellisiä itsellemme ja toisille. Mä en voi luvata muuttuvani ylihuomenna. Tai edes vuoden päästä.

Siksi, jos tiedän että jokin minun vahva ajatus - tai tunne- voi vaikuttaa toiseen tai pahimmillaan johtaa harhaa - olen velvollinen sen ilmaisemaan.

Olkoon että elämä on minua monessa muokannut. On myös tekijöitä jotka ei ole muuttunut.
 
Mä tiedän etten pysy ennallani. Me emme voi elää tulevaisuudessa. Siksi meidän on elettävä tässä ainoassa hetkessä ja oltava siinä rehellisiä itsellemme ja toisille. Mä en voi luvata muuttuvani ylihuomenna. Tai edes vuoden päästä.

Siksi, jos tiedän että jokin minun vahva ajatus - tai tunne- voi vaikuttaa toiseen tai pahimmillaan johtaa harhaa - olen velvollinen sen ilmaisemaan.

Olkoon että elämä on minua monessa muokannut. On myös tekijöitä jotka ei ole muuttunut.
Sinusta en tiedä, mutta kyllä kaikki minun lapsuudenkaverini ovat pysyneet samanlaisina nämä vuosikymmenet, jotka olen heidät tuntenut. Aika lailla murrosiässä alkoi näkyä, mihin suuntaan heidän elämänsä oli menossa, ja kaikki ovat edelleen samalla polulla kuin mille he pari kymmentä vuotta sitten päätyivät.

Moni ilmoitti jo lapsena sisäisestä tunteestaan, että lapsia on pakko saada, eikä sekään tunne ole yhdeltäkään missään vaiheessa hävinnyt. Pari totesi lapsena, ettei lapsia halua, eivätkä he lapsia hankkineet. Yksi tuttuni ilmaisi lapsena, ettei lapsia halua, mutta kumma kyllä päätti kuitenkin lapsia hankkia, eli on näitä mielen muuttajia olemassa, mutta erittäin harvinaisia ovat. Valtaosa tietää pikkulapsesta asti, haluaako hän lapsia vai ei, ja ajatus siitä, ettei aikuinen tietäisi tätä on naurettava, koska suurin osa aikuisista tosiaankin tietää, haluaako lapsia vai ei, ja hyvin harvan mieli muuttuu.
 
Kyllä mä jo tässä iässä (50) tiedän, että en enää ala lapsia tekemään tai perhettä perustamaan.
Voin sanoa sen jo ennen ensimmäisiä treffejä niin ei tule haaskattua kenenkään aikaa.
Yhteen muuttamisesta mulla ei ole kiveenhakattua mielipidettä.
En tunne semmoiseen mitään tarvetta.
Jos joskus muutan jonkun kanssa yhteen niin kummankin pitää tuntea paikka omaksi kodikseen.
Ei niin, että mä muutan jonkun kämppään tai joku muuttaa mun kämppään.
Mun pitää voida tuntea, että toi on mun kotiovi oli omistussuhteet mitä tahansa.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
Sinusta en tiedä, mutta kyllä kaikki minun lapsuudenkaverini ovat pysyneet samanlaisina nämä vuosikymmenet, jotka olen heidät tuntenut. Aika lailla murrosiässä alkoi näkyä, mihin suuntaan heidän elämänsä oli menossa, ja kaikki ovat edelleen samalla polulla kuin mille he pari kymmentä vuotta sitten päätyivät.

Moni ilmoitti jo lapsena sisäisestä tunteestaan, että lapsia on pakko saada, eikä sekään tunne ole yhdeltäkään missään vaiheessa hävinnyt. Pari totesi lapsena, ettei lapsia halua, eivätkä he lapsia hankkineet. Yksi tuttuni ilmaisi lapsena, ettei lapsia halua, mutta kumma kyllä päätti kuitenkin lapsia hankkia, eli on näitä mielen muuttajia olemassa, mutta erittäin harvinaisia ovat. Valtaosa tietää pikkulapsesta asti, haluaako hän lapsia vai ei, ja ajatus siitä, ettei aikuinen tietäisi tätä on naurettava, koska suurin osa aikuisista tosiaankin tietää, haluaako lapsia vai ei, ja hyvin harvan mieli muuttuu.
Nyt tuli kyllä väitettyä kaikenlaista mututuntumalla!!
 
  • Tykkää
Reactions: .....
Tilanne on se että en itsekään halua lapsia. Mutta mies näkee tulevaisuuden saman katon alla. Joutuisimme muuttamaan eri paikkakunnalle. MInua arveluttaa lähteä lapsen kanssa asumaan taloon, josta toinen voi halutessaan ajaa pois. Hän on sanonut ettei vaadi mitään asumismaksuja minulta, mutta eiköhän sitä ainakin sähköt ja vedet makseta kulutuksen mukaan. Tosi reilua sinänsä.

Mutta kuitenkin pelottaa se kun alussa ollaan noin ehdoton. Mies tuskin muuttaa kantaa, edellinen suhde kaatui juuri noihin asioihin - mies piti päänsä, nainen olisi halunnut enemmän. Pelottaa että asetumme kodiksi ja miehellä on yksinvalta määrätä meidän lähdöstämme.
Mitä vittua, ekat treffit ja sä oot jo muuttamassa?
 
Teinimäistä on se, ettei tiedä, mitä elämältään haluaa, ja muuttaa suunnitelmiaan tuuliviirin tavoin. Sellaisista ihmisistä ei pidä kukaan. Tällaisia tuuliviirejä, jotka ovat joko päättämättömiä, tai niin tyhmiä, etteivät tajua, mitä haluavat, tai ihan vain puhtaita valehtelijoita, on tullut riittävästi vastaan, joten todellakin ei kiitos. Miehen (ja naisenkin) pitää olla sanansa mittainen, eikä kiero myötäilijä ja tyhjänpuhuja.

Minua pelottaa eniten ihmiset, jotka eivät kykene muuttamaan mielipidettään tai näkemyksiään vaan yrittävät periaattesta pitää kiinni jostakin siksi, että kerran ovat päättäneet jotakin.

Yhden ihmisen elämä on aika monimuotoinen ja monen tekijän muodostama organismi. Joskus jotkin tekijät saattavat muuttua elämässä sen verran, että se muuttaa paljonkin henkilön perspektiiviä elämäänsä. Meidän ihmisten kuuluu kasvaa ja muuttua elämän myötä ja oppia jotain siitä matkasta mikä on menty.

Se, ettei tiedä mitä haluaa, ei tee kenestäkään tyhmää, tuuliviiriä tai mitään muutakaan. Se tekee ihmisestä rehellisen. Sensijaan sinun pitäisi kysyä itseltäsi, miksi sinua ärsyttää niin kovin henkilö, joka ei tiedä mitä haluaa? Ärsyttääkö sinua se, että tilanne on täysin hallitsematon sinulle? Onko se sietämätöntä, että joku jättää oven auki ja antaa elämän viedä?
 
Minua pelottaa eniten ihmiset, jotka eivät kykene muuttamaan mielipidettään tai näkemyksiään vaan yrittävät periaattesta pitää kiinni jostakin siksi, että kerran ovat päättäneet jotakin.

Yhden ihmisen elämä on aika monimuotoinen ja monen tekijän muodostama organismi. Joskus jotkin tekijät saattavat muuttua elämässä sen verran, että se muuttaa paljonkin henkilön perspektiiviä elämäänsä. Meidän ihmisten kuuluu kasvaa ja muuttua elämän myötä ja oppia jotain siitä matkasta mikä on menty.

Se, ettei tiedä mitä haluaa, ei tee kenestäkään tyhmää, tuuliviiriä tai mitään muutakaan. Se tekee ihmisestä rehellisen. Sensijaan sinun pitäisi kysyä itseltäsi, miksi sinua ärsyttää niin kovin henkilö, joka ei tiedä mitä haluaa? Ärsyttääkö sinua se, että tilanne on täysin hallitsematon sinulle? Onko se sietämätöntä, että joku jättää oven auki ja antaa elämän viedä?
Tuuliviiri on turha ja itsekäs ihminen, pikkulapsen kaltainen. Moni kasvaa pois lapsuuden tuuliviirivaiheesta, jotkut ressukat jäävät ikuisiksi kakaroiksi. Ihminen, joka ei tiedä elämänsä suuntaa, etenee yhden askeleen eteenpäin, muuttaa mieltä, kaksi askelta oikealle, muuttaa mieltä, yhden vasemmalle, muuttaa mieltä, ja kaksi taaksepäin, eikä pääse koskaan mihinkään. Päättämättömyys ja jatkuva tarve itsensä uudelleen keksimiseen ovat merkkejä typeryydestä ja ennakoimiskyvyttömyydestä -- tai pelosta. Kun harkitsee asiat hyvin ja tekee hyvät valinnat jo nuorena, ei tarvitse jatkossakaan muuttaa mitään. Kyse ei ole vääristä valinnoista pakolla kiinni pitämisestä, vaan siitä, että jätetään tekemättä ne väärät valinnat. Tämä toki vaatii älykkyyttä, syy-seurausyhteyksien ymmärrystä ja itsetuntemusta.

Ne jotka antavat elämän viedä, ovat niitä jotka ihan vahingossa pettävät puolisoaan, varastavat firman rahat ja polttavat sen maan kamaralle, kun se juuri sillä hetkellä tuntui hyvältä idealta, puukottavat kolmevuotiaan lapsensa, koska elävät hetkessä, ja sekin tuntui sillä hetkellä oikealta ratkaisulta, jne.
 
Viimeksi muokattu:
Tuuliviiri on turha ja itsekäs ihminen, pikkulapsen kaltainen. Moni kasvaa pois lapsuuden tuuliviirivaiheesta, jotkut ressukat jäävät ikuisiksi kakaroiksi. Ihminen, joka ei tiedä elämänsä suuntaa, etenee yhden askeleen eteenpäin, muuttaa mieltä, kaksi askelta oikealle, muuttaa mieltä, yhden vasemmalle, muuttaa mieltä, ja kaksi taaksepäin, eikä pääse koskaan mihinkään. Päättämättömyys ja jatkuva tarve itsensä uudelleen keksimiseen ovat merkkejä typeryydestä ja ennakoimiskyvyttömyydestä -- tai pelosta. Kun harkitsee asiat hyvin ja tekee hyvät valinnat jo nuorena, ei tarvitse jatkossakaan muuttaa mitään. Kyse ei ole vääristä valinnoista pakolla kiinni pitämisestä, vaan siitä, että jätetään tekemättä ne väärät valinnat. Tämä toki vaatii älykkyyttä, syy-seurausyhteyksien ymmärrystä ja itsetuntemusta.



Sellainen elämä, jossa ei tehdä vääriä valintoja on elämä, jota ei ole eletty. Siinä ei ole mitään älykästä eikä mitään ylevää. Se on pelkoa itse elämää kohtaan. Sellainen pelko ei myöskään anna uskallusta myöntää virheitään vaan pakottaa elämään niiden kanssa loppuun asti. Itsetuntemus voi kasvaa vain virheiden ja oikeiden valintojen myötä.

Sen lisäksi unohdat täysin sen seikan, että elämällä on aina heittää yksi jokeri pakasta, joka pistää kaiken sekaisin ja antaa mahdollisuuden arvioida kaiken uudelleen.

On sääli, että kovin monet pitävät katumusta, vääriä valintoja tai virheitä negatiivisina asioina. Ne eivät nimittäin ole sitä, mikäli onnistumme oppimaan niistä.
 
Kilsat kuluttaa pahimmat särmät graniitistakin.

Toisekseen, kaikkea ei voi valita.
Elämä heittää eteen kaikenlaista jonka kanssa on vaan tultava toimeen. Se on jo Raamatullinen kysymys, että miksi juuri minä?
Hyvässä ja pahassa.
Elämä heittää hyvin vähän eteen mitään erityisempää, monesti kyse on juuri omista huonoista valinnoista.

Esimerkiksi jonkun mielestä syrjähyppy, kiinnijääminen ja parisuhteen loppu on kaikki vain huonoa tuuria ja elämän huonoa kohtelua, mutta fiksu tietää, että syrjähypystä seuraa ero, ja jättää valitsemasta syrjähypyn. Mitä vähemmän huonoja valintoja tekee, sitä helpompi elämä. Jos päättää, ettei tarvitse huumeita elämäänsä, on elämä paljon helpompaa ja mukavampaa kuin sellaisen, jolta jää hyvä työpaikka saamatta positiivisen huumetestin vuoksi. Jos päättää, ettei riko lakia, on elämä paljon helpompaa kuin sellaisen, joka kaiken aikaa miettii, miten välttää kiinnijäämisen, tai joka joutuu lopulta vankilaan tai sakkojen ulosottoon.
 
Elämä heittää hyvin vähän eteen mitään erityisempää, monesti kyse on juuri omista huonoista valinnoista.

Esimerkiksi jonkun mielestä syrjähyppy, kiinnijääminen ja parisuhteen loppu on kaikki vain huonoa tuuria ja elämän huonoa kohtelua, mutta fiksu tietää, että syrjähypystä seuraa ero, ja jättää valitsemasta syrjähypyn. Mitä vähemmän huonoja valintoja tekee, sitä helpompi elämä. Jos päättää, ettei tarvitse huumeita elämäänsä, on elämä paljon helpompaa ja mukavampaa kuin sellaisen, jolta jää hyvä työpaikka saamatta positiivisen huumetestin vuoksi. Jos päättää, ettei riko lakia, on elämä paljon helpompaa kuin sellaisen, joka kaiken aikaa miettii, miten välttää kiinnijäämisen, tai joka joutuu lopulta vankilaan tai sakkojen ulosottoon.
Yleensä se elämä yllättää juuri niissä tärkeimmissä asioissa. Puoliso kuolee yllättäen, lasta ei kuulukkaan yrityksistä huolimatta, vakava sairaus iskee parhaassa työiässä.
Harvalla elämä ilman yllätyksiä sujuu.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
Mun tyttöystävä ilmoitti 19-vuotiaana että hän ei halua koskaan lapsia ja että jos minä haluan, niin kannattaa etsiä toinen nainen. Reilu peli mun mielestä. Nyt 22v yhdessä ja ei ole lapsia.

Minun siskoni ilmoitti yli parikymppisenä sekä miehelleen että koko suvulle, ettei halua lapsia. Nyt reilu kolmekymppisenä toinen lapsi on tuloillaan. Eikä lapset ole vahinkoja, vaan hartaasti toivottuja.

Niin se ihmisen mieli muuttuu. Eikä siinä ole mitään pahaa.
 
Tuuliviiri on turha ja itsekäs ihminen, pikkulapsen kaltainen. Moni kasvaa pois lapsuuden tuuliviirivaiheesta, jotkut ressukat jäävät ikuisiksi kakaroiksi. Ihminen, joka ei tiedä elämänsä suuntaa, etenee yhden askeleen eteenpäin, muuttaa mieltä, kaksi askelta oikealle, muuttaa mieltä, yhden vasemmalle, muuttaa mieltä, ja kaksi taaksepäin, eikä pääse koskaan mihinkään. Päättämättömyys ja jatkuva tarve itsensä uudelleen keksimiseen ovat merkkejä typeryydestä ja ennakoimiskyvyttömyydestä -- tai pelosta. Kun harkitsee asiat hyvin ja tekee hyvät valinnat jo nuorena, ei tarvitse jatkossakaan muuttaa mitään. Kyse ei ole vääristä valinnoista pakolla kiinni pitämisestä, vaan siitä, että jätetään tekemättä ne väärät valinnat. Tämä toki vaatii älykkyyttä, syy-seurausyhteyksien ymmärrystä ja itsetuntemusta.

Ne jotka antavat elämän viedä, ovat niitä jotka ihan vahingossa pettävät puolisoaan, varastavat firman rahat ja polttavat sen maan kamaralle, kun se juuri sillä hetkellä tuntui hyvältä idealta, puukottavat kolmevuotiaan lapsensa, koska elävät hetkessä, ja sekin tuntui sillä hetkellä oikealta ratkaisulta, jne.
No huh huh. Melkoinen vastuu alle parikymppiselle asetetaan, jos satavarmasti jo sen ikäisenä pitäisi tietää, mitä loppuelämältä haluaa.

Elämä on oppimisprosessi. Siinä vaiheessa kun et enää ole valmis oppimaan uutta (myös itsestäsi), alkaa elämä käydä turhaksi.
 

Similar threads

N
Viestiä
10
Luettu
2K
P
A
Viestiä
24
Luettu
3K
A
W
Viestiä
11
Luettu
1K
Aihe vapaa
wannabe-maybe ma
W
A
Viestiä
1
Luettu
597
A

Yhteistyössä