Miten te äidit jaksatte kaiken?

[kylmä nainenko]

En jaksa olla täydellinen. En tajua miten muut äidit/vaimot/ystävät pystyvät siihen. Olen tällä hetkellä kotona hoitamassa lastamme ja tuntuu että kaikki voimat menee arjen pyörittämiseen. Pidän kyllä lapsen kanssa olemisesta, mutta kaikki muu tuntuu välillä tosi raskaalta. Lapsen hoidon lisäksi pitää tietenkin tehdä myös taloustyöt, pestä pyykit (niitä tulee väh. koneellinen päivässä) ja laittaa ruuat ja siivota, ja sotkua tulee pienen syömäänopettelijan kanssa joka ruokailun jäljijltä runsaasti. Imuroin ja pesen lattiat keittiössä lähes päivittäin, keittiön lattiaa kuuraan joka ruokailun jälkeen.

Mies on minua paljon siistimpi perusluonteeltaan ja hän huomauttelee aina, jos joku asia on jäänyt rempalleen (maitopurkit taittelematta, hanassa likaa, peltipurkit viemättä, muruja/tahroja pöydällä, lattialla tahroja...) Tsempaan todella että saisin kaiken siivottua kun sotkua tulee koko ajan lisää.

No, tää nyt vielä menee. Kuuluuhan se tavallaan mun hommiin kun kerran kotona olen. Muta muuta en sitten juuri jaksakaan. Mies tekee pitkää päivää ja kun vihdoin saadaan lapsi nukkumaan olen niin kuitti että jaksan katsoa telkkarista ehkä yhden ohjelman ja sitten olen valmis nukkumaan. En muista milloin viimeksi olisin meikannut, laittanut hiuksia (kammannut hiuksia!), pukeutunut yhteensopiviin vaatteisiin, käyttänyt koruja, ostanut mitään kivaa itselleni, ajanut ihokarvoja, tehnyt kasvohoitoja, käyttänyt vartalovoidetta, (hyvä jos kasvovoidetta ehtii sipaista joinain päivinä ja hampaiden pesukin jää välillä aamuisin väliin), kynsien leikkuu tulee vasta sitten kun ovat todella ylitkät... listaa voisi jatkaa loputtomiin. En kertakaikkiaan ehdi aamurumbassa ja iltaisin kun minulla on omaa aikaa lapsen nukkumaanmenon jälkeen olen todellakin niin kuitti että mitään ylimääräistä en jaksa. Ystäviä tapaan harvoin ja en jaksa edes heille soitella tai meilailla, ellen voi päiväsaikaan soittaa, mutta harvalle työssäkäyvälle voi, ja iltaisin en todella enää jaksa.

Meillä ei ole juuri mitään parisuhdeaikaa miehen kanssa. Mies valittaa siitä että seksiä on liian harvoin (n. kerran viikossa tai harvemmin), tiedän että se on harvoin, mutta en vain jaksa! Siivoukset yms rutiinit voi hoitaa väsyneenäkin, mutta seksiin tarvitsisin jonkun fiiliksen, sitä ei jotenkin osaa vain "hoitaa" ikään kuin vain yhtenä tehtävänä loputtomalla listalla mitä pitää kunakin päivänä tehdä. Ehkä pitäisi vaan jotenkin osata "hoitaa" sekin pois alta, niin mies olisi tyytyväisempi. Tosin hän myös valitaa siitä kun mulla ei ole tarpeeksi mielikuvitusta, enkä ikinä pukeudu seksikkäästi tai ehdota uusia asentoja tai mitään erikoista seksin suhteen... Voi elämä! Sekin vielä! Itsestä tuntuu että tää kaikki on jotenkin liikaa... hommia on liikaa ja sitten pitäisi vielä jaksaa olla mielikuvituksellinen ja mietiskellä erilaisia seksinharrastamistapoja... En ihan oikeasti jaksa. Mies on tästä loukkaantunut ja pettynyt. En tiedä mitä tekisin. Jaksatteko te muut äidit harrastaa seksiä usein, ja jaksatteko panostaa seksiin muutenkin? Ei tunnu itsestäkään yhtään seksikkäältä säärikarvoineni ja pesemättömine hiuksineni. Ja vaikka ne hoitaisikin, niin mistä sitä energiaa vielä saisi seksiin panostamiseen?

 

[tsuppaduida]

Hei,

Olet varmastikin aika masentunut, siltä kuulostaa. Nyt hankkimaan apua - jutteluapua, lääkitystä jos tarpeen. Arki voi välillä olla harmaata kaikilla mutta kyllä silloin pitää olla huolissaan jos itsestään ei jaksa pitää huolta (varsinkin jos ennen lasta on siihen tottunut).

Muutama kommentti ylipäätään: sinun työ on lapsenhoito, miehesi käy palkkatyössä mutta koti on yhteinen ja on kohtuutonta olettaa että teet kaiken yksin. Tehkää työnjako - sinä esim hoidat pyykit ja pidät kämpän perussiistinä, kerran viikossa siivoatte yhdessä kunnolla. Lapsiperheessä täydellinen siisteys koko ajan ei voi olla itsetarkoitus tai sitten siihen voidaan palkata joku!
Ala ottaa itsellesi aikaa - yhtenä, kahtena iltana viikossa miehesi voi hoitaa lasta jolloin sinä voit tavata ystävän, käydä ostoksilla, kylvyssä, lukkiutua makkariin ja tehdä manikyyrin yms yms. Lapsi on teidän yhteinen ja miehelläsi pitää olla jokin vastuu, ei yksin sinulla.
Mitä seksiin tulee, et voi verrata teitä muihin, kaikilla on omat kuvionsa. Selvää toki on että jos olet noin loppu ettei seksi voi vähempää kiinnnostaa. Parisuhteenne ei varmaankaan ole ihan kunnossa kun työnjako on noin vinksallaan ja mies ei kunnioita sinun työpanostasi.
Mutta: pitäkää miehesi kanssa kunnon neuvottelut; muuttakaa rutiineja; jos sen jälkeenkään ei auta hae apua!
Tsemppiä!

 

[Jotain olis tehtävä.]

Kuulostaa siltä, ettet nuku hyvin. Oletko masentunut?

On pakko olla hyvin, hyvin väsynyt, että tavallinen päivä ottaa kunnon päälle. Sitten on tietenkin niin, ettei jaksa mitään, on sitten kyse seksistä tai hampaidenpesusta.

Ekaksi sinun olisi saatava unet kuntoon. Älä nuku liian vähän mutta älä myöskään liikaa. Koeta välttää päiväunia niin saat yöunet kuntoon. Jos sinulla on puolen tunnin rako, urheile. Se auttaa väsymykseen kunnon parantumisena ihan hirveästi! Käythän joka päivä lapsen kanssa vaunulenkillä? Tunnin reipas kävelylenkki tuo energiaa kaksi tuntia, sanoi ulkoministeri. Itse allekirjoitan tämän.

Mutta tuota siivoamista en tajua. Ketä varten te muut naiset sitä teette? Minä saatan imuroida isoimmat roskat päivittäin, mutta siihen menee alle kymmenen minuuttia. Pyykinpesu on kahden minuutin lajittelu, kone hoitaa loput. Iltaisin putsataan keittiö perussiistiksi yhdessä. Mihin sitä aikaa oikein menee? Ja jos menee liikaa, niin miksi?

Minä todellakin mieluummin ajelen ne ihokarvat tai vaikka itsetyydytän sen tunnin, jonka lapsi nukkuu siellä täällä. Se tuo valmiuksia kaikkeen siihen muuhun jaksamiseen: kun tukka on pesty ja meikit kunnossa, jaksaa lähteä kaupungille. Kun jaksaa lähteä kaupungille ja tavata ystäviä, saa energiaa. Kun saa iloa ja energiaa, jaksaa urheilla. Sitten jaksaa ajatella maailman murheet sen kokoisiksi kuin ne ovat (ei isoja ja pelottavia), ja seksiäkin voi alkaa hiljalleen miettiä.

Kannattaa hoitaa ensin se perusongelma (unet, alakuloisuus) pois, ja sitten alkaa edes miettiä jotain seksiasentoa. Tsemppiä, muista, että se on oma ja ainoa elämäsi, jota elät!

 

[tuki .]

Tarvitset mieheltäsi tukea etkä arvostelua. Elätte pikkulapsiarkea, joka on erilainen kuin kahden lapsettoman aikuisen arki, jossa aiemmin elitte. Jos mies vonkaa seksiä, niin sano, että tarvitset enemmän apua kodin hoidossa, jotta voimia jää iltaankin. Teidän pitäisi vetää yhtä köyttä perheen puolesta eikä kisata siitä, kumpi on enemmän oikeassa.

Voin muuten omasta kokemuksesta sanoa, että miehen arvostelu on pidemmän päälle tuhoisaa. Itselleni tuli vuosien myötä todella kova katkeruus, kun toinen vain arvostelee, vaikka itse tekee parhaansa.

Tuoreiden äitien suurin vika on siinä, että yritetään olla täydellisiä. Silloin ajaa itsensä piippuun ja pahimmillaan saa riesakseen masennuksen. Pitää itse miettiä, mikä elämässä on tärkeää ja keskittyä siihen. Minä opin vasta toisen lapsen kohdalla sisäistämään sen, mihin omat rahkeet riittää ja mihin ei. Lopetin siivouksesta stressaamisen ja raivasin kodin lapsiystävällisemmäksi (esim. keittiöstä matto pois ja parketin peitoksi koko keittiölattian kokoinen muovimatto, huonekasvit minimiin, enemmän helposti valmistuvia ruokia esim. keittoja ja patoja, lopetin trikoovaatteiden silittämisen, siirryin jatkuvasta jynssäämisestä kerran viikossa siivoukseen mitä nyt tietysti keittiötä joutuu raivaamaan ja pyykkikonetta pyöräyttämään, mutta pyykin määräkin väheni, kun ei kotioloissa viitsinyt mennä enää sille linjalle, että jos paidassa on pienikin tahra, niin heti vaihdoin paidan jne). Toisen l apsen kanssa kotona oleminen olikin hauskaa.

 

[itsekkyys on myös hyvästä]

Yleensä jostain pitää aina tinkiä. Kun vauva oli ihan pieni, tingin itsestäni ja olin meikitön ja muutenkin täysin laittamaton. Toki ihmisten ilmoille lähtiessäni laittauduin, mutta en jaksanut tehdä sitä usein. Se vaan sai olon niin kurjaksi, että kun kesän tullessa oli pakko kuoriutua pipon alta niin samalla tuli laitettua muutenkin lookki entiseen kuosiin. Se mistä minä joudun tinkimään, on siivous, koska haluan käyttää päiväuniajan lähes kokonaan itsekkäästi. Unistakin yritän pitää huolen, nyt kun se taas on mahdollista. Meikit laitan naamaan ennen kuin lapsi herää eli herätyskello on aamulla soimassa. Tosin n. kolmena-neljänä päivänä viikossa nukun aamuisin yhtä pitkään kuin lapsikin. Mies myös osallistuu arkeemme todella paljon, ei enää niinkään siivouksessa, mutta lapsenhoidossa senkin edestä.

 

[PolleX]

...minkälaista on hoitaa pientä lasta ja hoitaa huushollia. Meillä oli miehellä aluksi vähän sama asenne, eli että kun oot koko päivän vauvan kanssa kotona, niin toki sitten hoidat myös kotityöt. Asenne muuttui, kun mies jäi hoitovapaalle muutamaksi kuukaudeksi. Voisiko teilläkin mies huolehtia lapsesta ja huushollista vaikka viikonlopun ajan? Sinä lähtisit vaikka kaverin luo lepäämään. Voisitte sitten su-iltana todeta, missä kunnossa huusholli on ja innostuuko mies vielä harrastamaan mielikuvituksellista seksiä kaiken päälle?
Tsemppiä!

 

[ota omaa aikaa]

Ota omaa aikaa! Minä tingin siitä jatkuvasta kodin puunaamisesta ja siisteydestä. Onneksi mieheni ei sitä edes vaadi. Ja vaikka vaatisikin, niin sitten saisi hoitaa puunaamisen itse... Hoidan kyllä päivittäin mm. pesukoneiden lataamisen ja tyhjentämisen, lelujen siivoilun lattioita, kerran viikossa imuroin mutta esim. iso siivoaminen me tehdään yhdessä miehen kanssa. Sitä enemmän otan aikaa itselleni, mitä huonompi nukkumisjakso öisin vauvalla on. Vauva nukkuu hyvin päikkäreitä ja ei tulisi kuuloonkaan, että kaikkea aikaa käyttäisin kotitöihin. Ensin relaan itse ja sitten kun tuntuu, että jaksaa laittaa rikkaa ristiin kodin suhteen, niin sen teen. Alussa minäkin väsyneenä touhusin ja tunsin huonoa omaa tuntoa jos sohvalla vedin henkeä vauvan ollessa päikkäreillä. Mutta sitten huomasin, että oma pää ei pysy kasassa jos ei välillä hengähdä. Minulle ei ole niin justiin onko kaikki paikat kondiksessa kotona. Ja sitten kun teen kotitöitä, teen ne tehokkaasti.

 

[mitäh!?]

Hei nyt täällä kyllä loksahti leuka kun luin juttusi. Että miten jaksetaan? Miten SINÄ jaksat imuroida ja kuurata päivittäin? Kuulostaa että teet ja viitsit paljon enemmän kuin minä ja minä olen mielestäni tosi hyvä äiti ja kodinhengetär

Minusta päivä on onnistunut jos lapsi on saanut terveellistä ruokaa tarvittavan määrän, ollaan ulkoiltu sään sallimissa puitteissa, selvitty kiukuista ja muista kunnialla, tehty jotain kivaa yhdessä, saatu lapsi kohtuuajassa nukkumaan ja syöty miehen kanssa ja katsottu ehkä telkkaria yhdessä. Huonoa omaatuntoa koen ainoastaan jos olen hermostunut lapselle turhan herkästi, kotitöistä en koskaan.

Tosiaan kannattaisi jättää mies huolehtimaan lapsesta ja kodista pariksi päiväksi ja katsoa miten sitten suu pannaan!

 

[jihuu77]

Minä olen toiminut niin, että aamu alkaa itsensä laittamisella ja pukemisella ja tietenkin lapsen hoidolla. Tämän jälkeen jos aikaa ja energiaa jää, teen kotitöitä, mutta ne tulevat viimeisenä. Kun lapsi nukkuu teen vain välttämättömän, luen mieluummin kirjaa tai teen muuta itselleni mielekästä.
Meillä käy siivoja kerran viikossa ja kotitaloustöitä hoidamme paljon miehemme kanssa yhdessä. Minä enemmän imuroin ja pyyhin pölyjä, mutta mies pesee paljolti meidän pyykit. Niinä päivinä kun ei huvita tehdä ruokaa, annan purkkiruokaa.
Kun mies on kotona, minä lähden harrastamaan tai vietämme aikaa yhdessä.
Me emme ole mikään täydellinen perhe enkä minä täydellinen puoliso enkä vanhempi, mutta omista harrastuksistani ja kiinnostuksen kohteista olen pitänyt kiinni ja ehkä siksi jaksan ja nautin niin paljon tästä pikkulapsi vaiheestakin. Kannattaa siis vähän relata ja tehdä niitä asioita mitkä tuottavat sinulle mielihyvä ainaisen suorittamisen sijaan.

 

[samoilla linjoilla]

edellisten kanssa. Minä en esim pyykkää JOKA päivä, tai tiskaa tai siivoakaan! Vaikka lapsi tekee syömisellää sotkua niin tottakai ne voi nopsaan pyyhkäistä pois mutta ei talon tarvitse olla priima kunnossa! Se koti jossa eletään, ei mikään näyttelypaikka jossa on kaikki tiptop kunnossa! Nyt relaat, leikit lapsen kanssa ja hoidat itseäsi. Minulla on vasta 3kk vaavi joka on mukanani tekemässä noita päivän touhuja. Laitan pojan sitteriin istumaan kylpyhuoneeseen kun samalla itse kampaan tukan, meikkaan yms. Tietty liikkuvamman lapsen kanssa tarvii kompromisseja ja keksiä jokin muu tapa j olla lapsi voi olla mukana nuissa päivän puuhissa. Ja kun lapsi nukkuu niin mene vaikka teeveen ääreen ja ota rennosti. Kun mies tulee illalla töistä hän saa olla lapsen kanssa ja sillävälin saat aikaa siivota ja puunata jos haluat. Me teemme näin. Ruankin teen vasta illalla kun mies on kotona niin hän sillävälin on pojan kanssa kun minä kokkaan. Tai sitten mies kokkaa kun hän siitä tykkää. Kerran viikossa voi olla kunnon siivouspäivä ja voitte viedä lapsen vaikka mummolaan siksi aikaa tms..
Tuosta seksistä niin mielläkin on tosi harvoin. Ehkä kerran kahdessa viikossa. Mutta mies ei valita kun tajuaa että olen välillä poikki. Ja muutenkin kun vauva nukkuu samassa huoneessa niin ei tule mieleen alkaa harrasteleen kun pitäisi siirtyä sohvalle yms. Molemmat mieluusti nukutaan jos on väsy Suihkussa käyn joka toinen päivä, en edes päivittäin ja silloin hoidan ihan rauhassa nuo sheivailut yms kun mies on vauvan kanssa. Saattaa mennä tuntikin suihkussa rentoutuessa. Se on sitä minun omaa aikaani.

 

[elämä on..]

Meillä kanssa mun jaksamiselle kaikki kaikessa on, että otan pari tuntia parina iltana viikossa omaa aikaa - ja sen ajan käytän yleensä ulkoiluun ja liikuntaan. Kotitöitä vaadin myös miehen tekemään, tai viemään lapsen ulkoilemaan illalla /viikonloppuna, jolloin mulla on aikaa tehdä.

Itsestäni en jaksa pitää enää huolta kuten ennen, mutta yritän laittaa ripsaria aamuisin ja päikkäriaikaan teen jotain kivaa ainakin osan ajasta (esim luen kirjaa).

Siltikin olen aikalailla väsynyt, parisuhde ei ole kuten ennen vaan lähinnä "tee sä tää niin mä teen ton", ja elämä usein aika puuduttavaa. Silloin voimakeinoja on haaveilu (joskus teen sitä ja tätä), soittaminen kaverille tai vaikka uimassa käynti lapsen kanssa. Nukun sen minkä lapsikin, se on ihan elinehto vaikka olisikin ihanaa katsella iltaisin vielä telkkaria.

 

[En jaksa]

lukea mitä muut ovat kirjoittaneet, mutta olet nyt ajanut itsesi vähän liian piippuun.

Voin tosiaan olla ihan väärässäkin, sillä joillekin todella äärimmäinen siisteys voi varmaan tuoda helpotusta, mutta ei se mikään elämän perusedellytys ole ja siitä pitäisi (minun mielestäni) pystyä vähän päästämään irti. Itse en kestäisi miestä, jolle minuun siivoukseni ei riittäisi. Jos valittaa, niin on hyvä ja tarttuu imurin varteen itse. Minusta kuulostaa hullulta, että lattiat pestään päivittäin, vaikka tiedän, että jotkut pesee. Meillä imuroidaan kerran viikossa ja pestään lattiat kun siltä tuntuu. Ihanteellista olisi mielestäni hoitaa se aina samalla kuin imurointi tai kerran kahdessa viikossa, mutta usein sekin käy vain kerran kuussa.

En oikein muuta neuvoa osaa antaa, kuin että yritä höllätä otetta. Vaikka meillä onkin varmaan tämän perusteella tosi likaista (ei ole siltikään), niin ei meillä riehu pöpöt tai muutkaan. Lapsi on nyt 1,5 vuotias ja ilman sairasteluja ollaan selvitty. Hyvin ollan ilmeisesti karaistu itsemme tällä *askalla.

Nyt lopeta se "älytön" siivoaminen ja istu taakse ja rentoudu. Sano miehelle, että jos ei usko kuinka hankalaa on pitää kaikki niin tip top ja hoitaa lastakin samalla, niin voit mielelläsi lähteä viikonlopuksi jonnekin evakkoon ja hän saa hoitaa kaiken sillä aikaa. Mikäli miehesi kaipaa siistempää jälkeä, niin siihen luutun varten saa tosiaan varmaan hänkin tarttua.

Rentouttavaa loppuviikkoa!

 

[nouuup]

Aika lailla samaa mieltä oon kun edellisetkin. Oot ajanut itsesi piippuun ja miehesi pitäisi myös osallistua enemmän, vaik ootkin kotona niin ei lapsen ja kodinhoito todellakaan oo vain sun homma! Meillä on fifty fifty kun mies on kotona molemmat hoidetaan lapsia ja pidetään huushollia kunnos. Tosin minä yleensä imuroin ja hoidan pyykit ja isommat siivoukset tehään viikonloppuisin yhdessä. Sotkua riittää, mutta meille riittää perussiistrys, kahen pikkusen lapsen huushollissa ei mun mielestä voi olla aivan tip top.
Seksistä sen verran, että musta se on paljon jos kerran viikkoonkin harrastatte! meilä oli vaikeimpina aikoina monien kuukausien taukoa. Pikkulapsi-aika on tosiaankin suhteen koetinkivi. En ainakaan ala väkisin vääntämään jos siltä ei tunnu.

 

[Liila]

En minä kaikkea jaksa, eikä minun tarvitsekaan. Mies laittaa meillä useimmiten ruoat ja pesee omat pyykkinsä. Ja jos sotkut häiritsevät häntä, niin sanon, että ihan vapaasti voi tarttua imuriin. Hän on yhtä kykenevä siivoamaan kuin minäkin.

Toisen lapsen synnyttyä olin yöimetysten takia niin väsynyt, että mieheni sai hoitaa esikoisen yöheräilyt sillon harvoin, kun niitä sattui. En todellakaan olisi jaksanut pomppia kahden huoneen väliä myös kahden lapsen heräilyjen takia. Ja seksi kerran viikossa pikkulapsiaikana on todella usein.

Äidillä on oikeus yhtälailla omaan rentoutumiseen ja vapaa-aikaan kuin miehelläkin. Jos miehellä on aikaa katsella sohvalla telkkaria tai istua tietokoneella iltaisin, niin silloin on myös minulla. Lapsiperheessä tärkeintä on leppoisa tunnelma, ei kodin siisteys.

 

[uuvuttavaa elämää]

parahin ap, tämä ei ehkä auta sinua kovin paljon, mutta itseäni auttaa se, että tiedän että en ole asian kanssa yksin. Tuhannet muutkin riutuvat uupuneena, väsyneenä, turhautuneena ja stressaantuneena, vaikka sinällään elävätkin "elämänsä parasta aikaa".

Itselläni yhden lapsen kanssa homma vielä pelasi, varsinkin kun vauva nukkui yöt. Kahden lapsen kanssa sitten mopo karkasi käsistä, lähinnä sen takia että kuopus heräsi 4-5 krt yössä syömään, ja tästä johtuen minulle tuli vuoden krooninen unettomuus. Nukuin vain 1-2h yössä enkä mitään päivätorkkuja - ei sitä kahden lapsen kanssa voi päikkäreitä ottaa. Minulla ei ollut mitään tukiverkostoa, en saanut kunnalta kodinhoitoapua, en siis mitään. Koko ajan vaan jollain ihme voimavaranrippeillä jaksoin uupuneena raataa. Masentunut en mielestäni ollut vaan jaksoin iloita lapsista. Unettomuus vain tekee ihmisen todella "hulluksi"-

Nyt sitten vauva nukkuu jo yöt mutta itse voin vain nukkua unilääkkeillä. Mikään muu ei auta, sillä ilman unilääkkeitä vain kierin ja vapisen koko yön läpeensä sängyssä. Unilääkkeitä ei saisi syödä pitkään, mutta minkä teet, kun aamulla odottaa täysi työpäivä kahden lapsen kanssa. Lääkäri sanoi että työelämässä saisin saikkua pari kuukautta näin pahan stressin ja ylivireystilan takia, mutta kotona ollessapa ei mitään sairaslomia tunneta!

Kaikesta huolimatta jaksan uskoa huomiseen, että kyllä tämä joskus helpottaa, ja joskus pääsen vielä nukkumaan normaalisti ilman unilääkkeitä. Tiedän että moni muu jakaa saman kohtalon, ja yön pitkinä valvomistunteina yritän ajatella lämpimästi ja lähettää telepaattisia "voimahaleja" muille äideille. Lisään siis sinutkin, ap, yöllisiin ajatuksiini ja rukouksiini. Voimia sinulle ja muille uupuneille!

 

[moitj]

Kuulostaa siltä, että "ylisuoritat arkea" ja siitä seuraa väsymystä, joka voi pikkuhiljaa muuttua masennukseksi. Sinun ja lapsen hyvinvointi on tärkeintä, sotku ei. Miehen huomauttelulle sanot piut paut! Jos hanassa on likaa, niin kai sen voi ukkokin siitä pyyhkiä pois, eikä vaan huomauttaa asiasta!! Yhtä kauan menee kumpaankin hommaan

 

[erittäin hyviä vastauksia olet saanut]

Hyviä ja kannustavia vastauksia on ap saanut.
Olen kaikkein kanssa samaa mieltä!
Nyt suorittamiselle stoppi ja äkkiä rupeat järjestämään itsellesi omaa aikaa. Pieni kävelylenkki illalla tekee ihmeitä, samaten ihan vaan tunnin kahvittelu hyvän ystävän kanssa piristää suunnattomasti, vaikka olisikin fyysisesti väsynyt.

Mulla on kaksi lasta, molemmat alle 3v, ja olen antanut periksi siivouksen kanssa. Ei ole MITÄÄN järkeä pyrkiä koko ajan pitämään kotia priimakunnossa kun kuitenkin viiden minuutin sisällä joku kaataa mehut/maidot lattialle, heittää spaghettia, puklaa tai kakkaa. Eteinen on täynnä hiekkaa ja keittiö yleensä kaaoksen vallassa, lattia täynnä murusia ja ruokaa. Kyllä on meillä turkiskuoriaisilla juhlat.
Olen päättänyt nostaa kädet pystyyn ja päättänyt olla stressaamatta siivouksesta. Kunhan nyt pahimmat roiskeet pyyhin seiniltä ja ladon astiat tiskikoneeseen.

Sain siskoltani vauvalahjaksi pienen kirjasen nimeltä "Purple Ronnie's Guide to Your New Baby", ja siinä oli muidenkin erittäin osuvien ohjeiden muassa kohta: "Tidiness: If you like things to be tidy, it is best to hide in the cupboard for at least the next 5 years." Lisäksi:
Sex: "Warning: You will both be too knackered (väsyneitä) to even think about doing It for a long time".
Eli nämä ovat nyt vaan näitä lapsiperheen arjen tosiasioita, joihin on suhtauduttava huumorilla ja uskottava, että muissakin lapsiperheissä on tismalleen samat ongelmat!
Tietysti, jos arki alkaa tuntumaan täysin suossa rämpimiseltä, kannattaisi ehkä soittaa esim. neuvolaan ja purkaa tuntoja sinne.
PALJON tsemppiä, ota iisisti ja muista, että me ollaan kaikki samassa (erittäin sotkuisessa) veneessä!!

 

[Grier]

Meillä on ihana seksielämä. Tarpeeksi molemmille ja joka kerta tosi kivaa! Jaksan ajella säärikarvat ja miettiä uusia asentoja. Mies on mielissään =)

Tästä mies saa tosin kiittää itseään. Hän hoitaa lapsia aina kotona ollessaan paljon. Pyykit pestään viikonloppuisin, siivoja käy joka toinen viikko, yhdessä tehdään viikkosiivous joka toinen viikko jne. Mies lähettelee kivoja viestejä töistä ja jaksaa jutella ja kuunnella mun mammajuttuja.

Mä hoidan päivisin lapsia. Se on miehen mielestä mun homma, ei siivoaminen. Koska on niin kiva mies, niin usein teen ruoan ja vähän järjestelen jotain. Jos en jaksa tai ehdi, en siivoa.

Näytä sille miehellesi tämä ketju. Siskot on sulle hyviä vinkkejä antaneet. Meilläkin on ollut tosi raskaat kolme vuotta (2 lasta, allergiat, koliikit jne). Prioriteetit kuntoon. Käske sen miehen valita puhdas hana tai suihinotto!

Niistä puhtaista hiuksista vielä... Meillä mies varaa joka aamu 15 min. lasten hoitoon, jolloin minä käyn suihkussa.

 

[hyvä mieli loppupäiväksi]

Täällä purskahti äiteen kahveet näppikselle kommentista "käske sen miehen valita puhdas hana tai suihinotto!". Kiitos kommentin kirjoittaneelle!
Tätä se on, arkielämä ja prioriteetit mietittävä tosissaan.

 

[en tajua]

En yhtään ihmettele ettet jaksa tuolla tyylillä! Mä olisin tuohon mennessä varmasti jo tappanut itseeni ja kuristanut kakaran, joten on ymmärrettävää, että olet poikki!

Mulla mies tekee paljon sekä kotitöitä että lapsen kanssa, kun joskus on töiltään kotoa. Muutoin päivät pitkiä, mutta omasta ajasta en tingi. Päiväunien aikaan (kuten nyt) teen töitä, roikun netissä, luen kirjaa jne, en koskaan tiskaa, siivoa, pyykkää tms. Kun kotihommia teen, lapsi 1v on mukana, on ollut alusta saakka. Meikkaan aamuisin 5-10 min, jolloin lapsi leikkii lattialla mun harjojen, sutien ja muiden tilpehöörien kanssa. Pyrin käymään pari kertaa viikossa urheilemassa tunnin verran, jos vaan saan hoitajan, eli lapsen mummi tms auttaa. Iltaisin lapsen mentyä nukkumaan en myöskään uhraa aikaa kotitöille kuin vartin tai puolisen tuntia, ja sitten onkin jo oman tv-ohjelman tai kirjan aika. Kaikesta tästä huolimatta välillä tämä kotona oleminen ja putsaaminen, siivoaminen, ruuanlaitto, vaipat jne ottavat rankasti päähän. Alenna siis hyvä ihminen nyt rimaa, jottet aivan mene puhki! Uskon vakaasti siihen, että hyvinvoiva äiti on hyväksi koko perheelle. Eivät ne lapset pieneen sotkuun hermostu, mutta väsyneeseen ja kiukkuiseen äitiin kyllä.

Tsemppiä ja voimia! - ja pitäkää niille miehille vähän jöötä, ei kaikkeen tarvitse itsekään suostua!!!

 

[miehen siivous on esileikkiä]

On muuten ihan tutkittu juttu, että pienten lasten äiti on halukkaampi seksiin, jos mies hoitaa mukisematta oman osuutensa siivouksesta ja lastenhoidosta. Myönnän itsekin, että minä olen innokkaampi seksiin, jos teemme siivoukset yhdessä, jolloin pääsemme myös sinne sänkyyn aiemmin kuin jos minä vielä yömyöhään kiillottelisin keittiötä.

 

[masentunut taidat olla?]

Minun on jotenkin vaikea käsittää, miten pyykkiä voi tulla koneellinen päivässä. Meilläkin on yksi lapsi (1,5 vuotias) eikä todellakaan tartte pestä päivittäin pyykkiä, pari kertaa viikossa riittää ihan hyvin tai jopa kerran viikkoon. Ei ruokailu niin sottaista ole, eikö teillä ole ruokalappua käytössä ollenkaan?

Ei sen kodin tarvitse olla tip top. Jos ei taso miestäsi miellytä, niin siivotkoon itse loput. Eiköhän riitä, että on ihan perussiistiä.

Minusta ap otat nyt vähän turhan vakavasti tuon kodin siisteyden. Ei koko ajan tartte olla puunaamassa joka paikkaa ja pyykkäämässä. En minäkään jaksaisi, en todellakaan!!!

Itse otan lunkisti. Kun lapsi on päikkäreillä, en ikinä siivoa. Se on aikaa mulle itselleni eli luen kirjaa, katon telkkaa tai olen netissä. Ruokaa teen illalla ja sitä samaa minä ja lapseni syömme seuraavana päivänä lounaalla. Siivoan kun jaksan. Imuroin pari kertaa viikossa. Meikkaan silloin kun olen lähdössä ulos eli lähes päivittäin, jos käydään kaupungilla, kerhoissa, muskarissa tms. Joka aamu käyn suihkussa, ei se montaa minuuttia vie.

Minun on jotenkin vaikea käsittää, miten ap:n aika ei riitä edes suihkussa käyntiin.. Veikkaan että olet masentunut.

 

[Välillä väsyttää...]

... varmasti jokaista pienten lasten äitiä. Väsymyksen kanssa voi elää kunhan se ei mene "överiksi" niinkuin joillain täällä on käynyt; silloin on toki haettava apua. Mutta! Minusta kuulostaa siltä että sinä suoritat elämääsi ja yrität liikaakin miellyttää miestäsi. Uskallan sanoa näin siksi että itsessäni on ollut samoja piirteitä. Ja joskus on vieläkin.

Itse huomasin kun jäin kotiin, että asenteeni kotonaoloa ja siivoamista kohtaan muuttui. Olen aina ollut töissä tosi tunnollinen ja esim. työpöytäni on ollut aina siisti. Kun jäin mammalomalle, siirtyi työpaikkani ikäänkuin kotiin ja aloin sitten puunaamaan samalla intensiteetillä, ihan kuin se kodin ("uuden työpaikan") siisteys olisi jonkun (ulkopuolisen) arvioinnin alaisena. Tämä meni sitten niin överiksi että leivoin pullaa ja tein kaikkea muuta ns. täysin turhaa vaan jotta voisin ajatella että olen suoritutunut tosi hyvin. jossain vaiheessa heräsin ja totesin että aivan sama vaikka joku pölykikkare jossain onkin.

Pyykkiä ei tosiaan tarvitse pestä joka päivä eikä lakanoita vaihtaa joka viikko. Tisikpöydän ei tarvitse hohtaa kiiltävänä aina jne.

Järjestä aikaa itsellesi, aja ne karvasi ja mene kampaajalle. Osta vähän meikkejä. Äläkä tee sitä sen takia että miellyttäisit enemmän miehesi silmää, vaan tee se sen takia että olet Upea Nainen joka on sen ansainnut. Olet nuori ja asiasi on kuitenkin hyvin, älä tee itsestäsi uhrautuvaa harmaavarpusta!

 

[zzzZZZzzz]

Meillä on vajaa 2-vuotias lapsi, jota hoidin kotona kesän loppuun asti. Koskaan en ole ollut innokas siivooja, enkä ollut sitä kotonaoloaikanakaan. Joskus mies kehtasi sanoa jotain kodin tahroista tms., mutta onneksi ei usein. Ei tuo itsekään nimittäin ole kova siivoomaan. Meillä on kyllä aina ihan perussiistiä, tavarat paikoillaan jne. Keittiössä laitan aina astiat ym. koneeseen käytön jälkeen, joten kaaosta ei pääse syntymään. Pölyä meillä on tasoilla ja lattialla välillä, mutta pahimmat saa nopeasti pois rätillä ja rikkaimurilla. Kunnon siivous tehdään ehkä kerran kuussa, mies imuroi, minä pesen vessan jne. No, vessa siivotaan kyllä pari kertaa kuussa. Ikkunat on pesty viimeksi yli vuosi sitten. En stressaa, eikä onneksi mieskään. Siivotaan yleensä paremmin jos on vieraita tulossa.

Pyykkiä tulee meilläkin ainakin melkein koneellinen päivässä. Joskus on päivä välissä etten pese mitään. Tai nyt kun olen töissä, pesen viikonloppuna useamman koneellisen päivässä, kun en viikolla ehdi/jaksa. Mies auttaa jos auttaa, siihen en kyllä apua tarvitsekaan, kun ei se koneeseen laittaminen ja narulle ripustaminen niin kamala homma ole. Pyykkejä en silitä. Mies silittää itse jos jotain haluaa.

Seksiä on meillä ollut pari viime vuotta hyvin harvoin. Ehkä kerran tai kaksi kuussa. Joskus otetaan asia puheeksi, mutta kun ei jaksa eikä huvita, niin mitä sitä väkisin. Muuten meillä on kyllä hellyyttä, haleja ja pusuja päivittäin. Ei olla ihan tyytyväisiäkään tähän tilanteeseen, mutta ehkä ne halut palaavat taas enemmän jossain vaiheessa. Tai sitten eivät palaa, ja mennään tällä tyylillä. Ei se ainakaan vielä ole suhteeseemme vaikuttanut mitenkään.

Nyt siis ap relaat! Ota aikaa itsellesi, ja "pakota" mies mukaan kotihommiin ja lapsenhoitoon!! Ollessani kotona en koskaan tehnyt kotihommia lapsen päiväuniaikaan, vaan kuten monet muutkin täällä, rentouduin sen ajan. Söin, katsoin telkkaria, luin lehtiä, olin netissä jne. Kotihommia voi tehdä lapsen hereilläollessakin. Iltaisin en myöskään koskaan tee mitään "epämiellyttävää", vaan illat lapsen mentyä nukkumaan kulutetaan miehen kanssa sohvalla rentoutuen.

 

[iisisti vaan]

Minkä ikäinen lapsi ap:llä on?

Meillä tytöt 1v ja 3v auttavat innokkaasti kotitöissä. Yhdessä laitetaan pyykit koneeseen ja tyhjennetään tiskikone, pyyhitään pölyjä ym. Isompi haluaa nykyään imuroida, tosi ei vielä ihan onnistu
Mutta siis lapsi mukaan kotitöihin.

Imuroin kerran viikossa ja samalla pesen vessat. Muu isompi siivous harvemmin.
Lapset siivoaa omat lelut illalla ennen nukkumaan menoa ja itse siivoan keittiön sillä aikaa. Kun pienempi nukkuu päiväunia niin pyhitän sen ajan isommalle. Lapset menee nukkumaan klo 20 joten sen jälkeen on aikaa itselleen ja miehelle.

En meikkaa aamuisin jos ei olla menossa omaa pihaa kauemmaksi. Kerran kuussa käyn kampaajalla ja samalla värjään ripset ja kulmakarvat.

Kerran kuussa viedään lapset hoitoon mummolaan ja tehdään miehen kanssa jotain kaksistaan. Seksiä on tosi harvoin mutta läheisyyttä joka päivä.

Ai niin suihkussa käyn joka toinen päivä ja mies hoitaa muksuja sen ajan.

Eli nyt ap otat rennosti vaan. Anna niiden kotitöiden olla tai sitten sanot miehelles että hoitaa ne. Otat omaa aikaa ja yritä nukkua univelat pois.