Mua alkaa oikeasti ihmetyttää, että mikä vitura ihmisiä mun elämässäni vaivaa!

[endie]

tiedän tunteen.
mulla on kaksi lasta ja opiskelen ja käyn töissä samaan aikaan sekä mies on aina viikot ma-pe pois kotoa töissä.
sen lisäksi mulla ei ole ajokorttia, joten pyörällä ja kävellen ja bussilla kuljetaan ties minne muksujen kanssa.
ja AINA sitä jaksetaan kauhistella ja puhua että olet varmaan väsynyt ja kyllä on raskasta ja meinaatko oikeasti valmistua ajoissa ja miten teidän parisuhdekaan jaksaa jne jne.

mut toisest sisää, toisest ulos.

 

[Madicken04]

Lukio, koirat, marsut, hepat: ei kovin aikuismaista, ei vakuuttava yhtälö, aika lapsellista suorastaan

Öh, miten siitä sitten saisi aikuismaisen?

Jättämällä lukion kesken ja vaihtamalla... mihin opintoihin? (joillekin aloille se lukio vaan on paras lähtökohta)

Koiria ja hevosia harrastavia aikuisia tunnen sen verran etten osaa niitäkään kovin lapsellisina juttuina pitää. Marsujakin jonkin verran ja niitä nyt on muutenkin lemmikkeinä monissa lapsiperheissä.

 

[Darwinin leski]

Jaa-a, kysymys on hyvä. Mä olen joutunut tulilinjalle viime aikoina useasti yhden tietyn ihmisen kanssa, jota olen sentään ennen kuvitellut tuntevani ja ihaillutkin jossain määrin.. mutta viimeaikaiset kommentit ei kyllä mene mun ymmärykseen mitenkään, ja olenkin ajatellut, josko pikkuhiljaa vaan antaisin olla koko kaveruuden.
Jaksa joka asiaa olla perustelemassa miksi näin tai noin, siis tyyliin että jos mä tarjoudun hoitaan hänen lastaan (kun hän on tiettävästi ollut vähän kovilla tässä äitiytensä alkutaipaleella ) hän ylimielisesti kommentoi takas että "Ai sä mun? Munhan tässä pitäis sun muksujas hoitaa, eiks sulla ole niitä kolme." Siis ja äänen sävy on ilkeä, ei mitenkään ystävällinen tai ihaileva tai mitään positiivista. Sanoo joka asiaan vastaan, on kommentoinut mun lapsilukua mun sukulaisille ja ilmoitti että musta ei ole alalle, mihin aion kouluttautua, tietää mun tyylin millainen olen paremmin kuin mä itse jne. Menee hermo.

Just juu. En mä tajua :/... Ihan sama mitä tekee, niin pieleen se menee muiden mielestä. Mä YMMÄRTÄISIN, jos mulla oikeasti olisi asiat pielessä. Jos mä kaipaisin herättelyä todellisuuteen, tai jotain. Mutta mä elän ihan juuri sellaista elämää, kuin haluankin. Ihan vapaaehtoisesti mä olen lapset ja opiskelun ja harrastukseni valinnut...

 

[bb]

Olen varmaan superlapsellinen kun ap:ta vähän vanhempi, lapseton ja siltiki tykkään mm. kissoista, rotista, marsuista, hamstereista jne. =)

Voi mua =P

Mutta hei, mä kävin bingossa 18-vuotiaana, jos se tekis musta vähän aikuisemman?

 

[Darwinin leski]

Mieti siltä kantilta, miksi olet tällaisten kanssa tekemisissä?
Miksi olet tutustunut juuri tällaisiin?
Mikset voi lähteä näistä epäterveen kuuloisista suhteista pois?
Osaatko asettaa rajoja- sanoa vastaan jne.?

Eli, kyllähän heitä jokin vaivaa. Mutta on myös hyvä miettiä, miksi on itse tietynlaisten ihmisten seurassa...

He ovat aiemmin olleet ihan hyvätapaisia. Ja muutenkin ihan mukavia. Nyt on iskenyt joku ihme villitys länkyttää mulle tuollaisia, vaikka mun kouluni on hyvänen aika jo loppusuoralla (tämä lukio siis) ...

Outoa.
Eli aiemmin ei ollut tällaista?

Kuinka moni sinua kohtelee tuolla tavoin kuin kuvasit?

Tosi moni :/ Ja tämä on tosiaan ihan uusi juttu... Johtuu ehkä siitä, että tuo pienimmäinen on vasta 6kk (ei oikeasti ihan vielä sitäkään). Sen jälkeen tämä alkoi. Isä hoitaa vauvaa kotona, minä olen koulussa. Ehkä se sitten suivaannuttaa jotkut niin äärimmilleen... En tiedä.

Onneksi niitä kannustajiakin on silti olemassa!

Se on se kateus... veikkaan.

Ehkä tuo koulun loppusuoralla oleminen on asia joka heitä "pelottaa". Kenties kateuksissaan ovat tähän mennessä turvautuneet siihen että koulu ainakin kärsii, mutta nyt sekin kortti viedään. Samoin ovat voineet ajatella että uusi vauva tuo katkoa tai jopa keskeytyksen kouluun ja sitten kun nuo hoituvat molemmat niin jonkunhan tässä on pakko mättää.

Kuulostaa kyllä hieman sekopäiseltä, mutta ehkä tossa voikin jopa olla perää. Koska aiemmin tällaisia juttuja ei ole mulle lauottu... Ja nyt sitten. Kaikki alkoi siitä, kun palasin syksyllä kouluun, isän jäädessä hoitamaan vauvaa. Mietin, että oisko se sitä, kun jotkut ovat vakaasti sitä mieltä, että vain äiti kelpaa hoitamaan vauvaa... Mutta toisaalta, sitä ei ole kyllä kukaan näistä vielä käynyt arvostelemaan.

 

[NeitiNasu]

Jaa-a, kysymys on hyvä. Mä olen joutunut tulilinjalle viime aikoina useasti yhden tietyn ihmisen kanssa, jota olen sentään ennen kuvitellut tuntevani ja ihaillutkin jossain määrin.. mutta viimeaikaiset kommentit ei kyllä mene mun ymmärykseen mitenkään, ja olenkin ajatellut, josko pikkuhiljaa vaan antaisin olla koko kaveruuden.
Jaksa joka asiaa olla perustelemassa miksi näin tai noin, siis tyyliin että jos mä tarjoudun hoitaan hänen lastaan (kun hän on tiettävästi ollut vähän kovilla tässä äitiytensä alkutaipaleella ) hän ylimielisesti kommentoi takas että "Ai sä mun? Munhan tässä pitäis sun muksujas hoitaa, eiks sulla ole niitä kolme." Siis ja äänen sävy on ilkeä, ei mitenkään ystävällinen tai ihaileva tai mitään positiivista. Sanoo joka asiaan vastaan, on kommentoinut mun lapsilukua mun sukulaisille ja ilmoitti että musta ei ole alalle, mihin aion kouluttautua, tietää mun tyylin millainen olen paremmin kuin mä itse jne. Menee hermo.

Just juu. En mä tajua :/... Ihan sama mitä tekee, niin pieleen se menee muiden mielestä. Mä YMMÄRTÄISIN, jos mulla oikeasti olisi asiat pielessä. Jos mä kaipaisin herättelyä todellisuuteen, tai jotain. Mutta mä elän ihan juuri sellaista elämää, kuin haluankin. Ihan vapaaehtoisesti mä olen lapset ja opiskelun ja harrastukseni valinnut...

Joo näin on. Enkä mä voi väittää että mun valinnut aina olisi olleet oikeita: jotkut ovat saattaneet olla sellaisia, että mun olisi pitänyt yrittää nähdä vuoden tai kahden päähän. Mutta toisaalta, ellei ole kokemusta eikä tietoa, miten sitä voi nähdä yhtään mitään?
Ja juuri nyt mun elämässä ei ole juuri kommentoitavaa. Tai ehkä on. Ehkä tää kolmen lapsen kanssa muuttaminen vuokralle opiskelemaan sitten vaan on jotenkin niin käsittämätöntä. Jos on omakotitalo, pari koiraa ja pihassa pari volvoa. Ihmeellistä, että joku toinen haluaa niistä luopua.

 

[Darwinin leski]

Lukio, koirat, marsut, hepat: ei kovin aikuismaista, ei vakuuttava yhtälö, aika lapsellista suorastaan

Oletko tosissasi vai provo?
Mitä lapsellista noissa on?
Miten ei-vakuuttava?

Ihan tavallista elämää, ap on ihminen joka ilmeisesti tietää mitä haluaa, tietää mistä on kiinnostunut ja toteuttaa tätä elämää.

Minä en todellakaan ymmärrä, mitä siitä saa, että lyttää toista, sellaista joka tekee asioita mitä haluaa tehdä, mistä nauttii, missä onnistuu...

Ihan tavallista tämä munkin mielestäni on. Ja mä olen ihan tavallinen. Aika energinen kyllä, joten mulle sopii tämä elämäntyylini. Ehkei se kaikille sovi, eikä kaikkia varmasti kiinnostakaan nämä jutut mitkä minua, mutta... Ei kai se silti mun valinnoistani mitenkään sekopäisiä tee :/

 

[xxxxx]

Jees, viimeksi kuulin että mun vaatteet on liian aikuismaisia
Mun opiskelema ala on kuulemma täysin naurettava...
Olen vähän out, kun en dokaa...
Olen outo, kun olen naimisissa

Kaikenlaista. Itse oon kyllä tyytyväinen alaan, vaatteisiini sekä valitsen ihan itse juonko vai en.

Näköjään tosi monilla näitä kokemuksia.

 

[Darwinin leski]

tiedän tunteen.
mulla on kaksi lasta ja opiskelen ja käyn töissä samaan aikaan sekä mies on aina viikot ma-pe pois kotoa töissä.
sen lisäksi mulla ei ole ajokorttia, joten pyörällä ja kävellen ja bussilla kuljetaan ties minne muksujen kanssa.
ja AINA sitä jaksetaan kauhistella ja puhua että olet varmaan väsynyt ja kyllä on raskasta ja meinaatko oikeasti valmistua ajoissa ja miten teidän parisuhdekaan jaksaa jne jne.

mut toisest sisää, toisest ulos.

Joo, ton parisuhteen mä ihan unohdinkin... Siitäkin on sanottu. Että parisuhde nyt ainakin sitten kärsii. Ja on ihan mahdotonta, että mieskin vois tykätä liikkua lunnossa koirien ja lasten kanssa, yms. Vähän vaan sapettaa toi tommonen, että jos joku ei henk.koht. pidä samoista asioista mitä me, niin tekeekö se musta & meistä sitten jollain tapaa niin pirun merkillisiä .

 

[Darwinin leski]

Lukio, koirat, marsut, hepat: ei kovin aikuismaista, ei vakuuttava yhtälö, aika lapsellista suorastaan

Öh, miten siitä sitten saisi aikuismaisen?

Jättämällä lukion kesken ja vaihtamalla... mihin opintoihin? (joillekin aloille se lukio vaan on paras lähtökohta)

Koiria ja hevosia harrastavia aikuisia tunnen sen verran etten osaa niitäkään kovin lapsellisina juttuina pitää. Marsujakin jonkin verran ja niitä nyt on muutenkin lemmikkeinä monissa lapsiperheissä.

Töihin sitä pitäis mennä. Ei koulutus ole ilmeisesti sitten mitään - vain palkkatyö on JOTAIN...

Marsut on tosiaan lasten, mutta kyllä mäkin niitä mielelläni seurailen

 

[NeitiNasu]

tiedän tunteen.
mulla on kaksi lasta ja opiskelen ja käyn töissä samaan aikaan sekä mies on aina viikot ma-pe pois kotoa töissä.
sen lisäksi mulla ei ole ajokorttia, joten pyörällä ja kävellen ja bussilla kuljetaan ties minne muksujen kanssa.
ja AINA sitä jaksetaan kauhistella ja puhua että olet varmaan väsynyt ja kyllä on raskasta ja meinaatko oikeasti valmistua ajoissa ja miten teidän parisuhdekaan jaksaa jne jne.

mut toisest sisää, toisest ulos.

Joo, ton parisuhteen mä ihan unohdinkin... Siitäkin on sanottu. Että parisuhde nyt ainakin sitten kärsii. Ja on ihan mahdotonta, että mieskin vois tykätä liikkua lunnossa koirien ja lasten kanssa, yms. Vähän vaan sapettaa toi tommonen, että jos joku ei henk.koht. pidä samoista asioista mitä me, niin tekeekö se musta & meistä sitten jollain tapaa niin pirun merkillisiä .

Multa muuten kysyttiin, että kun mä olen alkanut kuulemma pukeutumaan ja käyttämään ihan "outoja" asusteita, niin aionko mä nyt pakottaa miehenkin muuttumaan vai saako se olla oma itsensä nyt kuitenkin, vaikka susta on tullut tollanen??

Jiihaa, siis tottakai: etnisyys kunniaan ja mies kaapuihin!! Kerta on naimisiin mennyt, kärsiköön!!

 

[Darwinin leski]

Olen varmaan superlapsellinen kun ap:ta vähän vanhempi, lapseton ja siltiki tykkään mm. kissoista, rotista, marsuista, hamstereista jne. =)

Voi mua =P

Mutta hei, mä kävin bingossa 18-vuotiaana, jos se tekis musta vähän aikuisemman?

Ai perhana, kai munkin sit tarvii alkaa käymään bingossa

 

[ai siis]

sinä olet nuori ja lukiolainen?
no sitten ymmärrän. itsekin vielä opiskelijana aina jaksoin kauhistella miten opiskelevat toverit joilla lapsia selviävät lapsenhoidosta.
siinä iässä kun lapset alkavat vähän kiinnnosttaa mutta heitä ei vielä itsellä ole, sitä pitää jonain ihmeenä, vähän kuin kuukävely. jotain ihmeellisä.

Onhan lapsiperhe-elämä oikeastikin raskasta useinkin, mutta eipä niitä vaihtoehtojakaan pahemmin ole.

 

[Darwinin leski]

Jaa-a, kysymys on hyvä. Mä olen joutunut tulilinjalle viime aikoina useasti yhden tietyn ihmisen kanssa, jota olen sentään ennen kuvitellut tuntevani ja ihaillutkin jossain määrin.. mutta viimeaikaiset kommentit ei kyllä mene mun ymmärykseen mitenkään, ja olenkin ajatellut, josko pikkuhiljaa vaan antaisin olla koko kaveruuden.
Jaksa joka asiaa olla perustelemassa miksi näin tai noin, siis tyyliin että jos mä tarjoudun hoitaan hänen lastaan (kun hän on tiettävästi ollut vähän kovilla tässä äitiytensä alkutaipaleella ) hän ylimielisesti kommentoi takas että "Ai sä mun? Munhan tässä pitäis sun muksujas hoitaa, eiks sulla ole niitä kolme." Siis ja äänen sävy on ilkeä, ei mitenkään ystävällinen tai ihaileva tai mitään positiivista. Sanoo joka asiaan vastaan, on kommentoinut mun lapsilukua mun sukulaisille ja ilmoitti että musta ei ole alalle, mihin aion kouluttautua, tietää mun tyylin millainen olen paremmin kuin mä itse jne. Menee hermo.

Just juu. En mä tajua :/... Ihan sama mitä tekee, niin pieleen se menee muiden mielestä. Mä YMMÄRTÄISIN, jos mulla oikeasti olisi asiat pielessä. Jos mä kaipaisin herättelyä todellisuuteen, tai jotain. Mutta mä elän ihan juuri sellaista elämää, kuin haluankin. Ihan vapaaehtoisesti mä olen lapset ja opiskelun ja harrastukseni valinnut...

Joo näin on. Enkä mä voi väittää että mun valinnut aina olisi olleet oikeita: jotkut ovat saattaneet olla sellaisia, että mun olisi pitänyt yrittää nähdä vuoden tai kahden päähän. Mutta toisaalta, ellei ole kokemusta eikä tietoa, miten sitä voi nähdä yhtään mitään?
Ja juuri nyt mun elämässä ei ole juuri kommentoitavaa. Tai ehkä on. Ehkä tää kolmen lapsen kanssa muuttaminen vuokralle opiskelemaan sitten vaan on jotenkin niin käsittämätöntä. Jos on omakotitalo, pari koiraa ja pihassa pari volvoa. Ihmeellistä, että joku toinen haluaa niistä luopua.

Näin se menee. Ja mä vielä tunnen itseni kuitenkin niin pirun hyvin, että ei mulle ole mikään ongelma tehdä jotain päätöksiä elämäni suhteen. Okei, mä käyn koulua myöhään. Aikuislukion opetussuunnitelmaa. Joku toinen on käynyt koulut ensin ja hankkinut lapset vasta sitte, mutta mulle tämä järjestys oli ehdottomasti parempi. Enkä usko lasten opinnoistani joutuvan kärsimään, teen kaikki koulujutut vasta kun he ovat menneet yöunillensa.

 

[Darwinin leski]

Jees, viimeksi kuulin että mun vaatteet on liian aikuismaisia
Mun opiskelema ala on kuulemma täysin naurettava...
Olen vähän out, kun en dokaa...
Olen outo, kun olen naimisissa

Kaikenlaista. Itse oon kyllä tyytyväinen alaan, vaatteisiini sekä valitsen ihan itse juonko vai en.

Näköjään tosi monilla näitä kokemuksia.

Näköjään joo. Mä en ole ennen tällaiseen joutunut törmäämään. Mä olen myös tosi, tosi tylsä, koska mä en käy oikein missään. Ei vain kiinnosta. Siis mitkään riennot. Ei huvita. Vähän vaan voisi ehkä antaa sijaa erilaisuudelle, onko se sitten niin saakelin huono asia, jos joku on mieluummin vaikka patikoimassa luonnossa, kuin yökerhossa vetämässä vinkkua naamariin? En vaan ymmärrä :/

 

[No]

Listasta pois koirat ja ratsastus ja listalle vakityö.

Ihan hyviä papereita tullut.

Mulla tuskin tulee olemaan vakityötä vielä vuosikausiin

2,5 vuotta kesti edellinen sessio.

Nyt vuoden tauon jälkeen olisi taas vuoden opiskeluista neljännes takana
ja jatkoa seuraa sitten.


Hyvin Sinä jaksat ja anna tuollaisten ystävien puhua kuuroille seinille.

Terv. 10v vanhempi reipas "vanhus"

 

[NeitiNasu]

Jaa-a, kysymys on hyvä. Mä olen joutunut tulilinjalle viime aikoina useasti yhden tietyn ihmisen kanssa, jota olen sentään ennen kuvitellut tuntevani ja ihaillutkin jossain määrin.. mutta viimeaikaiset kommentit ei kyllä mene mun ymmärykseen mitenkään, ja olenkin ajatellut, josko pikkuhiljaa vaan antaisin olla koko kaveruuden.
Jaksa joka asiaa olla perustelemassa miksi näin tai noin, siis tyyliin että jos mä tarjoudun hoitaan hänen lastaan (kun hän on tiettävästi ollut vähän kovilla tässä äitiytensä alkutaipaleella ) hän ylimielisesti kommentoi takas että "Ai sä mun? Munhan tässä pitäis sun muksujas hoitaa, eiks sulla ole niitä kolme." Siis ja äänen sävy on ilkeä, ei mitenkään ystävällinen tai ihaileva tai mitään positiivista. Sanoo joka asiaan vastaan, on kommentoinut mun lapsilukua mun sukulaisille ja ilmoitti että musta ei ole alalle, mihin aion kouluttautua, tietää mun tyylin millainen olen paremmin kuin mä itse jne. Menee hermo.

Just juu. En mä tajua :/... Ihan sama mitä tekee, niin pieleen se menee muiden mielestä. Mä YMMÄRTÄISIN, jos mulla oikeasti olisi asiat pielessä. Jos mä kaipaisin herättelyä todellisuuteen, tai jotain. Mutta mä elän ihan juuri sellaista elämää, kuin haluankin. Ihan vapaaehtoisesti mä olen lapset ja opiskelun ja harrastukseni valinnut...

Joo näin on. Enkä mä voi väittää että mun valinnut aina olisi olleet oikeita: jotkut ovat saattaneet olla sellaisia, että mun olisi pitänyt yrittää nähdä vuoden tai kahden päähän. Mutta toisaalta, ellei ole kokemusta eikä tietoa, miten sitä voi nähdä yhtään mitään?
Ja juuri nyt mun elämässä ei ole juuri kommentoitavaa. Tai ehkä on. Ehkä tää kolmen lapsen kanssa muuttaminen vuokralle opiskelemaan sitten vaan on jotenkin niin käsittämätöntä. Jos on omakotitalo, pari koiraa ja pihassa pari volvoa. Ihmeellistä, että joku toinen haluaa niistä luopua.

Näin se menee. Ja mä vielä tunnen itseni kuitenkin niin pirun hyvin, että ei mulle ole mikään ongelma tehdä jotain päätöksiä elämäni suhteen. Okei, mä käyn koulua myöhään. Aikuislukion opetussuunnitelmaa. Joku toinen on käynyt koulut ensin ja hankkinut lapset vasta sitte, mutta mulle tämä järjestys oli ehdottomasti parempi. Enkä usko lasten opinnoistani joutuvan kärsimään, teen kaikki koulujutut vasta kun he ovat menneet yöunillensa.

Mun mies käy kanssa nyt lukiota, ja mä aloitan siis tammikuussa toivon mukaan omat opintoni. Mulle tää on jo... kolmas kerta, kolmas eri ala. Joko tää on nyt SE tai sitten oon ikuisuusopiskelija ja annan sille periksi. Mutt mun mies on myöhäisherännäinen: se on urheillut ja sössinyt siinä lukionsa silloin nuorena, sitt lähtenyt duuniin ja nyt perheen perustettuaan totesi, että haluaa lapsilleen jotain parempaa, mitä duunarin palkalla voi tarjota. Joten näillä mennään, vielä monta vuotta.

Onnea sun viimeisille hetkille lukiolaisena!

 

[Darwinin leski]

sinä olet nuori ja lukiolainen?
no sitten ymmärrän. itsekin vielä opiskelijana aina jaksoin kauhistella miten opiskelevat toverit joilla lapsia selviävät lapsenhoidosta.
siinä iässä kun lapset alkavat vähän kiinnnosttaa mutta heitä ei vielä itsellä ole, sitä pitää jonain ihmeenä, vähän kuin kuukävely. jotain ihmeellisä.

Onhan lapsiperhe-elämä oikeastikin raskasta useinkin, mutta eipä niitä vaihtoehtojakaan pahemmin ole.

Mä olen siis 24v. Eivätkä nämä suinkaan ole mitään teinejä, jotka mua arvostelevat, vaan aikaihmisiä jo, tai vähintäänkin 30 ikävuoden hujakoilla.

 

[Darwinin leski]

Listasta pois koirat ja ratsastus ja listalle vakityö.

Ihan hyviä papereita tullut.

Mulla tuskin tulee olemaan vakityötä vielä vuosikausiin

2,5 vuotta kesti edellinen sessio.

Nyt vuoden tauon jälkeen olisi taas vuoden opiskeluista neljännes takana
ja jatkoa seuraa sitten.


Hyvin Sinä jaksat ja anna tuollaisten ystävien puhua kuuroille seinille.

Terv. 10v vanhempi reipas "vanhus"

Kiitos, "vanhus"!! :flower:

 

[Darwinin leski]

Nasu, parempi se on myöhään herätä, kuin ei milloinkaan Mitä alaa aiot seuraavaksi kokeilla? Toivottavasti se tuntuu omalta, oli mitä hyvänsä

 

[NeitiNasu]

Nasu, parempi se on myöhään herätä, kuin ei milloinkaan Mitä alaa aiot seuraavaksi kokeilla? Toivottavasti se tuntuu omalta, oli mitä hyvänsä

Sitä mihin olisin suunnannut alunperin jo peruskoulusta jos oisin sopivan opiskelupaikan löytänyt: kauneutta. Meikkaaja/maskeeraaja.
Näistä opiskelluista se on todennäköisesti omin, jos töitä ei saa niin sittenhän menee metsään.. Mutt ainahan mä voin sitt jäädä raflatöihin, jos niin huonosti käy.

 

[Darwinin leski]

Nasu, parempi se on myöhään herätä, kuin ei milloinkaan Mitä alaa aiot seuraavaksi kokeilla? Toivottavasti se tuntuu omalta, oli mitä hyvänsä

Sitä mihin olisin suunnannut alunperin jo peruskoulusta jos oisin sopivan opiskelupaikan löytänyt: kauneutta. Meikkaaja/maskeeraaja.
Näistä opiskelluista se on todennäköisesti omin, jos töitä ei saa niin sittenhän menee metsään.. Mutt ainahan mä voin sitt jäädä raflatöihin, jos niin huonosti käy.

Eiköhän se siitä lähe =) Tsemppiä opintoihin sullekin!

 

[NeitiNasu]

Nasu, parempi se on myöhään herätä, kuin ei milloinkaan Mitä alaa aiot seuraavaksi kokeilla? Toivottavasti se tuntuu omalta, oli mitä hyvänsä

Sitä mihin olisin suunnannut alunperin jo peruskoulusta jos oisin sopivan opiskelupaikan löytänyt: kauneutta. Meikkaaja/maskeeraaja.
Näistä opiskelluista se on todennäköisesti omin, jos töitä ei saa niin sittenhän menee metsään.. Mutt ainahan mä voin sitt jäädä raflatöihin, jos niin huonosti käy.

Eiköhän se siitä lähe =) Tsemppiä opintoihin sullekin!

Mistä päin suomea sä olet? Ootko kauan palstaillut? Mulla on susta sellanen hassu tunne, ihan niinkuin jostain sut muistasin.. Tai ehkä se on joku keskustelu vaan. Mistä näistä tietää.

 

[jaiks]

Lukematta ketjua läpi kommentoin ap:lle, että olisiko vastaus "laiskuus"? Tervetuloa normaaliin elämään. Tää on tätä.

 

[Darwinin leski]

Nasu, parempi se on myöhään herätä, kuin ei milloinkaan Mitä alaa aiot seuraavaksi kokeilla? Toivottavasti se tuntuu omalta, oli mitä hyvänsä

Sitä mihin olisin suunnannut alunperin jo peruskoulusta jos oisin sopivan opiskelupaikan löytänyt: kauneutta. Meikkaaja/maskeeraaja.
Näistä opiskelluista se on todennäköisesti omin, jos töitä ei saa niin sittenhän menee metsään.. Mutt ainahan mä voin sitt jäädä raflatöihin, jos niin huonosti käy.

Eiköhän se siitä lähe =) Tsemppiä opintoihin sullekin!

Mistä päin suomea sä olet? Ootko kauan palstaillut? Mulla on susta sellanen hassu tunne, ihan niinkuin jostain sut muistasin.. Tai ehkä se on joku keskustelu vaan. Mistä näistä tietää.

Oon mä kohta jo 5v täällä pyörinyt, aina välillä. Ennen FedWithGasolinena Lounaisrannikolla asun.