Mua ärsyttää ja toisaalta surettaa, miten vähän mies kiinnittää muhun huomioita.

["unikko"]

Siis siihen, mistä pidän yms. Tämä näkyy aina lahjoissa, joita ostaa.

Olen sanonut sille monta kertaa, että älä osta mulle mitään lahjaa. Se ei ikinä onnistu kuitenkaan.

Esimerkkejä: olen saanut mieheltäni useita liian isoja sormuksia, siis niin isoja, että tippuvat peukalostakin. Olen saanut cd:itä bändeiltä, joista en edes pitä. Olen saanut kirjoja, jotka minulla jo on ja joista olen miehelle puhunut.

Kun nomination-rannekeet olivat jo out ja olin lakannut käyttämästä vuosia sitten itselleni itse ostamaani ohutta ko. rannekorua, mies osti minulle sellaisen "miesten" paksun.

En käytä koskaan raskaita koruja (olen hyvin pieni ja hento). Silti mies ostaa minulle isoja pronssisia raskaita kalevalakoruja (koska työni liittyy kansanperinteeseen, hän kai luulee, että erityisesti niitä arvostan - kalevalakorun siroja "uusia tuontantoja" hän ei koskaan ole ostanut vaikka olen niitä tahallani ääneen ihaillut).

Tänään on syntymäpäiväni. Hän oli taas ostanut lahja. Marimekon unikko-kassin, koska "sähän niin pidät näistä unikoista". Niin pidin - 15 vuotta sitten. Minulla on samanlainen kassi eri värisenä kaapissa ollut käyttämättömänä 10 vuotta ja mies muisti, että sellainen on, mutta nyt on uusi eri värisenä.

Minulle tulee mieleen, että mies ei oikeasti ole kiinnittänyt huomiota minuun sitten 15 vuotta sitten tapahtuneiden ensikohtaamistemme.

Pahoitan mieleni aina hänen lahjoistaan, koska ne ampuvat aina niin ohi. Olen joskus jopa sanonut, että anna rahaa mieluummin kuin ostat mitään, kun ei tartte tuhlata turhaan, mutta mies kai ajattelee, että "esitän vaatimatonta".

Toisaalta, eipä hän muista, mitä osti. Nomiantionin myin heti, eikä hän ole sitä kaivannut, samoin aion tehdä tuolle kassille.

 

["jjj"]

Kai tää on provo? Siis sun miehesihän ostaa sulle tosi paljon lahjoja, vaikka nyt eivät ihan sun makuun olisikaan. Kuulostat kiittämättömältä narisijalta.

 

["unikko"]

[QUOTE="jjj";29967180]Kai tää on provo? Siis sun miehesihän ostaa sulle tosi paljon lahjoja, vaikka nyt eivät ihan sun makuun olisikaan. Kuulostat kiittämättömältä narisijalta.[/QUOTE]

Ei ole provo. Mieheni ostaa minulle lahjoja jouluna, syntymäpäivänä ja nykyään äitienpäivänä. Siis aika "normaaliin" tapaan. Koska olemme olleet yhdessä 20 vuotta, on lahjoja kertynyt.

En välitä niinkään "lahjoista" sinänsä, jos ne eivät ole mitenkään ajateltuja. Otan mielummin vaikka kukan pihalta, jos se on mietitty juttu ja sydämestä tullut. Mieheni ei tunnu keskittyvän minuun tai toiveisiini lainkaan - ostelee vain jotain josta luulee minun pitävän tai josta yleisesti naiset pitävät tai josta olen joskus pitänyt. Siksi pahoitan mieleni.

Vai tuntuuko teistä kivalta, jos mies tuo aina lahjan, jossa ei ole mitään ajatusta mukana? Että lahjan saajaa ei ole ollenkaan mietitty? Vai ostatteko tekin lahjoja ajattelematta mitenkään lahjan saajaa? Että koska Janipetteri tykkäsi cars-autoista 5-vuotiaana, voi sille ostaa niitä rippilahjaksikin?

Harmittaa, että nytkin mies on laittanut 70 euroa kassiin, joka ei tule käyttööni kuitenkaan. Eikä siinä mitään - selitys vaan loukkaa: "Kun sähän niin pidät näistä unikoista." Miten niin pidän? En pidä. Pidin 15 vuotta sitten. En ole pitänyt yli vuosikymmeneen.

 

["otto"]

Selvästikään miehesi ei kunnoita toiveitasi ja mielipiteisäsi, eikä kuuntele sinua. Ongelma on aivan oikea. Mies ei tuosta miksikään tule muuttumaan.

 

[viieras]

Nykyinen suhteeni on aika tuore... blenderin jälkeen olen aika suoraa sanonut mitä toivoisin lahjaksi

Onhan se vähän hassua, mutta, molemmat ovat olleet tyytyväisiä. Minä kun sain mitä halusin/tarvitsin ja mies kun on antanut jotain mistä olen nauttinut/ollut ylpeä. (Ylpeä, siis olen lapsen kysyessä voinut rakkaudella kertoa että tämä on iskältä saatu kaulakoru. Pyysin tuolloin pientä kultaista kaulakorua, jossa on sydän ja joku kivi). Seuraavalla kerralla pyysin pieniä helmikorvakoruja kultaisella kannalla.

Hyvä mieli kaikilla

 

[viieras]

Emmä tiedä.. itsehän toki miehesi tunnet parhaiten.. Minä vaan siltikin näen noissa eleissä paljonkin rakkautta ja välittämistä ja Ajatusta. Vaikkakaan eivät sinun mielestä ole osuneet ihan kohdilleen...

Mutta mitäs jos kokeilisit antaa miehelle hieman armoa..
Kerro hänelle mikä on sormesi koko.
Leikkaa kuvastosta mieleisen korun kuva.

Tee itsellesi vaikka aarrekartta periaatteella leikekirja mihin laitat asioita joita haluaisit, kirjat, kukat, lahjakortit, matkat, juoksukengät mitä vaan.. ja anna miehen sieltä valita lahjat.

 

[Mörköäiti]

Miehesi ei ehkä ole kovin hyvä lahjojen kanssa, mutta kyllähän noissa selkeästi näkyy, että on hän ajatellut niitä. Jos hän on itse sellainen, jonka maku ei juuri muutu, niin hän ei ehkä tajua, että sinun makusi ei ole enää sama kuin 15 vuotta sitten. Ei noista loukkaantua kannata, mutta kannattaa ennen seuraavaa merkkipäivää hienovaraisesti mutta selkeästi vihjailla, millaisista asioista nykyisin pidät.

Ja liian isot sormukset voi ainakin pienentää, vaikeahan sitä kokoa on osata arvioida ilman sovitusta. En osaisi varmaan arvioida itsellenikään.

Kai sitä unikkokassiakin voisi joskus käyttää vaikka kauppakassina tai hoitolaukkuna tms - itse ainakin vaan otan aina sen kangaskassin mikä ekana tulee eteen, eivätkä ne mitään oman tyylisiäni ole. Itse varmaan tekisin niin, ja jossain vaiheessa sanoisin, että nykyisin tykkään muuten enemmän siitä tai tästä tyylistä.

Ja voisihan miehen kanssa jutella, että kun tätä tavaraa on jo niin paljon, niin mitä jos ostettaisiin jatkossa aineettomia lahjoja tai vaikka ei lahjoja ollenkaan... tai jotain sellaista.