U
"unikko"
Vieras
Siis siihen, mistä pidän yms. Tämä näkyy aina lahjoissa, joita ostaa.
Olen sanonut sille monta kertaa, että älä osta mulle mitään lahjaa. Se ei ikinä onnistu kuitenkaan.
Esimerkkejä: olen saanut mieheltäni useita liian isoja sormuksia, siis niin isoja, että tippuvat peukalostakin. Olen saanut cd:itä bändeiltä, joista en edes pitä. Olen saanut kirjoja, jotka minulla jo on ja joista olen miehelle puhunut.
Kun nomination-rannekeet olivat jo out ja olin lakannut käyttämästä vuosia sitten itselleni itse ostamaani ohutta ko. rannekorua, mies osti minulle sellaisen "miesten" paksun.
En käytä koskaan raskaita koruja (olen hyvin pieni ja hento). Silti mies ostaa minulle isoja pronssisia raskaita kalevalakoruja (koska työni liittyy kansanperinteeseen, hän kai luulee, että erityisesti niitä arvostan - kalevalakorun siroja "uusia tuontantoja" hän ei koskaan ole ostanut vaikka olen niitä tahallani ääneen ihaillut).
Tänään on syntymäpäiväni. Hän oli taas ostanut lahja. Marimekon unikko-kassin, koska "sähän niin pidät näistä unikoista". Niin pidin - 15 vuotta sitten. Minulla on samanlainen kassi eri värisenä kaapissa ollut käyttämättömänä 10 vuotta ja mies muisti, että sellainen on, mutta nyt on uusi eri värisenä.
Minulle tulee mieleen, että mies ei oikeasti ole kiinnittänyt huomiota minuun sitten 15 vuotta sitten tapahtuneiden ensikohtaamistemme.
Pahoitan mieleni aina hänen lahjoistaan, koska ne ampuvat aina niin ohi. Olen joskus jopa sanonut, että anna rahaa mieluummin kuin ostat mitään, kun ei tartte tuhlata turhaan, mutta mies kai ajattelee, että "esitän vaatimatonta".
Toisaalta, eipä hän muista, mitä osti. Nomiantionin myin heti, eikä hän ole sitä kaivannut, samoin aion tehdä tuolle kassille.
Olen sanonut sille monta kertaa, että älä osta mulle mitään lahjaa. Se ei ikinä onnistu kuitenkaan.
Esimerkkejä: olen saanut mieheltäni useita liian isoja sormuksia, siis niin isoja, että tippuvat peukalostakin. Olen saanut cd:itä bändeiltä, joista en edes pitä. Olen saanut kirjoja, jotka minulla jo on ja joista olen miehelle puhunut.
Kun nomination-rannekeet olivat jo out ja olin lakannut käyttämästä vuosia sitten itselleni itse ostamaani ohutta ko. rannekorua, mies osti minulle sellaisen "miesten" paksun.
En käytä koskaan raskaita koruja (olen hyvin pieni ja hento). Silti mies ostaa minulle isoja pronssisia raskaita kalevalakoruja (koska työni liittyy kansanperinteeseen, hän kai luulee, että erityisesti niitä arvostan - kalevalakorun siroja "uusia tuontantoja" hän ei koskaan ole ostanut vaikka olen niitä tahallani ääneen ihaillut).
Tänään on syntymäpäiväni. Hän oli taas ostanut lahja. Marimekon unikko-kassin, koska "sähän niin pidät näistä unikoista". Niin pidin - 15 vuotta sitten. Minulla on samanlainen kassi eri värisenä kaapissa ollut käyttämättömänä 10 vuotta ja mies muisti, että sellainen on, mutta nyt on uusi eri värisenä.
Minulle tulee mieleen, että mies ei oikeasti ole kiinnittänyt huomiota minuun sitten 15 vuotta sitten tapahtuneiden ensikohtaamistemme.
Pahoitan mieleni aina hänen lahjoistaan, koska ne ampuvat aina niin ohi. Olen joskus jopa sanonut, että anna rahaa mieluummin kuin ostat mitään, kun ei tartte tuhlata turhaan, mutta mies kai ajattelee, että "esitän vaatimatonta".
Toisaalta, eipä hän muista, mitä osti. Nomiantionin myin heti, eikä hän ole sitä kaivannut, samoin aion tehdä tuolle kassille.