Mulla vuosien takaa vastaava kokemus. Oltiin seurusteltu tän miehen kans 6 vuotta, josta 4 vuotta asuttu yhdessä. Meillä oli kaikenlaisia suunnitelmia, kihlauksesta puhuttu (lapsista ei nyt vielä kun oltiin kuitenkin aika nuoria) mut siis kaikki piti perjaatteessa olla hyvin ja seksielämä oli moitteetonta ja sitä oli suht normi 3-4 kert viikossa. Jossain vaiheessa rupesin ihmettelemään tiettyjä muutoksia miehessä mut en kiinnittäny siihen sen enempää huomioo, mies joutu työttömäks ja meni kouluun sit uudestaan ja tuli uusia kavereita (tai niin mulle kerrottiin) kyllähän mä muutamaa uutta kaveria näinkin. Meni yli puoli vuotta ja mun epäilykset kasvo koko ajan ja lopulta vaikka kuinka kyselin ja vastaus oli aina että ei oo ketään muuta niin tein sit sen mitä ei sais tehdä, menin ottaan miehen kännykän ja tutkin sen ja sieltä löyty sit tää "kaveri" ja uus nainenhan sillä oli, sit kun oli todisteet pöydässä oli miehen pakko myöntää et oli koko sen puolivuotta vähän yli ollut myös tän naisen kans (se nainen tiesi musta, sekin seurusteli tahollaan), me erottiin miehen kans ja mies jatko tän uuden naisen kans jotain säätöö (joka sitten kyllä loppu puolen vuoden päästä meijän erosta). Mun seuraava suhde oli kyllä sellanen, etten uskaltanu luottaa tähän mieheen yhtään, oltiin 2v yhdessä ja vähän väliä kaiversi epäilys jos oli kavereitten kans ja joskus siitä tapeltiinkin. En tiedä sitten oliko vaikutusta tuolla aikasemmalla suhteella (varmasti oli osittain) vai sit sillä et se mies ei ollu oikee mulle. Tästä erosta kulu vuosi ja oli siinä vuoden aikana jos jonkinmoista, mut sit se osu kohdalla. Mun oikee rakkaus, ei oltu edes kauaa oltu yhdessä ku jo muutettiin yhteen ja siitä vuoden päästä naimisiin ja sillon olin jo raskaana ja puolivuotta häitten jälkeen esikoinen synty. Toinen ilmotteli tulostaan aika nopeesti (lasten ikäero vähän yli vuosi). Tän miehen kans kaikki tuntu ihan oikeelta, ei ollu oikeestaan ollenkaan luottamuspulaa, jotain pientä mustasukkasuutta alussa, mut se lienee normaalia. Luottanu oon sataprosenttisesti vaikka mies välillä reissuilla kaveriporukan kans, ei oo tullu mieleen ettei vois luottaa. Lapsetkin on meijän silmäteriä ja elämä on tällä hetkellä täydellistä. Sä et voi tietää koska se oikee mies sun elämääs tulee ja ne lapset voi tulla sitten nopeestikkin, en ite olis ikinä ajatellu et tekisin kenenkään kans lapsia niin nopeesti, mut se tuntu oikeelta ja kaikkien näitten vuosien jälkeen oon edelleen sitä mieltä et just näin kaiken tän on pitäny mennä. En varmaan olis voinu heti pettämisen jälkeen luottaa edes tähän mieheen (tai niin ajattelen ku ex kusetti ihan täysin niin pitkään) mut kyllä se luotto siinä parin vuoden jälkeen ainakin mulla tuli heti tän uuden miehen kohdalla.
Sä selviät vaikkei se siltä nyt tunnu ja tää on sulle tällä hetkellä vaan klisee (nii se oli mullekin) ja sä tuut löytään uuden miehen ja sulla kuitenkin on vielä aikaa hankkia niitä lapsia ja se oma perhe.
