Mua niin ottaa päähän kun mies lähtee jonnekkin!

["vieras"]

[QUOTE="jaajaa";26024228]Tuntuu ettei kukaan puolusta mua. Anoppikin vaan hissuttelee miestäni ja sanoo mulle etten saa valittaa miehelle ettei hän suutu, tai minun ei kannata lähteä mihinkään ettei miehen tarvitse suuttua minulle ja lähteä juomaan.[/QUOTE]

Anopit hiiteen. Mulla oli tuollainen ex ja oli todella rasittavaa. Hankkiuduin siitä eroon. Oli helppoa kun ei ollut lapsia.
On surullista että miehesi käyttäytyy kuin uhmaikäinen lapsi.
Ehkä se on laitettava kova kovaa vastaan? Ihan vaan helvetinmoinen rähinä päälle! Sitä saa mitä tilaa jos ei puheella onnistu!

 

["jaajaa"]

[QUOTE="jep jep";26024272]ehkä teidän on sitten parempi lähteä eriteille. sä et omista toista ihmistä etkä voi päättää mite hän tekee. ei ihme jos miestäsi ahdistaa kun kontrolloit noin häntä, ei vissiin saa olla kavereidensa kanssa koskaan ilman että sulta tulee vähintäänkin 100puhelua tunnissa.[/QUOTE]

En mä pysty eroamaan. En nyt kun lapset pieniä ja yritetään työstää tätä suhdetta. Kai mä sitten vaan olen liian tiukka. Mutta minkä mä itelleni voin. Kun mulla alkaa heti nousta syke kun mies sanoo että lähtee käymään ja alan heti miettiä jääkö se ryyppäämään.

 

["vieras"]

[QUOTE="jaajaa";26024300]Mutta minkä mä itelleni voin. [/QUOTE]

Mutta miehesi pitäisi voida itselleen jotain? Etkö näe virhettä logiikassasi?

 

["jaajaa"]

[QUOTE="vieras";26024290]Anopit hiiteen. Mulla oli tuollainen ex ja oli todella rasittavaa. Hankkiuduin siitä eroon. Oli helppoa kun ei ollut lapsia.
On surullista että miehesi käyttäytyy kuin uhmaikäinen lapsi.
Ehkä se on laitettava kova kovaa vastaan? Ihan vaan helvetinmoinen rähinä päälle! Sitä saa mitä tilaa jos ei puheella onnistu![/QUOTE]

Ihana. En mä nyt ihan päälle kuitenkaan uskalla käydä, mies sen verran köntti että ties vaikka antaisi takaisin. (tämä sitten vitsi, ei ole koskaan lyönyt tms.) Anoppi onkin mulle toinen päänvaiva. Puuttuu kaikkii meidän asioihin ja kaikista rasittavinta on kun puuttu lastenkasvatukseen.

 

[Anatolia]

[QUOTE="jaajaa";26024151]Kyllä mä tasan tiesin millainen tuo on. Se ei vaan ennen haitannut, lasten saamisen jälkeen on alkanut haittaamaan.[/QUOTE]
Pointsit rehellisyydestä.

Nyt sun pitää vaan päättää se, hyväksytkö asian vai oletko hyväksymättä. Suosittelen sitä, että hyväksyt, sillä räyhääminen ja stressaaminen on varmasti tuplasti kuluttavampaa kuin miehen satunnaiset kaljareissut. Joten kun mies lähtee, niin älä ala valittamaan, vaan sano että pidä hauskaa . Oma asenne on se, jota voi muuttaa....miehen muuttaminen taas tuskin onnistuu, kun hän on ollut tuollainen "aina".

Mieskin ehkä kotiutuu aikaisemmin, paremmalla tuulella ja vähemmän humalassa jos saa lähteä ilman vaimon mökötystä & olla kavereiden kanssa ilman että vaimo soittelee perään.

Tosin tämäkin stoori muuttuu ketjun edetessä niin, etten tiedä mikä tilanne mahtaa oikeasti olla.

 

["jaajaa"]

[QUOTE="vieras";26024310]Mutta miehesi pitäisi voida itselleen jotain? Etkö näe virhettä logiikassasi?[/QUOTE]

Miten mä pystyn hillitä itseni kun lähtee? Sisällä kiehuu ja vaan odotan että tulee kotiin.

 

["vieras"]

[QUOTE="jaajaa";26024323]Miten mä pystyn hillitä itseni kun lähtee? Sisällä kiehuu ja vaan odotan että tulee kotiin.[/QUOTE]

Kannattaisi varmaan keksiä jotain muuta kivaa tekemistä siksi aikaa kun mies on kavereiden kanssa, miksi istua kotona sitä miettimässä?

 

["jaajaa"]

Pointsit rehellisyydestä.

Nyt sun pitää vaan päättää se, hyväksytkö asian vai oletko hyväksymättä. Suosittelen sitä, että hyväksyt, sillä räyhääminen ja stressaaminen on varmasti tuplasti kuluttavampaa kuin miehen satunnaiset kaljareissut. Joten kun mies lähtee, niin älä ala valittamaan, vaan sano että pidä hauskaa . Oma asenne on se, jota voi muuttaa....miehen muuttaminen taas tuskin onnistuu, kun hän on ollut tuollainen "aina".

Mieskin ehkä kotiutuu aikaisemmin, paremmalla tuulella ja vähemmän humalassa jos saa lähteä ilman vaimon mökötystä & olla kavereiden kanssa ilman että vaimo soittelee perään.

Tosin tämäkin stoori muuttuu ketjun edetessä niin, etten tiedä mikä tilanne mahtaa oikeasti olla.

Totta kaikki mitä kirjoitit. Tarina kai muuttuu siksi kun mun hermot kiristyy aina välillä. Tänään on tilanne siis se että mies lähti aamulla ja pyysi multa rahaa. Meni siis lähikuppilaan missä tapaa kavereitaan ja juo silloin yleensä muutaman kaljan. No mua pelottaa se että juominen lähtee käsistä koska niin käy joskus.

 

["jaajaa"]

[QUOTE="vieras";26024336]Kannattaisi varmaan keksiä jotain muuta kivaa tekemistä siksi aikaa kun mies on kavereiden kanssa, miksi istua kotona sitä miettimässä?[/QUOTE]

Mun kaverit ei herää niin aikaseen että tapaisin heitä silloin kun mies tapaa omiaan. No kai tästäkin päivästä selvitään kun se ukko sieltä kotiutuu.

 

[Anatolia]

[QUOTE="jaajaa";26024348]No mua pelottaa se että juominen lähtee käsistä koska niin käy joskus.[/QUOTE]
Jos lähteekin, niin mitä sitten tapahtuu? Mies tappelee? Juo velaksi ja perheen talous on kuralla? Tekee katoamistempun ja palaa viikon päästä? Päätyy putkaan? Pettää? Tulee kotiin, oksentaa eteiseen, sammuu keittiöön?

Jos jotain tuollaista, niin ymmärrän miksi ajatus miehen kaljalle menosta on sun mielestä kaikkea muuta kuin mukava.

Jos siitä taas seuraa se, että mies on vaan vähän humalassa, mutta muuten kaikki on hyvin, niin pelolle ei mun mielestä ole aihetta

Tietty jos ne kaljat on suoraan pois perheen vähistä rahoista, niin ei oo kivaa...

Muuten suosittelen, että opettelet relaamaan, sillä mikään ei oikeasti ole rasittavampaa kun mököttävä tai huutava puoliso, joka soittelee viihteellä tai missälie olevan puolisonsa perään. Oli se soitteleva möksääjä sitten mies tai nainen . Ja kukapa haluaisi palata kotiin raivopään luo? Ei kovin moni.

 

["jaajaa"]

Jos lähteekin, niin mitä sitten tapahtuu? Mies tappelee? Juo velaksi ja perheen talous on kuralla? Tekee katoamistempun ja palaa viikon päästä? Päätyy putkaan? Pettää? Tulee kotiin, oksentaa eteiseen, sammuu keittiöön?

Jos jotain tuollaista, niin ymmärrän miksi ajatus miehen kaljalle menosta on sun mielestä kaikkea muuta kuin mukava.

Jos siitä taas seuraa se, että mies on vaan vähän humalassa, mutta muuten kaikki on hyvin, niin pelolle ei mun mielestä ole aihetta

Tietty jos ne kaljat on suoraan pois perheen vähistä rahoista, niin ei oo kivaa...

Muuten suosittelen, että opettelet relaamaan, sillä mikään ei oikeasti ole rasittavampaa kun mököttävä tai huutava puoliso, joka soittelee viihteellä tai missälie olevan puolisonsa perään. Oli se soitteleva möksääjä sitten mies tai nainen . Ja kukapa haluaisi palata kotiin raivopään luo? Ei kovin moni.

Sitten tapahtuu se että mies yleesä juo sitten kaksi päivää ja kun omat rahat eivät todellakaan riitä kahden päivän juopotteluun lainaa kavareiltaan ja sitten niitä maksellaan seuraavista rahoista pois ja kierre on valmis. Siksi en voi luottaa mieheen kun lähtee. Vaikka se on kyllä niin ettei se raivoaminen siinä kohtaa mitään auta, jos hänellä käsistä lähtee raivoamiseni vain pahentaa asiaa. Ja olen itsekin miettinyt joskus kun olen käynyt että miltä minusta tuntuisi jos mies soittelisi minulle ja jankkaisi kotiin.

 

[joku roti tuoskin]

mä ignooraisin koko ukon kokeeksi, eläisin kuin sitä ei oliskaan, kokeilisin huomaisiko mitään.

Mä tekisin ja teinkin noin! Alkoi sit nariseen etten välitä siitä ollenkaan, niin huusin kurkkusuorana et mitä vttuu se sit haluaa ja annoin tulla kaiken ulos, yritti kitistä päälle mut en antanut periksi. lapset ei tietenkään ollut sillon paikalla.

 

["xxx"]

Kuka mies jaksaisi aloittajan menkkariehumista? Järkyttävä tapaus.

 

[feew]

No kyllä muakin vittais jos mies ei suoraan sano, että menee vetään perskännit vaan sievistelee "menen parille kaljalle". Ja just toi, et jos on rahasta tiukkaa, ei miehellä ole mitään kontrollia sen käytön suhteen.

Eiks se mies vois äidiltään kinuta kaljarahat ja mennä sit äidilleen röhnöttään krapulansa pois? Sehän olis aika kätevää, jos anopin mielestä siin ei ole mitään pahaa.

Ja tietysti sinäkin voisit viedä lapset anopille aina kun mies lähtee retkilleen. Lähdet vaikka metsälenkille, tai ihan mihin mieles tekee.

 

[2good2be4gotten]

Älä anna sille rahaa vaikka kuinka kinuaisi!

On se nyt perkele kumma että mies kuvittelee kaljoittelunsa olevan niin tärkeää että sitä varten pitää juoda omat, puolison ja kavereidensakin rahat. Jos ei ole itsellä rahaa juoda niin sitten ei juoda.
Ensin hoidetaan kaikki pakolliset menot, lapset ym. ja sitten katsotaan jääkö sitä rahaa kahden päivän kestäviin ryyppäjäisiin.

Tehkää jonkinlainen diili: jos mies saa kaljoitella pari päivää rauhassa niin vastaavasti sinä saat pari päivää itsellesi niin että mies hoitaa lapset ja kodin ja sinä saat sitä rahaa itseäsi varten. Eli molemmilla on kuukaudessa se "oma aika ja rahat", jonka mies ilmeisemmin käyttää kavereidensa kanssa kaljoitteluun ja sinä mihin nyt haluatkaan. Sen aikana toinen hoitaa ns.velvollisuudet, eikä soittele perää tai odota kaulimen kanssa kotona.

Ei se sun miehen yksinoikeus ole ottaa sitä vapaata arjesta(ja rahaa vähistä tuloista), reilu peli missä molemmat saa jotakin.

 

[ei kirjautunut]

mä tekisin ja teinkin noin! Alkoi sit nariseen etten välitä siitä ollenkaan, niin huusin kurkkusuorana et mitä vttuu se sit haluaa ja annoin tulla kaiken ulos, yritti kitistä päälle mut en antanut periksi. Lapset ei tietenkään ollut sillon paikalla.

peesaan

 

["jaajaa"]

Ja kun mies ei edes sano että menee parille kaljalle vaan sanoo menevänsä KAHVILLE!! Ja nytkin tuli kännissä äsken kotiin. Täytyy huomenna tai tänään illalla jutella miehelle, että minäkin saan sitten mennä saman verran.

 

[Anatolia]

[QUOTE="jaajaa";26024909]Täytyy huomenna tai tänään illalla jutella miehelle, että minäkin saan sitten mennä saman verran.[/QUOTE]
Mene - mikä sinua estää?

Mutta mene sitten myös, sillä seKIN on ärsyttävää jos nainen rutisee että "minäkin haluaisin joskus mennä", muttei kuitenkaan koskaan mene vaikka mahdollisuus olisi . Mulla on tuttavapiirissä pari tällaista ja minä en jaksa heitä kuunnella, vaikka itsekin olen nainen.

 

[neil]

Minä ymmärrän sua ap. En todellakaan tykkäisi että mies lähtis yhtäkkiä omille reissuille ja kotiutuisi kännissä! Vaikka tätä tapahtuisi kerran vuodessa niin se olisi silti liikaa. En itsekkään tee niin. Jos menosta keskusteltaisiin niin asia olisi tietysti aivan toinen. Ja ilmeisesti teillä jotain muutakin häikkää parisuhteessa kun käytte terapiassa? Jaksamista sinulle! Puhu miehellesi vaikka senkin uhalla, että heittää tuota marttyyri paskaa.

 

[Keittiönoita]

Et ole ensimmäinen - etkä viimeinenkään - nainen, joka uskoo miehen muuttuvan, kun perheeseen syntyy lapsia. Valitettavasti vain aika harva mies muuttuu.

Kannattaisiko sun avata itsellesi tili, johon miehellä ei ole käyttöoikeutta, ja säästää sinne rahaa? Toivottavasti teille on terapiasta kuitenkin jotain apua.

 

[Minni:)]

Et ole ensimmäinen - etkä viimeinenkään - nainen, joka uskoo miehen muuttuvan, kun perheeseen syntyy lapsia. Valitettavasti vain aika harva mies muuttuu.

Mullekin käynyt näin klassisesti. Eka seurustelin miehen kans, joka puhui et aikoo vähentää yms. mut katos aina viikon ryyppyreissuilleen. No sitä suhdetta ei kauaa kestänyt ja ei tunteetkaan onneksi olleet kovin syvät. Sit todella rakastuin mieheen, joka ei alkuun juonut mielestäni usein tai liikaa, kunnes sitten ajan kanssa tajusin että jo pari kaljaa tekee siitä täysin eri persoonan ja ei ollenkaan mukavan sellaisen. Ei ollut fyysistä väkivaltaa, mutta muuten todella rasittavaa silloin kuin joi. Vahvan tunteen johdosta kuitenkin tuli pistettyä lapsi alulle ja oli just tätä et sit viimestään kun lapsi syntyy niin loppuu juominen. No ei loppunut kunnes sanoin et tää on nyt tässä, otin lapsen ja kamat ja muutin vanhempien luokse. Muutaman päivän päästä mies ilmoitti että minä ja lapsi ollaan tärkeintä maailmassa ja että hän lopettaa juomisen. Ja sitten lopettikin. Elettiin vielä yli vuoden alkottomasti, mutta suhteen muut ongelmat ja kaksi itsepäistä ihmistä ajoi suhteen eroon kuitenkin. Mies edelleen jatkaa alkotonta linjaa, mitä nyt tietääkseni kerran hairahtanut kahden vuoden aikana.

Pointti oli, että ymmärrän miltä tuntuu ja turha siitä ap:tä tai ketään syyllistää. Rakkaus kun saa uskomaan hyvää ja ei sitä liian helpolla kannata luovuttaakaan, mutta vaikeaa voi olla ja voi olla että tilanne ei siitä paremmaksi tule muuttumaan. Lapsille ero voi olla parempi kuin elää lapsuus kuunnellen vanhempien riitoja ja katella humalaista vanhempaansa.

 

[Bonaire]

Luojan kiitos mun äiti tajusi erota meidän isästä,kun oltiin pieniä..sun miehen touhut kuulostaa just samalta,kun meidän isän..ensin juotiin omat rahat ja sitten muiden rahat..vaikka olin 7 v kun vanhemmat erosi,niin muistan kyllä millasta se oli,kun isä tuli kotiin "kavereiltaan" humalassa..vaikka ei ne meidän kuullen kinastelleet,niin silti useimmat muistot on isästä,joka oli humalassa..