muita kenen mies ei halua/halunnut synnytykseen?

[baby2003]

Jaa, minun mielestäni suurin osa tästäkin ketjusta on miestä haukkuvia viestejä. Ootteko te miehen pataluhaksi haukkujat sitten huomioineet ap:n paremmin? Ap kun sattui sanomaan, ettei missään nimessä halua miestään pakottaa synnytykseen. Minä toivon kovasti, että ap ja hänen miehensä pystyvät vielä keskustelemalla selvittämään asiat ja pääsevät kummallekin hyvään lopputulokseen.

Mutta teidän haukkujien mielestä se on selvästikin sivuseikka, jos mies esimerkiksi pelkää niin paljon (verta, sairaalaa tms.), että on suurimman osan ajasta pyörtyneenä salissa. Naisella kun on oikeus saada tukea ja turvaa mieheltä (varmasti paljon sitä saakin mieheltä, joka kanttu vei). Teidän mielestä on ihan sama, mistä miehen haluttomuus osallistua synnytykseen johtuu? Joka asiassa kun ei aina ole kysymys toisen laiskuudesta tai halusta istua kaljalasi kädessä kotona. Aptä varmasti lohduttaa kovasti tieto, että teidän mielestänne hänen miehensä on vastuuta pakoileva, mieleltään sairas, p...a yksilö?

Mä en halunnut tekstilläni sanoa muuta kuin että asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia.

:flower: :flower: :flower:

 

[nostaja]

Nää on taas näitä "voi voi mies raasua kun ei kestä sitä ja tätä". Yhteinen lapsi=yhteiset kärsimykset. Jos pelotaa/hirvittää lähteä synnytykseen niin niistä peloista pitää keskustella sitten vaikka ammattiauttajan kanssa että pääsee niistä ylitse. Jos ajatellaan vaan sitä miestä kuinka se traumatisoituu kun ihan joutuu oman lapsensa syntymää todistamaan. Niin eikö nainen voi ihan yhtälailla saada traumoja siitä jos ei saa tukea ja turvaa ja jakaa sitä kokemusta rakkaan miehensä kanssa.
Mieheni isästä huomasi ihan selkeästi että toisen pojan synnytyksessä oltiin oltu ja toisen ei. Että ei se aina niinkään mene että "ne tunnesiteet ja suhteet syntyy sitten muutenkin".

eipä mene aina noinkaan kuin sinä paasaat. Hohhoijaa....mutta sanoma meni kyllä perille eli ei huomioida miehiä ollenkaan. Niinhän tällä palstalla aina neuvotaan. Aina vain NAISEN paras ja NAISEN oikeudet. Teidän puheiden mukaan miehillä ei mitään muuta olekaan kuin velvollisuuksia, etenkin naista kohtaan. Eipä ole ihme, että täällä jatkuvasti vingutaan kun mies petti tai tulee ero. Kannattaisko joskus naistenkin katsoa ihan oikeasti sinne peiliin ja ajatella jotain muutakin kuin "minä itse, mä haluun, mulla on oikeus." Parisuhteessa kun tosiaan pitää huomioida toistakin osapuolta, eikä aina pelkästään naisen eduksi.

mun mielestä kaikki ketkä puolustavat miestä unohtavat ap:n kokonaan! koko ajan puhutaan että ei saa pakottaa, mies saa traumoja voi voi voi...

kukaan ei välitä siitä, että ap on menossa elämänsä ensimmäiseen synnytykseen, yksin, eikä mies viitsi edes syytä kertoa miksi ei tahdo mukaan!

ja kun se vauva on yhdessä tehty! onko se nyt niin väärin, että ap kaipaa tukea synnytykseen, mikä usein jännittää ja pelottaa naista?

Jaa, minun mielestäni suurin osa tästäkin ketjusta on miestä haukkuvia viestejä. Ootteko te miehen pataluhaksi haukkujat sitten huomioineet ap:n paremmin? Ap kun sattui sanomaan, ettei missään nimessä halua miestään pakottaa synnytykseen. Minä toivon kovasti, että ap ja hänen miehensä pystyvät vielä keskustelemalla selvittämään asiat ja pääsevät kummallekin hyvään lopputulokseen.

Mutta teidän haukkujien mielestä se on selvästikin sivuseikka, jos mies esimerkiksi pelkää niin paljon (verta, sairaalaa tms.), että on suurimman osan ajasta pyörtyneenä salissa. Naisella kun on oikeus saada tukea ja turvaa mieheltä (varmasti paljon sitä saakin mieheltä, joka kanttu vei). Teidän mielestä on ihan sama, mistä miehen haluttomuus osallistua synnytykseen johtuu? Joka asiassa kun ei aina ole kysymys toisen laiskuudesta tai halusta istua kaljalasi kädessä kotona. Aptä varmasti lohduttaa kovasti tieto, että teidän mielestänne hänen miehensä on vastuuta pakoileva, mieleltään sairas, p...a yksilö?

Mä en halunnut tekstilläni sanoa muuta kuin että asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia.

Pelko on tekosyy. Mitä ihmettä kotoisessa ja rauhallisessa synnytyssalissa voi pelätä??
Itse oon 2 kertaa synnyttänyt eikä ole mies nähnyt veren lentävän, ei suolenpätkiä tms. mitään ihmeellistä. Sairaalavaatteet päällä makailin suurimman osan aikaa sängyssä ja mies istui tuolissa vieressä. Mitä ihmettä aikuinen ihminen voisi muka tossa tilanteessa pelätä??! Ei ymmärrä ei...

 

[vieras]

Olis ollut perin onnetonta jos mies ei olis synnytykseen halunnut mukaan.
Oli vaikea synnytys ja lopulta kun vauva syntyi mut kiidätettiin leikkuriin, mies jäi silloin vauvan kanssa.
Oli hyvä mieli kun tiesi että vauva on isänsä kanssa.

 

[3 kertaa leikattu]

Meillä oli eka synnytys sektio ja minä puoliksi pakotin miehen mukaan.Kun hän tuli leikkaussaliin kasvot ihan valkoisena ja kätilö sanoi isän voivan vähän huonosti, minua kadutti niin maan pirusti oma itsekkyyteni. Nyt toisella kerralla synnytyksen lähestyessä (luultavasti alatie)olen jo sanonut että ei tarvitse tulla jos ei halua, mutta samassa rakennuksessa haluan hänen kuitenkin olevan eikä kotona nukkumassa!Elikkä nyt saa tulla en pakota.

öö...mikä ihme siinä naaman valkoiseksi sai? siinähän on se sermi edessä, eihän sen tarvitse sitä leikkausta katsoa. vai alkoko se vauva yököttämään? en tosiaan nyt ymmärrä...

meillä samoin mies meni valkoisks ja kehotettiin poistumaan kun sanoivat et on muutakin tekemistä kuin alkaa hoivaamaan pyörtynyttä miestä.. ja kuule kyllä se mies sinne näkee kun istuu minun vieressä....

 

[Vaan]

Nää on taas näitä "voi voi mies raasua kun ei kestä sitä ja tätä". Yhteinen lapsi=yhteiset kärsimykset. Jos pelotaa/hirvittää lähteä synnytykseen niin niistä peloista pitää keskustella sitten vaikka ammattiauttajan kanssa että pääsee niistä ylitse. Jos ajatellaan vaan sitä miestä kuinka se traumatisoituu kun ihan joutuu oman lapsensa syntymää todistamaan. Niin eikö nainen voi ihan yhtälailla saada traumoja siitä jos ei saa tukea ja turvaa ja jakaa sitä kokemusta rakkaan miehensä kanssa.
Mieheni isästä huomasi ihan selkeästi että toisen pojan synnytyksessä oltiin oltu ja toisen ei. Että ei se aina niinkään mene että "ne tunnesiteet ja suhteet syntyy sitten muutenkin".

eipä mene aina noinkaan kuin sinä paasaat. Hohhoijaa....mutta sanoma meni kyllä perille eli ei huomioida miehiä ollenkaan. Niinhän tällä palstalla aina neuvotaan. Aina vain NAISEN paras ja NAISEN oikeudet. Teidän puheiden mukaan miehillä ei mitään muuta olekaan kuin velvollisuuksia, etenkin naista kohtaan. Eipä ole ihme, että täällä jatkuvasti vingutaan kun mies petti tai tulee ero. Kannattaisko joskus naistenkin katsoa ihan oikeasti sinne peiliin ja ajatella jotain muutakin kuin "minä itse, mä haluun, mulla on oikeus." Parisuhteessa kun tosiaan pitää huomioida toistakin osapuolta, eikä aina pelkästään naisen eduksi.

mun mielestä kaikki ketkä puolustavat miestä unohtavat ap:n kokonaan! koko ajan puhutaan että ei saa pakottaa, mies saa traumoja voi voi voi...

kukaan ei välitä siitä, että ap on menossa elämänsä ensimmäiseen synnytykseen, yksin, eikä mies viitsi edes syytä kertoa miksi ei tahdo mukaan!

ja kun se vauva on yhdessä tehty! onko se nyt niin väärin, että ap kaipaa tukea synnytykseen, mikä usein jännittää ja pelottaa naista?

Jaa, minun mielestäni suurin osa tästäkin ketjusta on miestä haukkuvia viestejä. Ootteko te miehen pataluhaksi haukkujat sitten huomioineet ap:n paremmin? Ap kun sattui sanomaan, ettei missään nimessä halua miestään pakottaa synnytykseen. Minä toivon kovasti, että ap ja hänen miehensä pystyvät vielä keskustelemalla selvittämään asiat ja pääsevät kummallekin hyvään lopputulokseen.

Mutta teidän haukkujien mielestä se on selvästikin sivuseikka, jos mies esimerkiksi pelkää niin paljon (verta, sairaalaa tms.), että on suurimman osan ajasta pyörtyneenä salissa. Naisella kun on oikeus saada tukea ja turvaa mieheltä (varmasti paljon sitä saakin mieheltä, joka kanttu vei). Teidän mielestä on ihan sama, mistä miehen haluttomuus osallistua synnytykseen johtuu? Joka asiassa kun ei aina ole kysymys toisen laiskuudesta tai halusta istua kaljalasi kädessä kotona. Aptä varmasti lohduttaa kovasti tieto, että teidän mielestänne hänen miehensä on vastuuta pakoileva, mieleltään sairas, p...a yksilö?

Mä en halunnut tekstilläni sanoa muuta kuin että asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia.

Pelko on tekosyy. Mitä ihmettä kotoisessa ja rauhallisessa synnytyssalissa voi pelätä??
Itse oon 2 kertaa synnyttänyt eikä ole mies nähnyt veren lentävän, ei suolenpätkiä tms. mitään ihmeellistä. Sairaalavaatteet päällä makailin suurimman osan aikaa sängyssä ja mies istui tuolissa vieressä. Mitä ihmettä aikuinen ihminen voisi muka tossa tilanteessa pelätä??! Ei ymmärrä ei...

No minäpä oon synnyttänyt kolme kertaa (ihan kuin sillä olisi merkitystä). Ja kuten varmasti itsekin tiedät, synnytykset ovat erilaisia. Jos sun mielestä pelko on tekosyy, niin en voi sille mitään. Pelko on ehkä joskus järjetöntä, mutta se on kokijalleen aina todellista, ei mikään tekosyy. Samaan syssyyn voisi sitten masennustakin väittää laiskuudeksi, siitä selviää kun ottaa itseään niskasta kiinni? Sairaushan se ei ole?

Mä en jaksa enää aiheesta jankata, kukin on sitä mieltä kuin on. Pakottakaa ukkonne synnytyksiin ja minne ikinä haluatte, siitähän se taivas aukenee.

 

[liljan-kukka]

En kyllä lähtis pakottamaan miestä synnytykseen mukaan!! :wave:
Itse olen kolme kertaa myös synnyttänyt, yksin ja hei olen elossa! :wave: =)
Mies on sitten tullut meitä katsomaan heti synnytyksen jälkeen.

Olen toki itsekkin sen tyypin ihminen etten välttämättä olisi miestä sinne halunnutkaan, näkemään minun kipuani, tuskaani.
Hän on itse nuoruudessaan ollut paljon sairaalassa ja inhoaa sairaaloita yli kaiken. Joten kun ensimmäisen kohdalla kysyin tuleeko mukaan ja vastaus oli ei, niin en kyllä lakanut edes kyselemään asiasta.

Ja mitä olen kuullut siskoltani ja ystäviltäni, niin kun synnyttämään menee miehen kanssa, kätilöt olevat paljon vähemmän huoneessa, kun silloin jos menee yksin.
Minulla on joka kerralla ollut kätilö opiskelija siinä hyvän tovin, yksin ei ole paljoakaan tarvinnut olla.
Ihan hyvin se synnytys sujuu yksistäänkin. =) :hug:

 

[SaSaSi]

mun mielestä kaikki ketkä puolustavat miestä unohtavat ap:n kokonaan! koko ajan puhutaan että ei saa pakottaa, mies saa traumoja voi voi voi...

kukaan ei välitä siitä, että ap on menossa elämänsä ensimmäiseen synnytykseen, yksin, eikä mies viitsi edes syytä kertoa miksi ei tahdo mukaan!

ja kun se vauva on yhdessä tehty! onko se nyt niin väärin, että ap kaipaa tukea synnytykseen, mikä usein jännittää ja pelottaa naista?

Jaa, minun mielestäni suurin osa tästäkin ketjusta on miestä haukkuvia viestejä. Ootteko te miehen pataluhaksi haukkujat sitten huomioineet ap:n paremmin? Ap kun sattui sanomaan, ettei missään nimessä halua miestään pakottaa synnytykseen. Minä toivon kovasti, että ap ja hänen miehensä pystyvät vielä keskustelemalla selvittämään asiat ja pääsevät kummallekin hyvään lopputulokseen.

Mutta teidän haukkujien mielestä se on selvästikin sivuseikka, jos mies esimerkiksi pelkää niin paljon (verta, sairaalaa tms.), että on suurimman osan ajasta pyörtyneenä salissa. Naisella kun on oikeus saada tukea ja turvaa mieheltä (varmasti paljon sitä saakin mieheltä, joka kanttu vei). Teidän mielestä on ihan sama, mistä miehen haluttomuus osallistua synnytykseen johtuu? Joka asiassa kun ei aina ole kysymys toisen laiskuudesta tai halusta istua kaljalasi kädessä kotona. Aptä varmasti lohduttaa kovasti tieto, että teidän mielestänne hänen miehensä on vastuuta pakoileva, mieleltään sairas, p...a yksilö?

Mä en halunnut tekstilläni sanoa muuta kuin että asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia.

öö....harvassa ne miehet ovat, ketkä synnytyksen aikana pyörtyvät! enkä kyllä neuvonut ap:tä että pakottaisi miehen, vaan että kertoisi niitä faktoja synnyttämisestä, ettei mies kuvittelisi että se on semmoista mitä telkassa näkee. useimmat täällä ovat myös käskeneet kysyä mieheltä mikä siinä pelottaa. eikö muka ap ansaitsisi jonkun vastauksen? mieshän voi olla ihan hyvä ihminen, vaikkei synnytykseen tahdo, mutta minun mielestäni peloista pitää yrittää päästä, jos on kyseessä näinkin tärkeä asia!

ja edelleen, yleensä jokainen tahtoo olla rakkaansa vierellä, kun toinen on kivuissa.

 

[no joo]

mun mielestä kaikki ketkä puolustavat miestä unohtavat ap:n kokonaan! koko ajan puhutaan että ei saa pakottaa, mies saa traumoja voi voi voi...

kukaan ei välitä siitä, että ap on menossa elämänsä ensimmäiseen synnytykseen, yksin, eikä mies viitsi edes syytä kertoa miksi ei tahdo mukaan!

ja kun se vauva on yhdessä tehty! onko se nyt niin väärin, että ap kaipaa tukea synnytykseen, mikä usein jännittää ja pelottaa naista?

Jaa, minun mielestäni suurin osa tästäkin ketjusta on miestä haukkuvia viestejä. Ootteko te miehen pataluhaksi haukkujat sitten huomioineet ap:n paremmin? Ap kun sattui sanomaan, ettei missään nimessä halua miestään pakottaa synnytykseen. Minä toivon kovasti, että ap ja hänen miehensä pystyvät vielä keskustelemalla selvittämään asiat ja pääsevät kummallekin hyvään lopputulokseen.

Mutta teidän haukkujien mielestä se on selvästikin sivuseikka, jos mies esimerkiksi pelkää niin paljon (verta, sairaalaa tms.), että on suurimman osan ajasta pyörtyneenä salissa. Naisella kun on oikeus saada tukea ja turvaa mieheltä (varmasti paljon sitä saakin mieheltä, joka kanttu vei). Teidän mielestä on ihan sama, mistä miehen haluttomuus osallistua synnytykseen johtuu? Joka asiassa kun ei aina ole kysymys toisen laiskuudesta tai halusta istua kaljalasi kädessä kotona. Aptä varmasti lohduttaa kovasti tieto, että teidän mielestänne hänen miehensä on vastuuta pakoileva, mieleltään sairas, p...a yksilö?

Mä en halunnut tekstilläni sanoa muuta kuin että asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia.

öö....harvassa ne miehet ovat, ketkä synnytyksen aikana pyörtyvät! enkä kyllä neuvonut ap:tä että pakottaisi miehen, vaan että kertoisi niitä faktoja synnyttämisestä, ettei mies kuvittelisi että se on semmoista mitä telkassa näkee. useimmat täällä ovat myös käskeneet kysyä mieheltä mikä siinä pelottaa. eikö muka ap ansaitsisi jonkun vastauksen? mieshän voi olla ihan hyvä ihminen, vaikkei synnytykseen tahdo, mutta minun mielestäni peloista pitää yrittää päästä, jos on kyseessä näinkin tärkeä asia!

ja edelleen, yleensä jokainen tahtoo olla rakkaansa vierellä, kun toinen on kivuissa.

Pakko puuttua, ite asiassa mä oon kätilökaverilta kuullu, ettei oo ollenkaan harvinaista toi miesten synnytyksessä pyörtyminen. Ja sillon kyllä ohjataan ulos salista.

 

[SaSaSi]

tjaa, ja mulle on kaikki kätilöt sanonu, ettei oo koskaan mies pyörtynyt heidän synnytyksissä.. mulla tais olla yhteensä 5 kätilöä molemmissa... he sanoivat ettei todellakaan ole yleistä, ainoa missä joitakin alkaa heikottaa on se ponnistus, jos se on erittäin verinen.. =)

 

[pisi]

tiedän veljestäni että tällainen pelko voi syntyä ihan ilmasta. Veljeni ei pysty menemään sairaalaan sisälle kun se hajukin on aivan kauhea. Joten älkää pakottako niitä miehiä sinne sairaalaan .... kyllä mies teitä arvostaa ilman synnytyksessä oloakin

 

[PahaSilmä]

:headwall: Mitäs nainen tekee jos on sairaalapelko? laittaa tulpan pilluun vai?

 

[itse olisin]

kyllä aika ihmeissään jos mies ei voisi synnytykseen henkiseksi tueksi tulla,kyllä sitä kelpaa makuuhuoneessa kikkeliä uittaa mutta sitten kun työ pitäs tehdä niin jää kotiin märehtimään,kun akka raataa ja puskee hirveissä kivuissa. toivottavasti näiden miehet muistavat myöskin sen että jos on niin iso sairaala pelko että sitä äiti javauvaa ei sitten sinne sairaalaan mennä katsomaan,hui.

 

[juu]

ja mies pelkää verta, voi voi jos menkat olisi silläkin miehellä niin kuolla sen varmaan pitäs :/

 

[vieras]

aikuinen mies ja pelkää sairaalaa tai verta? ei voi olla totta! ootte kyllä äijänne valinnut ja todella hyvin,en muuta voi sanoa.jääkö miehenne kotiin sipsiä maiskuttamaan ja tv:tä katsomaan kun te puserratte siellä?

 

[MargeSimpson]

Mun miehellä on kai jonkinlainen sairaalakammo, eka synnytys häntä jännitti kovasti (paljon enemmän kuin mua ) ja sinnehän tuo sitten kupsahti no, taas tänä kesänä meinasi, ettei pysty synnytykseen tulemaan, mutta kun saatiin tietää että edessä ei olekaan ihan tavallinen synnytys, tuli mun seuraksi ja tueksi :heart:

Saattaa auttaa, jos sulle käy että mies menee esim. käytävään tai ulos, jos tekee liian pahaa. Parhaimmassa tapauksessa pääsette yhdessäkin esim. ulos kävelemään. Ehkä miehiä auttaa se tieto että sieltä voi mennä hetkeksi hengähtämään, jos on aivan pakko. Ja jotkut miehet tuntuu luulevan, että he näkevät vaikka mitä siellä jalkovälissä. Mut siihen kannattaa sanoa että eihän äiti itsekään sinne näe, isiä tarvitaan siellä yläpäässä

 

[Dietorelle]

ehkä sun kannattais kertoa miehelle epiduraalista ja ilokaasusta. ei sen synnytyksen nykyään tarvitse olla yhtä kipua ja kidutusta, on olemassa puudutteet. jos siis aiot niitä hyödyntää.

kuinka moni nainen jättäisi miehen yksin kun mies on tuskissaan, kun ei kestä katsella? eiköhän kaikki tahtoisi olla auttamassa, ja helpottamassa kipuja minkä pystyy..

:wave: juuri näin. itse olisin kyllä hyvin pettynyt ja loukkantunut jos mies olisi kieltäytynyt tulemasta tukemaan mua. en minäkään siitä voinut kieltäytyä. Kyllä minä tarvitsin miestä apuna ja turvana.
Jos mies tuskissaan niin kylä minä hänen vierellään kärsisin vaikka kuinka pahaa tekis ja yrittäisin jotenkin helpottaa oloa. Mutta jo se rakkaan läsnäolo on tosi iso voimavara.

 

[SaSaSi]

kyllä aika ihmeissään jos mies ei voisi synnytykseen henkiseksi tueksi tulla,kyllä sitä kelpaa makuuhuoneessa kikkeliä uittaa mutta sitten kun työ pitäs tehdä niin jää kotiin märehtimään,kun akka raataa ja puskee hirveissä kivuissa. toivottavasti näiden miehet muistavat myöskin sen että jos on niin iso sairaala pelko että sitä äiti javauvaa ei sitten sinne sairaalaan mennä katsomaan,hui.

niinpä, jos kerran on sairaalapelko, niin on se kumma että ne ukot kumminkin pystyy tuleen katsomaan!! sairaala se siellä osastollakin haisee...

 

[AP]

OHO, enpä olisi uskonut että ihan näin on tunteita kuumentava mun tilanne...

Mulla ei nyt tähän ole muuta lisättävää kuin että pakko sanoa: Mun mies EI käytä alkoholia OLLENKAAN, että pikkasen nyt karkas mammoilta tää aihe käsistä! Ja on muutenkin kiltti, hellä ja mukava kotona viihtyvä mies, että aikamoiset mielikuvat te loitte hänestä tämän synnytysasian takia...

Tätä mukaantuloasiaa vielä tietenkin kotona spekuloidaan, mutta sekin on vielä sanottava että missään vaiheessa en ole sanonut miehen haluavan jäädä kokonaan kotiin! Ensinnäkin sairaalaan on matkaa 60 km, joten yhdessä sinne mennään, mutta hän ei ole halunnut tulla sinne synnytyssaliin seuraamaan itse tapahtumaa!

No joka tapauksessa kiitos asiallisista vastauksista ja ajatuksenvaihdosta!

 

[SaSaSi]

tää aihe taisi kääntyä paremminkin kaikkiin miehiin, ketkä eivät tahdo mukaan. tuskin kukaan juuri sinun miestäsi tarkoitti kaljaa kittaavana.

mutta kannattaa kyllä miettiä tässä ketjussa olevia ajatuksia. ja kyllä tässä asiassa pieni painostus on ihan asiallista, jos kuitenkin tämän ihmeellisen kokemuksen tahdot miehen kanssa jakaa. =)

onnea matkaan!

 

[AP]

Joo täytyy antaa vähän ajan kulua ja ottaa taas aihe esille. Harmi vain että mitä mä olen kuullut miesten kertovan toisilleen synnytysjuttuja niin ne on just niitä kauhutarinoita kuinka verta on menetetty litratolkulla jne... Jonkun täytyis kertoa sille joku "normaali" synnytysjuttu, ja nimenomaan miehen, menee viesti paremmin perille!

 

[SaSaSi]

Joo täytyy antaa vähän ajan kulua ja ottaa taas aihe esille. Harmi vain että mitä mä olen kuullut miesten kertovan toisilleen synnytysjuttuja niin ne on just niitä kauhutarinoita kuinka verta on menetetty litratolkulla jne... Jonkun täytyis kertoa sille joku "normaali" synnytysjuttu, ja nimenomaan miehen, menee viesti paremmin perille!

joo, samahan se meillä naisilla. sitä aina kuulee ne kamalimmat kokemukset, eikä niitä positiivisia. enemmän niitä positiivisia kuitenkin on.. sano miehelles ettei kannata ihan kaikkee uskoo mitä kuulee, synnytys on semmonen juttu, mistä liiotellaan paljon...

 

[Vaan]

toteaa vielä, että itse olen kolme lasta synnyttänyt ja mies ollut mukana jokaisessa synnytyksessä. Jos ei olisi halunnut tulla, en todellakaan olisi pakottanut! Ja mieheni ei kittaa kaljaa tai ole muutenkaan mikään sipsinmässyttäjä, vaan urheilija, upea ihminen ja perheelleen omistautuva isä. En vaan koskaan ole älynnyt pitää miehen mittana sitä, osallistuuko synnytykseen vai ei, enkä myöskään ole valinnut miestäni sillä perusteella. Eikä se osallistumattomuus olisi tehnyt hänestä yhtään huonompaa miestä/ihmistä minun silmissäni.

 

[AP]

Joo en mäkään ole tosiaan ajatellut että tämä ihan parisuhteen kaatava asia olisi! Joku tuolla ihmetteli että miten ihmiset ei keskustele tällaisista asioista etukäteen, no voin todeta että kyllä keskusteltiin (sen verran että miehen kanat tuli selväksi), mutta ei mulla käynyt mielessäkään että sen takia emme lasta tekisi tai että eroaisimme!!! Voi hyvänen aika sentään...

olen edelleen pettynyt hänen ratkaisuun mutta en todellakaan niin paljon että edes uhkaisin erolla tms. Aloituksessahan kysyin kokemuksia vastaavasta, niitäkin onneksi tuli, eikä todella ollut tarkoitus aloittaa mitään miesten haukkumisketjua.

Mutta siis edelleen kiitokset ajatuksistanne!

 

[Soraya]

Mielestäni miehellä ei voi olla vaihtoehtoja, eihän naisellakaan ole. Yhdessä on projekti pantu alkuun, yhdessä se täytyy viedä loppuun.

 

[Esmonda]

Paljonko sulla ap on viikkoja nyt - ajattelin vain että kuinka konkreettista synnytyksen ajatteleminen on teille juuri nyt? Jos vkoja alle 30 niin ei ehkä tunnu miehestäsi vielä kovin ajankohtaiselta ja mieli voi vielä muuttua.

Me tehtiin niin, että mun vastahakoinen mies tuli toki sairaalaan esikoista pakertamaan, oli mukana avautumisvaiheen aikana, passitin ulos epiduraalia laitettaessa (pyörynyt silmälääkäriinkin...), ja istui ponnistusvaiheessa ja lapsen syntyessä huoneen nurkassa niin, ettei nähnyt alapäähän. Oli etukäteen 100% varma ettei halua leikata napanuoraa mutta tositilanteessa halusikin tehdä sen ehdottomasti.

Itse olen sitä mieltä, että miehestä on eniten apua juuri avautumisvaiheessa, seura ja kannustaja voi tulla todella tarpeeseen. Ponnistusvaiheessakin kirittäjä on taatusti kiva juttu mutta mielestäni sairaalakammoinen mies voi silloin poistua huoneesta, ja palata kun lapsi on ulkona. Ei siinä kyllä pääse isä-lapsisuhde happanemaan...

Toivottavasti voitte keskustella vielä asiasta hyvässä hengessä, ja toivon, ettei miehesi sulje itseltään vielä tässä vaiheessa mahdollisuutta olla mukana teidän elämäänne mullistavassa tapahtumassa.

Muistorikasta synnytystä!