V
vieras
Vieras
|O Mä olen vaan niin täynnä tätä. Lasten myötä mun muu elämä on hävinnyt kokonaan. Mulla ei ole hetken aikaa olla yksin ja alkaa oikeasti hajottamaan! |O
Jos sanon miehelle että haluaisin käydä kampaajalla tai ottamassa ripsiin väriä niin mutisee että katotaan nyt. Kyse on siis siitä kun herralla ei muka vapaa-aikanaan ole aikaa katsoa lapsia. :headwall: Itte se kyllä menee kavereidensa luo kun minä jään kotiin lasten kanssa. Nytkin lähti muka käväsemään työpaikallaan ja soitti sitten että meninkin kaverille samalla reissulla. Minä jos lähden kaverille, se on tasan varma että ainakin yksi lapsi pitää ottaa mukaan.
En muista edes millon olisin kunnolla käynyt kaupassa ilman että olisi yksikään lapsista ollut mukana. Kampaajalla olen käynyt yli vuosi sitten, silmäripsiä/-kulmia en edes muista milloin olen laitattanut. Ulkona en ole käynyt vuosiin ( siis bilettämässä kavereiden kanssa ) mutta siis edes syömässä tmv. en ole yksin käynyt ihmismuistiin.
Alkaa oikeasti niin hajottamaan tämä tilanne että tuntuu välillä että pää leviää. Muuten kaikki on ihan hyvin mutta vituttaa vaan niin maan helvatusti ettei mies älyä että minä tarviin OMAA AIKAA!!!! |O Mitään isoa en pyydä, edes jos saisi kävelylenkillä käydä pari kertaa viikossa ilman lapsia. Mutta siihenkin mies toteaa että ota lapsi rattaisiin mukaan niin saa sekin happea ja tulee vastusta liikkumiseen. Joskus kun olen pyykkituvalla ollut pyykkejä laittamassa kuivamaan, olen siellä saattanut istua puoli tuntia ihan vaan nauttien hiljaisuudesta ja miettien että tähänkö tämä on mennyt. Minun elämäni sisältö lapsien lisäksi on puoli tuntinen istunto pyykkituvan lattialla.
:ashamed:
Jos sanon miehelle että haluaisin käydä kampaajalla tai ottamassa ripsiin väriä niin mutisee että katotaan nyt. Kyse on siis siitä kun herralla ei muka vapaa-aikanaan ole aikaa katsoa lapsia. :headwall: Itte se kyllä menee kavereidensa luo kun minä jään kotiin lasten kanssa. Nytkin lähti muka käväsemään työpaikallaan ja soitti sitten että meninkin kaverille samalla reissulla. Minä jos lähden kaverille, se on tasan varma että ainakin yksi lapsi pitää ottaa mukaan.
En muista edes millon olisin kunnolla käynyt kaupassa ilman että olisi yksikään lapsista ollut mukana. Kampaajalla olen käynyt yli vuosi sitten, silmäripsiä/-kulmia en edes muista milloin olen laitattanut. Ulkona en ole käynyt vuosiin ( siis bilettämässä kavereiden kanssa ) mutta siis edes syömässä tmv. en ole yksin käynyt ihmismuistiin.
Alkaa oikeasti niin hajottamaan tämä tilanne että tuntuu välillä että pää leviää. Muuten kaikki on ihan hyvin mutta vituttaa vaan niin maan helvatusti ettei mies älyä että minä tarviin OMAA AIKAA!!!! |O Mitään isoa en pyydä, edes jos saisi kävelylenkillä käydä pari kertaa viikossa ilman lapsia. Mutta siihenkin mies toteaa että ota lapsi rattaisiin mukaan niin saa sekin happea ja tulee vastusta liikkumiseen. Joskus kun olen pyykkituvalla ollut pyykkejä laittamassa kuivamaan, olen siellä saattanut istua puoli tuntia ihan vaan nauttien hiljaisuudesta ja miettien että tähänkö tämä on mennyt. Minun elämäni sisältö lapsien lisäksi on puoli tuntinen istunto pyykkituvan lattialla.
:ashamed: