Mummuloissa vietetty aika....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Ihmettelijä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

"Ihmettelijä"

Vieras
Kuinka moni teistä on viettänyt lapsuutensa kesät mummulassa? Kesälomat, syyslomat, talvilomat, viikonloppuja...?

Itse ainakin olin aina mummulassa, meitä oli kasa serkkuja aina loma-aikoina mummulla ja ne muistot ovat kultaakin kalliimpia <3
Sekä isovanhemmille, että meille serkuksille, jotka olemme edelleen erittäin läheisiä keskenämme.

En muista ikävöineeni vanhempiani, en muista koskaan ajatelleeni että mitä vanhempani sinä aikana tekevät -saatoin siis olla tietoinen, että ovat esim.viikon reissussa- ja se riitti mulle. Mulle oli siellä mummolassa ihan sama olivatko mun vanhemmat sillä hetkellä selvinpäin kotona vai hiprakassa baarissa tai missä hyvänsä. Mulla oli onnellinen ja ihana lapsuus, en ole koskaan kokenut, että mut olis laitettu hoitoon mummulaan, sehän oli mun mummula, ei mikään hoitopaikka?!

Pystyykö kukaan samaistumaan kirjoittamaani?

Joten miksi, oi miksi ihmisille on tänä päivänä kamala ongelma kun mun lapseni viihtyy mummulassa?! Lapsi on ala-asteikäinen ja mummu eläkkeellä. Viettävät paljon aikaa yhdessä, lapsi on paljon öitä siellä ja aina innoissaan menossa.

Silti mua syyllistetään jatkuvasti siitä, että LAITAN LAPSENI HOITOON??!! Miksi mä en näe asiaa niin, miksi muut näkevät sen niin? Miksei ihmiset voi olla onnellisia, että tällainen mahdollisuus on olemassa?

Mun lapsi on mulle rakas, me eletään arki yhdessä, eletään juhla yhdessä, vietetään viikonloppuja yhdessä ja välillä lapsi saattaa olla koko viikonlopun mummulla. Jolloin mulla on "vapaa-aikaa", eli eikö se sitten ole ihan sama mitä sillä ajallani teen? Se ei mielestäni ole keltään pois?

Mä olen niin kurkkuani myöten täynnä tätä tekopyhää, tuomitsevaa, kateellista ja ahdistavaa nykymaailmaa, missä kaikki on hyväksikäyttöä, heitteillejättöä, huonoa vanhemmuutta, arvostelua......

Miksi, oi miksi??!!
 
Asiaa! =)
Mä en ole koskaaan tavannut 2 ukkiani ja toista mummoa, kun kuolivat ennen syntymääni ja ainoa mummoni asui niin kaukana, että harvoin tavattiin. Se on mua harmittanut älyttömästi.

Oman lapseni suhde isovanhempiinsa on todella läheinen. Kun palasin hoitovapaalta töihin, meni poika isovanhemmille hoitoon ja 2v ikään mennessä on ollut muutaman kerran heillä yön. Jotta pahat itsekkäät vanhemmat saa sitä omaa aikaa. ;)
 
me kyllä vietettiin lomat perheen kesken,meitä on 4 sisarusta ja mä ainakin tykkäsin olla perheen kesken. toki tehtiin reissuja sukulaisiin jne,mutta en mä ois voinu kuvitellakaan että viettäisin koko loman erossa vanhemmista...
 
Karkea yleistys selitykseksi:

"Ennen lapsia kunnioitettiin ja arvostettiin enemmän niin silloin oli helpompi hyväksyä sekin, että heillä oli useita omia ihmissuhteita.
Nykyään lapset ovat usein vanhempiensa leluja ja traumanhoitovälineitä eikä enää ymmärretä hävetä sitä, jos typistetään lapsi esineeksi sen sijaan että annettaisiin hänen kasvaa itsenäiseksi ihmiseksi, jolla kyky omiin ihmissuhteisiin."

Ja toistettakoon vielä, että kyseessä oli siis karkea yleistys.
Ei siis päde kaikkiin - vain tiettyyn "minä mukarakastan leikkivälinelastani niin, että en ikinä päästä lähelleen ketään muuta" - pahoinpitelijätyyppiin.

;)
 
Minulla täysin eri lähtökohdat mutta sama tilanne nykyään. Mä en koskaan ollut lapsena mummolassa, koska minulla ei ollut kuin yksi mummi, ja hänkin oli jo vanha. Kuoli kun olin 6 vuotta. Oma poikani viettää paljon aikaa vanhempieni kanssa, viihtyy siellä hyvin, on kuin toinen koti pikku-ukolle. Enkä suostu tuntemaan itseäni pätkääkään huonommaksi äidiksi kuin kukaan muukaan. (ei kukaan tosin niin minulle ole sanonutkaan) Yhteinen aika on tärkeää iso-vanhemmille ja lapselle eikä minulla ole aikomustakaan sitä rajoittaa tästä eteenpäinkään.
 
Mä vietin lomat myös mummolassa, yli 100 kilometrin päässä. Ja ihan mielelläni, olisin ollut enemmänkin. Silti kyllä itsestä tuntuisi vähän hassulta ajatus, että omat lapset olisi yhtä kauan yhtä kaukana :D Lyhyempiä aikoja kyllä, itse kuitenkin oli monta viikkoa putkeen.
 
Mä olin paljon mummulassa ja itse aina sinn haluin ja oli ihanaa :) Mummu on vieläkin mun hyvä ystävä jolle voi puhua kaikki asiat. Omat lapset pyytää jatkuvasti päästä mummulle yöksi ja kyllähän niiden mummu ottaakin aina kun ehtii ja lapset nauttii. Siellä saa sellaista huomioo mitä me vanhemmat ei aina ehditä/tajuta antaa. En mäkään muista et olisin lapsena ihmetellyt miksi mummulassa olen kun sinne oli aina niin ihana päästä yöksi. Pappa rakensi mulle leikkimökinkin pihaan ja keinut ja kaikki :)
 
Muistan olleeni yhden ainoan kerran mummolassa parin päivän ajan. Mummosta ei koskaan tullut minulle läheinen, ei edes yrittänyt. Serkkutytöt siellä luurasivat sitten kaiket kesät.

Olen tosi iloinen että omat lapseni tykkäävät mennä vanhempieni luokse. Mummo ja pappa kyselee vähän väliä jotakuta, tai paria, lapsistamme sinne pariksi päiväksi ja 13v tyttö käy säännöllisesti papan kanssa hirvimetsällä.
 
sitä en ymmärrä jos lapsenlapsia on paljon ja joitakin hoidetaan niinp aljon että muita ei jakseta yhtään hoitaa. mutta eihän saavutetuista eduista haluta luopua, ihminen on itsekäs.
 
[QUOTE="vieras";25002047]Kuka syyllistää ja kuka siitä ylipäätään tietää? Kailotako sitä joka paikassa?[/QUOTE]

tää on pieni paikkakunta, kyllähän siitä monikin tietää. Tutut ja ystävät, kaverit ja naapurit. Ja usein kuulen asiasta, joko päin naamaa tai sit halpamaisesti on puhuttu selän takana.
 
Mä en viettänyt kesiä mummoloissa... Mummot asui kaukana ja oli vanhoja. Mun veli ja sisko, jotka on mua kymmenisen vuotta vanhempia oli kyllä mummolassa kesäisin, muiden serkkujen kanssa. Niitä kutsuttiin serkkuleiriksi. Mulla ei ole serkkuihinkaan sen takia niin läheisiä välejä, kuin siskolla ja veljellä on. Se on semmosta, mistä mä olen jäänyt kokonaan paitsi.

Mun lapset käy usein mun vanhemmilla, samaten niiden serkut. Me asutaan lähellä äitiä ja isää ja ne on eläkkeellä ja lapset saa aina mennä sinne. Musta se on hieno juttu, koska mulla ei ollut sitä. Lisää serkkujakin on tulossa, toivotavasti niiden annetaan myös sitten yöstellä mummolassa, niin että mun lapset voi tutustua niihin.
 
Ekaan kysymykseen vastaten: En ole viettänyt yhtään lomaani mummolassa lapsena, en edes viikonloppua ilman vanhempiani. Yhden yön taisin olla, mutta silloinkin serkun vanhempien hoitamana, en isovanhempien. Isovanhempien hoidossa en ole tainnut olla minuuttiakaan ilman vanhempien läsnäoloa. Toiset isovanhempani asuivat kaukana ja olivat vanhoja, toinen mummo oli taas huonokuntoinen ja vaari ei ollut "hoivaajatyyppiä", joten hänelle ei oikein voinut laittaa hoitoon, vaikka muuten ihan ok ihminen olikin.

On ihanaa, jos on isovanhempiin hyvät ja läheiset välit ja olenkin yrittänyt luoda läheisemmät välit omalle lapselleni isovanhempiinsa. Mutta ehkä minu
n kaltaisen lapsuuden viettäneistä osa ei osaa ajatella tuota rikkautena.
 
On se suhteellista. Ei ne kaikkien mummolat ole mitään auvoloita. Mun lapsuuden päällimmäisenä on muistikuvat siitä, miten vanhemmat aina dumppasivat mut ja veljeni kesiksi mummolaan, jotta pääsisivät kuppiloihin. Ei niitä kiinnostanut pätkän vertaa mitä meille kuului. Mummo oli kaiken lisäksi jo silloin aika dementoitunut, ei juurikaan laittanut ruokaa tms. Me tehtiin itse puuroa ja syötiin leipää, paistettiin grillissä makkaraa.

Ei kannata yleistää puolin ja toisin. Nyt nää mun dumppaajavanhemmat on kyselleet lapsenlapsiaan heille kylään, en taatusti vie. Minä haluan viettää lomani ja vapaa-aikani omien lasteni kanssa ja taatusti tietäen, että heistä pidetään hyvä huoli.
 
[QUOTE="Ihmettelijä";25002030]Kuinka moni teistä on viettänyt lapsuutensa kesät mummulassa? Kesälomat, syyslomat, talvilomat, viikonloppuja...?

Itse ainakin olin aina mummulassa, meitä oli kasa serkkuja aina loma-aikoina mummulla ja ne muistot ovat kultaakin kalliimpia <3
Sekä isovanhemmille, että meille serkuksille, jotka olemme edelleen erittäin läheisiä keskenämme.

En muista ikävöineeni vanhempiani, en muista koskaan ajatelleeni että mitä vanhempani sinä aikana tekevät -saatoin siis olla tietoinen, että ovat esim.viikon reissussa- ja se riitti mulle. Mulle oli siellä mummolassa ihan sama olivatko mun vanhemmat sillä hetkellä selvinpäin kotona vai hiprakassa baarissa tai missä hyvänsä. Mulla oli onnellinen ja ihana lapsuus, en ole koskaan kokenut, että mut olis laitettu hoitoon mummulaan, sehän oli mun mummula, ei mikään hoitopaikka?!

Pystyykö kukaan samaistumaan kirjoittamaani?

Joten miksi, oi miksi ihmisille on tänä päivänä kamala ongelma kun mun lapseni viihtyy mummulassa?! Lapsi on ala-asteikäinen ja mummu eläkkeellä. Viettävät paljon aikaa yhdessä, lapsi on paljon öitä siellä ja aina innoissaan menossa.

Silti mua syyllistetään jatkuvasti siitä, että LAITAN LAPSENI HOITOON??!! Miksi mä en näe asiaa niin, miksi muut näkevät sen niin? Miksei ihmiset voi olla onnellisia, että tällainen mahdollisuus on olemassa?

Mun lapsi on mulle rakas, me eletään arki yhdessä, eletään juhla yhdessä, vietetään viikonloppuja yhdessä ja välillä lapsi saattaa olla koko viikonlopun mummulla. Jolloin mulla on "vapaa-aikaa", eli eikö se sitten ole ihan sama mitä sillä ajallani teen? Se ei mielestäni ole keltään pois?

Mä olen niin kurkkuani myöten täynnä tätä tekopyhää, tuomitsevaa, kateellista ja ahdistavaa nykymaailmaa, missä kaikki on hyväksikäyttöä, heitteillejättöä, huonoa vanhemmuutta, arvostelua......

Miksi, oi miksi??!![/QUOTE]

Olitko sinä vanhempiesi kanssa vain ne muutamat tunnit mitä töiden jälkeen arkisin ehtii? Kaikki vapaat ja lomat mummolassa? Lomailitko vanhempiesi kanssa ollenkaan?
 
[QUOTE="noh";25002130]On se suhteellista. Ei ne kaikkien mummolat ole mitään auvoloita. Mun lapsuuden päällimmäisenä on muistikuvat siitä, miten vanhemmat aina dumppasivat mut ja veljeni kesiksi mummolaan, jotta pääsisivät kuppiloihin. Ei niitä kiinnostanut pätkän vertaa mitä meille kuului. Mummo oli kaiken lisäksi jo silloin aika dementoitunut, ei juurikaan laittanut ruokaa tms. Me tehtiin itse puuroa ja syötiin leipää, paistettiin grillissä makkaraa.

Ei kannata yleistää puolin ja toisin. Nyt nää mun dumppaajavanhemmat on kyselleet lapsenlapsiaan heille kylään, en taatusti vie. Minä haluan viettää lomani ja vapaa-aikani omien lasteni kanssa ja taatusti tietäen, että heistä pidetään hyvä huoli.[/QUOTE]

Mun pointti on se, että koska mun lapsella on ihana mummula (ja lähelläkin vielä) jossa lapsi viihtyy ja jonne mummu lapsen haluaa, niin mitä mä teen väärin?! Jos mummu olis dementoitunut tai alkoholisti tai ei olis kiinnostunut koko lapsesta, niin ei mun lapsi siellä todellakaan varmaan viihtyis eikä näinollen myöskään viettäisi aikaa. Mutta koska näin ei ole, niin en tajua miksi se on ongelma joillekin.
Eikä ehkä sekään että lapsi viihtyy, vaan se, että MINÄ, ÄITI-IHMINEN saan vapaa-aikaa ja se se on kuulkaa kaikkien syntien äiti!! ka-ma-laa. :D
 
Minä en niin kamalasti viettänyt aikaa mummulassa vaan naapurissa, siellä olin lähes aina. Naapureilla oli itsellään 6 tytärtä, joista nuorin oli minua 11 vuotta vanhempi, että "mummolaksi" sitä voisi sanoa. Naapureiden mukana olin aina hirvipeijaisissa, kylän pikku jouluissa ja muissa kylän tapahtumissa, kun omat vanhempani harvemmin niihin osallistui.
 
[QUOTE="vieras";25002148]Olitko sinä vanhempiesi kanssa vain ne muutamat tunnit mitä töiden jälkeen arkisin ehtii? Kaikki vapaat ja lomat mummolassa? Lomailitko vanhempiesi kanssa ollenkaan?[/QUOTE]

Toki lomailtiin, käytiin etelässä, laivalla, rakennettiin mökki missä vietettiin aikaa, oltiin kotona viikonloppuja, arki-iltoja.... Mulla on ihanat vanhemmat ja ihanat isovanhemmat joita kunnioitan ja arvostan yli kaiken <3
(Terkkuja myös vaarille sinne pilven reunalle <3 )
 
siis onko lapsellasi serkuja ja hoitaako mummo näitäkin yhtä paljon? vai oletko ominut mummolan ja vaadit erityiskohtelua koska olet vaikka yh tai mies on muka töissä paljon tai jotain?
 
[QUOTE="siis";25002173]siis onko lapsellasi serkuja ja hoitaako mummo näitäkin yhtä paljon? vai oletko ominut mummolan ja vaadit erityiskohtelua koska olet vaikka yh tai mies on muka töissä paljon tai jotain?[/QUOTE]

ominut mummulan :D :D :D millä mä sen tekisin? :D
jos mummu soittaa lapsenlapsen kännykkään ja sopivat yökylän, niin miten mä siinä mitään mummuloita omin? :D
On mun lapsella serkkuja, jotka myös ovat mummulassa ja sama serkkumeininki sielläkin usein mitä mulla lapsuudessa :)
Olen yh, mutta erityiskohtelua mä en ole koskaan vaatinut :D
(Eikä sitä ehkä vaatimalla saiskaan?! :D )
 
[QUOTE="siis";25002173]siis onko lapsellasi serkuja ja hoitaako mummo näitäkin yhtä paljon? vai oletko ominut mummolan ja vaadit erityiskohtelua koska olet vaikka yh tai mies on muka töissä paljon tai jotain?[/QUOTE]

Omalaatuinen kysymys.
Miksi mummo ei viettäisi kaikkien hyvin tuntemiensa lastenlasten kanssa samalla lailla aikaa? Se sitten tietenkin eri asia, jos vanhemmat ovat jostain syystä päättäneet tehdä lapsen ja isovanhemman suhteen kehittymisen vaikeaksi tai mahdottomaksi. Silloin luonnollisesti välit ovat etäisemmät kuin niihin lapsenlapsiin joiden elämään isovanhemmat ovat kuuluneet alusta asti...
 

Yhteistyössä