I
"Ihmettelijä"
Vieras
Kuinka moni teistä on viettänyt lapsuutensa kesät mummulassa? Kesälomat, syyslomat, talvilomat, viikonloppuja...?
Itse ainakin olin aina mummulassa, meitä oli kasa serkkuja aina loma-aikoina mummulla ja ne muistot ovat kultaakin kalliimpia <3
Sekä isovanhemmille, että meille serkuksille, jotka olemme edelleen erittäin läheisiä keskenämme.
En muista ikävöineeni vanhempiani, en muista koskaan ajatelleeni että mitä vanhempani sinä aikana tekevät -saatoin siis olla tietoinen, että ovat esim.viikon reissussa- ja se riitti mulle. Mulle oli siellä mummolassa ihan sama olivatko mun vanhemmat sillä hetkellä selvinpäin kotona vai hiprakassa baarissa tai missä hyvänsä. Mulla oli onnellinen ja ihana lapsuus, en ole koskaan kokenut, että mut olis laitettu hoitoon mummulaan, sehän oli mun mummula, ei mikään hoitopaikka?!
Pystyykö kukaan samaistumaan kirjoittamaani?
Joten miksi, oi miksi ihmisille on tänä päivänä kamala ongelma kun mun lapseni viihtyy mummulassa?! Lapsi on ala-asteikäinen ja mummu eläkkeellä. Viettävät paljon aikaa yhdessä, lapsi on paljon öitä siellä ja aina innoissaan menossa.
Silti mua syyllistetään jatkuvasti siitä, että LAITAN LAPSENI HOITOON??!! Miksi mä en näe asiaa niin, miksi muut näkevät sen niin? Miksei ihmiset voi olla onnellisia, että tällainen mahdollisuus on olemassa?
Mun lapsi on mulle rakas, me eletään arki yhdessä, eletään juhla yhdessä, vietetään viikonloppuja yhdessä ja välillä lapsi saattaa olla koko viikonlopun mummulla. Jolloin mulla on "vapaa-aikaa", eli eikö se sitten ole ihan sama mitä sillä ajallani teen? Se ei mielestäni ole keltään pois?
Mä olen niin kurkkuani myöten täynnä tätä tekopyhää, tuomitsevaa, kateellista ja ahdistavaa nykymaailmaa, missä kaikki on hyväksikäyttöä, heitteillejättöä, huonoa vanhemmuutta, arvostelua......
Miksi, oi miksi??!!
Itse ainakin olin aina mummulassa, meitä oli kasa serkkuja aina loma-aikoina mummulla ja ne muistot ovat kultaakin kalliimpia <3
Sekä isovanhemmille, että meille serkuksille, jotka olemme edelleen erittäin läheisiä keskenämme.
En muista ikävöineeni vanhempiani, en muista koskaan ajatelleeni että mitä vanhempani sinä aikana tekevät -saatoin siis olla tietoinen, että ovat esim.viikon reissussa- ja se riitti mulle. Mulle oli siellä mummolassa ihan sama olivatko mun vanhemmat sillä hetkellä selvinpäin kotona vai hiprakassa baarissa tai missä hyvänsä. Mulla oli onnellinen ja ihana lapsuus, en ole koskaan kokenut, että mut olis laitettu hoitoon mummulaan, sehän oli mun mummula, ei mikään hoitopaikka?!
Pystyykö kukaan samaistumaan kirjoittamaani?
Joten miksi, oi miksi ihmisille on tänä päivänä kamala ongelma kun mun lapseni viihtyy mummulassa?! Lapsi on ala-asteikäinen ja mummu eläkkeellä. Viettävät paljon aikaa yhdessä, lapsi on paljon öitä siellä ja aina innoissaan menossa.
Silti mua syyllistetään jatkuvasti siitä, että LAITAN LAPSENI HOITOON??!! Miksi mä en näe asiaa niin, miksi muut näkevät sen niin? Miksei ihmiset voi olla onnellisia, että tällainen mahdollisuus on olemassa?
Mun lapsi on mulle rakas, me eletään arki yhdessä, eletään juhla yhdessä, vietetään viikonloppuja yhdessä ja välillä lapsi saattaa olla koko viikonlopun mummulla. Jolloin mulla on "vapaa-aikaa", eli eikö se sitten ole ihan sama mitä sillä ajallani teen? Se ei mielestäni ole keltään pois?
Mä olen niin kurkkuani myöten täynnä tätä tekopyhää, tuomitsevaa, kateellista ja ahdistavaa nykymaailmaa, missä kaikki on hyväksikäyttöä, heitteillejättöä, huonoa vanhemmuutta, arvostelua......
Miksi, oi miksi??!!