Mun isä tekee kuulemma kuolemaa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Emilyn
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Pamppelsson:
Alkuperäinen kirjoittaja Sisu:
Alkuperäinen kirjoittaja Pamppelsson:
Sinuna kävisin sanomassa heipat isälle.
Ei tarvii hyväksyä julmia tekoja, ei tarvii antaa anteeksi. Mutta luulen että se merkitsisi todella paljon niin äitillesi kun siskoillesi, jos viitsisit sen verran "uhrautua".

Avaa sateen varjon ja kuiskaa, että joskus on hyvä myös niellä ylpeytensä, ja tehdä asia, mitä ei haluais.

Hyvin täydennetty, sillä juuri tota ajoin takaa.


Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Alkuperäinen kirjoittaja Henrietta:
En menisi minäkään,mutta ootko päässyt tuosta vihasta yhtään yli?

Kuten sanoin, en ole aikoihin enää vihannut,
ihan välinpitämättömät fiilikset on sinne päin.

Ja mukava huomata että suurin osa ihmisistä ymmärtää :flower:

Mutta mahdatkohan itse kuitenkaan vielä ymmärtää täysin, ja ihan itsesi vuoksi tämäkin, kuten kaikki nuo muutkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Alkuperäinen kirjoittaja :
Alkuperäinen kirjoittaja mamma:
voi herranjumala sentään!! tuota tulet vielä katumaan. ilman sitä ei olis suokaan!! vaikka olis tehnyt mitä vaan ni ei noi voi sanoa!!
ymmärrän vihasi ja huomaan että tunnet sitä vieläkin vaikka et myönnä tai huomaa sitä itsessäsi.. koska jos et enää vihaisi niin olisit jo pystynyt antamaan anteeksi asian.
sanonpahan vaan että kadut ja suret tuota päätöstä vielä todella kovasti! :(

Olen kanssasi TÄYSIN samaa mieltä! Isä on kuitenkin aina isä. Toivottavasti osaat lapsillesi olla parempi, kuin isäsi ollut sinulle.

No se ei ole kovin vaikeaa. En hakkaa, hauku tai jahtaa niitä kirveellä. Siinä nyt vaan oli murto-osa "isä on aina isästä".

minäkin olen saanut haukkuja isältä, joskus isäni uhkasi tappaa ja juoksi perässäni hiilihangolla. sit ku sai kiinni ni persiille tuli aika kovasti, remmiäki olen saanut! ja huom. isäni ei ollut alkoholisti, kun ei ole koskenut ikinä viinaan. isäni on saanut 10 krt pahemman lapsuuden omalta isältä. siellä vasta isäni heki oliki aina karvan varassa ku juoppo hakkas!! voi voi.
nämä kokeman asiat on jättäneet jälkensä mutta puhumalla olen selvinnyt, olen antanut anteeksi vaikka tekoja en hyväksy. olen kuullut mistä suurin syy kokemaani on johtunut ja ymmärtänyt..
rakastan isää enkä ikinä haluaisi tuommosta puhua.. olen saanut isältäni paljon myös rakkautta ja muuta tärkeää, se on antanut miulle kuitenkin kodin ja muut asiat. ei ilman sitä olis minua.. onneksi isäni on muuttunut aivan kauheasti, ei ole enää väkivaltainen ja on selvinnyt aika paljon jo asioita silläkin!! siksi kehoitan sinua ap, mene ja puhu isäsi kanssa asiasta ja anna anteeksi.. voit jatkaa suht onnellisena elämääsi kun sitä ihmistä ei enää ole! eikä viha jää kummittelemaan.
 
Emilyn, oletko ajatellut sitä, että kun olet noin vihainen tms isääsi kohtaan, se vaikuttaa sinuun sekä ulkomaailmassa, että palstoilla siinä muodossa, että olet todella ikävä suustasi muita ihmisiä kohtaan, etkä ymmärrä millään tavoin tekeväsi väärin.

Kaikki ongelmasi johtuu siis isästäsi ja katkeruudestasi/vihasta häntä kohtaa.

Mitäs jos kävisit kuitenkin katsomassa, vaikka se olisi kuinka vaikeaa, ehkä sen avulla se viha toisia kohtaan laukeisi. Antaisit siis anteeksi isällesi kaikesta huolimatta tai edes yrittäisit antaa. Muutoin tuo viha voi seurata sua läpi elämän ja vaikeuttaa kaikkia ihmissuhteitasi, niin kuin ilmeisesti tähän asti jollain tavoin.

Silloin ehkä, ehkä päässäsi ei pyörisi se ainainen viha, joka vaikuttaa niin paljon elämääsi.
 
Olenkin joskus kirjoittanut, että ymmärrän kamaliakin tekoja, mutta hyväksyä niitä ei voi.

Jokainen meistä on joskus se vastasyntynyt ja viaton lapsi. Niin paha ja sairas kuin joku onkin, kuten vaikka isäni, on silti hirveää ajatella että hänet on yritetty elävältä polttaa sänkyynsä vauvana. Ehkä siitäkin olisi kasvanut tasapainoinen mies, jos ei olisi joutunut itse hirveyksiä kokemaan. Mutta se ei osannut katkaista kierrettä. Luulen jopa, että se ei itsekään pohjimmiltaan tajunnut millainen "hullu" oli. Eihän kukaan periaatteessa läpeensä paha ole.

Mutta silti, en vain muodollisuuksien vuoksi aio häntä lähteä tapaamaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Alkuperäinen kirjoittaja neiti Apila:
Ei miksikään. Kristinuskossa tökkii just se, että voit elää elämäs miten vaan muita piinaten, kiusaten tai kiduttaen, tekemällä pysyvää damagea, ja sitten kun kuolinvuoteella ymmärrät katua - saat kaiken anteeksi!

Pah pah ja pah. Anteeksiannollakin on rajansa.

Peesaan joka sanaa.

Ei tällä ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa.

Pitäs lukea varmaan jotain muutakin kuin Seiska lehteä elämässä.
 
Omasta elämästä en halua avautua sen enenpää, kun että tiedän miltä sinusta tuntuu, (tavallaan) olla vihainen omalle isälle. Se on vaan kauhea harmi ettet pysty päästää irti tuosta pahasta mielestä, vihasta, katkeruudesta,(?) ainakin miun mielestä tälläsiä tunteita huokuu tekstistä. On vaan oikeesti niin paljon helpompaa elää kun tietyllä tavalla pystyy antamaan anteeksi, tai ainakin hyväksymään ja menemään asioiden yli. Itse tekisin tilanteessasi niin että kävisin viimisellä visiitillä, ihan itseni takia, en sen takia että kyseiselle ihmiselle tulisi hyvä mieli. Siinä olen muiden kanssa samaa mieltä että ei se kuoleminen pahasta ihmisestä tee hyvää, eikä sellasen ihmisen takia tarvia mitään esittää.
 
Jos sulla ei ole lapsuudestasi muistissa yhtä ainoaa hyvää asiaa isästäsi niin älä mene, mutta jos muistat myös hyviä hetkiä niin kehottaisin menemään. Ei tarvitse antaa anteeksi eikä unohtaa. Mutta täysin välinpitämätönkään et minusta ole, koska jos olisit täysin välinpitämätön niin et täällä vaahtoaisi asiasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Olenkin joskus kirjoittanut, että ymmärrän kamaliakin tekoja, mutta hyväksyä niitä ei voi.

Jokainen meistä on joskus se vastasyntynyt ja viaton lapsi. Niin paha ja sairas kuin joku onkin, kuten vaikka isäni, on silti hirveää ajatella että hänet on yritetty elävältä polttaa sänkyynsä vauvana. Ehkä siitäkin olisi kasvanut tasapainoinen mies, jos ei olisi joutunut itse hirveyksiä kokemaan. Mutta se ei osannut katkaista kierrettä. Luulen jopa, että se ei itsekään pohjimmiltaan tajunnut millainen "hullu" oli. Eihän kukaan periaatteessa läpeensä paha ole.

Mutta silti, en vain muodollisuuksien vuoksi aio häntä lähteä tapaamaan.

Kuka isäsi on yrittänyt polttaa vauvana ja miksi?
 
oikeasti neuvoisin sinua puhumaan ja selvittämään asiat isäsi kanssa, sillä vaan voi selvitä tuosta asiasta! itse todellakin olen saanut todella rankan lapsuuden mutta puhuminen on auttanut.. ne voi varjostaa ja kummitella todella paljon omaa elämää jos niistä ei pysty puhumaan eikä asioita selvittämään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jaska-:
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Alkuperäinen kirjoittaja neiti Apila:
Ei miksikään. Kristinuskossa tökkii just se, että voit elää elämäs miten vaan muita piinaten, kiusaten tai kiduttaen, tekemällä pysyvää damagea, ja sitten kun kuolinvuoteella ymmärrät katua - saat kaiken anteeksi!

Pah pah ja pah. Anteeksiannollakin on rajansa.

Peesaan joka sanaa.

Ei tällä ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa.

Pitäs lukea varmaan jotain muutakin kuin Seiska lehteä elämässä.

No, olen mä lukenut Raamatun, Koraanin, ja ties mitä muuta. Ja syntien anteeksiantaminen, Jeesus lunasti kuolemallaan ihmisten synnit, kyllä ne vaan liittyy kristinuskoon aika olennaisesti. Eikö?
 
Piparisuu ja Sone; ei se ole katkeruutta, ettei mene hautajaisiin. En mä sen enempää menisi kenenkään muunkaan tuntemattoman ihmisen hautajaisiin, joka olisi minulle yhdentekevä ihminen.

Terapian tarpeessa; tiedän kyllä mitä sanon ilkeästi ja mitä en, lukutaito on hyvä juttu näillä palstoilla. Jos joku väittää mun sanoneen asioita, joita en ole kirjoittanut, niin siitä ei voi syyttää mun huonoa isäsuhdettani...... :D

Vieras; tarina kertoo että isäni mummo. Hän kun oli vähän ei-toivottu lapsi isovanhemmille, 20-luvulla mummoni tuli raskaaksi eikä ollut naimisissa. Meinasi kuulemma ukki päästä hengestään sittemmin appiukoksi tulleen johdosta. Draamaa on mahtunut kuvioon.. :xmas:
 
Ymmärrän sua täysin. En ymmärrä, että mitä siitä hyötyisit, että menisit lätisemään isäsi vierelle..."toki annan sulle anteeksi kun nyt olet kuolemassa.". Jos et ole kaivannut isääsi 10 vuoteen, en usko, että ikävä tulee.
Mutta toki jos mielesi muuttuu, niin ok sekin. Miltä susta tuntuu.

Äideistä ja isistä tehdään jotain ihme jumalia, joille pitää antaa kaikki anteeksi vain siksi "että en on sun vanhemmat". Kai se lapsen rakkaus, hyväksyntä, luottamus on jotenkin ansaittava, muutenkin kuin olemalla äiti tai isä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Piparisuu ja Sone; ei se ole katkeruutta, ettei mene hautajaisiin. En mä sen enempää menisi kenenkään muunkaan tuntemattoman ihmisen hautajaisiin, joka olisi minulle yhdentekevä ihminen.

Terapian tarpeessa; tiedän kyllä mitä sanon ilkeästi ja mitä en, lukutaito on hyvä juttu näillä palstoilla. Jos joku väittää mun sanoneen asioita, joita en ole kirjoittanut, niin siitä ei voi syyttää mun huonoa isäsuhdettani...... :D

Vieras; tarina kertoo että isäni mummo. Hän kun oli vähän ei-toivottu lapsi isovanhemmille, 20-luvulla mummoni tuli raskaaksi eikä ollut naimisissa. Meinasi kuulemma ukki päästä hengestään sittemmin appiukoksi tulleen johdosta. Draamaa on mahtunut kuvioon.. :xmas:

Mutta nyt kun ei ole kysymys mistään lukutaidosta eikä toisten sanomisista sinulle, vaan sinun huonosta käytöksestäsi muita kohtaan.Ihme, että et ymmärrä mitä olet tässä vuoden parin aikana sanonut pahasti ja kenellekin.....
 
yritän siksi saada sinua ymmärtämään tämän asian että et tekisi tuota virhettä ja olisi menemättä isäsi luokse. luin just jostain että isäsi on varmaan joutunut kokemaan kans kauheita asioita lapsuudessa. oletko koskaan jutellut isäsi kanssa asioista? jos olisit niin voisit jollainlailla ymmärtää isääsikin,ehkä jopa antamaan anteeksi kokemasi!! uskon että isäsi on antanut sinulle myös ihania asioita joskus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de Lis:
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
...jos ei olisi joutunut itse hirveyksiä kokemaan. Mutta se ei osannut katkaista kierrettä....

Ei mitenkään pahalla, mutta mitä luulet, kuinka hyvin on tyttärestä polvi parantunut?

En tiedä minkä verran muistat tekstejäni, mutta melkosen selväksi olen tehnyt että ruumiillinen kuritus ei ole hyväksyttyä vaan otteen pitää olla ohjaava ja kannustava kasvatus. Tuosta mun siskosta mä olisin huolissani, jos se joskus hankkisi lapsia - jos hänen mies/lasten isä pieksää häntä niin mitenkähän lasten kävisi.. :/ Tosin onhan sillä sen nykyisellä avomiehellä lapsi, jonka yh mies on ollut, mutta lapsi usein otettukin huostaan viime vuosina :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Piparisuu ja Sone; ei se ole katkeruutta, ettei mene hautajaisiin. En mä sen enempää menisi kenenkään muunkaan tuntemattoman ihmisen hautajaisiin, joka olisi minulle yhdentekevä ihminen.

Kyllä se on hyvinkin katkeruutta, ettei mene toisen luokse jos sinne pyydetään. Jos asia olisi täysin sama, niin miksi et sitten menisi? Siksikö, että asia satuttaisi sua? Jos asia satuttaisi, niin ei se silloin ole ihan sama, etkä silloin olisi täysin välinpitämätön.

Etkö itse näe asiaa? Jos olisit oikeasti välinpitämötän menisit, siskosi ja äitisi pyynnöstä, olisit isällesi neutraali ja se siitä. ja asia ei sua vaivaisi sen enempää. Nyt kuitenkaan ei ole näin vaan ilmeisesti sisältäsi haluat "suojella" itseäsi ja koittaa "kostaa" isällesi.. Miksi muuten et kävisi katsomassa toista?
 
Alkuperäinen kirjoittaja terapian tarpeessa:
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Piparisuu ja Sone; ei se ole katkeruutta, ettei mene hautajaisiin. En mä sen enempää menisi kenenkään muunkaan tuntemattoman ihmisen hautajaisiin, joka olisi minulle yhdentekevä ihminen.

Terapian tarpeessa; tiedän kyllä mitä sanon ilkeästi ja mitä en, lukutaito on hyvä juttu näillä palstoilla. Jos joku väittää mun sanoneen asioita, joita en ole kirjoittanut, niin siitä ei voi syyttää mun huonoa isäsuhdettani...... :D

Vieras; tarina kertoo että isäni mummo. Hän kun oli vähän ei-toivottu lapsi isovanhemmille, 20-luvulla mummoni tuli raskaaksi eikä ollut naimisissa. Meinasi kuulemma ukki päästä hengestään sittemmin appiukoksi tulleen johdosta. Draamaa on mahtunut kuvioon.. :xmas:

Mutta nyt kun ei ole kysymys mistään lukutaidosta eikä toisten sanomisista sinulle, vaan sinun huonosta käytöksestäsi muita kohtaan.Ihme, että et ymmärrä mitä olet tässä vuoden parin aikana sanonut pahasti ja kenellekin.....

Mä tiedän tasan mitä olen sanonut, missä, kenelle ja nekin muistan erinomaisesti, mitä mun on väitetty sanoneen.
 
Kunhan sulla ei sit jää olo, että jotain jäi isällesi sanomatta. ettet ala jälkikäteen miettimään, että olisi pitänyt sanoa ne kielteiset tunteet ääneen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minni:
Ymmärrän sua täysin. En ymmärrä, että mitä siitä hyötyisit, että menisit lätisemään isäsi vierelle..."toki annan sulle anteeksi kun nyt olet kuolemassa.". Jos et ole kaivannut isääsi 10 vuoteen, en usko, että ikävä tulee.
Mutta toki jos mielesi muuttuu, niin ok sekin. Miltä susta tuntuu.

Äideistä ja isistä tehdään jotain ihme jumalia, joille pitää antaa kaikki anteeksi vain siksi "että en on sun vanhemmat". Kai se lapsen rakkaus, hyväksyntä, luottamus on jotenkin ansaittava, muutenkin kuin olemalla äiti tai isä.

Ei äideille ja iseille tarvia kaikke antaa anteeksi ja lätistä vaan sen takia että ne on pannu alulle. Anteeksi antaminen on suurempi helpotus sille joka antaa eikä joka saa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Kunhan sulla ei sit jää olo, että jotain jäi isällesi sanomatta. ettet ala jälkikäteen miettimään, että olisi pitänyt sanoa ne kielteiset tunteet ääneen.

Juurikin näin. Mää neuvoisin menemään ITSENSÄ takia, ei toisten takia. Mene puhumaan viimeiset sanat ja tunteesi mitä olet kokenut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mamma:
yritän siksi saada sinua ymmärtämään tämän asian että et tekisi tuota virhettä ja olisi menemättä isäsi luokse. luin just jostain että isäsi on varmaan joutunut kokemaan kans kauheita asioita lapsuudessa. oletko koskaan jutellut isäsi kanssa asioista? jos olisit niin voisit jollainlailla ymmärtää isääsikin,ehkä jopa antamaan anteeksi kokemasi!! uskon että isäsi on antanut sinulle myös ihania asioita joskus.

Mä en muista että olisin koskaan sen kanssa puhunut lapsena mitään muuta, kuin sen mennessä ruokakauppaan pyytänyt tuomaan jotain sieltä. Isänpäiväkorttien tekemisenkin lopetin ala-asteella. Kerran sanoin opettajalle, etten halua tehdä, mutta se kehotti silti tekemään - niinpä tein, ja kun opettaja ei nähnyt, revin ja heitin koulun roskikseen. Tuohon aikaan varmasti vielä vihasinkin, mutta vuosiin ei ole kyseinen ihminen elämässäni ollut eikä ole ollut syytä mitään tunteita kannatella. Viha kuluttaisi turhaan energiaa.

Humalassa se kyllä aina itki sitä miten sen isä sitä hakkasi, sillon usein ihmettelin miten se ei tajua olevansa ihan samanlainen mitä itkee.

Ja joku puhui anteeksiannosta, niin ei sieltä päin ole koskaan mitään anteeksipyyntöjä kuulunut eikä ne kyllä ole koskaan mua kiinnostaneetkaan. Ei asiat anteeksipyytämällä miksikään muutu.
 
Täällä on viimepäivinä otsikoissa ollut aivan kauheita lapsikohtaloita,mitä vanhemmat ovat tehneet ja kaikki ovat olleet niin ettei kyseisilläkään vanhemmilla olis oikeutta elää jne.
Miksi tässä tapauksessa pitäisi olla erimieltä ja antaa anteeksi,kun mahdollisuudet on ollut samanlaiseen tragediaan kuin edellä mainituissa tapauksissa? :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sone:
Alkuperäinen kirjoittaja Minni:
Ymmärrän sua täysin. En ymmärrä, että mitä siitä hyötyisit, että menisit lätisemään isäsi vierelle..."toki annan sulle anteeksi kun nyt olet kuolemassa.". Jos et ole kaivannut isääsi 10 vuoteen, en usko, että ikävä tulee.
Mutta toki jos mielesi muuttuu, niin ok sekin. Miltä susta tuntuu.

Äideistä ja isistä tehdään jotain ihme jumalia, joille pitää antaa kaikki anteeksi vain siksi "että en on sun vanhemmat". Kai se lapsen rakkaus, hyväksyntä, luottamus on jotenkin ansaittava, muutenkin kuin olemalla äiti tai isä.

Ei äideille ja iseille tarvia kaikke antaa anteeksi ja lätistä vaan sen takia että ne on pannu alulle. Anteeksi antaminen on suurempi helpotus sille joka antaa eikä joka saa.

Olen erimieltä asiasta. On paljon suurempi helpotus sille, joka pystyy antamaan anteeksi hirveätkin asiat kuin sille, joka vaan pyytää sitä anteeksi.
 

Yhteistyössä