Mun isä tekee kuulemma kuolemaa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Emilyn
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Sone:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Alkuperäinen kirjoittaja bad virgin:
Täällä on viimepäivinä otsikoissa ollut aivan kauheita lapsikohtaloita,mitä vanhemmat ovat tehneet ja kaikki ovat olleet niin ettei kyseisilläkään vanhemmilla olis oikeutta elää jne.
Miksi tässä tapauksessa pitäisi olla erimieltä ja antaa anteeksi,kun mahdollisuudet on ollut samanlaiseen tragediaan kuin edellä mainituissa tapauksissa? :/

Tämä onkin mielenkiintoinen ilmiö. Kauhistellaan sitä, miten jotain vuoden ikäistä on pahoinpidelty toistuvasti. Mutta ne, jotka selviää sellasten ihmisten käsissä hengissä aikuiseksi asti, niin sitten syyllistetään kun "se on sentään sun isä..". Aika outoa logiikkaa.

En mä ajattele, että isäsi ansaitsis sut luoksensa käymään. Mutta sen se ansaitsis, että se kuulis sulta, miten huono isä se sulle oli. Ei sun ole silti pakko mennä.

Miun mielestä myös tässä ei nyt oo kyse siitä et isä jotain anteeksi antoa nyt ansaitsisi, vaan lähinnä sitä et ap sais mielenrauhan asiasta. Anteeksi nyt kun kuitenkin sanon Emilyn, mutta en usko että tää asia on siulle kuitenkaan ihan yhdentekevää, jos olis niin et olis tehny tätä alotustakaan. Mutta silti jos siusta tuntuu siltä ettet halua enää avata vanhoja haavoja ja käydä asiaa sen enenpää läpite, niin siinä tapauksessa se on vaan parempi että ne hautautuu isäs mukana kun se päivä nyt tulee, ja ilman sinua.

Osaltaan osut oikeaan, juu. Samoin Jaska myös kirjoitti sinänsä asiaa, mutta aina se ei ole kostamista jos ei tietyistä syistä enää halua kohdata ihmistä, joka on satuttanut todella pahasti niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sitä taidetaan jopa kutsua itsesuojeluvaistoksi..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Klonkku:
Alkuperäinen kirjoittaja bad virgin:
Täällä on viimepäivinä otsikoissa ollut aivan kauheita lapsikohtaloita,mitä vanhemmat ovat tehneet ja kaikki ovat olleet niin ettei kyseisilläkään vanhemmilla olis oikeutta elää jne.
Miksi tässä tapauksessa pitäisi olla erimieltä ja antaa anteeksi,kun mahdollisuudet on ollut samanlaiseen tragediaan kuin edellä mainituissa tapauksissa? :/

Tässä on kyllä ajattelemisen aihetta itse kullekin.

Mä en ole koskaan kokenut lapsena fyysistä väkivaltaa,mutta se huoli isästäni ja missä hän on? Alkoholisti kun on ja se huoli seuraa mua vieläkin ja se vihantunne miksi pitää olla niin itsekäs ja juoda..
 
Tuli vain mieleeni, että kerrot samaan aikaan tuntevasi helpostusta ja silti asia on sinulle yhdentekevä. Sehän kertoo ristiriidasta. Pelkään, että et uskalla kohdata tunteitasi. Asiaa en tietenkään tiedä, koska en tunne sinua ja elämäsi historiaa, eikä kukaan muukaan tällä palstalla tiedä asioitasi paremmin kuin sinä. Toivon todella vain, että mietit asiaa joka kantilta ja pystyt sitten tekemään sen ratkaisun joka todella on sinulle parhain. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jaska-:
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Alkuperäinen kirjoittaja neiti Apila:
Ei miksikään. Kristinuskossa tökkii just se, että voit elää elämäs miten vaan muita piinaten, kiusaten tai kiduttaen, tekemällä pysyvää damagea, ja sitten kun kuolinvuoteella ymmärrät katua - saat kaiken anteeksi!

Pah pah ja pah. Anteeksiannollakin on rajansa.

Peesaan joka sanaa.

Ei tällä ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa.

Pitäs lukea varmaan jotain muutakin kuin Seiska lehteä elämässä.

Ja Seiskalla on? En ymmärrä. Kannattaisiko sinun hyvä Jaska- tutustua yhden suurimman valtauskontomme sanomaan vähän tarkemmin. Vinkki: Seiskaa lukemalla se ei tosiaan onnistu.
 
Tuntuu kovin monelle palstalaiselle olevan kova pala jos ap ei käy katsomassa isäänsä. Ihmetyttää mitä se teissä niin kuohuttaa? Oma paha olo, vaikea hyväksyä että elämä ei aina ole hyvää, ei aina pääty hyvin ja että vanhemmaksi soveltumattomat ihmiset saavat lapsia?

Käykää katsomassa omia isiänne jos ovat elossa, mutta älkää haukkuko sitä joka ei näin tahdo tehdä.
 
Mä ymmärrän sua täydellisesti:Mun isä ei piessyt mua kuin muutaman kerran ja kyllä sekin riitti.Yritin vielä aikuisena olla tekemisissä, mutta kun valitsi täydellisen alkkiksen elämän, päätin jättää hänet elämästäni.Yritin vielä auttaa alkoholismin kanssa vuosia, mutta jos toisella ei ole halua.Mulla ei myöskään ole tunteita isääni kohtaan, sääli ehkä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jk:
Tuntuu kovin monelle palstalaiselle olevan kova pala jos ap ei käy katsomassa isäänsä. Ihmetyttää mitä se teissä niin kuohuttaa? Oma paha olo, vaikea hyväksyä että elämä ei aina ole hyvää, ei aina pääty hyvin ja että vanhemmaksi soveltumattomat ihmiset saavat lapsia?

Käykää katsomassa omia isiänne jos ovat elossa, mutta älkää haukkuko sitä joka ei näin tahdo tehdä.

Ei kyllä tässä on vaan hyväntahtoisia ihmisiä, jotka ajattelevat emilyn omaa etua.
 

musta on vähän turha vaatia kauheuksia kokeneelta lapselta ajattelua sillä kaikkein järkevimmällä ja korrekteimmalla tavalla. Varhaislapsuuden kokemukset vaikuttaa ihmisessä lopunelämän ja tekee ihmisestä sen persoonan mikä on.

Tuokin lapsikohtalo, hymyilevää pikkulasta oli käytetty aikuisten nyrkkeilysäkkinä ja kidutettu sairaan ihmisen aloitteesta kuoliaaksi. Jos raukka eläisi, en mä lähtis 20 vuoden päästä esittämään fiksuja neuvoja, kuinka sen pitäs tehdä tai ajatella.

Palstapsykologit elementissään. mistä hitosta te edes tiedätte onko neuvonne hyväksi tälle ihmiselle ollenkaan? Musta on vähän liian vakava aihe alkaa leikkimään tohtoria ja neuvomaan, kun varmaan moni psykiatrikaan ei osaa sanoa mikä tässä tilanteessa kannattaa.
 
Helpotuksen tunteen ymmärrän kyllä. Joskus pahinta on odotus. Sitä voit ehkä mitetiskellä mistä helpostus sulla johtuu, helpotutko isän puolesta vai omastasi?

Samaa mieltä olen myös, että käy ihmeessä isää katsomassa. Joko sairasvuoteella tai edes kuolinvuoteella, jos mahdollista. Viimeinen käynti on tärkeä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Semu:
Tuli vain mieleeni, että kerrot samaan aikaan tuntevasi helpostusta ja silti asia on sinulle yhdentekevä. Sehän kertoo ristiriidasta. Pelkään, että et uskalla kohdata tunteitasi. Asiaa en tietenkään tiedä, koska en tunne sinua ja elämäsi historiaa, eikä kukaan muukaan tällä palstalla tiedä asioitasi paremmin kuin sinä. Toivon todella vain, että mietit asiaa joka kantilta ja pystyt sitten tekemään sen ratkaisun joka todella on sinulle parhain. :hug:

Olen kohdannut tunteeni, ihan kaikkea nyt en tietenkään tähän kirjoittele. Olen oikeassa tuosta ristiriidasta mutta jos sitä tarkentaisi; kyseinen ihminen on mulle yhdentekevä, asia varmaan ei koskaan tule olemaan. Kun kuitenkin hyvin usein mietin, että tietäähän mun lapset varmasti että rakastan niitä tarpeeksi jne.. tiedän sen omissa teoissani ja mietinkin, etten halua olla sellainen kuin isäni oli vaan aivan päinvastainen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hitto:
musta on vähän turha vaatia kauheuksia kokeneelta lapselta ajattelua sillä kaikkein järkevimmällä ja korrekteimmalla tavalla. Varhaislapsuuden kokemukset vaikuttaa ihmisessä lopunelämän ja tekee ihmisestä sen persoonan mikä on.

Tuokin lapsikohtalo, hymyilevää pikkulasta oli käytetty aikuisten nyrkkeilysäkkinä ja kidutettu sairaan ihmisen aloitteesta kuoliaaksi. Jos raukka eläisi, en mä lähtis 20 vuoden päästä esittämään fiksuja neuvoja, kuinka sen pitäs tehdä tai ajatella.

Palstapsykologit elementissään. mistä hitosta te edes tiedätte onko neuvonne hyväksi tälle ihmiselle ollenkaan? Musta on vähän liian vakava aihe alkaa leikkimään tohtoria ja neuvomaan, kun varmaan moni psykiatrikaan ei osaa sanoa mikä tässä tilanteessa kannattaa.

Eihän sitä kukaan vaadikaan. Joskus voi olla hyvä "herättää" toinen kun siihen on vielä mahdollisuus -hänen itsensä takia.

Jokatapauksessa oli Emilyn ratkaisu mikä tahansa niin voimia :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja jk:
Tuntuu kovin monelle palstalaiselle olevan kova pala jos ap ei käy katsomassa isäänsä. Ihmetyttää mitä se teissä niin kuohuttaa? Oma paha olo, vaikea hyväksyä että elämä ei aina ole hyvää, ei aina pääty hyvin ja että vanhemmaksi soveltumattomat ihmiset saavat lapsia?

Käykää katsomassa omia isiänne jos ovat elossa, mutta älkää haukkuko sitä joka ei näin tahdo tehdä.

Monille voi tulla sellanenkin olo että itse on saanut mielenrauhan kun on käsitellyt joitain juttuja elämästään :whistle: Ja haluaa ehkä ihan hyvällä antaa neuvoja ap:lle, joista sitten jokainen itse päättää mitä ottaa onkeensa ja mitä ei. Eipä kaikille samat ohjeet toimi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja läheisen menettänyt:
Helpotuksen tunteen ymmärrän kyllä. Joskus pahinta on odotus. Sitä voit ehkä mitetiskellä mistä helpostus sulla johtuu, helpotutko isän puolesta vai omastasi?

Samaa mieltä olen myös, että käy ihmeessä isää katsomassa. Joko sairasvuoteella tai edes kuolinvuoteella, jos mahdollista. Viimeinen käynti on tärkeä.

sinä olet läheisen menetänyt, ap on saanut kuulla että hänelle kaukainen ihminen on kuollut.

onko todella niin, että biologinen isyys riittää syyksi, että hautajaisiin kuuluu mennä -vaikka olisi miten etäinen ihminen kyseessä.
 
Ei minun tarkoitus ollut haukkua, vaikka aika töksähtävään sävyyn kirjoitinkin :\ ja jopa sovinistisesti...mutta luulen että minulla oli pointti siinä mitä sanoin.

Jokaisen oma valintahan se on.

Jos sinne meno repii haavoja auki niin älä mene ihmeessä.
Mutta ole varma siitä että ne haavat ovat kiinni oikeasti ja parantuneet terveellä tavalla.

Muussa tapauksessa sinne meno voisi olla oikea ratkaisu..joskin niin rankka etten viitsi edes loukata sinua väittämällä että tiedän miltä sinusta tuntuu tai että ymmärtäisin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hitto:
musta on vähän turha vaatia kauheuksia kokeneelta lapselta ajattelua sillä kaikkein järkevimmällä ja korrekteimmalla tavalla. Varhaislapsuuden kokemukset vaikuttaa ihmisessä lopunelämän ja tekee ihmisestä sen persoonan mikä on.

Tuokin lapsikohtalo, hymyilevää pikkulasta oli käytetty aikuisten nyrkkeilysäkkinä ja kidutettu sairaan ihmisen aloitteesta kuoliaaksi. Jos raukka eläisi, en mä lähtis 20 vuoden päästä esittämään fiksuja neuvoja, kuinka sen pitäs tehdä tai ajatella.

Palstapsykologit elementissään. mistä hitosta te edes tiedätte onko neuvonne hyväksi tälle ihmiselle ollenkaan? Musta on vähän liian vakava aihe alkaa leikkimään tohtoria ja neuvomaan, kun varmaan moni psykiatrikaan ei osaa sanoa mikä tässä tilanteessa kannattaa.

No se on kysyjän omassa harkinnassa miten tosissaan ottaa mitkäkin neuvot, oli aihe mikä tahansa, tämähän on keskustelupalsta!
 
Alkuperäinen kirjoittaja läheisen menettänyt:
Helpotuksen tunteen ymmärrän kyllä. Joskus pahinta on odotus. Sitä voit ehkä mitetiskellä mistä helpostus sulla johtuu, helpotutko isän puolesta vai omastasi?

Samaa mieltä olen myös, että käy ihmeessä isää katsomassa. Joko sairasvuoteella tai edes kuolinvuoteella, jos mahdollista. Viimeinen käynti on tärkeä.

Eikä kukaan pakota sinua itkemään vuoteen äärellä. Vai sitäkö juuri pelkäät, että niin käy? Käymällä katsomassa päästät isästäsi irti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sone:
Alkuperäinen kirjoittaja hitto:
musta on vähän turha vaatia kauheuksia kokeneelta lapselta ajattelua sillä kaikkein järkevimmällä ja korrekteimmalla tavalla. Varhaislapsuuden kokemukset vaikuttaa ihmisessä lopunelämän ja tekee ihmisestä sen persoonan mikä on.

Tuokin lapsikohtalo, hymyilevää pikkulasta oli käytetty aikuisten nyrkkeilysäkkinä ja kidutettu sairaan ihmisen aloitteesta kuoliaaksi. Jos raukka eläisi, en mä lähtis 20 vuoden päästä esittämään fiksuja neuvoja, kuinka sen pitäs tehdä tai ajatella.

Palstapsykologit elementissään. mistä hitosta te edes tiedätte onko neuvonne hyväksi tälle ihmiselle ollenkaan? Musta on vähän liian vakava aihe alkaa leikkimään tohtoria ja neuvomaan, kun varmaan moni psykiatrikaan ei osaa sanoa mikä tässä tilanteessa kannattaa.

No se on kysyjän omassa harkinnassa miten tosissaan ottaa mitkäkin neuvot, oli aihe mikä tahansa, tämähän on keskustelupalsta!

musta tää keskustelu meni vähän sivuraiteille..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Alkuperäinen kirjoittaja Semu:
Tuli vain mieleeni, että kerrot samaan aikaan tuntevasi helpostusta ja silti asia on sinulle yhdentekevä. Sehän kertoo ristiriidasta. Pelkään, että et uskalla kohdata tunteitasi. Asiaa en tietenkään tiedä, koska en tunne sinua ja elämäsi historiaa, eikä kukaan muukaan tällä palstalla tiedä asioitasi paremmin kuin sinä. Toivon todella vain, että mietit asiaa joka kantilta ja pystyt sitten tekemään sen ratkaisun joka todella on sinulle parhain. :hug:

Olen kohdannut tunteeni, ihan kaikkea nyt en tietenkään tähän kirjoittele. Olen oikeassa tuosta ristiriidasta mutta jos sitä tarkentaisi; kyseinen ihminen on mulle yhdentekevä, asia varmaan ei koskaan tule olemaan. Kun kuitenkin hyvin usein mietin, että tietäähän mun lapset varmasti että rakastan niitä tarpeeksi jne.. tiedän sen omissa teoissani ja mietinkin, etten halua olla sellainen kuin isäni oli vaan aivan päinvastainen.

Vaikutat kyllä sellaiselta ihmiseltä, joka on päässyt ns. sinuiksi asian kanssa. Siten myös uskon, että päätöksesi on oikea. Olen varma, että lapsesi tietävät, että rakastat heitä. Ethän vain anna oman lapsuutesi ottaa ns. valtaa kokonaan omien lastesi kasvatuksessa. Nojoo, tuntuu tyhmältä sanoa tällaisia asioita aikuiselle ihmiselle, jokainen on vastuussa omasta elämästään ja tekee asiat niinkuin parhaaksi näkee. Tsemppiä sinulle. =)
 
Mä olen kyllä sitä mieltä, että sellaisten, jotka eivät ole vastaavaa kokeneet, ei kannata tulla rutisemaan tähän ketjuun, että "pitäisi mennä ja sitä ja tätä jajaja".

Tilanne on se, että kun ihminen lyödään tarpeeksi lyttyyn, vuosikymmenien ajan, pelkoa, surua, ahdistusta, rakkaudettomuutta- miksi se pitäisi antaa anteeksi? Eikö saa ajatella itseään ja tehdä niin kuin parhaaksi näkee?

Ajatelkaa tosiaan niitä monia suomalaisia(kin) lapsia, jotka kokee väkivaltaa ja kärsii, miksi se on ei-hyväksyttävää ja tämä taas on niin ihmeellinen asia?
 
Isäni oli alkoholisti...oli aikoja jolloin juostiin karkuun, kun juovuspäissään heilui kirveen kanssa.Myöhemmin ei enää riehunut, mutta oli kaikenlaista muuta ikävää.Toki hyviäkin asioita oli.....silloin kun oli selvinpäin.

Olen kuitenkin tyytyväinen, että osasin antaa anteeksi.Hyvät olivat välit ja kaikki; puolin ja toisin anteeksiannettu.Ei jäänyt mikään asia vaivaan mieltä.Kaikesta huolimatta isäni oli minulle ja siskolleni rakas.
Jos ihminen ei pysty anteeksi antamaan, niin se syö sisintä...vaikka sitä ei ehkä itse huomaa, eikä halua myöntää itselleen.Jossain elämän vaiheessa asia kuitenkin vielä palaa mieleen.
 
Toivottavasti ap kasvaa joskus aikuiseksi. Se ettei pysty kohtaamaan vanhempaansa edes silloin kun tämä on kuolemassa osoittaa kypsymättömyyttä -ei suinkaan rohkeutta ja viisautta kuten täällä näköjään kuvitellaan asian olevan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Alkuperäinen kirjoittaja jk:
Tuntuu kovin monelle palstalaiselle olevan kova pala jos ap ei käy katsomassa isäänsä. Ihmetyttää mitä se teissä niin kuohuttaa? Oma paha olo, vaikea hyväksyä että elämä ei aina ole hyvää, ei aina pääty hyvin ja että vanhemmaksi soveltumattomat ihmiset saavat lapsia?

Käykää katsomassa omia isiänne jos ovat elossa, mutta älkää haukkuko sitä joka ei näin tahdo tehdä.

Ei kyllä tässä on vaan hyväntahtoisia ihmisiä, jotka ajattelevat emilyn omaa etua.
Ei ihan siltä vaikuta. Vai tosiaanko nuo "Minun isäni on minulle läheinen, joten kehoitan sinua käymään katsomassa isääsi" ja "toivottavasti kasvat joskus aikuiseksi" ja "huomaa, että olet isäsi tytär" -jutut ovat Emilynin etua ajattelevia?

Luulen, että vain muutama ihminen tässä ketjussa ymmärtää, mistä on kyse. Muiden on aivan turha antaa "hyväntahtoisia" neuvojaan.
 

Yhteistyössä