Ja mikä on suurin tunteeni? Helpotus.
Sisko soitti eilen ja välitti viestiä, että sieltä päin toivotaan että tekisin isän kanssa sovun ennen kun se kuukahtaa. Minkä sovun? Ei meillä mitään riitaa ole. En mä sitä edes vihaa enää. En vaan välitä. En tänä aamuna enää muistanut koko asiaa, että äijä on kuulemma kuolemassa. En vaan yksinkertaisesti välitä. Jo sillon, kun kuulin että se on lähes toimintakyvytön mä olin helpottunut. Että olen vahvempi kuin se ja osat on vaihtuneet.
Miksi kuolema tekisi täydestä #¤&¤%/&/ paremman ihmisen? Pikemminkin mä nautin kun tiedän, että se ukko miettii kuolinvuoteellaan tekojaan ja sitä, että keskimmäinen tytär ei tule hautajaisiinkaan. Sielläpähän suku sitten saa miettiä - osa sitä, että onpa tunteeton tytär (isän teoista viis!!!) kun ei edes hautajaisiin tule ja osa, että olipa kamala isä, kun tytär ei edes hautajaisiin tullut.
Ja kun muistutin vielä siskoa syistä, miksen tule, hän totesi että meillä on eriävät näkemykset siitä mikä oli kamalia tekoja. Sisko sanoi, että ei häntä "pienet" selkäsaunat haitanneet. No, seurusteleehan se nykyäänkin narkkarin kanssa joka on mäiskinyt häntä pitkin seiniä. Kerran hän oli päästä varpaisiin mustelmilla. Mutta rakkaus roihuaa.. Ei tunnu koskaan ymmärtävän, ettei sellainen käytös ole normaalia ja kuulu sen enempää vanhemmuuteen kuin parisuhteeseen.
Miksi pahan ihmisen kuolinvuoteelle pitäisi mennä nyyhkimään vain siksi, että se sattuu kuolemaan? Olis monen elämä ollut helpompaa, kun olis kuollut jo aikaisemmin.
Sisko soitti eilen ja välitti viestiä, että sieltä päin toivotaan että tekisin isän kanssa sovun ennen kun se kuukahtaa. Minkä sovun? Ei meillä mitään riitaa ole. En mä sitä edes vihaa enää. En vaan välitä. En tänä aamuna enää muistanut koko asiaa, että äijä on kuulemma kuolemassa. En vaan yksinkertaisesti välitä. Jo sillon, kun kuulin että se on lähes toimintakyvytön mä olin helpottunut. Että olen vahvempi kuin se ja osat on vaihtuneet.
Miksi kuolema tekisi täydestä #¤&¤%/&/ paremman ihmisen? Pikemminkin mä nautin kun tiedän, että se ukko miettii kuolinvuoteellaan tekojaan ja sitä, että keskimmäinen tytär ei tule hautajaisiinkaan. Sielläpähän suku sitten saa miettiä - osa sitä, että onpa tunteeton tytär (isän teoista viis!!!) kun ei edes hautajaisiin tule ja osa, että olipa kamala isä, kun tytär ei edes hautajaisiin tullut.
Ja kun muistutin vielä siskoa syistä, miksen tule, hän totesi että meillä on eriävät näkemykset siitä mikä oli kamalia tekoja. Sisko sanoi, että ei häntä "pienet" selkäsaunat haitanneet. No, seurusteleehan se nykyäänkin narkkarin kanssa joka on mäiskinyt häntä pitkin seiniä. Kerran hän oli päästä varpaisiin mustelmilla. Mutta rakkaus roihuaa.. Ei tunnu koskaan ymmärtävän, ettei sellainen käytös ole normaalia ja kuulu sen enempää vanhemmuuteen kuin parisuhteeseen.
Miksi pahan ihmisen kuolinvuoteelle pitäisi mennä nyyhkimään vain siksi, että se sattuu kuolemaan? Olis monen elämä ollut helpompaa, kun olis kuollut jo aikaisemmin.
Mullakin on sellanen tunne, että tekis mieli joskus myöhemmin käydä se hautakivi katsomassa. Että siellä on ja pysyy..
