Miusta tuntuu että työ tarvitsette aikalisää. Siis että peli poikki ja jäähylle. En tarkalleen itsekään tiedä, mikä tuohon mieheen sitten lopulta meni jakeluun, vai oliko syynä se, että vauva kasvoi? Yksi osasyy voi olla se että olin jo käytännössä pakannut kimpsut ja kampsut, enkä vieläkään ole pistänyt kihlasormusta takaisin sormeen, tosin siihen on sitten muitakin syitä.
Voi kuulostaa klisheiseltä, mutta se, että vauvantuloon sopeutuminen vie aikaa, on ihan tosiasia. Miehesi on jästi, eikä tosiaankaan tunnu tajuavan sitä että häneltä valuu aikaa hukkaan. Ehkä hän ajattelee ettei "vaan osaa" olla noin pienen kanssa, eihän se edes puhu, että isompana sitten... miehesi pitäisi vaan nyt jotenkin saada ymmärtämään että tuo kaikki on häneltä pois. Ja tiedän myös sen, kuinka paljon v*tuttaa kun ympäristö painostaa koko ajan yrittämään vielä, vaikka mies tekisi mitä, tai ei yhtään mitään. Olen itse monta kertaa miettinyt että missä se raja kulkee, että perheellinen nainen saa ihan yhteiskunnan luvan kanssa erota? Tai sitä, että mitä sitten jos nainen toimisi noin?
Eipä varmaan taputeltaisi miestä olkapäälle että "yritähän nyt vielä saada se Tiina innostumaan siitä lapsesta, eihän se ole kuin vasta vuoden vanha..."