Näinkin voi sitten erota!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pakko harmailla nyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Keittiönoita puhui todella viisaasti. Lisäksi toisen lapsen syntyessä kotonakin on usein vain työtä ja työtä. Toinen lapsihan on tilastoissa eropiikki. Esikoinen ehkä kaipaisi isää silloin kun äiti hoitaa vauvaa. Ja jos työssä on stressiä, uupumusta, liian vaativa työ, ja kotonakin on vain työtä, mies on ehkä masentunut ja uupunut ja hakee jotain ulospääsyä näin oudolla tavalla.
Parisuhdeterapia ja työterveyshuolto ovat varmasti hyviä paikkoja hakea apua. Hyvä kun ap et luovuta.
Tuo oli muuten erittäin hyvin sanottu. Nimenomaan sitä hakee ulospääsyä. Jos itse yrittää analysoida päässään, että ulospääsyä mistä, niin ei osaa vastata edes itselleen. Kaikki asiat on järjellä ajatellen ihan hyvin, oikeastaan paremmin kuin koskaan aikaisemmin, mutta silti on joku ihme musta ektoplasma sydämen ympärillä, josta haluaa päästä eroon. Sitä haluaa vain päästä pois. Pois minne? Ei minnekään erityisesti vaan ainoastaan pois.

 
Mä vaan jotenkin olen sitä mieltä, että miehellä ei ole oikeutta käyttäytyä noin vaikka olis mikä. Teillä on pienet lapset, jotka olette yhteistuumin hankkineet. Yhteinen elämä ja suunnitelmia tulevaisuuteen. Ei voi olla oikein että toinen vaan yhtäkkiä sanoo, että haluan eroon tästä. Olen onnellinen kyllä mutta haluan erota. Oli miten oli jotakin vilppiä tässä on eli mies ei kerro sinulle kaikkea. Ei kukaan eroa onnellisesta liitosta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kaukosäädin:
Mä vaan jotenkin olen sitä mieltä, että miehellä ei ole oikeutta käyttäytyä noin vaikka olis mikä. Teillä on pienet lapset, jotka olette yhteistuumin hankkineet. Yhteinen elämä ja suunnitelmia tulevaisuuteen. Ei voi olla oikein että toinen vaan yhtäkkiä sanoo, että haluan eroon tästä. Olen onnellinen kyllä mutta haluan erota. Oli miten oli jotakin vilppiä tässä on eli mies ei kerro sinulle kaikkea. Ei kukaan eroa onnellisesta liitosta.

Tätähän olen tässä koko viikon ihmetellyt. Minusta asia ei voi mennä näin myöskään!
 
Tuota burn outtia en oikeastaan ole edes tajunnut ajatella. Kun meillä tosiaan nyt aika lailla kädet täynnä tässä arjessakin kyllä. Viimeitsen neljän vuoden aikana on hankittu koti, laitettu se, tehty lapset, ja asetuttu niin kuin arkeen.
Mieheni työtahti on vain kiihtynyt ja nyt viettää yli 200päivää vuodessa ulkomailla, lähinnä kaukoidässä, silloin tällöin myös jenkeissä. Kotona tietenkin ollessaan elämme meidän arkea, joka on miehelle aika vierasta. Jonkun verran olen käynyt olemassa myös noissa ulkomaan kohteissa, mutta nyt kun on vielä vauva, niin ei ole voinut.

Kaikesta on pyritty keskustelemaan avoimesti, onhan tässä kaikkea mahtunut vuosien varrella. Mutta onnellisia ollaan oltu kummatkin. Lapset ollut suunniteltuja ja erittäin toivottuja. Luovuin omasta työstäni ihan sen vuoksi, että mieheni halusi minun jäävän kotiin lasten tulon myötä. MIkä sopi minullekin. Taloudellisesti meillä ei ole mitään hätää. Ei vaikka ero nyt todellakin tulisi.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Annu:
Ei sitä kyllä kovin hepposin perustein lapsistaan ja rakastamastaan vaimosta eroa. Joko toinen nainen tai toinen mies. Raskas työ ei ole mikään syy.

Voimia sulle, ihan kamala tilanne!


Mä asun erillään mun miehestä juurikin raskaan työn vuoksi. Se oli lopullinen syy meidän eroon ja se on se syy, miksi emme nyt ole yhdessä. Rakastamme toisiamme ja meillä on 2 lasta, mutta mies on työnarkomaani eikä halua muuttaa yhteen että saisi edes joskus nukkua kokonaisia öitä rankkojen työpäivien jälkeen. Itsekästähän se on, mutta työ TODELLAKIN voi olla syy.

Kohta 2 vuotta ollaan oltu erillään, että uskoisin, että olisin kyllä jo tässä vaiheessa tietoinen jos kuvioissa olisi toinen nainen. Tai toinen mies.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tuota burn outtia en oikeastaan ole edes tajunnut ajatella. Kun meillä tosiaan nyt aika lailla kädet täynnä tässä arjessakin kyllä. Viimeitsen neljän vuoden aikana on hankittu koti, laitettu se, tehty lapset, ja asetuttu niin kuin arkeen.
Mieheni työtahti on vain kiihtynyt ja nyt viettää yli 200päivää vuodessa ulkomailla, lähinnä kaukoidässä, silloin tällöin myös jenkeissä. Kotona tietenkin ollessaan elämme meidän arkea, joka on miehelle aika vierasta. Jonkun verran olen käynyt olemassa myös noissa ulkomaan kohteissa, mutta nyt kun on vielä vauva, niin ei ole voinut.

Kaikesta on pyritty keskustelemaan avoimesti, onhan tässä kaikkea mahtunut vuosien varrella. Mutta onnellisia ollaan oltu kummatkin. Lapset ollut suunniteltuja ja erittäin toivottuja. Luovuin omasta työstäni ihan sen vuoksi, että mieheni halusi minun jäävän kotiin lasten tulon myötä. MIkä sopi minullekin. Taloudellisesti meillä ei ole mitään hätää. Ei vaikka ero nyt todellakin tulisi.
Otapa puheeksi se burn out. Todennäköisesti miehesi kiistää asian. Ei mullakaan omasta mielestäni olisi mitään burn outia ollut.. ainahan mä olin jaksanut, työ oli mielenkiintoista, stressi kuului työnkuvaan. Unettomuuteenkaan en aluksi osannut reagoida, kun aina olin nukkunut vain vähän ja milloin sattuu. Tai sitten se unettomuus johtui vain runsaasta kahvinjuonnista. Niin minä olisin aikoinaan sen unettomuudenkin selittänyt. Stoppi tuli sitten, kun olin valvonut jo neljättä vuorokautta yhteen menoon ja työpaikalle mennessäni yksinkertaisesti vaan jalat ei enää totelleet aivojen antamaa käskyä. Pomo passitti siltä seisomalta työterveyshuoltoon. Enkä ollut ensimmäinen, joka siitä firmasta oli kuukauden sisällä saanut burn out -diagnoosin.

 
Kyllä se valitettavasti on rakastunut toiseen naiseen.. ja päättänyt elää sen toisen kanssa. Kun kerran on asiat noin rivakasti laitettu pyörimään, asunnot ja kaikki.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tuota burn outtia en oikeastaan ole edes tajunnut ajatella. Kun meillä tosiaan nyt aika lailla kädet täynnä tässä arjessakin kyllä. Viimeitsen neljän vuoden aikana on hankittu koti, laitettu se, tehty lapset, ja asetuttu niin kuin arkeen.
Mieheni työtahti on vain kiihtynyt ja nyt viettää yli 200päivää vuodessa ulkomailla, lähinnä kaukoidässä, silloin tällöin myös jenkeissä. Kotona tietenkin ollessaan elämme meidän arkea, joka on miehelle aika vierasta. Jonkun verran olen käynyt olemassa myös noissa ulkomaan kohteissa, mutta nyt kun on vielä vauva, niin ei ole voinut.

Kaikesta on pyritty keskustelemaan avoimesti, onhan tässä kaikkea mahtunut vuosien varrella. Mutta onnellisia ollaan oltu kummatkin. Lapset ollut suunniteltuja ja erittäin toivottuja. Luovuin omasta työstäni ihan sen vuoksi, että mieheni halusi minun jäävän kotiin lasten tulon myötä. MIkä sopi minullekin. Taloudellisesti meillä ei ole mitään hätää. Ei vaikka ero nyt todellakin tulisi.
Otapa puheeksi se burn out. Todennäköisesti miehesi kiistää asian. Ei mullakaan omasta mielestäni olisi mitään burn outia ollut.. ainahan mä olin jaksanut, työ oli mielenkiintoista, stressi kuului työnkuvaan. Unettomuuteenkaan en aluksi osannut reagoida, kun aina olin nukkunut vain vähän ja milloin sattuu. Tai sitten se unettomuus johtui vain runsaasta kahvinjuonnista. Niin minä olisin aikoinaan sen unettomuudenkin selittänyt. Stoppi tuli sitten, kun olin valvonut jo neljättä vuorokautta yhteen menoon ja työpaikalle mennessäni yksinkertaisesti vaan jalat ei enää totelleet aivojen antamaa käskyä. Pomo passitti siltä seisomalta työterveyshuoltoon. Enkä ollut ensimmäinen, joka siitä firmasta oli kuukauden sisällä saanut burn out -diagnoosin.

Joo, kiitos tuosta. En ole osannut todellakaan ajatella tuollaista. MInun tietysti hankala tietää, miten hänen arki menee poissa ollessaan, työn merkeissä taatusti. Josko pitäisi ottaa tuo puheeksi.
Kun kaiken tämänkin jälkeen, en jaksa uskoa, että jostain toisesta naisesta olisi kyse. Miehellä ei olisi aikaa siihen. Ja on sanonut ettei hänellä ole mitään syytä sellaiseen muutenkaan. Uskon siinä asiassa kyllä häntä. Ja eihän tuohon lähelle haluaisi asumaan, jos joku kolmas olisi kuvioissa.
 
Yli 200 päivää ulkomailla. Miten niin ei ole aikaa. Sori vaan mutta mun mielestä se toinen nainen on kaikkein todennäköisin vaihtoehto, jos et saa mitään selitystä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyllä se valitettavasti on rakastunut toiseen naiseen.. ja päättänyt elää sen toisen kanssa. Kun kerran on asiat noin rivakasti laitettu pyörimään, asunnot ja kaikki.

Sanoi että ei halua aiheuttaa minulle mitään ylimääräistä työtä niiden asioiden kanssa, sillä kaiken muunkin hoitaminen vie jo ihan tarpeeksi. Ja haluaa myös huolehtia meidän taloudellisesta tilanteesta, jotta kaikki menee niin kuin on suunniteltu. Asuntoa on vasta katsonut, haluaa tähän lähelle, lasten takia. Tuskin toinen nainen haluaisi entisen viereen?
Ja uskon, että mieheni olisi tämän jo kertonut jos toinen nainen olisi. SEn verran häntä kuitenkin tunnen.
Nyt kun syyksi sanoo, vain ettei tiedä sen paremmin itsekään miksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kaukosäädin:
Yli 200 päivää ulkomailla. Miten niin ei ole aikaa. Sori vaan mutta mun mielestä se toinen nainen on kaikkein todennäköisin vaihtoehto, jos et saa mitään selitystä.

No sitten niitä naisia täytyy olla useampi. Kun noita kohteitakin on, missä aikansa viettää..
 
Alkaisit nyt vaan asennoitua siihen, että uusi nainen on jo kuvioissa.. ei olis sitten viikko eron jälkeen niin iso järkytys törmätä heihin yhdessä kaupungilla.. Kyllä ihmiset aikaa löytää rakkaudelle.. miten voit olla varma, että kaikki aika on todella kulunut töissä.. veikkaan, että osa ajasta ainakin on rakennettu tätä uutta elämää ja uutta suhdetta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja kaukosäädin:
Yli 200 päivää ulkomailla. Miten niin ei ole aikaa. Sori vaan mutta mun mielestä se toinen nainen on kaikkein todennäköisin vaihtoehto, jos et saa mitään selitystä.

No sitten niitä naisia täytyy olla useampi. Kun noita kohteitakin on, missä aikansa viettää..

Niin eihän miehellä satu olemaan viehättävää kollegaa mukana niillä työmatkoilla? Sellaista, joka pihtaa niin kauan, kunnes mies ei ole "vapaa"? Tai joka on nyt vaatinut miestä päättämään? Kun on se rankkaa miehelle olla naisestaan erossa yli 200 päivää vuodessa, valitettavasti näin se on. Miehillä on sellaiset fyysiset tarpeet, joita naiset ei aina tule ajatelleeksi. Voimia!
 
Sen verran vielä sulle ap,että sinä et tiedä mitä miehesi tekee tai missä on viikon reissussa ollessaan.
Sun pitää nähdä omin silmin kaiken.Mies voi kertoa mitä vain,ja tokihan uskot kun sulla ei ole mitään mistä väittää hänelle toisin. :hug: voimia
 
mun lähipiirissäni on tapauksia, joissa lentäjä väärensi työvuorolistansa, ja matkojen sijaan viettikin aikaansa rakastajattaren kanssa. Kunnes sitten vaimo soitti töihin, että nyt yhteys mieheen kiireisesti. Aika järkytys oli, kun mies ei ollutkaan töissä. :( Toivottavasti sun miehesi ei ole sentään mikään limanuljaska valehtelija, vaan kysymyksessä on kolmenkympin kriisi, jonka voi selvittää vaikka terapiassa
 
Alkuperäinen kirjoittaja tsemppiä:
Parisuhdeterapia kuulostaa hyvältä idealta, kyllä tuossa tilanteessa kannattaa yrittää, ei mitään ole vielä menetetty!

Näin minäkin ajattelen ja toivon! Enkä kyllä anna periksi. Ja saakeli jos joku toinen nainen on, niin tietää ettei lapsiaan enää näe!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja tsemppiä:
Parisuhdeterapia kuulostaa hyvältä idealta, kyllä tuossa tilanteessa kannattaa yrittää, ei mitään ole vielä menetetty!

Näin minäkin ajattelen ja toivon! Enkä kyllä anna periksi. Ja saakeli jos joku toinen nainen on, niin tietää ettei lapsiaan enää näe!

Toinen nainen ei ole syy etteikö näkisi lapsiaan.Tämä totuus.Siinä häviät.Isällä oikeus tavata lapsiaan.Yhteishuoltajuus teille tulisi.Kokenut !
Mutta toiv.että ukkos peruu eron.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja tsemppiä:
Parisuhdeterapia kuulostaa hyvältä idealta, kyllä tuossa tilanteessa kannattaa yrittää, ei mitään ole vielä menetetty!

Näin minäkin ajattelen ja toivon! Enkä kyllä anna periksi. Ja saakeli jos joku toinen nainen on, niin tietää ettei lapsiaan enää näe!

Ei kai se isyys mihinkään katoa, vaikka toinen nainen olisikin... :(

Voimia sinulle ja toivottavasti tilanteenne kääntyy parhain päin.
 
Joo, no itse mietin aluksi burn outia ja 2 -lapsisen perheen pyörittämisen raskautta. Mutta. -

Nyt tuli ilmi, että ilmeisesti miehellä ei kovin paljon rasitusta tule perheestä, kun on paljon pois kotoa, ja periaatteessa aikaa itselleen aika paljon. Ja sivulauseesta tai rivien välistä tulee ilmi, että perheellä on paljon/hyvin rahaa, mikä taas vähentää tuota perheen pyörittämisen raskautta. On helpottavaa jo tieto siitä, että voi maksaa sitä apua (siivous, lastenhoito) kotiin, jos tarvitsee.

Jotenkin alan kallistua myös tuohon toiseen naiseen. Valitettavasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja tsemppiä:
Parisuhdeterapia kuulostaa hyvältä idealta, kyllä tuossa tilanteessa kannattaa yrittää, ei mitään ole vielä menetetty!

Näin minäkin ajattelen ja toivon! Enkä kyllä anna periksi. Ja saakeli jos joku toinen nainen on, niin tietää ettei lapsiaan enää näe!

Tuolle tielle ei kannata lähteä. Vaikka toinen nainen olisikin kyseessä. Ei se ole lasten vika, että isä on kusipää. Kyllä lapsilla on oikeus tavata isäänsä - ja isällä lapsiaan. Halusit sitä tai et. ÄLÄ lähde kiristämään lapsilla, älä kosta lapsille, sillä he siitä eniten kärsivät. Nimimerkillä kokemusta. Tiedän, että on helppo neuvoa ja se raivo toisesta naisesta tai erosta ylipäätään, siitä loukatuksi tulemisen tunteesta, saa aivotoiminnan ja järjen hämärtymään, mutta YRITÄ edes olla aikuinen ja älä kosta lapsilla!
 
Tuleeko teille kohta 7vuotta yhteiseloa? ootko koskaan kuullut 7 vuoden kriisistä? Aika monet pariskunnat kokevat tämän 7-vuoden kriisin ja siitä joko selvitään tai sitten ei..

Jos miehesi on stressaantunut työstä... voisiko olla mahdollista vaihtaa työpaikkaa ja tienata vähemmän (jos se sitä vaatii)´. Kyllä perheestä kannattaa pitää kiinni mikäli sitä rakastaa.. kaikki muu on turhaa!!

 
Voisko olla mahdollista sellainen, että sun miestä jollain tavalla ahdistaa tulla töistä kotiin. Ja nyt en siis tarkoita että te olisitte niin kamalia että siksi ahdistaa, vaan se että jos hän on tottunut siihen yksinelämiseen ja kotiin tulo ahdistaa. Mulla on lähipiirissä tästä parikin hyvää esimerkkiä. Eli ei enään osata elää yhdessä kun nähdään toisen työn vuoksi niin vähän. Ystäväni mies on tosi paljon pois kotoa töiden takia ja ystäväni on jo liiankin tottunut siihen yksinelämiseen. Saa mennä ja tulla miten huvittaa, ei tarvi riidellä kenenkään kanssa jne. Sitten kun hänen mies tulee kotiin niin ystävääni suorastaan ahdistaa kun toinen on siinä kokoajan lähellä ja levittelee likaisia vaatteita ympäri taloa jne...
Onhan se ihan loogista kun ajattelee että asustaa viikot yksin ja sitten se toinen onkin yhtäkkiä taas siinä pyörimässä.
Tämä nyt oli tällainen yksi teoria mikä tuli mieleeni tosiaan lähipiiristäni, mutta kyllähän se totta on että jokin syy tuohon käyttäytymiseen on ihan varmasti.
Tuo on jo positiivista että mies pystyy sanomaan sulle että rakastaa ja haluaa turvata teidän toimeentulon, se kertoo jo aika paljon. Siksipä mieleeni tulikin tuo, että jos kaipaa vaan omaa rauhaa kun on siihen jo liian tottunut. Voimia sulle ja toivottavasti tajusit edes jotain mun sekavasta sepustuksesta :hug:
 

Yhteistyössä