Näköjään kun vauva tulee niin ystävät kaikkoaa

[Väsynyt]

Paras ystäväni (on tunnettu lapsuudesta asti) pisti juuri ystävyyden poikki ja irtisanoutui kummin tehtävistä meillä pari päivää sitten olleen riidan seurauksena.

Minä kuulemma puhun vain itsestäni ja vauvasta enkä kuuntele yhtään häntä. Tämän vauvan kanssa on yksinkertaisesti niin kiire että hyvä kun ehdin itse syömään ja jotenkin saan hoidettua kotityöt, sitten pitäisi vielä jaksaa paneutua kavereiden asioihin. Ja todellakin olen yrittänyt kuunnella ja auttaa tätä ihmistä, mutta kun se ei näköjään ollut tarpeeksi, ja toisaalta tiedän että minulla ei ole voimavaroja enempään ilman etten jo suunnilleen alkaisi laiminlyödä vauvan hoitoa.

Toinen mistä tämä riita lähti liikkeelle on se kun hän on koko ajan neuvomassa ja määräilemässä miten minun pitäisi asiat tehdä (esim. ei pitäisi nukuttaa vauvaa perhepedissä vaan pitäisi laittaa pinnasänkyyn). Hänellä itsellään ei ole lapsia, mutta on hoitanut paljon tuttavien lapsia ja siten tietää lapsista aikalailla = katsoo oikeudekseen määräillä. Jostain asiasta mitä hän neuvoi kun sanoin että minun pitää kysyä sitä neuvolasta niin siihen oli vastaus että "pitääkö sieltä aina kysyä, ei ne tiedä kaikkea, moni äiti on sanonut ettei niiden neuvoihin kannata luottaa". Eli minä en saa hoitaa lasta niinkuin itse haluan enkä saa kysyä asioista neuvolasta kun tämä kaveri loukkaantuu etten luota automaattisesti hänen neuvoihinsa ja tee niinkuin hän käskee..

Kaikkein huvittavinta tässä on että muutama kuukausi sitten meillä meni myös välit poikki riidan seurauksena, sitten parin kuukauden päästä hän otti yhteyttä ja sovittiin. Mietin että tuleekohan taas parin kuukauden päästä puhelu ja hän haluaa taas tauon jälkeen palata kummin tehtäviinkin..

Ei tässä kirjoituksessa ole paljon päätä eikä häntää kun olen jo niin väsynytkin, mutta teki vaan mieli vähän purkautua!

 

[V]

Kuinkas vanhoja olettekaan ?

 

[sigge]

Eikä kaikkoa! Ne turhanpäiväiset hyvänpäiväntutut kaikkoaa, ja ne jotka mielestään ovat jollakin tapaa tärkeämpiä kuin vauvasi.Ja ne, jotka ovat itse vielä niin lapsia, etteivät ymmärrä vauvan eka viikkojen äiti-vauva-symbioosia, saatikka muutenkaan vauvan tuomaa muutosta, vaan vetävät herneet kun huomaavat jääneensä kakkoseksi sinun elämässäsi. Mutta jos eivät ymmärrä, joutavatkin kaikota. Saat kyllä uusia ystäviä.

 

[vieras]

Kurja juttu:/ Jokainen tarvitsee ymmärrystä pikkuvauva-aikana. Todelliset ystävät kyllä jaksavat sen tuoreen äidin vauvaan keskittymisen ja eitarttekiittineuvoa -vaiheen ( ) yli!

 

[toinen äiti]

Voisko olla että kaveri on kateellinen vauvastasi ja siksikin koittaa määräillä, kuin näyttääkseen että hän olisi parempi äitinä. Älä moisesta välitä, sulle on nyt tärkeintä olla vauvalle äiti ja hoivaaja. Ei terapeuttina kaverille. Nauti tästä ajasta, pienet kasvavat niin nopeasti. <3

 

[ap]

Kuinkas vanhoja olettekaan ?

Sitä minäkin olen tässä miettinyt!

 

[Moonbell]

Yleensä ne tosi ystävät pysyy. Vain ne jotka alunperinkään eivät juuri äidiksi tuleesta välitä, katoavat. Ehkä jopa parempi niin. Tuossa punnitaan todelliset ystävät. Minulta katosi myös monia ystäviä. Onneksi niihin jotka jäivät, suhteet lujittuivat entisestään.

 

[delia]

Asialla on kyllä se toinenkin puoli mun mielestä! Ystävyys on aina molemminpuolista ja varmasti ystäväsi kaikkoaa jos et osaa muuata puhua kuin kakkavaipoista ja vauvastasi. Niin ajankohtaisia asioita kuin ne sinulle nyt ovatkin niin muista että maapallo pyörii ja pitää sisällään edelleen paljon muutakin! Ole kiinnostunut myös ystäväsi kuulumisista ja hänen arjestaan! Sanon näin ja olen sanojeni takana vaikka itsekin olen parikuisen vauvan äiti ja kädet täynnä vauva-arkea! En silti aio käpertyä tähän ja lakata ajattelemasta muutakin!

 

[Bonita harmaana]

Voisko olla että kaveri on kateellinen vauvastasi ja siksikin koittaa määräillä, kuin näyttääkseen että hän olisi parempi äitinä. Älä moisesta välitä, sulle on nyt tärkeintä olla vauvalle äiti ja hoivaaja. Ei terapeuttina kaverille. Nauti tästä ajasta, pienet kasvavat niin nopeasti. <3

Juuri näin. Olet pikku ihmeen onnellinen äippä, älä anna pikkusieluisen ihmisen pilata elämäsi parasta aikaa! Keskity ihan rauhassa ja täysin rinnoin (ups, mitenkä osuva sanonta..) äitiyteen ja pieneen ihmiseen. Sinulle ei todellakaan ole minkäänlaista velvollisuutta olla terapeuttina kellekään, jos hän tarvitsee apua ongelmissaan, luulisi löytyvän ihmisen jolla on eri elämäntilanne kuin sinulla juuri nyt. Jos ei muuta niin ainakin ammattiauttajia... Sinä lapsen äitinä opit tuntemaan lapsesi ja hänen tarpeensa parhaiten (vain jos omistaudut lapselle etkä anna nk. ystävän yrittää tulla väliin ja pilata asian) Ja jos tarvitset neuvoja, tokihan suomalainen neuvolajärjestelmä on siihen paras!

Älä päästä tuollaista itsekästä ja omahyväistä henkilöä lähellesi uudelleen ennenkuin olet itse tutustunut lapseesi ja oppinut reagoimaan hänen tarpeisiinsa, ja silloinkin vasta, jos hän myöntää ja ymmärtää olleensa väärässä ja lupaa olla puuttumatta lapsen hoitoon ja kasvatukseen ellet sitä erikseen pyydä.

Onnea suloisen vauvan äidille =)

 

[ap]

Eikä kaikkoa! Ne turhanpäiväiset hyvänpäiväntutut kaikkoaa, ja ne jotka mielestään ovat jollakin tapaa tärkeämpiä kuin vauvasi.Ja ne, jotka ovat itse vielä niin lapsia, etteivät ymmärrä vauvan eka viikkojen äiti-vauva-symbioosia, saatikka muutenkaan vauvan tuomaa muutosta, vaan vetävät herneet kun huomaavat jääneensä kakkoseksi sinun elämässäsi. Mutta jos eivät ymmärrä, joutavatkin kaikota. Saat kyllä uusia ystäviä.

Hänellä ei ole omia lapsia joten tuntuu ettei ymmärrä juuri tuota äiti-vauva-symbioosia, miten totaalisesti minun ajatuksetkin on vain tuon vauvan ympärillä. Olen kyllä yrittänyt kuunnella ja olla hyvä ystävä mutta tämän enemmän minusta ei vaan yksinkertaisesti irtoa. Harmittaa tällainen "teinimeininki" että nyt välit poikki ja parin kuukauden päästä ehkä tulee se puhelu että eiköhän olla riidelty ja vihoiteltu tarpeeksi, eikö aikuisten ihmisten pitäisi osata sopia riidat.

 

[Bonita]

Eikä kaikkoa! Ne turhanpäiväiset hyvänpäiväntutut kaikkoaa, ja ne jotka mielestään ovat jollakin tapaa tärkeämpiä kuin vauvasi.Ja ne, jotka ovat itse vielä niin lapsia, etteivät ymmärrä vauvan eka viikkojen äiti-vauva-symbioosia, saatikka muutenkaan vauvan tuomaa muutosta, vaan vetävät herneet kun huomaavat jääneensä kakkoseksi sinun elämässäsi. Mutta jos eivät ymmärrä, joutavatkin kaikota. Saat kyllä uusia ystäviä.

Hänellä ei ole omia lapsia joten tuntuu ettei ymmärrä juuri tuota äiti-vauva-symbioosia, miten totaalisesti minun ajatuksetkin on vain tuon vauvan ympärillä. Olen kyllä yrittänyt kuunnella ja olla hyvä ystävä mutta tämän enemmän minusta ei vaan yksinkertaisesti irtoa. Harmittaa tällainen "teinimeininki" että nyt välit poikki ja parin kuukauden päästä ehkä tulee se puhelu että eiköhän olla riidelty ja vihoiteltu tarpeeksi, eikö aikuisten ihmisten pitäisi osata sopia riidat.

Olet oikeassa, aikuisten ihmisten pitäisi osata sopia riidat ja myöskin riidellä ilman että uhataan erolla heti kun vähän menee sukset ristiin. Kuullostaa ihan teinirakkauden oireiluilta, heh.
Ja niinhän niiden ajatusten kuuluukin olla siinä vauvassa tuossa vaiheessa. Se on luonnon laki. Olisi typeryyttä luulla muuta!

 

[sigge]

Oikeasti, se vauva-aika on todella lyhyt. Kyllä ystävyyden pitää kestää se, jos äiti elää tiiviisti vauvan lumoissa,varsinkin jos vauva on ensimmäinen. Tulee sekin aika, kun jo haluaa puhua muustakin. Sinun elämäsi keskipiste on nyt vauva, ei ystäväsi, ja niin sen kuuluukin olla.

 

[delia]

Oikeasti, se vauva-aika on todella lyhyt. Kyllä ystävyyden pitää kestää se, jos äiti elää tiiviisti vauvan lumoissa,varsinkin jos vauva on ensimmäinen. Tulee sekin aika, kun jo haluaa puhua muustakin. Sinun elämäsi keskipiste on nyt vauva, ei ystäväsi, ja niin sen kuuluukin olla.

Juu,keskipiste voi olla vauva,mutta muutakin voi silti ajatella ja jutella! Minä ainakin nautin kun minulla on erilaisissa elämäntilanteissa olevia ystäviä ja voin keskustella heidän kanssaan kaikenlaisista asioista (opiskeluista,matkustelusta,töistä,harrastuksista...). Ei se ole mitenkään vauvalta pois että äiti on kiinnostunut muustakin! En halua huomata vauvaloman jälkeen että hups,en omista yhtään ystävää kun olen itse laiminlyönyt heidät!

 

[ap]

Oikeasti, se vauva-aika on todella lyhyt. Kyllä ystävyyden pitää kestää se, jos äiti elää tiiviisti vauvan lumoissa,varsinkin jos vauva on ensimmäinen. Tulee sekin aika, kun jo haluaa puhua muustakin. Sinun elämäsi keskipiste on nyt vauva, ei ystäväsi, ja niin sen kuuluukin olla.

Juu,keskipiste voi olla vauva,mutta muutakin voi silti ajatella ja jutella! Minä ainakin nautin kun minulla on erilaisissa elämäntilanteissa olevia ystäviä ja voin keskustella heidän kanssaan kaikenlaisista asioista (opiskeluista,matkustelusta,töistä,harrastuksista...). Ei se ole mitenkään vauvalta pois että äiti on kiinnostunut muustakin! En halua huomata vauvaloman jälkeen että hups,en omista yhtään ystävää kun olen itse laiminlyönyt heidät!

Minä olen kyllä yrittänyt kuunnella ystävienkin juttuja, mutta jos on vaikka iltamyöhä ja vauva ollut rauhaton tuntikausia & en ole ehtinyt itse edes kunnolla syömään ja unikin alkaa painaa, niin sitten jos en jaksa enää kunnolla keskittyä ystävien murheisiin niin se on niin paha.. Minusta tässä on siitä kyse että olen kyllä yrittänyt olla ystävä hänelle ja kuunnella mutta on minunkin jaksamisella joku raja, ja vauva menee kyllä kaiken muun edelle, jos joku ystävistä ei sitä hyväksy niin sitten saa mennä.

 

[juu]

Oikeasti, se vauva-aika on todella lyhyt. Kyllä ystävyyden pitää kestää se, jos äiti elää tiiviisti vauvan lumoissa,varsinkin jos vauva on ensimmäinen. Tulee sekin aika, kun jo haluaa puhua muustakin. Sinun elämäsi keskipiste on nyt vauva, ei ystäväsi, ja niin sen kuuluukin olla.

Juu,keskipiste voi olla vauva,mutta muutakin voi silti ajatella ja jutella! Minä ainakin nautin kun minulla on erilaisissa elämäntilanteissa olevia ystäviä ja voin keskustella heidän kanssaan kaikenlaisista asioista (opiskeluista,matkustelusta,töistä,harrastuksista...). Ei se ole mitenkään vauvalta pois että äiti on kiinnostunut muustakin! En halua huomata vauvaloman jälkeen että hups,en omista yhtään ystävää kun olen itse laiminlyönyt heidät!

Minä olen kyllä yrittänyt kuunnella ystävienkin juttuja, mutta jos on vaikka iltamyöhä ja vauva ollut rauhaton tuntikausia & en ole ehtinyt itse edes kunnolla syömään ja unikin alkaa painaa, niin sitten jos en jaksa enää kunnolla keskittyä ystävien murheisiin niin se on niin paha.. Minusta tässä on siitä kyse että olen kyllä yrittänyt olla ystävä hänelle ja kuunnella mutta on minunkin jaksamisella joku raja, ja vauva menee kyllä kaiken muun edelle, jos joku ystävistä ei sitä hyväksy niin sitten saa mennä.

eli jos ystävä hautoisi itsemurhaa, niin sulle on vaan tärkeämpää että pääset nukkumaan, vaikka perusterve yksi vauva sulla ilmeisesti. haluat vaan nyt siihen keskittyä kokonaan ja ystävienkin pitää vaan siitä jauhaa?

 

[ap]

Ei ollut kyse mistään itsemurhan hautojasta vaan hänen mieshuolistaan. Ja on minulle oma syöminen ja nukkuminen tärkeää että imetys sujuu (maitoa riittää) ja että jaksan päivällä vauvan hoitaa (vauva on sitä tyyppiä ettei päivällä paljon nuku, ja kun ei nuku ei tykkää olla yksin). En minä ole mikään robotti joka jaksaa vauvan hoidon + ratkoa ystävien murheet, ja jos valita pitää niin tottakai vauva on tärkein.

 

[sigge]

Kyllä ystävyyden pitää kestää se, että toinen tulee äidiksi, ja puhuu jonkun viikon vain vauvastaan. Onhan se vauva suurin muutos koko elämässä siihen asti! Pitäähän sekin kestää, jos kaveri vaikka kärsii masennuksesta, ja vain voivottelee viikkotolkut. Silloin kyllä tuomitaan se, joka ei jaksaisi kuunnella koko ajan samaa.. Sulla on ap ihan asiat oikeassa tärkeysjärjestyksessä. Sun ei tarvikaan jaksaa nyt muuta kun pitää huolta itsestäs ja vauvasta, kaikki muu tulee kun on aika ja jaksat taas. Sekin aika tulee

 

[vieras]

Minulla on ollut ystäviä, jotka ovat jääneet vauvan saatuaan, ja niitä, joiden kanssa ollaan edelleen hyviä ystäviä. Ei kukaan lapseton jaksa loputtomiin kuunnella vauvajuttuja, ja joitain (ei läheskään kaikkia, enkä sano että sinua!) lakkaa kiinnostamasta koko ympäröivä maailma siinä vaiheessa kun se vauva tulee. Tuollainen uhoaminen, kuinka ystävyys loppuu nyt tähän, on kuitenkin lapsellista ja turhaa kaverisi puolelta.

 

[delia]

Auttaa kestämään ne omatkin murheet paremmin kun ei pyöri vaan oman napansa ympärillä ja ottaa vähän etäisyyttä niihin imetyskakkapissavaippajuttuihin.Ei niitä äärettömiin kestä ystävät eikä oma mieskään!! Kaikkoaa pian kaikki! Ja vauvakin nauttii kun äidilläkin on muutakin elämää ja on sitten virkistyneenä taas vaippaa vaihtamassa.Mutta murheensa kullakin.Toisen lapsen kanssa jo huomaat että se vauvan hoito sujuu vaikka siihen ei keskitäkään kaikkea aikaansa,energiaansa ja ajatuksiansa ja silti se vauva tulee hoidettua ihan hyvin siinä esikoisen,kodin ja ystävien kera.Voi vaan ihmetellä miten yhden muksun hoitamisesta voikaan saada niin vaikean asian.Puhun siis perusterveen lapsen hoitamisesta!

 

[sigge]

Ei niitä vauvajuttuja loputtomiin tarviikaan kuunnella. Ei se lapsi ole loputtomiin vauva. Sen aikaa jaksaa kyllä kuunnella, jos se vauvan saanut ystävä on vähääkään tärkeä.

 

[sigge]

Oi Delia, delia.. Tietysti asia on toisen lapsen kohdalla toisin! Ekan vauvan kohdalla kaikki on uutta! Sulta se äitiys on voinut hoitua heti ekasta lähtien noin vaan ja puolihuolimattomasti muuta ajatellen, mutta meitä on paaaljon, jotka todellakin esikoisen synnyttyä keskitytään(-tiin) hetkeksi vain vauvaan! Kumpikaan ei ole väärin, ihmiset nyt vaan on erilaisia, ja äidit myös. Siihen on vaan tyydyttävä.

 

[delia]

Ei niitä vauvajuttuja loputtomiin tarviikaan kuunnella. Ei se lapsi ole loputtomiin vauva. Sen aikaa jaksaa kyllä kuunnella, jos se vauvan saanut ystävä on vähääkään tärkeä.

Mutta äiti joka lapsensa vauva-ajan höpöttää vain imetykestä,vaipoista jne takuuvarmasti jatkaa hampaiden tulolla,pottajutuilla jne. jollei joku saa häntä kiinnostumaan ympäröivästäkin maailmasta. Näitä esimerkkejä on leikkipuistot täynnä! Eikö ketään muuta ahdista? Puhu siinä sitten vaikka jatko-opinnoistasi tai yritä saada keskustelua aikaan kesän konserteista - kääntävät senkin linjalle "saako teidän Vili tarran kun kakkaa pottaan vai miten palkitsette?"

 

[delia]

Oi Delia, delia.. Tietysti asia on toisen lapsen kohdalla toisin! Ekan vauvan kohdalla kaikki on uutta! Sulta se äitiys on voinut hoitua heti ekasta lähtien noin vaan ja puolihuolimattomasti muuta ajatellen, mutta meitä on paaaljon, jotka todellakin esikoisen synnyttyä keskitytään(-tiin) hetkeksi vain vauvaan! Kumpikaan ei ole väärin, ihmiset nyt vaan on erilaisia, ja äidit myös. Siihen on vaan tyydyttävä.

Ymmärrän kyllä erilaisuuden,mutta on jo kohteliastakin kiinnostua muustakin,edes ystäväsi tapaamisen ajan! Tuulettaa ja virkistää itseäsikin!

 

[hmm]

Ei niitä vauvajuttuja loputtomiin tarviikaan kuunnella. Ei se lapsi ole loputtomiin vauva. Sen aikaa jaksaa kyllä kuunnella, jos se vauvan saanut ystävä on vähääkään tärkeä.

Mutta äiti joka lapsensa vauva-ajan höpöttää vain imetykestä,vaipoista jne takuuvarmasti jatkaa hampaiden tulolla,pottajutuilla jne. jollei joku saa häntä kiinnostumaan ympäröivästäkin maailmasta. Näitä esimerkkejä on leikkipuistot täynnä! Eikö ketään muuta ahdista? Puhu siinä sitten vaikka jatko-opinnoistasi tai yritä saada keskustelua aikaan kesän konserteista - kääntävät senkin linjalle "saako teidän Vili tarran kun kakkaa pottaan vai miten palkitsette?"

mä sain ainakin ap:n tekstistä ihan erilaisen kuvan. ilmeisesti sä nyt vaan väenvängällä halusit kääntää näin tän asian.

silloin kun mun ensimmäinen lapsi syntyi, olin totaalisen yksin sen asian kanssa. lapsi itki ensimmäiset 4kk aamusta iltaan koliikkia ja nukkui korkeintaan 15-30min pätkiä. mulla meni päivät vauvaa kanniskellessa, ja tosiaan ei ollut mikään ihme, jos itsellä jäi syömiset ym.

siihen tilanteeseen mua ei todellakaan kiinnostanut kuunnella joka päivä yhden kaverini työrupatteluita ja miesjuttuja. puhelut olis kestäny aina suunnilleen tunnin, eikä kertaakaan puhelun aikana kysytty mitään mun asioita..

eli joo, ymmärrän ap täysin sun fiiliksiä!! tsemppiä tilanteeseen, ikävä kyllä toi "ystävä" ei kuulosta oikealta ystävältä.

 

[ap]

Oi Delia, delia.. Tietysti asia on toisen lapsen kohdalla toisin! Ekan vauvan kohdalla kaikki on uutta! Sulta se äitiys on voinut hoitua heti ekasta lähtien noin vaan ja puolihuolimattomasti muuta ajatellen, mutta meitä on paaaljon, jotka todellakin esikoisen synnyttyä keskitytään(-tiin) hetkeksi vain vauvaan! Kumpikaan ei ole väärin, ihmiset nyt vaan on erilaisia, ja äidit myös. Siihen on vaan tyydyttävä.

Ymmärrän kyllä erilaisuuden,mutta on jo kohteliastakin kiinnostua muustakin,edes ystäväsi tapaamisen ajan! Tuulettaa ja virkistää itseäsikin!

Minun kohdalla on niin että olen kyllä yrittänyt paneutua kaverini asioihin ja kuunnella ja sanoa mielipiteeni, mutta jos on vaan niin väsynyt ja ajatukset pyörii väkisinkin vauvan ympärillä niin että sitä juttua ei niin paljon irtoa. Sitten toinen tulkitsee sen niin etten minä ole kuunnellut tai ettei minua kiinnosta.. Mutta kun minusta ei vaan yksinkertaisesti silloin irtoa sen enempää.