M
"Mmm"
Vieras
Missä vaiheessa kannattais hakee lapselle päihoitopaikkaa? Jatkan syksyllä rästiin jääneitä opinto hommia loppuun ja tyttärellä pitäis siihen mennessä olla hoitopaikka. Itkettää ja ahdistaa jo nyt. Tytär on vasta 1v1kk tällä hetkellä, mutta pieni kuitenkin. Vasta oppinu pieniä matkoja kävelee, ei osaa syödä eikä juoda ite, vierastaa kaikkia meijän läheisiä ja ventovieraita ihmisiä aika paljonkin, aristaa vähän muita lapsia, itkee jopa kaksikin tuntia mun perääni jos jossakin käyn itekseni asioita hoitamassa. Tässä noita syitä miks en ole juurikaan antanu tytärtä minnekkään hoitoon, oon hoitanu ite. Miehen äitillä on muutaman tunnin ollu hoidossa ja kerran on ollu jopa yhen yön, illalla vietiin ja aamulla haettiin takas kotiin.
Pelottaa se, että mitä, se sitten on kun tyttären jätän hoitoon ja tiedän itekkin, että se jää itkee perään. En kyllä pysty keskittymään mihinkään opiskelu tai muihinkaan juttuihin, jos tiedän että, tytär itkee toisaalla, vieraitten ihmisten keskellä mun perään. Tällä hetkellä tyttärellä on yhä edelleen eroahdistus voimakasta ja toivon että, se ainakin alkais jo syksyyn mennessä helpottaa. Tuntuu vaan että, on vähän turhan rajua laittaa noin pieni hoitoon, joka on tottunu siihen että, äiti on paikalla ja äiti hoitaa. Enkä taida olla itekkään valmis noin isoon muutokseen, vaikka oon tienny koko ajan että, toi tilanne lähenee. Jotenkin sen on vaan työntäny aina mielestä pois. Nyt tuntuu että, toi ajatus ei vaan lähe mielestä ja ahdistaa ihan hemmetisti
.
Pelottaa se, että mitä, se sitten on kun tyttären jätän hoitoon ja tiedän itekkin, että se jää itkee perään. En kyllä pysty keskittymään mihinkään opiskelu tai muihinkaan juttuihin, jos tiedän että, tytär itkee toisaalla, vieraitten ihmisten keskellä mun perään. Tällä hetkellä tyttärellä on yhä edelleen eroahdistus voimakasta ja toivon että, se ainakin alkais jo syksyyn mennessä helpottaa. Tuntuu vaan että, on vähän turhan rajua laittaa noin pieni hoitoon, joka on tottunu siihen että, äiti on paikalla ja äiti hoitaa. Enkä taida olla itekkään valmis noin isoon muutokseen, vaikka oon tienny koko ajan että, toi tilanne lähenee. Jotenkin sen on vaan työntäny aina mielestä pois. Nyt tuntuu että, toi ajatus ei vaan lähe mielestä ja ahdistaa ihan hemmetisti