V
vierailija
Vieras
Hei. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni raaskaana, olen lähemmäs kolmikymppinen nainen. Kyseessä miehen kanssa yhdessä suunniteltu raskaus. Neuvolaa varten täytin Maisassa Audit -alkoholikyselyn. Sain tulokseksi 6 pistettä. (Maksimitulos 40 pistettä tarkoittaa alkoholismin pahinta ääripäätä, 0 pistettä on täysi absolutisti.) Kyselyssä siis kysyttiin alkoholinkäytöstä ENNEN raskautta, ei sen aikana. 6 pistettä ei kuulosta minusta kovin pahalta. Luin netistä, että se on vielä ihan normaalin alkoholinkäytön rajoissa.
Neuvolassa on nyt kuitenkin viime vuosina kiristetty alkoholitarkkailun kriteerejä (Thl:n suosituksesta) sillä tapaa, että 6 pistettä Audit-kyselystä naisella tarkoittaa muka mahdollista "riski"juomista. Ennen raja oli 8 pistettä. (Googlettakaa vaikka kyseinen kyselylomake, mielestäni 6 pistettä tulee aika helposti täyteen normaalilla henkilöllä, joka joskus juo alkoholia). En tietenkään raskaana juo alkoholia, en juo edes energiajuomia. En ole eläessäni polttanut tupakkaa. 10 vuotta sitten oli muutamia nuoruuden huumekokeiluja. Niistäkin menin tyhmänä rehellisesti mainitsemaan neuvolassa.
Neuvolantäti sanoi, että laittaa minulle lähetteen Hal-poliklinikalle. En edes tiennyt mikä se on, myöhemmin luin, että kyseessä on "Huume, alkoholi -ja lääke" -poliklinikka, jossa seurataan "päihdeäitien" raskautta ja "tuetaan raittiina olemista".
En tosiaan ole päihdeäiti, kun en päihteitä käytä raskaana ollessani. En myöskään ole koskaan ollut mikään alkoholisti. Minulta on aiemmin otettukin verenkuvasta myös alkoholiarvot, (vuosi ennen raskautta) samalla kun aiemmin kävin verikokeissa hemoglobiinia mittaamassa. Alkoholiarvoni olivat todellakin normaalit (0,13 umol/l, kun normaalin viitearvot ovat seuraavat: 0,00-0,30 umol/l) Eli hyvin siellä "normaalin sosiaalisen kohtuukäytön" keskivaiheilla, kuten minitsivat.
Neuvolantäti vaikutti mukavalta tapaamisen aikana, ja luottavaisena kertoilin hänelle avoimesti kaikesta mieheni kanssa. Illalla luin kuitenkin neuvolantädin kirjoittamaa yhteenvetoa tapaamisesta. Hän oli kirjoittanut minusta todella negatiiviseen sävyyn, mainitsi vain negatiivisia asioita. Sanoi mm. etten "jaksa huolehtia kodistani", kun olin sanonut, että joskus töiden jälkeen en meinaa jaksaa siivota (vaikka olen todella siisti ihminen, neuroottisuuteen saakka.) Minulla on alhainen hemoglobiini, josta aiheutuu väsymystä, siksi joskus harmittaa, kun en jaksa siivota niin paljoa, kun haluaisin.
Hän myös kirjoitti siihen neuvolan yhteenvetoon kaikki historiani mielenterveysdiagnoosit, kaikki negatiiviset asiat ja vuosikymmentä vanhat huumekokeilut. Ja etten "huolehdi kodistani" ja että minua muka "pelottaa synnytys" ja sen lisäksi minulla on raskaudesta "epätodellinen olo". (Kunhan kysyin, onko synnyttäminen todella niin kamalaa, kun en ole ennen synnyttänyt, ja se on minulle uutta. Sanoin myös että on vielä vaikea sisäistää kunnolla, että olen raskaana, kun se on niin uutta ja ihmeellistä.)
Hän sai minut yhteenvedossa kuulostanaan hullulta raukalta ja entiseltä nistiltä, suurinpiirtein. Miksei voi kirjoittaa hyviä asioita negatiivisten sijasta tai ainakin niiden rinnalle?
Soitin hänellä tänään, olin poissa tolaltani, mutta käytin asiallista kieltä. Hän sanoi, että jos en mene alkoholi-klinikalle, siitä on minulle "seurauksia". Hän myös sanoi, ettei aio "kuunnella tälläistä" kun normaalilla Suomen kielellä pyysin, josko yhteenvetoa voisi muokata hieman, ja kyseenalaistin sen, onko minun todella pakko mennä "päihdeäitien" klinikalle kuuden Audit -pisteen perusteella.
Soitin kyseisen neuvolantädin esimiehelle, ja tämä oli ystävällisempi ja ymmärtäväisempi. Sanoi kuitenkin hänkin, että on totta; -jos alkoholi -klinikalle en mene, voi siitä olla seurauksena sosiaalityön puuttuminen asioihin. Tuntuu niin absurdilta.
Esimies myös lohdutteli, että alkoholi -klinikka on "tosi mukava paikka" ja käytti esimerkkinä asiakastaan, -naista, joka poltti todella paljon tupakkaa raskaana ollessaan. Että kyseinen nainen sai tuolta klinikalta paljon apua. Mietin, ja kysyinkin, miksi kerrot minulle tälläistä, kun en ole koskaan polttanut ainuttakaan tupakkaa. En haluaisi olla edes sellaisen ihmisen ystävä, joka polttaa raskaana tupakkaa, niin vastenmielistä ja väärin se minusta on.
En myöskään halua mitään "päihdeäitien" klinikan erityistä tukea ja seurantaa. Haluan normaalia neuvolan tukea ja tietoa, kuten kuka tahansa äiti. En halua erityistä huomiota enkä merkintöjä päihdeklinikasta, saati uhkailua sosiaalityöllä, etenkään, kun aihetta siihen ei ole.
En juo raskaana, en polta, en käytä huumeita (en muutenkaan, en ole kymmeneen vuoteen käyttänyt), en juo energiajuomiakaan. Kahvia korkeintaan pikku kupin päivässä. Nyt minun on pakko mennä päihdeklininalle (jossa muuten tehdään pakollinen valvottu virtsatesti, eli valvojan läsnäollessa joudun pissaamaan peppu paljaana.)
Ja joudun haastateltavaksi koskien alkoholia ja huumeita.
Kuuden Audit -pisteen vuoksi.
Käyn töissä, kokopäiväisesti, raskaus oli suunniteltu, olen perusterve, siistin ja asiallisen näköinen, minulla ihana perhe ja ystävät. Nyt päihdeäidiksi leimaaminen sattuu, olen itkenyt koko päivän. Nuo merkinnät ja alkoholi-klinikka käynnit tulevat seuraamaan minua lopun elämäni.
Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia?
Neuvolassa on nyt kuitenkin viime vuosina kiristetty alkoholitarkkailun kriteerejä (Thl:n suosituksesta) sillä tapaa, että 6 pistettä Audit-kyselystä naisella tarkoittaa muka mahdollista "riski"juomista. Ennen raja oli 8 pistettä. (Googlettakaa vaikka kyseinen kyselylomake, mielestäni 6 pistettä tulee aika helposti täyteen normaalilla henkilöllä, joka joskus juo alkoholia). En tietenkään raskaana juo alkoholia, en juo edes energiajuomia. En ole eläessäni polttanut tupakkaa. 10 vuotta sitten oli muutamia nuoruuden huumekokeiluja. Niistäkin menin tyhmänä rehellisesti mainitsemaan neuvolassa.
Neuvolantäti sanoi, että laittaa minulle lähetteen Hal-poliklinikalle. En edes tiennyt mikä se on, myöhemmin luin, että kyseessä on "Huume, alkoholi -ja lääke" -poliklinikka, jossa seurataan "päihdeäitien" raskautta ja "tuetaan raittiina olemista".
En tosiaan ole päihdeäiti, kun en päihteitä käytä raskaana ollessani. En myöskään ole koskaan ollut mikään alkoholisti. Minulta on aiemmin otettukin verenkuvasta myös alkoholiarvot, (vuosi ennen raskautta) samalla kun aiemmin kävin verikokeissa hemoglobiinia mittaamassa. Alkoholiarvoni olivat todellakin normaalit (0,13 umol/l, kun normaalin viitearvot ovat seuraavat: 0,00-0,30 umol/l) Eli hyvin siellä "normaalin sosiaalisen kohtuukäytön" keskivaiheilla, kuten minitsivat.
Neuvolantäti vaikutti mukavalta tapaamisen aikana, ja luottavaisena kertoilin hänelle avoimesti kaikesta mieheni kanssa. Illalla luin kuitenkin neuvolantädin kirjoittamaa yhteenvetoa tapaamisesta. Hän oli kirjoittanut minusta todella negatiiviseen sävyyn, mainitsi vain negatiivisia asioita. Sanoi mm. etten "jaksa huolehtia kodistani", kun olin sanonut, että joskus töiden jälkeen en meinaa jaksaa siivota (vaikka olen todella siisti ihminen, neuroottisuuteen saakka.) Minulla on alhainen hemoglobiini, josta aiheutuu väsymystä, siksi joskus harmittaa, kun en jaksa siivota niin paljoa, kun haluaisin.
Hän myös kirjoitti siihen neuvolan yhteenvetoon kaikki historiani mielenterveysdiagnoosit, kaikki negatiiviset asiat ja vuosikymmentä vanhat huumekokeilut. Ja etten "huolehdi kodistani" ja että minua muka "pelottaa synnytys" ja sen lisäksi minulla on raskaudesta "epätodellinen olo". (Kunhan kysyin, onko synnyttäminen todella niin kamalaa, kun en ole ennen synnyttänyt, ja se on minulle uutta. Sanoin myös että on vielä vaikea sisäistää kunnolla, että olen raskaana, kun se on niin uutta ja ihmeellistä.)
Hän sai minut yhteenvedossa kuulostanaan hullulta raukalta ja entiseltä nistiltä, suurinpiirtein. Miksei voi kirjoittaa hyviä asioita negatiivisten sijasta tai ainakin niiden rinnalle?
Soitin hänellä tänään, olin poissa tolaltani, mutta käytin asiallista kieltä. Hän sanoi, että jos en mene alkoholi-klinikalle, siitä on minulle "seurauksia". Hän myös sanoi, ettei aio "kuunnella tälläistä" kun normaalilla Suomen kielellä pyysin, josko yhteenvetoa voisi muokata hieman, ja kyseenalaistin sen, onko minun todella pakko mennä "päihdeäitien" klinikalle kuuden Audit -pisteen perusteella.
Soitin kyseisen neuvolantädin esimiehelle, ja tämä oli ystävällisempi ja ymmärtäväisempi. Sanoi kuitenkin hänkin, että on totta; -jos alkoholi -klinikalle en mene, voi siitä olla seurauksena sosiaalityön puuttuminen asioihin. Tuntuu niin absurdilta.
Esimies myös lohdutteli, että alkoholi -klinikka on "tosi mukava paikka" ja käytti esimerkkinä asiakastaan, -naista, joka poltti todella paljon tupakkaa raskaana ollessaan. Että kyseinen nainen sai tuolta klinikalta paljon apua. Mietin, ja kysyinkin, miksi kerrot minulle tälläistä, kun en ole koskaan polttanut ainuttakaan tupakkaa. En haluaisi olla edes sellaisen ihmisen ystävä, joka polttaa raskaana tupakkaa, niin vastenmielistä ja väärin se minusta on.
En myöskään halua mitään "päihdeäitien" klinikan erityistä tukea ja seurantaa. Haluan normaalia neuvolan tukea ja tietoa, kuten kuka tahansa äiti. En halua erityistä huomiota enkä merkintöjä päihdeklinikasta, saati uhkailua sosiaalityöllä, etenkään, kun aihetta siihen ei ole.
En juo raskaana, en polta, en käytä huumeita (en muutenkaan, en ole kymmeneen vuoteen käyttänyt), en juo energiajuomiakaan. Kahvia korkeintaan pikku kupin päivässä. Nyt minun on pakko mennä päihdeklininalle (jossa muuten tehdään pakollinen valvottu virtsatesti, eli valvojan läsnäollessa joudun pissaamaan peppu paljaana.)
Ja joudun haastateltavaksi koskien alkoholia ja huumeita.
Kuuden Audit -pisteen vuoksi.
Käyn töissä, kokopäiväisesti, raskaus oli suunniteltu, olen perusterve, siistin ja asiallisen näköinen, minulla ihana perhe ja ystävät. Nyt päihdeäidiksi leimaaminen sattuu, olen itkenyt koko päivän. Nuo merkinnät ja alkoholi-klinikka käynnit tulevat seuraamaan minua lopun elämäni.
Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia?
