Niin paha olla .....

[itkua öisin]

Tulin raskaaksi ja siitä jo kuukauden päästä (viikon mietinnällä) tein abortin ja sterilisaation .Tähän päädyin koska raskaus oli ns.vahinko,ikää meillä oli jo 44-v ja yhteensä 4 lasta joista nuorin lähes 9-v.Mies ei suostunut edes harkitsemaan raskauden jatkamista ja ei suostunut edes keskustelemaan koko asiasta.Itse olisin vauvan pitänyt ,tosin ikäriski oli suurin tekijä jota mietin.
Ajattelin myös että jos minulle jotain tapahtuu raskauden tai synnytyksen aikan miten käy tytöilleni joiden biologinen isä alkoholisti.
No abortti siis tehtiin ja tuo sterilisaatio jottei koskaan enää tarvitsisi käydä samaa uudelleen läpi.
Nyt kuitenkin päivä päivältä tunnen itseni ahdistuneemmaksi,tunnen itseni kauheaksi epäonnistuneeksi ihmiseksi ja tunnen että tekoni oli väärin .olen aina aiemmin ajatellut että lapsia saadaan ei tehdä ja he ovat lahja meille.Kuitenkin siinä tunnemylläkässä menin ja tein abortin.Jos nyt olisin samassa tilanteessa en ikimaailmassa tuohon päätyisi.pääsenkö koskaan eroon tästä tunteesata.laskettu aika olisi huhtikuun lopussa.

 

[Aamuäree]

:hug: Sun kannattais varmaan käydä ihan jonkin psykologin puheilla?

 

[zuku]

Ihan luonnollisia ajatuksia aborttin jälkeen! Ootko saanut mistään keskusteluapua? Minusta kuulostaa, ettet pääse asian yli yksin, vaan tarvit siihen tukea! Voisit lähteä purkamaan asiaa esim. perheneuvolan kautta! ISO :hug: sinulle!!

 

[älä murehdi!]

Jos miehesi on ollut tuota mieltä niin mieti miten hienoa oli,että kuuntelit häntä! Sinulla on tosiaan tuota ikää jo aika paljon,minä itse olen 23 ja oma äitini on 43..en voisi kuvitella hänelle enää lapsia. Riskit tuossa vaiheessa ovat jo aika hurjia..ei voi muuta tehdä kun nostaa hattua sinulle! Jos asia kuitenkin ahdistaa sinua noin,niin kannattaa hakeutua terapeutin puheille ei pullottaa tuntemuksia sisällesi.

 

[vieras]

varsin vastuullisen päätöksen teit, joskin tunnemylläkässä kuten itsekin totesit. voisitko kenties hakea vaikka keskusteluapua ammattiauttajan kautta, että pääsisit tuosta pahasta olosta?luulisin että siitä olisi sinulle apua ja ennen kaikkea vaikuttaisi olevan tarpeen.
jos yksin mietit ja pähkäilet noita asioita, et varmaan pääsekään eroon painostavista mietteistä ja tunteista, mutta jos kävisit juttelemassa ammattiauttajan kanssa, siitä olisi varmasti apua sinulle. unohtamaan et varmaan koskaan pysty, mutta ehkä aikanaan hyväksymään järjellä ja myös sydämellä sen mitä on tapahtunut.
voimia sinulle!

 

[Tallu -]

Mä uskon, että olet tehnyt tilanteen kokonaisvaltaisesti huomioon ottaen ihan viisaan ratkaisun. Mutta jos tilanne kovasti ahdistaa, niin ihan sen vuoksi suosittelen keskusteluapua ammattilaisen kanssa.