nimiongelmia, kun pitää laittaa suvun valitsema etunimi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "sandra"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ehdotan, että annatte nimeksi esimerkiksi Johanna Aada Tukiainen ja tuo Aada on kutsumanimi. Miehen suku voi vaikka käyttää sitä Johannaa, jos se on niin tärkeä, mutta muualla lapsi voi kulkea nimellä Aada Tukiainen. Toinen vaihtoehto on antaa nimeksi vaikka Aada-Johanna Tukiainen.
 
No mitäs jos etunimi olisi kaksiosainen ja Johanna niistä toinen? En nyt keksi mitään huippuyhdistelmää, mutta siis Mari-Johanna, Meri-Johanna, Emmi-Johanna... En keksi nyt nopeasti hyvää, mutta siis ideana. Ja sitten myöhemmin alkaisitte kutsua tyttöä vain sillä ensimmäisellä nimellä.
 
Minä varmaan pikkuisen tulisin vastaan, jos asia todellakin on miehen suvulle tärkeä. Ja varsinkin jos mieskin on sitä mieltä, että voisi yrittää tehdä mieliksi. Eli laittaisin Johannan etunimeksi, mutta kutsumanimi olisi sitten se toinen nimi. Varmaan sitten kun tyttö on kouluiässä, kukaan ei muista tuksua enää.
 
kannatan kans tuota, että annatte etunimeksi sen Johannan ja toiseksi nimeksi oman haluamanne, josta teette sitten kutsumanimen. Sen sijaan, että alkaisitte nyt keksimään itsellenne uutta sukunimeä tai riitaannutte suvun kanssa.

Kuten joku tuolla sanokin että eri kulttuurien välisessä avioliitossa ei voi kyllä käyttäytyä kuten palstan normiminiä, joka paskat piittaa appivanhemmistaan ja suvusta. :D Jossaki ollaan vähän enemmän perhe- ja sukukeskeisempiä kuin täällä...

Ps. Ootko koittanu näyttää Johanna Tukiaisen kuvaa miehen vanhemmille, jos niidenki mieli muuttuis? :D
 
Meillä on suvussa Sannamari. Sannaksi häntä omat vanhemmat ja kaverit kutsuvat. Kaukaisemmat sukulaiset Sannamariksi.

Antakaa siis nimeksi vaikkapa Sinijohanna tai Sini-Johanna, niin voitte luontevasti alkaa itse kutsumaan lasta haluamallanne nimellä.
 
Minusta myös tuossa on ideaa, että annatte Johannan etunimeksi, mutta otatte kutsumanimenä käyttöön toisen tai kolmannen nimen. Tällöin ns. arkikäytössä on teidän valitsemanne nimi ja samalla kuitenkin suvun toive perinteen kunnioittamisesta on huomioitu.
 
NYT AP OLET TIUKKANA!!!!!!!! Keksit, että SUN suvussa kulkee perinteenä ettei samassa suvussa saa olla kahta saman nimistä tai jotain vastaavaa. Menet anopin juttusille ja esität tiukasti, että haluaako hän tytön toiseksi nimeksi Johanna vai jätetäänkö se kokonaan pois.

Eihän noin ruma nimi oikeesti kestä päivänvaloa! Mun yks tuttu laitto tytölleen nimeksi Karoliina kun miehen suku painosti. Nyt tätä kaveria harmittaa hirveesti että suostu siihen nimeen. Ja ei ne nyt edes kutsu tyttöä Karoliinaksi vaan erinäisillä lempinimillä :(

Ja eikös nämä suvun nimen periydy äidiltä tyttärelle ja isältä pojalle periaatteella!? Eli miehesi perheen ensimmäinen tytär olisi Johanna ja sit hänen tyttärestä taas tulisi Johanna (eikä pojan tyttärestä.......)
 
Kerrotko vielä tuosta nimen antamistavasta. Onko se siis jotenkin niin että ensimmäinen tyttöpuolinen lapsenlapsi saa nimen Johanna vai esikoispojan ensimmäinen tyttö saa nimen Johanna vai miten?
 
Itse valitsette nimen.
Jos oikeasti itsekin haluat miellyttää sukua mutta nimi ei miellytä, niin voittehan antaa Johannan virallisesti etunimeksi mutta alusta saakka kutsua lasta tämän toisella nimellä.
 
[QUOTE="viiden äiti";28282096]

Ja eikös nämä suvun nimen periydy äidiltä tyttärelle ja isältä pojalle periaatteella!? Eli miehesi perheen ensimmäinen tytär olisi Johanna ja sit hänen tyttärestä taas tulisi Johanna (eikä pojan tyttärestä.......)[/QUOTE]

Tähän suomalaiseen perinteeseen minäkin vetoaisin. Suomessa tosiaan tytön nimi periytyy äidin suvusta ja pojan miehen. Ymmärrän ettet halua loukata appivanhempia, mutta jos kerran asutte Suomessa ja sukunimi on jo mietitty sitä katsoen, on hyvä vedota suomalaisiin nimiperinteisiin. Kompromissina voitte sitten suostua laittamaan Johannan toiseksi tai kolmanneksi nimeksi.
 
Näytä pari kuvaa lapsen tulevasta kaimasta ja kysy appivanhemmilta, haluavatko vielä tuon nimen kutsumanimeksi. Mutta kyllä se Johanna ehdottomasti joksikin nimeksi kannattaa laittaa, koska on tärkeää kunnioittaa suvun perinteitä. Kutsumanimeksi ei mielestäni ole pakko antaa, jos lapsen oma äiti ei missään nimessä sellaista halua.
 
Miehen vanhemmat ei siis ole suomalaisia? Olisi kiva tietää missäpäin maailmaa on oikeasti sitten Johanna nimi juuri tuolla kirjoitusasulla. Jos se Johanna on sit pakko laittaa etunimeksi, niin saattaisin itsekin vaihtaa oman sukunimeni. Vaikka sitten sillä perusteella, etten itsekään haluaisi olla tuksun sukunimikaima. Sen sukunimen voi valita omasta suvusta, esim. äidin tai mummon tyttönimi. Itse jos alkaa keksimään nimeä, niin vaikeeta tulee, jos pitää kuitenkin olla suomalaiselta kuulostava nimi. Ja vaikka sitten itse lastanne kutsuisitte sillä toisella nimellä, niin taatusti esim. koulussa se oikea etunimi tulee ilmi kavereille jossain vaiheessa. Sitä tosin ei tiedä, onko tuksu enää julkisuudessa ja muistaako sen ikäluokan tenavat kyseistä ihmistä.

Meilläkin mies haluaisi seuraavalle lapselle tietyn nimen, jos on poika. Ja jos laitettaisi hänelle vielä minun sukunimi, niin taatusti saisi kuulla tuosta yhdistelmästä, vaikka ei siis olisi kenenkään julkkiksen kaima tai äkkiseltään ei oliskaan mikään järkky nimi. Mutta lapselle tulee miehen sukunimi, niinkuin esikoisellakin on. Oman sukunimen olisin mielelläni lapselleni antanut, mutta en viitsinyt alkaa vääntämään asiasta. Kun eihän sitä sitten tiedä jos tuo mies innostuu joskus kosaisemaan meikäläistä. Tosin en tiedä vaihtaisinko siltikään omaa sukunimeäni. Oon tavallaan ylpeä siitäkin, se kun on oman äitini tyttönimi myös, tai siis äiti vieläkin sen niminen, kun ei naimisiin ole mennyt.
 
Miksi mua vähän epäilyttää koko juttu. Perhe ottanut sukunimen Tukiainen, vaikka tietää, että esikoisesta tulee Johanna, jos se on tyttö. Olisitteko keksineet kokonaan uuden sukunimen, jos ette halua sitä ulkomaalaisempaa. Mies tuskin mistään kovin eksoottisesta maasta edes, jos nimi Johanna kulkee suvussa.
 

Yhteistyössä