NinaTT:lle

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Katziina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ketjun aloittajalle täydet pisteet!!! Olet varmasti ihana äiti ja ihminen ylipäätään. Osasit kirjoittaa harvinaisen rakentavasti: kehujen lisäksi annoit kritiikkiä, mutta sellaisella tapaa, ettei sen luulisi kuohuttavan kenenkään mieltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lipton^:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja Lipton^:
Minä myös vastasin siihen edelliseen ketjuun.

Ei voida ottaa sieltä täältä ja tuolta tutkimuksia ja varsinkin heimoista/kulttuureista, mitkä ei meille tänne suomeen istu yksyhteen.
Mulla on jo isompia lapsia. Olen kasvattanut heitä vanhanaikaisilla neuvoilla hiukan muokaten niitä modernimmiksi. Tyttäreni tuumasi, että pitäähän sitä joskus kehuakkin, kun se tuntuu kivalta ja hän kun tietää yrittäneensä parhaansa, nii hyvä on, että isä/äiti kannustaa.
Toki myös on perheitä, joissa on erilaiset tavat, mutta se ei tarkoita sitä, että oma on ainoa ja paras. Toivottavasti saat tyttäresi sopeutumaan kouluun, missä on sääntöjä :)

Miksi toivot, että tyttäreni menee kouluun? :) Ihan yhtä hyvin hän voisi olla koti"opetuksessakin" ;)

Kyllä meilläkin on sääntöjä, joten miksei hän sopeutuisi muihin yhteisöihin joissa on sääntöjä?

Ajattelin varmaan liian tyypillisesti, että useamman vuoden jälkeen olet jo töissä ;)
Siinä edellisessä ketjussa oli nimeomaan niistä säännöistä. Sinun mukaasi niitä ei saa olla liikoja, tai ainakaan niitä sääntöjä ei saa jaella, vaan mentävä lapsen mukaan.
Otat nuita tutkimuksia tiuhaan uusiksi ohjenuoriksi kasvatusmenetelmissäsi. Paljon on erilaisia. Eikö kasvatusta voi enää antaa ilman kirjoja, sitä olen miettinyt monesti. En nyt pelkästään sinun kohdalla, vaan ihan yleisestikkin :)

Kasvatusta voi antaa ilman kirjoja jos on lapseen oikea näkökulma. Nyky-yhteiskunnassamme tämä näkökulma on kuitenkin vääristynyt pahasti ja siitä voi olla vaikea irroittautua yksin. Mä en ainakaan pysty siihen. Jos näkökulma on oikein, niin luonnostaan tulee hyviä tapoja (taino, jokainen varmaan joskus tarvitsee jossakin asiassa apua) mutta jos näkökulma on väärä, ei auta vaikka lukisi miljoona kirjaa ja kävisi alan ammattilaisten kanssa tuntikausia juttusilla.

Suomessa lapsi nähdään käytännössä objektina; hänelle tehdään asioita, hänen käyttäytymiseen yritetään vaikuttaa. Hänen tulee toimia tietyllä tavalla ja häntä pitää aktiivisesti kasvattaa. Hän ei syntyjään tiedä oikeaa väärästä ja tekee väärää ellei hänelle opetä tämän olevan väärin.

Terveempi asenne olisi, että lapsi on subjekti; oman elämänsä herra. Hänen tulee ottaa yhteisön muut jäsenet huomioon, mutta hänen tehtävänsä ei ole miellyttää muita. Aktiivisen kasvattamisen sijaan hän tarvitsee turvallisen ympäristön josta hän itse löytää mallit kasvamiselleen. Hän on sosiaalinen olento ja toimii aina miellyttääkseen vanhempiaan, täyttääkseen odotuksia.

Esimerkiksi monen mielestä lapsella täytyy olla lapaset ulkona. Ihan siksi, että ulkona on kylmä ja niin _täytyy_ olla. Mun mielestä lapsi saa itse päättää pitääkö niitä lapasia vai ei, koska mun kädet ei palele vaikkei lapsi pitäisi lapasiaan. Mun tehtävä on taata lapselle mahdollisuus lapasiin; että ne ovat olemassa, tallella ja käyttökelpoiset. Mun tehtävänä ei ole pakottaa niitä lapsen käsiin.

Toinen esimerkki on syöminen. Lapsen tulee itse saada päättää omista syömisistään, koska aikuinen ei kärsi nälkää vaikka lapsi jättää syömättä. Miksi lapsella ei olisi oikeutta olla nälkäinen?

Vanhemmalla lapsella asiat ovat erilaisia. Otetaan vaikka koulu esimerkkinä. Miksi lapsi ei itse saa päättää kuinka paljon satsaa kouluun? Arvosanat annetaan lapselle, ei aikuiselle. Lapsi tekee kaiken työn ja hänen tulee saada tehdä se itseään varten. Miksi aikuinen saisi päättää kuinka monta tuntia pitää lukea kokeeseen tai saako mennä ulos, ennen kun läksyt ovat tehtyjä?

Länsimaissa oletetaan usein lasten olevan jotenkin tyhmiä tai tietämättömiä oman elämänsä suhteen. Lapsilla on kuitenkin huima oppimiskyky ja sopeutumistaito. Sen lisäksi he haluavat miellyttää vanhempiansa ja täyttää yhteisön odotukset. Jos lapsilta odotetaan tällaista käyttäytymistä, he myös käyttäytyvät sen mukaisesti; oppivat, opiskelevat, tekevät vastuullisia valintoja. Jos lapsi luottaa vanhempiinsa, tulee hän kysymään neuvoja jos ei tiedäkään vastausta johonkin; jos ei tiedä, että pitäisikö tehdä läksyt nyt vai myöhemmin.

Summa summarum: Jos osaa nähdä lapsen yhtä arvokkaana kun aikuisen, tahtoineen kaikkineen, ilman mitään kirjoja, niin luultavasti osaa myös luontevasti toimia niin kuin perheelle on parhaaksi. Jos taas näkee lapsen tuhmana tai tyhmänä objektina, vanhempiensa omaisuutena, niin voi yrittää vaikka mitä metodeja niissä onnistumatta.
 
Ihmetyttää tämä vastakkainasettelu: Jos yrität auttaa ja ohjata lasta jotta tämän ei tarvitsisi oppia kaikkea kantapään kautta, näet hänet objektina ja tavoitteesi on oikeasti vain manipuloida ja muokata häntä mieleiseksesi. Jos taas annat vapaat kädet lapsen tehdä mitä hän haluaa, annat hänelle vapauden olla oma luova itsensä ja lapsella on kaikki maailman mahdollisuudet. Eihän nämä millään tapaa sulje toisiaan pois.

Lapsi tarvitsee kasvaakseen jotain rajoja ja jotain ohjausta, jotta hän tuntee olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi. Ei lasta voi vain heittää maailmaan ja sanoa että pärjääppäs nyt. Vaikka pienellekin lapselle on sisäänrakennettuna yllättävän paljon malleja siitä mikä on oikein ja mikä väärin, on vanhemman tehtävä varmistaa lapselle että hän tekee hyvin kun hän tekee oikein ja toisinpäin.

Lueskelin vähän tuota unschooling-juttua ja ihmetyttää se, että jos tuossa nyt tosiaan puhuttiin kouluikäisten "kouluttamattomuudesta", niin miten se mahtaisi Suomessa onnistua, täällä kun ei kouluvelvollisuutta ole mutta oppivelvollisuus kylläkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Elikkä: Käytän esimerkkejä yhdestä kirjasta, jossa puhutaan yhdestä Etelä-Amerikkalaisesta heimosta.

Lapset tämmöisissä ns luonnonkansoissa tottelevat aikuisia, ainakin selkeästi suurimman osan ajasta. Lasta pyydetään hakemaan jokin tavara; hän hakee sen. Jos ei hae, niin häntä ei yritetä suostutella, häntä ei toruta, hänelle ei tule mitään seurauksia, vaan aikuinen hakee tavaran ja sillä siisti. Lapset haluavat totella aikuisia, he haluavat olla osa yhteisöä. Heillä ei ole mitään tarvetta kieltäytyä uhmaamisen vuoksi.

Ei näiden äitien tarvitse kieltää lapsiansa menemästä liian kauas tai olla laittamatta suuhun jotakin tms. Lapset eivät HALUA mennä liian kauas äidistä. Lapset eivät pistä myrkyllistä marjaa suuhunsa. Lapset syövät sitä, mitä aikuisetkin syövät. Lapsi ei halua heittäytyä alas jyrkänteeltä, ja hänellä on toimivat vaistot jotka kertovat, että tuonne ei kannata mennä, siinä on reuna. Miksi lasta siis pitäisi kieltää tai komentaa näissä asioissa?

Kieltämällä asioita jotka lapsi jo muutenkin tietää vaistomaisesti aiheuttaa sen, että lapsi kadottaa omat rajansa. Kun hänelle toistuvasti kerrotaan, että se mitä sinä tunnet on väärin, äiti tietää paremmin, hän kadottaa oman itsesäätelykykynsä ja toimii jatkossa sillä oletuksella, että joku muu seuraa hänen jokaista liikettään ja päättää hänen puolestaan. Tämä tietää paljon töitä äidille...

Meillä tyttö on saanut täysin vapaasti kiipeillä keittiöjakkaroilla, tuoleilla, pöydillä yms. Hän ei ole koskaan pudonnut. Siskoni taas on kieltänyt 10kk-1v4kk lapsiltansa tuoleilla ja pöydillä kiipeilyn. Ainakin kaksi nuorimmaista kopsahtelevat jatkuvasti. Siskon mielestä tämä on todiste siitä, että hänen täytyy kieltää heitä jatkossakin. Minä olen eri mieltä; minusta se on kieltämisellä aiheutettua.

Lapset eivät käyttäydy aina niin kuin heitä käsketään. Sen sijaan he käyttäytyvät niin, kuin heidän oletetaan käyttäytyvän. Jos oletat lapsen olevan kömpelö, hän tekee kaikkensa todistaakseen tämän asian sinulle. Se on lapsiin sisäänrakennettu mekanismi; toimi, niin kuin sinun odotetaan toimivan. Näin hänestä tulee hyväksytty osa yhteisöä. MUTTA. Jos odotukset ovat, että lapsi on kykenemätön, kömpelö ja rasittava... Niin me teemme hänen polkunsa hyvin hankalaksi!

Sen lisäksi, että kehuminen ja rankaiseminen tulee jättää pois, pitäisi myös harkita uudelleen asenteita liittyen auttamiseen. Herkästi sitä tulee tehtyä vaikka mitä lapsen puolesta. Se opettaa lapsen siihen, että hän ei osaa ja jonkun pitää tehdä se hänen puolestaan. Alkaa ihan pikkujutuista; autetaan tuolilta alas vaikka lapsi osaisi vallan mainiosti itsekin. Se leviää, ja sitten jossakin vaiheessa tapellaan jo siitä, että eikö se lapsi nyt voisi pukea itsensä nelivuotiaana itse :D Jos lopettaa kaiken suostuttelun, palkitsemisen, torumisen ja auttamisen, ja jättää sen nelivuotiaan (joka osaa muttei viitsi pukea itseänsä) vaatemyttynsä vierelle lähtien itse pihalle, niin eiköhän se sieltä tule aika vikkelään. Ei tarvitse olla lapselle vihainen tai tämän tultua ulos kuittailla, että "Halusithan sinä tulla, osasithan sinä, et vain viitsinyt..." Käyttäytyy ihan tavallisesti, ihan kuin tämä toiminta olisi juuri sitä, mitä sinä odotit ja toisaalta täysin hyväksyttyä toimintaa eikä se vaadi mitään ihmettelyä tai kuittailuja.

Lapset eivät opi kaikkea kantapään kautta; suurimman osan asioista he oppivat matkimalla aikuisia. Jos komentelet ja uhmaat lapsen tahtoa, ei kannata olla kovinkaan ihmeissään sitten kun lapsi komentelee ja uhmaa takaisin. Jos sen sijaan puhuu lapselle kohteliaasti ja kohtelee tätä kunnioittavasti, myös hänen tahtoaan kunnioittaen, niin hän tekee saman sinulle. Joskus näkee lapsen kurtistavan kulmiaan ja olevan mukavihainen toiselle lapselle kun tämä ei tottele :D Mistäköhän lienee oppinut, että pitää sanoa "vihaisesti"?

Tämän sanottuani voin myös sanoa, ettei nyky-yhteiskunta ole ideaali paikka näille tavoille. Silti mielestäni tavoite on oikea, ja siitä poikkeaminen kompromissi. Ei ole mitenkään hienoa ja oikein tiuskaista lapselle keskellä yötä, että ole nyt hiljaa! jos väsyttää, mutta joskus rahkeet eivät muuhun riitä. Samoin ei ole oikein raahata vastahakoista lasta väkisin autolle, mutta joskus sitä ei vaan pysty parempaan. Sen kerran voi antaa itselleen anteeksi ja pyytää lapselta anteeksi, myös. Samoin lapsi joskus luultavasti käyttäytyy huonosti ja sekin on annettava anteeksi. Kuitenkin tavoitteen pitäisi aina olla kunnioittaa toista yksilönä jolla on oma tahto. Lapsen pitää saada päättää itse pitääkö lapasia kädessä kun ulkona on kylmä, meneekö nukkumaan, syökö/juoko ja kuinka paljon, käykö vessassa vai ei, pukeeko tämän paidan vai tuon. Lapsen tahto on aivan yhtä arvokas kuin aikuisenkin, kun kyse on hänen omista päätöksistään. Aikuinen ei kärsi nälkää vaikka lapsi jättäisi syömättä, joten lapsi päättäköön itse syömisistään. Samoin aikuinen ei saa määrätä lapsen unesta tai muusta, koska lapsi saa ihan itse päättää kärsiäkö univelasta vai ei.

Lapset sopeutuvat aikuisten elämään omaa tahtiansa ja tekevät kaikkensa täyttääkseen vanhempiensa odotukset. Uhma ei ole normaali kehitystapa. On sanottu, että uhmaikä on oikeastaan vaan se ikä, kun vanhempien uhma on korkeimmillaan :D Lapsi on kuitenkin subjekti, ei objekti, ja häntä tulisi kohdella aivan yhtä arvokkaana kuin aikuistakin, tahto mukaanlukien :)

Whoops. Katotaan nyt kuinka pitkä tästä on ja kirjoittelen sitten lisää...

Mun kokemukseni mukaan lapset saattavat pistää suuhunsa lähes mitä tahansa hiekasta ja mullasta kolikoihin (ihan vain pari esimerkkiä mainitakseni eräs 1-vuotias sukulaistyttö tuli kerran vastaani pieni mutteri suussa ja pienen serkkuni mahasta löytyi taannoin röntgenissä kolikko, joka tuli onnekkaasti ulos luonnollista tietä eikä leikkausta tarvittu :D). Olethan itsekin joskus sanonut, että tyttäresi laittaa suuhunsa hiekkaa ulkoillessanne, etkä halua häntä kieltää sitä tekemästä. Tuskin kuitenkaan laitat itse hiekkalaatikolla hiekkaa suuhusi hänelle näin mallia antaen. Lapset nyt vaan tekee ja kokeilee monenlaisia juttuja oppiakseen maailmasta ilman aikuisen esimerkkiäkin. Ja se on tietenkin tosi hienoa; mikäs sen mahtavampaa kuin tutkia ja oppia elämänmakuisesti!

Kuitenkin olettamuksesi siitä, että lapsi ei laita myrkyllistä marjaa suuhunsa, on mielestäni edellä esittämieni esimerkkien valossa aika huikea. Syksyllä on maassa paljon sieniä, joita 2-vuotiaani ihmetteli ja ihasteli kovasti. Hyvin mielellään hän tutki myös kärpässieniä ja luullakseni olisi hyvinkin voinut laittaa palasen jos toisenkin suuhunsa ellen minä olisi häntä kieltänyt (kesällä kun tytön suussa oli milloin mitäkin, joskus pieni heinän pala, toisinaan jopa pieni oksakin). Mielestäni vanhemman on tärkeää olla mukana opastamassa pientä tässä elämänmakuisessa oppimisessa tarvittaessa häntä kieltäen. Jos vanhemmalla on perustelut kiellolleen, hän voi mielestäni hyvillä mielin kieltää lasta. Jos lasta taas kielletään vain kieltämisen vuoksi omaa valta-asemaa korostaen ja puolustaen, silloin mennään kyllä metsään ja pahasti.

Kukaan lapsi eikä aikuinenkaan varmasti halua heittäytyä alas jyrkänteeltä. Vahinkoja kuitenkin sattuu päivittäin! Miksi siis turhaan riskeerata jotain niin arvokasta kuin pienen lapsen terveys tai jopa hänen henkensä? Voi olla, että lapsi ei koskaan mene yksin jäälle, mutta toisaalta moni lapsi on tämän tehnyt ja sinne jäänyt ikuisiksi ajoiksi. Eläimetkin tekevät virhearviointeja ja se voi koitua niiden kohtaloksi. Onko sitten niin, että jos eläin on niin tyhmä, että menee heikoille jäille ja hukkuu, luonnonvalinta on toteutunut karsien näin vähemmän älykkään yksilön pois maailman "lisääntymismarkkinoilta"? (Luin muuten tänä talvena sanomalehdestä porolaumasta, jonka palokunta oli pelastanut vedestä. Olivat raukat lähteneet ylittämään järveä alkutalvesta, kun jää ei vielä ollut tarpeeksi kantavaa.)

Olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi siitä, että lasta tulee kohdella kunnioittavasti ja hänen tahtonsa huomioiden. Mielestäni kehuminen ei kuitenkaan poissulje sitä, että lasta näin kohdeltaisiin. Päinvastoin! Kehumalla lasta aiheesta, lapsi oppii kehumaan kaveriaan ja läheisiään silloin, kun he ovat sen ansainneet. Opettajana minulle tulee hyvä mieli katsellessani lasten pelaavan keskenään ja kuullessani joukkuetoverin hihkaisevan toiselle: "Tosi hieno heitto!" Ja ihan varmasti tulee hyvä mieli pallon heittäjällekin. =)
 
peesaan katziina,miten pieni lapsi voi tiätää onko marja myrkyllinen?? ajateleeko alle 2v tuota ei kannata syödä otanpa vadelman vierestä?

lapsille tapahtuu paljon onnetomuuksia esim taapero tippuu ikkunasta,missä näitten lasten vaistot ovat?
 
NinaTT: Entäs kun lapsesi hakeutuu myöhemmin työelämään? Kuinka uskot työnantajan laskevan hänelle eduksi,että tyttäresi ei ole käynyt kouluja "normaalisti"? Yhteiskunnassa on tietyt pelisäännöt,tavat,rajoitukset,velvollisuudet joita meidän täytyy täällä pärjätäksemme noudattaa. Haluat siis opettaa lapsellesi,että hän voi tehdä jokaisen asian oman mielensä mukaan,kuten aikataulut ym..jos kävisit töissä,noudattaisitko itse säännöllisiä työaikoja vai menisit ja tulisit kuten itse haluat? Mun mielestä kuullostaa aika rankalle,että lapsi kasvatetaan ensin "pumpulissa" ja vastoin yhteiskunnassa vallitsevaa käytäntöä ja sitten hänet "heitetään" aikuisuuden kynnyksellä keskelle raakaa todellisuutta. Kenen etuja se palvelee? Lapsen,joka kokee sopeutuvansa ympäristöön huonommin kuin muut vai yhteiskunnan joka ei tiedä kuinka kohdella sopeutumatonta jäsentä?
 
Musta on oikeasti ihanaa, et sä jaksat uskoa omaan "juttuusi" ja puolustaa sitä kuin leijonaemo pentujaan. Valitettavasti joudun uskomaan, että kunhan sun kolmas lapsesi on 1v7kk, olet jo hiukan toista mieltä tuosta metodistasi. :D Tai, jos haluat tämän yhden lapsesi kasvattaa noin tiukasti omaa näkemystäsi noudattaen vielä vuosien päästäkin, niin kehotan huolehtimaan ehkäisystä jatkossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Voi NinaNina:
Musta on oikeasti ihanaa, et sä jaksat uskoa omaan "juttuusi" ja puolustaa sitä kuin leijonaemo pentujaan. Valitettavasti joudun uskomaan, että kunhan sun kolmas lapsesi on 1v7kk, olet jo hiukan toista mieltä tuosta metodistasi. :D Tai, jos haluat tämän yhden lapsesi kasvattaa noin tiukasti omaa näkemystäsi noudattaen vielä vuosien päästäkin, niin kehotan huolehtimaan ehkäisystä jatkossa.

Niin, jatkan vielä esimerkiksi tuosta sinun lapasesimerkistäsi. Mitä sinä teet jois lapsesi ei pidä lapasia? Menette sisälle vai annat lapsen sormien paleltua? Itse joudun kyllä pakottamaan lapseni pitämään rukkasiaan, vaikka 1v nuorimmainen ne jatkuvasti riisuukin. 15 asteen pakkasessa paleltumia tulee muutamassa minuutissa, mutta en henno pakottaa 3- ja 5-vuotiaita sisälle luistinradalta pikkusiskon valinnan vuoksi. Eli puen rukkaset takaisin vastusteluista huolimatta, yhä uudestaan... Sitä paitsi, kenen valinnanvapautta mun tulisi kunnioittaa yleensä silloin, kun kaikki kolme haluavat eri asiaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Voi NinaNina:
Alkuperäinen kirjoittaja Voi NinaNina:
Musta on oikeasti ihanaa, et sä jaksat uskoa omaan "juttuusi" ja puolustaa sitä kuin leijonaemo pentujaan. Valitettavasti joudun uskomaan, että kunhan sun kolmas lapsesi on 1v7kk, olet jo hiukan toista mieltä tuosta metodistasi. :D Tai, jos haluat tämän yhden lapsesi kasvattaa noin tiukasti omaa näkemystäsi noudattaen vielä vuosien päästäkin, niin kehotan huolehtimaan ehkäisystä jatkossa.

Niin, jatkan vielä esimerkiksi tuosta sinun lapasesimerkistäsi. Mitä sinä teet jois lapsesi ei pidä lapasia? Menette sisälle vai annat lapsen sormien paleltua? Itse joudun kyllä pakottamaan lapseni pitämään rukkasiaan, vaikka 1v nuorimmainen ne jatkuvasti riisuukin. 15 asteen pakkasessa paleltumia tulee muutamassa minuutissa, mutta en henno pakottaa 3- ja 5-vuotiaita sisälle luistinradalta pikkusiskon valinnan vuoksi. Eli puen rukkaset takaisin vastusteluista huolimatta, yhä uudestaan... Sitä paitsi, kenen valinnanvapautta mun tulisi kunnioittaa yleensä silloin, kun kaikki kolme haluavat eri asiaa?

Olen antanut olla ilman käsineitä jos on niin halunnut. En taaskaan usko, että lapsi olis itsetuhoinen ja haluaisi paleltua. Hän luottaa muhun ja jos käsiin tulee kylmä, ja kerron, että lapaset päällä ei tule kylmä, niin antaa sitten laittaa ne päälle. Olipa tuossa keskiviikkonakin varmaan -10 kieppeillä kun ei halunnut niitä päällensä. Sai olla ilman, minä en suunnitelmiani muuttanu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
NinaTT: Entäs kun lapsesi hakeutuu myöhemmin työelämään? Kuinka uskot työnantajan laskevan hänelle eduksi,että tyttäresi ei ole käynyt kouluja "normaalisti"? Yhteiskunnassa on tietyt pelisäännöt,tavat,rajoitukset,velvollisuudet joita meidän täytyy täällä pärjätäksemme noudattaa. Haluat siis opettaa lapsellesi,että hän voi tehdä jokaisen asian oman mielensä mukaan,kuten aikataulut ym..jos kävisit töissä,noudattaisitko itse säännöllisiä työaikoja vai menisit ja tulisit kuten itse haluat? Mun mielestä kuullostaa aika rankalle,että lapsi kasvatetaan ensin "pumpulissa" ja vastoin yhteiskunnassa vallitsevaa käytäntöä ja sitten hänet "heitetään" aikuisuuden kynnyksellä keskelle raakaa todellisuutta. Kenen etuja se palvelee? Lapsen,joka kokee sopeutuvansa ympäristöön huonommin kuin muut vai yhteiskunnan joka ei tiedä kuinka kohdella sopeutumatonta jäsentä?

Meidän perheessä on tietyt tavat, pelisäännöt, rajoitukset ja velvollisuudet jotka tulee hoitaa. Miksi lapsella olisi siis tulevaisuudessa niitten kanssa ongelmia?

Minä noudatin työaikoja (pienen harjottelun jälkeen :D) ihan omasta vapaasta tahdostani. Tiedän, että niin tehdään koska se helpottaa kaikkien elämää ja se on velvollisuuteni. Mulla olis ollu mahdollisuus fuskata tunti, parikin työpäivästä pois, mutta silti menin töihin.

Oikeastiko sinä olet niin moraaliton, että jos kukaan ei ole vartioimassa, niin teet heti "väärin"? Varastat, et noudata työpaikan sovittuja sääntöjä jne?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja Voi NinaNina:
Alkuperäinen kirjoittaja Voi NinaNina:
Musta on oikeasti ihanaa, et sä jaksat uskoa omaan "juttuusi" ja puolustaa sitä kuin leijonaemo pentujaan. Valitettavasti joudun uskomaan, että kunhan sun kolmas lapsesi on 1v7kk, olet jo hiukan toista mieltä tuosta metodistasi. :D Tai, jos haluat tämän yhden lapsesi kasvattaa noin tiukasti omaa näkemystäsi noudattaen vielä vuosien päästäkin, niin kehotan huolehtimaan ehkäisystä jatkossa.

Niin, jatkan vielä esimerkiksi tuosta sinun lapasesimerkistäsi. Mitä sinä teet jois lapsesi ei pidä lapasia? Menette sisälle vai annat lapsen sormien paleltua? Itse joudun kyllä pakottamaan lapseni pitämään rukkasiaan, vaikka 1v nuorimmainen ne jatkuvasti riisuukin. 15 asteen pakkasessa paleltumia tulee muutamassa minuutissa, mutta en henno pakottaa 3- ja 5-vuotiaita sisälle luistinradalta pikkusiskon valinnan vuoksi. Eli puen rukkaset takaisin vastusteluista huolimatta, yhä uudestaan... Sitä paitsi, kenen valinnanvapautta mun tulisi kunnioittaa yleensä silloin, kun kaikki kolme haluavat eri asiaa?

Olen antanut olla ilman käsineitä jos on niin halunnut. En taaskaan usko, että lapsi olis itsetuhoinen ja haluaisi paleltua. Hän luottaa muhun ja jos käsiin tulee kylmä, ja kerron, että lapaset päällä ei tule kylmä, niin antaa sitten laittaa ne päälle. Olipa tuossa keskiviikkonakin varmaan -10 kieppeillä kun ei halunnut niitä päällensä. Sai olla ilman, minä en suunnitelmiani muuttanu.

No mun lapsi on sitten vissiin itsetuhoinen, kun aina vaan riisuu rukkaset uudestaan. Vastaatko vielä siihen, kenen lapsen mukaan pitää mennä, kun yleensä joka päivä tulee noita, että joku haluaa ulos ja joku ei ja yksi haluaa katsoa Barbia ja toinen Puuha Peteä tai kaupassa lähtevät eri suuntiin, saati kadulla. Niin annanko vaan mennä ja odottelen, kumpi ensin häviää/ jää auton alle, vai kiellänkö kuitenkin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Katziina:
Mun kokemukseni mukaan lapset saattavat pistää suuhunsa lähes mitä tahansa hiekasta ja mullasta kolikoihin (ihan vain pari esimerkkiä mainitakseni eräs 1-vuotias sukulaistyttö tuli kerran vastaani pieni mutteri suussa ja pienen serkkuni mahasta löytyi taannoin röntgenissä kolikko, joka tuli onnekkaasti ulos luonnollista tietä eikä leikkausta tarvittu :D). Olethan itsekin joskus sanonut, että tyttäresi laittaa suuhunsa hiekkaa ulkoillessanne, etkä halua häntä kieltää sitä tekemästä. Tuskin kuitenkaan laitat itse hiekkalaatikolla hiekkaa suuhusi hänelle näin mallia antaen. Lapset nyt vaan tekee ja kokeilee monenlaisia juttuja oppiakseen maailmasta ilman aikuisen esimerkkiäkin. Ja se on tietenkin tosi hienoa; mikäs sen mahtavampaa kuin tutkia ja oppia elämänmakuisesti!

Voihan äiti sanoa, että tuo on myrkyllistä, tuosta tulee pipi =) Jos pelkää, että lapsi laittaa sen suuhunsa muuten. Hiekan tyttö olettanee olevan ihan turvallista kun kuitenkin hiekkalaatikolla sen verran aikaa vietettiin ;)

Alkuperäinen kirjoittaja Katziina:
Kuitenkin olettamuksesi siitä, että lapsi ei laita myrkyllistä marjaa suuhunsa, on mielestäni edellä esittämieni esimerkkien valossa aika huikea. Syksyllä on maassa paljon sieniä, joita 2-vuotiaani ihmetteli ja ihasteli kovasti. Hyvin mielellään hän tutki myös kärpässieniä ja luullakseni olisi hyvinkin voinut laittaa palasen jos toisenkin suuhunsa ellen minä olisi häntä kieltänyt (kesällä kun tytön suussa oli milloin mitäkin, joskus pieni heinän pala, toisinaan jopa pieni oksakin). Mielestäni vanhemman on tärkeää olla mukana opastamassa pientä tässä elämänmakuisessa oppimisessa tarvittaessa häntä kieltäen. Jos vanhemmalla on perustelut kiellolleen, hän voi mielestäni hyvillä mielin kieltää lasta. Jos lasta taas kielletään vain kieltämisen vuoksi omaa valta-asemaa korostaen ja puolustaen, silloin mennään kyllä metsään ja pahasti.

Tai sitten voi sanoa, että hyi, tuo on myrkyllistä. Ei tarvitse sanoa ei, sinä et saa tehdä noin. Voi antaa informaatiota hallitsemisen sijaan. Kuten jo taisin tuossa ylemmässä sanoa.

Alkuperäinen kirjoittaja Katziina:
Kukaan lapsi eikä aikuinenkaan varmasti halua heittäytyä alas jyrkänteeltä. Vahinkoja kuitenkin sattuu päivittäin! Miksi siis turhaan riskeerata jotain niin arvokasta kuin pienen lapsen terveys tai jopa hänen henkensä? Voi olla, että lapsi ei koskaan mene yksin jäälle, mutta toisaalta moni lapsi on tämän tehnyt ja sinne jäänyt ikuisiksi ajoiksi. Eläimetkin tekevät virhearviointeja ja se voi koitua niiden kohtaloksi. Onko sitten niin, että jos eläin on niin tyhmä, että menee heikoille jäille ja hukkuu, luonnonvalinta on toteutunut karsien näin vähemmän älykkään yksilön pois maailman "lisääntymismarkkinoilta"? (Luin muuten tänä talvena sanomalehdestä porolaumasta, jonka palokunta oli pelastanut vedestä. Olivat raukat lähteneet ylittämään järveä alkutalvesta, kun jää ei vielä ollut tarpeeksi kantavaa.)

Koska jos menee sörkkimään hänen luontaisia vaistojansa pysyä pois vaarasta, voi aiheuttaa lukuisia vaaratilanteita lisää. Jos minä en antaisi tytön kiipeillä vedoten siihen, että voi sattua vahinko, niin lapsen ei enää tarvitsisi kuunnella omaa kehoansa aiheesta. Hän voisi mennä viilettää ja luottaa siihen, että minä sanon stop kun meno yltyy vaaralliseksi. Minä en kuitenkaan tiedä mitä hän osaa ja mitä ei enkä voi aina olla katsomassa ja vartioimassa.

Alkuperäinen kirjoittaja Katziina:
Olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi siitä, että lasta tulee kohdella kunnioittavasti ja hänen tahtonsa huomioiden. Mielestäni kehuminen ei kuitenkaan poissulje sitä, että lasta näin kohdeltaisiin. Päinvastoin! Kehumalla lasta aiheesta, lapsi oppii kehumaan kaveriaan ja läheisiään silloin, kun he ovat sen ansainneet. Opettajana minulle tulee hyvä mieli katsellessani lasten pelaavan keskenään ja kuullessani joukkuetoverin hihkaisevan toiselle: "Tosi hieno heitto!" Ja ihan varmasti tulee hyvä mieli pallon heittäjällekin. =)

Mäkään en ole täysin kehumatta, kutsun tyttöä äidin kauneimmaksi jne... Mutta en näe, että se on mitenkään tarpeellista kasvatuksen tai kehityksen kannalta. Mun mielestä aito hyväksyntä ei vaadi kehuja. Vierastan ajatusta siitä, että kehuja käytetään kasvatuskeinona, palkintona. Kehut ihan muuten vaan ovat varmaan ihan ok. Se, että kehuu lapsen syömistä tai yrittää saada lasta pukeutumaan kehumalla isoksi pojaksi tms... Ei hyvä. Se on sitä manipulointia.

Anteeks muuten jos mun ulosanti alkaa olla hieman tönkköä, syytän vuorokaudenaikaa :D

 
Alkuperäinen kirjoittaja Voi NinaNina:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja Voi NinaNina:
Alkuperäinen kirjoittaja Voi NinaNina:
Musta on oikeasti ihanaa, et sä jaksat uskoa omaan "juttuusi" ja puolustaa sitä kuin leijonaemo pentujaan. Valitettavasti joudun uskomaan, että kunhan sun kolmas lapsesi on 1v7kk, olet jo hiukan toista mieltä tuosta metodistasi. :D Tai, jos haluat tämän yhden lapsesi kasvattaa noin tiukasti omaa näkemystäsi noudattaen vielä vuosien päästäkin, niin kehotan huolehtimaan ehkäisystä jatkossa.

Niin, jatkan vielä esimerkiksi tuosta sinun lapasesimerkistäsi. Mitä sinä teet jois lapsesi ei pidä lapasia? Menette sisälle vai annat lapsen sormien paleltua? Itse joudun kyllä pakottamaan lapseni pitämään rukkasiaan, vaikka 1v nuorimmainen ne jatkuvasti riisuukin. 15 asteen pakkasessa paleltumia tulee muutamassa minuutissa, mutta en henno pakottaa 3- ja 5-vuotiaita sisälle luistinradalta pikkusiskon valinnan vuoksi. Eli puen rukkaset takaisin vastusteluista huolimatta, yhä uudestaan... Sitä paitsi, kenen valinnanvapautta mun tulisi kunnioittaa yleensä silloin, kun kaikki kolme haluavat eri asiaa?

Olen antanut olla ilman käsineitä jos on niin halunnut. En taaskaan usko, että lapsi olis itsetuhoinen ja haluaisi paleltua. Hän luottaa muhun ja jos käsiin tulee kylmä, ja kerron, että lapaset päällä ei tule kylmä, niin antaa sitten laittaa ne päälle. Olipa tuossa keskiviikkonakin varmaan -10 kieppeillä kun ei halunnut niitä päällensä. Sai olla ilman, minä en suunnitelmiani muuttanu.

No mun lapsi on sitten vissiin itsetuhoinen, kun aina vaan riisuu rukkaset uudestaan. Vastaatko vielä siihen, kenen lapsen mukaan pitää mennä, kun yleensä joka päivä tulee noita, että joku haluaa ulos ja joku ei ja yksi haluaa katsoa Barbia ja toinen Puuha Peteä tai kaupassa lähtevät eri suuntiin, saati kadulla. Niin annanko vaan mennä ja odottelen, kumpi ensin häviää/ jää auton alle, vai kiellänkö kuitenkin?

niin, ja kenen etua ajaa se, että yrittää tasapainoilla noiden toiveiden välillä lapsiaan kunnioittaen, ja joutuu itse hoitolaitokseen. se keskusteleminen ja neuvotteleminen useamman kuin yhden kanssa on rankkaa duunia, kun sitä safkaakin piätisi olla säännöölllisesti pöydässä, ulkona käydä,siivoamista on aina jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Voi NinaNina:
No mun lapsi on sitten vissiin itsetuhoinen, kun aina vaan riisuu rukkaset uudestaan. Vastaatko vielä siihen, kenen lapsen mukaan pitää mennä, kun yleensä joka päivä tulee noita, että joku haluaa ulos ja joku ei ja yksi haluaa katsoa Barbia ja toinen Puuha Peteä tai kaupassa lähtevät eri suuntiin, saati kadulla. Niin annanko vaan mennä ja odottelen, kumpi ensin häviää/ jää auton alle, vai kiellänkö kuitenkin?

Haahaa.

Kai sä nyt kuitenkin löydät jonkun rakentavamman tavan ku pelkän kieltämisen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
niin, ja kenen etua ajaa se, että yrittää tasapainoilla noiden toiveiden välillä lapsiaan kunnioittaen, ja joutuu itse hoitolaitokseen. se keskusteleminen ja neuvotteleminen useamman kuin yhden kanssa on rankkaa duunia, kun sitä safkaakin piätisi olla säännöölllisesti pöydässä, ulkona käydä,siivoamista on aina jne.

Ei äidin tehtävä ole täyttää lapsen toiveita. Lapsi täyttäkööt itse ne toiveensa, äiti keskittyy omiin puuhiinsa ;)
 
periaatteessta oeln noista kiipeämisistä jne ihan samaa mieltä. en ole kieltänyt koskaan kiipeämästä minnekään lapsiani, sen sijaan suurin osa kieltää ja siitä saa pahan katseen toisilta äideiltä, joiden lapset eivät saa kiivetä puistossa mökin katolle jne.

mitään ei ole sattunut. kotona saa kiivetä ja muualla ja marjoja saa syödä. uskon luonnon hoitaneen asian niin, että ne myrkylliset ovat todennäköisesti niin pahoja että lapsi sen sylkisi pois.

myös tällä tavoin kasvatettu lapseni on aina itse tomerasti sanonut hyvää yötä ja mennyt itse reippaasti nukkumaan. ei ole koskaan tullut kiukkuitkuja liian väsymisen takia. kuuntelee itseään ja tietää milloin pitää mennä nukkumaan, mmilloin syödä jne.


 
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
niin, ja kenen etua ajaa se, että yrittää tasapainoilla noiden toiveiden välillä lapsiaan kunnioittaen, ja joutuu itse hoitolaitokseen. se keskusteleminen ja neuvotteleminen useamman kuin yhden kanssa on rankkaa duunia, kun sitä safkaakin piätisi olla säännöölllisesti pöydässä, ulkona käydä,siivoamista on aina jne.

Ei äidin tehtävä ole täyttää lapsen toiveita. Lapsi täyttäkööt itse ne toiveensa, äiti keskittyy omiin puuhiinsa ;)

minusta kaupungin liikenne on vaarallista alle kouluikäiselle lapselle. ja jos toinen haluaa olla ulkona ja toinen sisällä, niin äiti lähtee sisälle vauvan kanssa ja 3v jää yksin kaupungissa?

jos lapset haluavat katsoa telkkaria mutta eri kanavaa ja tappelevat, on vaikea keskittyä omiin puuhiinsa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja Voi NinaNina:
No mun lapsi on sitten vissiin itsetuhoinen, kun aina vaan riisuu rukkaset uudestaan. Vastaatko vielä siihen, kenen lapsen mukaan pitää mennä, kun yleensä joka päivä tulee noita, että joku haluaa ulos ja joku ei ja yksi haluaa katsoa Barbia ja toinen Puuha Peteä tai kaupassa lähtevät eri suuntiin, saati kadulla. Niin annanko vaan mennä ja odottelen, kumpi ensin häviää/ jää auton alle, vai kiellänkö kuitenkin?

Haahaa.

Kai sä nyt kuitenkin löydät jonkun rakentavamman tavan ku pelkän kieltämisen?

Jos kaksi (kohta kolme, nyt 1v vasta aloittelee oman tahtonsa ilmaisemista) lasta haluaa kahta eri asiaa, joista toinen voidaan toteuttaa, niin toiselle annetaan, mutta toiselta kielletään. Niin se vaan on. Meillä lapset kyllä aika rakentavasti osaavat neuvotella, mutta ei, emme pärjää ilman kieltoja, rajoituksia ja palkitsemista tässä arjessa. Aikuisen on pakko päättää. Eikä lasten kuulukaan antaa päättää ISOJA asioita, kuten laitetaanko lapaset kylmällä. Se luo turvattoman olon. Sen saa päättää, laittaako pinkit vai siniset lapaset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
niin, ja kenen etua ajaa se, että yrittää tasapainoilla noiden toiveiden välillä lapsiaan kunnioittaen, ja joutuu itse hoitolaitokseen. se keskusteleminen ja neuvotteleminen useamman kuin yhden kanssa on rankkaa duunia, kun sitä safkaakin piätisi olla säännöölllisesti pöydässä, ulkona käydä,siivoamista on aina jne.

Ei äidin tehtävä ole täyttää lapsen toiveita. Lapsi täyttäkööt itse ne toiveensa, äiti keskittyy omiin puuhiinsa ;)

minusta kaupungin liikenne on vaarallista alle kouluikäiselle lapselle. ja jos toinen haluaa olla ulkona ja toinen sisällä, niin äiti lähtee sisälle vauvan kanssa ja 3v jää yksin kaupungissa?

jos lapset haluavat katsoa telkkaria mutta eri kanavaa ja tappelevat, on vaikea keskittyä omiin puuhiinsa.
tämä on meillä ojka viikonloppu tilanne. toinen haluaaa katsoa kakkosta, toinen kolmosta. jne
elämä on hirveän erilaista kuin yhden lpasen kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
periaatteessta oeln noista kiipeämisistä jne ihan samaa mieltä. en ole kieltänyt koskaan kiipeämästä minnekään lapsiani, sen sijaan suurin osa kieltää ja siitä saa pahan katseen toisilta äideiltä, joiden lapset eivät saa kiivetä puistossa mökin katolle jne.

mitään ei ole sattunut. kotona saa kiivetä ja muualla ja marjoja saa syödä. uskon luonnon hoitaneen asian niin, että ne myrkylliset ovat todennäköisesti niin pahoja että lapsi sen sylkisi pois.

myös tällä tavoin kasvatettu lapseni on aina itse tomerasti sanonut hyvää yötä ja mennyt itse reippaasti nukkumaan. ei ole koskaan tullut kiukkuitkuja liian väsymisen takia. kuuntelee itseään ja tietää milloin pitää mennä nukkumaan, mmilloin syödä jne.

Meilläkin on lapset saaneet kiipeillä puissa ja kulkea portaissa n. 2-vuotiaasta. En kuitenkaan anna konttaavan vauvan kiivetä yläkertaan vahtimatta. Enkä todellakaan katso vieressä, sylkeekö lapsi myrkkysienen suustaan vai ei. Joku raja kuitenkin! Ja taas, kun perheessä on kolme alle eskari-ikäistä, niin ei voi ihan vapaasti antaa isompien "hoitaa" vauvaa jne. Joukossa tulee aina enemmän hienoja oivalluksia, mitä kaikkea sitä voikaan lapsi toisella kokeilla!
 
periaatteessa olet ihan oikeassa. monet ainoat lapset ovat todela sosiaalisia ja ottavat huomioon muut ihmiset ja ovat epäitsekäitä, koska ovat lapsena saaneet aina kaiken mitä ovat halunneet. ja koko elämänsä ajan ovat saaneet kaiken, vanhemmat muuttavat perässä samaan kaupunkiin, lapsi on keskipiste ja rakastettu eikä häne tarvitse sitä koskaan epäillä, etteikö olisi tärkein.
mutta kun lapsia on yli yksi perheessä, tarharyhmässä, koululuokassa, jne. tilanne on usein hieman monimutkaisempi. Toki jokainen osaa yhden lapsen kanssa olla tuollainen tasa-arvoinen vanhempi ja jaksaa.
 
Kaikkein ihaninta sussa on se, että uskallat antaa neuvoja kokeneemmille äideille, vaikka omas ei ole vielä edes uhmaikää aloittanut. Arvostelisin sua aika kärkevästi, jos en olisi itse ollut 5v sitten samanlainen. :D Ehkä suakin elämä vielä opettaa. Nyt en uskalla enää neuvoa varmasti TEE SITTEN NÄIN JA NÄIN edes esikoistaan odottavaa kaveria, vaikka vinkkejä kyseleekin. Omat on osoittautuneet niin erilaisiksi kasvatettaviksi kaikki. :)
 

Yhteistyössä