P
Paras lapsentekoikä
Vieras
Sunnuntain Hesarissa oli juttua forssalaisesta suvusta, jossa naiset ovat tehneet ensimmäisen lapsensa HYVIN nuorena: 15 v, 16 v ja yksi jopa vasta 18 v vanhana, tosin hän taisi olla näistä naisista ainoa, jonka raskaus oli suunniteltu, muut tulivat vahingossa raskaaksi.
Isoäidin ikä oli 34 v, hänellä oli huollossaan 1 v lapsi (kasvattilapsi) joten hän oli hoitovapaalla.
22 v tytär (äiti siis itsekin nyt) kehui, miten etelän lomakohteessa äidin kanssa oli biletetty valomerkkiin asti , ja äiti oli ollut se, joka kysyi missä on jatkot.
Naiset arvostelivat niitä, jotka tekevät lapsensa myöhemmin; suunnitelmallisuutta. Että kun pitää olla ensin hankittuna koulutus, ammatti, parisuhde, asunto - ja sitten lasta ei kuulukaan.. Toisaalta he myönsivät, etteivät itse tiedä mistään muusta kuin siitä mitä elävät; kukaan näistä naisista siis ei ole ikinä elänyt sinkkuna, lapsettomana, ilman miestä. Siis: ilman miestä.
Kukaan naisista ei tainnut olla yhdessä enää sen ensimmäisen lapsensa isän kanssa.. saatan nyt muistaa väärin, mutta semmonen mielikuva jäi, että eroja oli lapsen / lasten isien kanssa ollut.
Naisilla oli myös se hieno etu, että heillä oli sukua ja hoitoapua lähellä. Kun teiniäitiä haluttu mennä torille, hän vei lapsensa äidille tai mummolleen hoitoon ja lähti. Niin yksinkertaista. Ja sitten kun teki mieli alkaa opiskella sitä, mitä Forssassa voi, valmistuttiin kampaajaksi. No, forssassa käsittääkeni on myös terveydenhuolto-oppilaitos, ainakin -90-luvulla oli, ammattikorekakoulu, mutta sinne on soveltuvuus- ja pääsykokeet.
Naiset kertoivat yhdestä tuttavastaan, joka sai lapsensa yli 40 vuotiaana. Äiti ei sitten jaksanutkaan leikkiä lapsen kanssa ja lapsesta kasvoi totinen lapsi. Näin ollen, tällä empiirisellä kokemuksella ja viisaudella nämä naiset tiesivät kertoa, että lapset kannattaa hankkia nuorena, mitä nuorempana sen parempi.
Kirjoitan tämän tänne koska itse olen eri mieltä.Ei pidä arvostella toisten elämäntapaa jos siitä ei mitään tiedä, ei pidä yleistää synnytysikään liittyvää lapsen kanssa jakamista, jos kokemus on vain yhdestä vanhemmasta / perheestä.
Olen saanut itse lapseni tosi vanhana, 20, 23 ja 39 v. Parempi äiti olen nyt kuin teininä.
Isoäiti, 34 v, kertoi miten iän myötä alkaa tulla itsekäämmäksi... tarkoittaen että nuorena jaksaa keskittyä lapsiin , vanhempana ei, vaan vain itseensä..
Hän ei vain tiennyt, että jos on 34 v ja saanut keskittyä ensin itseensä, jaksaa sitten keskittyä lapseenkin, jos on ensisynnyttäjä. Ja jos on 34 v jo isoäiti, alkaa aivan varmasti kaivata jo omaakin aikaa, muutakin kuin lapsia...
Isoäidin ikä oli 34 v, hänellä oli huollossaan 1 v lapsi (kasvattilapsi) joten hän oli hoitovapaalla.
22 v tytär (äiti siis itsekin nyt) kehui, miten etelän lomakohteessa äidin kanssa oli biletetty valomerkkiin asti , ja äiti oli ollut se, joka kysyi missä on jatkot.
Naiset arvostelivat niitä, jotka tekevät lapsensa myöhemmin; suunnitelmallisuutta. Että kun pitää olla ensin hankittuna koulutus, ammatti, parisuhde, asunto - ja sitten lasta ei kuulukaan.. Toisaalta he myönsivät, etteivät itse tiedä mistään muusta kuin siitä mitä elävät; kukaan näistä naisista siis ei ole ikinä elänyt sinkkuna, lapsettomana, ilman miestä. Siis: ilman miestä.
Kukaan naisista ei tainnut olla yhdessä enää sen ensimmäisen lapsensa isän kanssa.. saatan nyt muistaa väärin, mutta semmonen mielikuva jäi, että eroja oli lapsen / lasten isien kanssa ollut.
Naisilla oli myös se hieno etu, että heillä oli sukua ja hoitoapua lähellä. Kun teiniäitiä haluttu mennä torille, hän vei lapsensa äidille tai mummolleen hoitoon ja lähti. Niin yksinkertaista. Ja sitten kun teki mieli alkaa opiskella sitä, mitä Forssassa voi, valmistuttiin kampaajaksi. No, forssassa käsittääkeni on myös terveydenhuolto-oppilaitos, ainakin -90-luvulla oli, ammattikorekakoulu, mutta sinne on soveltuvuus- ja pääsykokeet.
Naiset kertoivat yhdestä tuttavastaan, joka sai lapsensa yli 40 vuotiaana. Äiti ei sitten jaksanutkaan leikkiä lapsen kanssa ja lapsesta kasvoi totinen lapsi. Näin ollen, tällä empiirisellä kokemuksella ja viisaudella nämä naiset tiesivät kertoa, että lapset kannattaa hankkia nuorena, mitä nuorempana sen parempi.
Kirjoitan tämän tänne koska itse olen eri mieltä.Ei pidä arvostella toisten elämäntapaa jos siitä ei mitään tiedä, ei pidä yleistää synnytysikään liittyvää lapsen kanssa jakamista, jos kokemus on vain yhdestä vanhemmasta / perheestä.
Olen saanut itse lapseni tosi vanhana, 20, 23 ja 39 v. Parempi äiti olen nyt kuin teininä.
Isoäiti, 34 v, kertoi miten iän myötä alkaa tulla itsekäämmäksi... tarkoittaen että nuorena jaksaa keskittyä lapsiin , vanhempana ei, vaan vain itseensä..
Hän ei vain tiennyt, että jos on 34 v ja saanut keskittyä ensin itseensä, jaksaa sitten keskittyä lapseenkin, jos on ensisynnyttäjä. Ja jos on 34 v jo isoäiti, alkaa aivan varmasti kaivata jo omaakin aikaa, muutakin kuin lapsia...
)
