abortti vai ei?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nainen 23v
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
""Ja kyllä otan ""vastuun teoistani"", huolehtimalla ehkäisystä ja mahdollisen abortin aiheuttamista seurauksista. Eikö vastuun kantamista ole myöskin se, että jos on jonkin päätöksen tehnyt, myös tekee kaikkensa pitääkseen sen?""

Nimenomaan. Minusta se on vastuullisen aikuisen merkki että osaa tehdä kipeän päätöksen tilanteessa jossa se on parhaaksi kaikille osapuolille. Jos joku kommentoi tähän että ""miten se voi olla sen viattoman, pienen ihmisenalun parhaaksi että hänet tapetaan"" niin kehoitan miettimään näitä asioita myös järjellä. Koska käsittääkseni lapsia ei kasvateta pelkästään tunteella.
 
""Mieti olisitko itse halunnut jäädä syntymättä. Tai jos teillä oli vaikka vähän köyhää lapsena, niin olisiko sinusta kivempi että vanhempasi olisivat abortoineet sinut, ja synnyttäneet toisen vauvan sitten kun on taloudellisesti vähän vakaampaa.""

Tiedätkö millaista on monen lapsen ja nuoren elämä tämän päivän Suomessa? Kuinka monella on mielenterveysongelmia, keskittymisvaikeuksia, ongelmia sosiaalisissa suhteissa, käyttäytymishäiriöitä, päihdeongelmia...? Moni näistä lapsista saattaisi vastata kysymyksiisi kyllä. Sitten kun he vielä astuvat aikuisten maailmaan, ja se on varsinkin huonoista lähtökohdista vielä vaikeampaa kuin se ""huoleton"" lapsen elämä.

Vanhempien vastuuta olisi tietää kenen kanssa ja mihin tilanteeseen haluan lapsen, ja onko minusta siihen. Minun mielestäni on väärin, että pitää lapsen vain koska ei voi tehdä aborttia, vaikkei ole mitään tarjottavaa lapselle.
 
Alkuun lainaan itseani (taas):

""Tama on minun mielipiteeni, sinulla on omasi.""

Sitten lainaan cd:ta:

""jos on valmis kieltämään kokonaan seksin vapaaehtoisesti lapsettomilta.""

No niin, missa vaiheessa olen ""kieltanyt"" seksin vapaaehtoisesti lapsettomilta? MINUN mielestani asioiden kuuluisi menna silla tavoin kun kuvailin, MINUN maailmassani MINA toimin silla tavoin, olen siis ilmaissut OMAN nakokantani asioihin ja sen viela tarkkaan ilmaissut (katso taman viestin ensimmainen lainaus). En ole sanonut etta KAIKKIEN taytyy tehda niin. Enka nyt ainakaan ole niin radikaaleihin toimiin ryhtynyt, etta seksin harrastamisen olisin kieltanyt.

Mita minun asenteisiini ja kasvatukseeni tulee (ei varsinaisesti kuuluu aiheeseen, mutta laitetaan tahan vaarinkasitysten ja virheelllisten tulkintojen valttamiseksi):
En ole saanut ""tiukkaa uskonnollista kasvatusta"", vaan olen keskivertoluterilainen siina missa moni muukin. En ole seksivastainen (kaukana siita) ja sita mielta, etta se kuuluu vain avioliittoon; sitoutuneeseen ja vakaaseen parisuhteeseen kyllakin (mita vahempia partnereita, sen parempi, eli esim. yhdenillanjuttuja en hyvaksy).

Meilla kaikilla on oikeus omiin mielipiteisiin ja periaatteisiin; niiden eroavuuksista voi silti puhua ja keskustella. Mina pyysin teilta perusteluja, ja niita sain. Kiitos siita.
 
Minunkin mielestäni abortin tekemisen perusteeksi riittää se, että ehkäisy pettää eikä halua lasta. Oikeutta seksielämään en lähtisi aikuisilta ihmisiltä kieltämään sen perusteella, haluavatko he jälkeläisiä vaiko eivät. Vastuullisuutta toki peräänkuulutan, eli siitä ehkäisystä huolehtimista.

Jos se ehkäisy pettää ja raskaus alkaa, niin tottakai vaihtoehdoista pitää puhua yhdessä kumppaninsa kanssa. Ideaalitilanne on toki se, että asiasta ollaan suhteellisen samaa mieltä ja rauhanomainen ratkaisu löytyy. Mutta jos niin hyvin ei käykään, niin mielestäni silloin se lopullinen päätösvalta on naisella. Kyse on kuitenkin naisen ruumiista ja valtaosin myös naisen vastuusta, oli päätös mikä hyvänsä. Kyse on kuitenkin asiasta, josta ei iänkaiken voi neuvotella ja kättä vääntää. Aika aikaisessa vaiheessa pitää päätös tehdä. Ikävää on, jos sillä tavalla toisen osapuolen tahto tulee jyrätyksi, mutta sellaisessa tilanteessa sitä ei enää voi välttääkään. Silloin mielestäni nainen tekee päätöksen ja kantaa vastuun siitä.

 
Itse ajattelin vielä vuosi sitten (olen nyt 24), että jos tulisin nyt raskaaksi, en voisi pitää lasta. Ajattelin olevani vielä liiana nuori, naiivi jne, enkä uskonut riittävästi parisuhteeseeni. ""Onneksi"" kävi ilmi asioita, jotka muuttivat ajatukseni kerralla. Olen viimeiset kolme kuukautta joutunut miettimään sitä mahdollisuutta, etten ehkä koskaan tule saamaan lapsia. Ensi viikolla menen kuulemaan lisää tilanteestani, mutta varmaa on, että ainakin toinen munasarja poistetaan ja toisen puolen rojujen toiminnasta ei siis ole takeita. Nyt ajattelen niin, että vaikka lapsi ei tähän elämän tilanteeseemme vielä sopisikaan, niin mikäli raskaaksi tulisin, olisi se suuri onni ja kenties se elämäni ainoa kerta kuin nappaa. En voisi kuvitellakaan valitsevani aborttia, vaan pitäisi vain löytää keinot sovittaa lapsi elämäämme. Lapset eivät ole itsestään selvyys, joita hankitaan vain juuri silloin kun sattuu sopimaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja neitonen84:
Aloin naita viesteja lukiessa ymmartamaan niita, jotka odottavat seksin aloittamista avioliittoon; he valttyvat nimenomaan tallaisilta tilanteilta... Siis lapsi syntyy tilanteeseen, jossa ollaan jo perustettu perhe.

Seksin mukana tulee myos tietty vastuullisuus, jota kannattaisi miettia ihan tosissaan niin yleisella tasolla kuin oman parisuhteensa tasolla. Jos ei halua lasta (tai olisi valmis ottamaan _vastuuta_ tekojensa seuraamuksista, siis raskaudesta) tai ei ole varma parisuhteestaan (esimerkiksi suhde on viela aluillaan eika vakiintunut, ei olla puhuttu lapsista, arvoista ym. ym.), ehka olisi hyva pitaa housut jalassa...

Ja lapsi ei todellakaan ole vain naisen asia, kylla siihen kaksi tarvitaan (tama Tarulle).

Nama siis ajatuksia, jotka minulle tulivat mieleen:)


Vaikka seksin siirtäisi avioliittoon ja olisi vakaa elämä, ei se muuta asiaa jos kertakaikkiaan toinen tai molemmat eivät halua lasta. Itse en koskaan tahdo lasta, eikä avioliitossa olo asiaa muuttaisi mitenkään.
 
Näitä aborttiasioita on hirmuisen helppo miettiä teoriassa, jos itse ei ole ollut raskaana. Tiedän, että Suomessakin on se käytäntö, että kun abortin vielä voi turvallisesti tehdä, niin raskaana oleva nainen tuntee jo sikiön potkut. Kun synnytys käynnistetään, niin sikiö on yleensä elossa. Sikiö, joka siis tuntee kipua, kylmää jne, jätetään kuolemaan. Ehkä ainakin niiden, jotka aborttia käyttävät ehkäisykeinona, pitäisi jäädä katsomaan sikiön kuolemista.

Hyväksyn itse abortin esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, että sikiö olisi vammainen tai muutoin vaikeasti sairas. Olen läheltä seurannut, kun tällä hetkellä yli 70 vuotiaat vanhukset hoitavat nelikymppistä vaikeasti vammaista lastaan eikä noiden vanhusten elämä ole tosiaankaan helppoa.

Jos tulisin nyt raskaaksi, pitäisin erittäin todennäköisesti lapsen. Saattaisin jopa harkita adoptiota, jos oma elämäntilanteeni olisi vaikea, enkä kykenisi lasta pitämään. Jos aborttiin päätyisin, tekisin sen heti alussa, kun kyseessä on vasta alkio eikä sikiö.

Itselläni on lapsia.
 
En halua lapsia, joten ehdottomasti tekisin abortin, jos tulisin raskaaksi. Mielestäni kannan vastuuni sillä, että huolehdin ehkäisystä. Ja nykyään sitäpaitsi ylivoimaisesti suurin osa aborteista tehdään varhaisessa vaiheessa, ennen viidettä viikkoa, jolloin on ihan turha puhua mistään lapsen kuolemaan jättämisistä. Siinä vaiheessa sikiö on alle sentin pituinen soluputkilo, jolla ei ole sisäelimiä, aivoja, silmiä, korvia jne. Se on vain solulevy/putki, riippuu vähän ajankohdasta.
 
Suomen laki sanoo yksiselitteisesti, että päätäntäoikeus raskaudesta tai sen keskeyttämisestä on raskaanaolevalla naisella. Naisella on siis oikeus pitää lapsi, vaikkei lapsen isä sitä haluaisikaan. Samoin jos lapsen isä haluaisi pitää lapsen, naisella on silti oikeus aborttiin.

Uskon, että jos pariskunnalla on suuri näkemysero asiasta, niin se voi aiheuttaa pariskunnan eron tai ainakin jäädä kummittelemaan parisuhdetta hiertävänä asiana. Jos itse joutuisin tekemään abortin miehen voimakkaan painostuksen vuoksi, niin suhde olisi karilla, koska erittäin todennäköisesti haluaisin pitää lapsen, jos niin kävisi. Tämän hetkisessä parisuhteessa vauva ei ole vielä ajankohtaista.
 
Meillä on jo kolme lasta nykyisessä suhteessa, kaksi on avokkaan puolesta aiemmasta liitosta ja yksi on meidän yhteinen. Joten vilskettä kotona on. Nyt ilmeni että ehkäisy petti ja avovaimoni on raskaana. Aikaisemmin kun ollaan keskusteltu asiasta niin olen ollut sitä mieltä etten haluaa lisää lapsia vaikka avovaimo haluaisi. Nyt sitten pohditaan sinne sun tänne tämän asian kanssa että mitä tehdään. Ikää meillä molemmilla on, minä 45+ ja avovaimo 35+. On vaan tehtävä päätös ja se ei ole helppo. Mietin kuinka paljon tämä sitten vaikuttaa meidän suhteeseen jos avovaimo tekee abortin, tai jos hän kuitenkin päättää pitää lapsen? Totta sekin on että nainen päättää lopullisesti asiasta, mutta on kai isällä myös jotain sanottavaa?
En missään tapauksessa haluan painostaa avovaimoni, haluan että ollaan yhtä mieltä asiasta.
 
...mutta siinä vaiheessa kun olet raskaana, elimistössäsi voi tapahtua sen suuntaisia muutoksia, ettet sitten aborttia haluakaan.

En halua moralisoida, että 'mieti etukäteen tarkkaan oletko käyttämättä ehkäisyä'... mutta muistutan kuitenkin, että ehkäisyä käyttämällä on vielä mahdollisuus vaikuttaa lapsettomaan elämään, mutta ehkäisyn jättämällä kannattaa olla henkisesti ja käytännössä varautunut lapsen ilmaantumiseen. Etukäteen voi hyvin päättää 'jos tulisin raskaaksi niin varmasti tekisin abortin'. Noh, meitä on monia niin päättäneitä äitejä ;)

Ehkäisyn jättämällä tosiaan kannattaa olla varma miesystävänsä kypsästä ajatusmaailmasta. Mukava kaveri voi lapsiuhan alla vetäytyä mamman kohtuun takaisin (kuvainnollisesti), ja siinä olet sitten yksin päättämässä tai pitämässä lapsen. Aborttipäätös on aivan kamala jos haluaa pitää lapsen, mutta käytännössä ei ole resursseja yksin hoitaa sitä, tai muutenkaan.

Mutta siis, juridisesti oikeus on sinulla (laissa määritellyn ajan puitteissa) yksin, vaikka mies vaatisi sinua pitämään lapsen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Takavasemmalla:
Tiedän, että Suomessakin on se käytäntö, että kun abortin vielä voi turvallisesti tehdä, niin raskaana oleva nainen tuntee jo sikiön potkut. Kun synnytys käynnistetään, niin sikiö on yleensä elossa.

Puhut varmaankin niistä erityisluvalla saatavista aborteista, jotka tehdään kun raskaus on ylittänyt 12 viikkoa?
Mulle on tehty abortti 11. viikolla, eikä siinä mitään synnytystä käynnistetty. Taju pois ja mötikkä poistettiin imukaavinnalla. Mitään potkuja tai muitakaan liikkeitä en tuntenut tuohon ajankohtaan mennessä.
 
Minulle ei ole koskaan tehty aborttia ja jos raskaaksi tulisin, olisi minun erittäin vaikea päätyä aborttiratkaisuun. En usko, että olisin tehnyt sitä edes nuorena, ellei tosiaan olisi ollut täysin varmaa, että joko vauva, äiti tai molemmat kuolisivat viimeistään synnytyksessä tai jos olisin tullut raskaaksi raiskauksen seurauksena. Eli näin ollen en voi kertoa omakohtaista kokemusta muuta kuin ystäväni kautta.

Ystäväni tuli raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Hän ja miehensä olivat erittäin onnellisia ja aina kuin "paita ja peppu" ja heitä pidettiin täydellisenä parina. Nainen halusi kuitenkin abortin, hän ei kokenut olevansa valmis äidiksi - siksihän hän tietenkin käytti ehkäisyäkin. Mies sanoi, että nainen saa päättää ja että hän tukee ratkaisua on se mikä hyvänsä. Nainen päätyi aborttiin ja sen jälkeen mies on kohdellut naista milloin enemmän huonosti ja milloin vähemmän huonosti, mutta huonosti kuitenkin. Eli vaikka mies lupasi tukea, oli päätös mikä hyvänsä, hän ei tunnu voivan antaa aborttia anteeksi.
 
Ei ne sitten olleet mikään täydellinen pari, jos tällaisessa suuressa asiassa mielipiteet erosi noin voimakkaasti. Eihän nainen voi miehen mieliksi tehdä lasta, jos ei kerta kaikkiaan lapsia halua.
Kai he sittemmin ovat älynneet jo erota, jos asia jäi miestä kaivelemaan noin pahasti?
 
Niin kuin kirjoitinkin, "heitä pidettiin täydellisenä parina" eli kuten sanot, eivät sitten oikeasti sellainen olletkaan. Eivät ole eronneet vieläkään, vaikka asiasta on jo pari vuotta ja siitä pitäen ovat riidelleet ja eroa tehneet, välillä sitä harkitsee toinen, välillä toinen ja välillä molemmat - ja välillä toinen muuttaa pois, mutta eroa eivät ole vielä vireille panneet.
 
Pitkän keskustelun jälkeen eilen niin tulipa kova tekstiä avovaimoltani. Ehkä hän on myös herkässä tialnteessa nyt kun on raskaana, mutta kuitenkin se pisti minut miettimään. Sanoi ettei haluaa abortin ja jos hän sen tekee niin sitten me ei enää ollaan yhessä.... Totta sekin on että kyllä nainen saa päättää mitä tekee mutta joku kultainen keskitie pitäsi löytyä. Eikä näin radikaalinen vaihtioehto. Se on vähän kuin ota tai jätä tyyliin! Kommentteja asiasta.
 
Kyllä tuo asia nyt vaan on sellainen, ettei siinä ole mitään kultaista keskitietä. Joko pitää lapsen tai ei. Ei sitä "tilausta" voi jättää roikkumaankaan.
Jos itse olisin vaimosi ja haluaisin pitää lapseni (en kyllä koskaan oikeastikaan voisi tehdä aborttia), niin sen myös pitäisin, hinnalla millä hyvänsä.

Kun kerran vaimosi on päätöksensä tehnyt, niin nyt on sinun vuorosi tehdä omasi. Listaa plussat ja miinukset tulevasta isyydestä, ja jos se todella on liikaa sinulle, niin se on. Hyväksy asia, piste.

Lapsia ei todellakaan tehdä, vaan niitä saadaan lahjana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vastaus miehelle:
Kyllä tuo asia nyt vaan on sellainen, ettei siinä ole mitään kultaista keskitietä. Joko pitää lapsen tai ei. Ei sitä "tilausta" voi jättää roikkumaankaan.
Jos itse olisin vaimosi ja haluaisin pitää lapseni (en kyllä koskaan oikeastikaan voisi tehdä aborttia), niin sen myös pitäisin, hinnalla millä hyvänsä.

Kun kerran vaimosi on päätöksensä tehnyt, niin nyt on sinun vuorosi tehdä omasi. Listaa plussat ja miinukset tulevasta isyydestä, ja jos se todella on liikaa sinulle, niin se on. Hyväksy asia, piste.

Lapsia ei todellakaan tehdä, vaan niitä saadaan lahjana.

Kiitos erittäin hyvästä vastauksesta. Sinä autoit minut matkallani ja jopa avasi silmäni.
Niin oikeassa olet, ei ole olemassa mitään kultainen keskitie, ainakin tässä asiassa.
Hyvää kevättä sinulle!
 
Minut tämä maailma on tehnyt niin kyyniseksi, että kannatan kaikenlaista väestönkasvun rajoittamista. Ei täällä ole jättikivaa kellään, oli haluttu tai ei, eikä yksikään abortoitu alkio sure kohtaloaan. Moni syntynyt kylläkin.

Jopa omaksikin järkytyksekseni huomaan ajattelevani niin, että mitähän tälle maapallolle tapahtuu, jos kiivaimman väestönkasvun alueilla kovat lapsikuolleisuusluvut tosiaan saadaan kuriin? Eihän tänne kohta mahdu erkkikään.

En syytä kehitysmaita maapallon kansoittamisesta sen enempää kuin länsimaitakaan tolkuttomasta kulutuselämäntavasta. Kaikki ovat syyllisiä. Ihminen on maapallon turhin olio. Olen ihan tosissani kyynistynyt.

Tiedän senkin, että tämä aborttikeskustelu on tarkoitettu henkilökohtaiselta kannalta tarkasteltavaksi. Ja aika henkilökohtaistahan lapsenteko tai tekemättömyys onkin. Vaan onpa sillä laajemmatkin vaikutukset, mutta se ei näin arkielämässä tunnu kovin oleelliselta.

Minulla on kaksi lasta, enkä enempää halua. Kunhan noille kahdelle edes saisin säällisen elämän tarjottua.
 
Reilu vuosi sitten luulin olevani raskaana, ehkäisystä huolimatta, kolmen kuukauden seurustelun jälkeen. Kuukautiset olivat myöhässä kolme viikkoa ja olin jo ostanut raskaustestin mutten käyttänyt sitä, kun ne vihdoin tulivat ja päästivät minut piinasta. Olen aina kannattanut naisen itsemääräämisoikeutta kaikissa asioissa, jotka koskevat ensisijaisesti häntä itseään ja hänen kehoaan - kannatan niin aborttioikeutta kuin yksinäisten naisten (tai naisparien) oikeutta saada hedelmöityshoitoakin, ja totta kai olen sitä mieltä, että naisten pitäisi saada halutessaan ryhtyä kotiäideiksi tai yksinhuoltajiksi ilman mitään leimaamista yhteiskunnan puolelta.

Olen melko varma, etten halua lapsia ainakaan vielä moneen vuoteen. Olen sekä sen verran idealisti, että haluaisin tarjota lapsilleni parhaan mahdollisen kodin vakaassa parisuhteessa ja hyvässä taloudellisessa tilanteessa, että sen verran pessimisti, etten ole varma haluanko synnyttää lapsia näin pahaan maailmaan sotineen ja terroristeineen. Tai ehkä sekin kuuluu tuohon idealismiin. Olen kirjaimellisesti nähnyt painajaisia siitä, että olen tehnyt lapsen, jota en enää sen synnyttyä halua, mutta en tiedä, mitä tekisin sille (pitäisinkö vai antaisinko pois ja kenelle). Toisaalta viime vuonna, kun en tiennyt olenko raskaana vai en, en voinut olla varma, pystynkö tekemään aborttia, vaikka suhteeni ei ollut vielä lainkaan varmalla pohjalla eikä elämäntilanteenikaan paras mahdollinen (olen opiskelija). Onneksi en vielä joutunut tosipaikan eteen. Sen verran vain selvisi, että päätös tulisi olemaan rankka ja vaikea. Juuri nyt olen sitä mieltä, että todennäköisesti olisin viime vuonna päätynyt kuitenkin aborttiin, mutta jos sama tapahtuisi nyt (seurustelen yhä saman miehen kanssa), en ole enää varma. Paljon riippuisi varmasti siitäkin, haluaisiko rakastamani mies lapsen vai ei. En kuitenkaan aio leikkiä tulella, vaan pidän huolta ehkäisystä yhtä hyvin kuin ennenkin!

Tunnen 23-vuotiaan tytön, joka kesken opiskelunkin synnytti vahinkolapsen, jonka isä ei halunnut osallistua heidän elämäänsä, ja joka on onnellinen äiti. Tunnen myös tytön, joka teki vastaavassa tilanteessa välittömästi lääkeabortin eikä katunut. Kumpikin teki varmasti itselleen parhaiten sopivan ratkaisun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Iina:
Mieti olisitko itse halunnut jäädä syntymättä..

Heh, tämä argumentti on aina niin mainio :)))) Ei sellaista voi miettiä. "Miltä minusta tuntuisi jos en olis syntynyt ollenkaan?", ehheh, kaikkea sitä kuuleekin.

 
Kaikkia varmasti järkyttävät pitkälle kehittyneiden sikiöiden abortit (keskusteluissa mainitut "äiti tuntee jo lapsen potkut", jne.) kun raskausviikkoja on jo kertynyt. Mutta entä jos abortti tehdäänkin lääkkeellisesti välittömästi raskauden alussa, kun kohdussa on vasta muutama mikroskooppisen pieni jakautunut solu? Ovatko tällaiset abortit yhtä tuomittavia, vaiko järkyttävätkö ne vähemmän?
 
ggggg!

Itse mietin aikoinani myös aborttia. Olin tietämättäni raskaana (kuukautiset hyvin epäsäännölliset) ja totuuden selvittyä kävin ultrassa, olin viikolla 11. Näin ruudulta pään, heiluvat jalat ja kädet, kuulin sydämen lyövän. Pituutta hänellä oli 5 cm. En miettinyt enää.
 

Similar threads

T
Viestiä
34
Luettu
3K
H
A
Viestiä
7
Luettu
8K
Y
H
Viestiä
4
Luettu
3K
H
A
Viestiä
61
Luettu
8K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä