N
"niin"
Vieras
Olet kokenut kurjan lapsuuden ja se ei ole kenenkään arvoista.
Ei silti voi yleistää että kaikki on tuollaisia,tai että kaikki lapset käytäytyisi vanhempiaan kohtaan kunniottaen
Olet kokenut kurjan lapsuuden ja se ei ole kenenkään arvoista.
Ei silti voi yleistää että kaikki on tuollaisia,tai että kaikki lapset käytäytyisi vanhempiaan kohtaan kunniottaen
?
---
Vieras
Niin on. Tänään menin jonoon, mummo vaa tulee sieltä eteen ja rupee maksaan ostoksia. Sanon muorille et mitäs mummo siinä etuilee, onko kiire. Kyl se ois kerenny ne mäntysuopansa ja harjansa ostaa meidän jälkeenkin.
N
"niin"
Vieras
Kuinka sä sitten lähdet yleistämään, kun löytyy auttavat vanhemmat ja vähemmän auttavat?Alkuperäinen kirjoittaja ap vastaa tähän;24084887:
S
suuret ikäluokat uhrautui?
Vieras
Mitä ne suuret ikäluokat on uhrannut?
Päinvastoin, eipä tarvinnut miettiä pätkätöitä tai korkeakoulutusta, töitä sait kun marssit sinne työpaikalle. Omakotitalo oli itsestäänselvyys ja niin pois päin. Eläkettä kertyi ja nyt sitten lomaillaan.
M
"Marvin"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;24084936:
Se on totta, että itsekkäitä ja ikäviä ihmisiä on aina ollut ja tulee aina olemaan, mutta suuriikäluokan myötä on ensimmäistä kertaa suuremmassa mittakaavassa tullut "tavaksi" jättää omat lapset ilman apua, vaikka heillä olisi kuinka suuri hätä tahansa. En usko, että omat isovanhempamme olisivat kieltäytyneet hoitamasta lapsenlapsiaan esimerkiksi synnytyksen ajan, mutta nykyään se ei enää olisi yhtään ihmeellistä, kuten tässä ketjussa on jo huomattu.
Sukupolvella, joka kykenee vaikuttamaan myös tulevien sukupolvien elämään, tulisi myös olla vastuu päätöksistään tuleville sukupolville. Etuisuuksien hankkiminen ihmisille on aina hyvä juttu, kunhan se vaan on niin kestävällä pohjalla, että myös tulevat sukupolvet voivat niistä nauttia sen sijaan, että joutuvat velkojen maksumiehiksi. Ei ole oikein, että suuret ikäpolvet hamuavat itselleen kohtuuttomat eläke-edut velkarahalla tai myymällä parhaimmillaan vuosisatoja kerättyä suvunomaisuutta kustantaakseen itselleen hulppean elämän ja samalla jättävät lapsensa ja lapsenlapsensa tyhjänpäälle maksamaan suurten ikäluokkien luomat velat.
A
ap taasen
Vieras
[QUOTE="niin";24084970]Kuinka sä sitten lähdet yleistämään, kun löytyy auttavat vanhemmat ja vähemmän auttavat?[/QUOTE]
Yleistämällä saa usein keskustelun käyntiin. Ja mainittakoon nyt uudemman kerran, että hoidan omia vanhempiani ja heidän asioitaan päivätyön ja perheen lisäksi. Omat vanhempani siis auttaisivat, jos pystyisivät, vaan eivät pysty. Appivanhemmat taas pystyisivät, mutta eivät halua.
Yleistämällä saa usein keskustelun käyntiin. Ja mainittakoon nyt uudemman kerran, että hoidan omia vanhempiani ja heidän asioitaan päivätyön ja perheen lisäksi. Omat vanhempani siis auttaisivat, jos pystyisivät, vaan eivät pysty. Appivanhemmat taas pystyisivät, mutta eivät halua.
V
"vieras"
Vieras
itsekeskeisiä ovat ihan samalla tavalla kaikki muutkin... nykymammat menevät kaupassa rivissä vaunujen kanssa keskellä käytävää, tunkevat bussiin väistämättä ja varomatta ketään mutta silti olettavat että heitä autetaan jos sitä apua tarvitsevat vaunujen nostoon. toki vielä ihmisten on tiedettävä että heidän apuaan tarvitaan, muutan kaksplussalle tulee aloitus aiheesta "urpo joka ei osannut lukea ajatuksiani siitä että en saa vaunuja nostettua bussiin/ päässyt alepan ovesta sisään". synnytyksen jälkeen ehdottomasti on miehen saatava olla sairaalassa mukana 24/7, mielellään myös vanhempien sisarusten, täysin riippumatta siitä ollaanko yhden hengen perhehuoneessa vai neljän hengen huoneessa.
kenellekään ei vahingossakaan olla ystävällisiä, eikä tule kuuloonkaan että edes äitiyspakkauksen vanhoja vaatteita annettaisiin ilmaiseksi kenellekään. saatika mitään vähänkään arvokkaampaa.
jos joku käyttää vanhoja vaatteita, siitä tehdään itsekorostamisen väline kertomalla kuinka " minä hyvänä ihmisenä käytän kierrätettyjä vaatteita toisin kuin TE epäekologiset siat joiden uutena ostamat vaatteet minä ostan uudenveroisina kipputorilta käytettynä, esittelen niitä lastenvaateblogissani ja siksi olen parempi ihminen kuin te".
auta armias jos anoppi tai se "mummoikäinen" äiti ottaa lapsen hoitoon... vaatimuslista on kilometrin pituinen: jemina-Jessiga kun on ei missään nimessä saa syödä mitään missä on lisäaineita, hiilihydraatteja, sokeria, suolaa, natriumglutamaattia, ei-luomua tai aivan mitä tahansa. joka tapauksessa, kurja mummo kun ei kokkaa sitä biodynaamista luomuallergiadieettiä lapselle ja kehtasi vielä kieltää Nicopetteriäkin piirtämästä seinään ja kiljumasta pihalla ja näin rajoitti lapsen luovuutta.
kenellekään ei vahingossakaan olla ystävällisiä, eikä tule kuuloonkaan että edes äitiyspakkauksen vanhoja vaatteita annettaisiin ilmaiseksi kenellekään. saatika mitään vähänkään arvokkaampaa.
jos joku käyttää vanhoja vaatteita, siitä tehdään itsekorostamisen väline kertomalla kuinka " minä hyvänä ihmisenä käytän kierrätettyjä vaatteita toisin kuin TE epäekologiset siat joiden uutena ostamat vaatteet minä ostan uudenveroisina kipputorilta käytettynä, esittelen niitä lastenvaateblogissani ja siksi olen parempi ihminen kuin te".
auta armias jos anoppi tai se "mummoikäinen" äiti ottaa lapsen hoitoon... vaatimuslista on kilometrin pituinen: jemina-Jessiga kun on ei missään nimessä saa syödä mitään missä on lisäaineita, hiilihydraatteja, sokeria, suolaa, natriumglutamaattia, ei-luomua tai aivan mitä tahansa. joka tapauksessa, kurja mummo kun ei kokkaa sitä biodynaamista luomuallergiadieettiä lapselle ja kehtasi vielä kieltää Nicopetteriäkin piirtämästä seinään ja kiljumasta pihalla ja näin rajoitti lapsen luovuutta.
L
lama-ajan lapsi
Vieras
[QUOTE="vieras";24085081]itsekeskeisiä ovat ihan samalla tavalla kaikki muutkin... nykymammat menevät kaupassa rivissä vaunujen kanssa keskellä käytävää, tunkevat bussiin väistämättä ja varomatta ketään mutta silti olettavat että heitä autetaan jos sitä apua tarvitsevat vaunujen nostoon. toki vielä ihmisten on tiedettävä että heidän apuaan tarvitaan, muutan kaksplussalle tulee aloitus aiheesta "urpo joka ei osannut lukea ajatuksiani siitä että en saa vaunuja nostettua bussiin/ päässyt alepan ovesta sisään". synnytyksen jälkeen ehdottomasti on miehen saatava olla sairaalassa mukana 24/7, mielellään myös vanhempien sisarusten, täysin riippumatta siitä ollaanko yhden hengen perhehuoneessa vai neljän hengen huoneessa.
kenellekään ei vahingossakaan olla ystävällisiä, eikä tule kuuloonkaan että edes äitiyspakkauksen vanhoja vaatteita annettaisiin ilmaiseksi kenellekään. saatika mitään vähänkään arvokkaampaa.
jos joku käyttää vanhoja vaatteita, siitä tehdään itsekorostamisen väline kertomalla kuinka " minä hyvänä ihmisenä käytän kierrätettyjä vaatteita toisin kuin TE epäekologiset siat joiden uutena ostamat vaatteet minä ostan uudenveroisina kipputorilta käytettynä, esittelen niitä lastenvaateblogissani ja siksi olen parempi ihminen kuin te".
auta armias jos anoppi tai se "mummoikäinen" äiti ottaa lapsen hoitoon... vaatimuslista on kilometrin pituinen: jemina-Jessiga kun on ei missään nimessä saa syödä mitään missä on lisäaineita, hiilihydraatteja, sokeria, suolaa, natriumglutamaattia, ei-luomua tai aivan mitä tahansa. joka tapauksessa, kurja mummo kun ei kokkaa sitä biodynaamista luomuallergiadieettiä lapselle ja kehtasi vielä kieltää Nicopetteriäkin piirtämästä seinään ja kiljumasta pihalla ja näin rajoitti lapsen luovuutta.[/QUOTE]
No nyt kärähti jollain oikein olan takaaa
Itse ajattelen ap:n kirjoitusta nimenomaan antamaan näkökantaa siihen, ettei kaikki nuoret(?) aikuiset ole itsekeskeisiä pappa betalar -pissiksiä, eikä myöskään kaikki eläkeläiset lastensa parasta ajattelevia herttaisia mummuja ja pappoja vaikka usein näin tunnutaan ajattelevan.
Hyvä, mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä aloitus kaikenkaikkiaan.
kenellekään ei vahingossakaan olla ystävällisiä, eikä tule kuuloonkaan että edes äitiyspakkauksen vanhoja vaatteita annettaisiin ilmaiseksi kenellekään. saatika mitään vähänkään arvokkaampaa.
jos joku käyttää vanhoja vaatteita, siitä tehdään itsekorostamisen väline kertomalla kuinka " minä hyvänä ihmisenä käytän kierrätettyjä vaatteita toisin kuin TE epäekologiset siat joiden uutena ostamat vaatteet minä ostan uudenveroisina kipputorilta käytettynä, esittelen niitä lastenvaateblogissani ja siksi olen parempi ihminen kuin te".
auta armias jos anoppi tai se "mummoikäinen" äiti ottaa lapsen hoitoon... vaatimuslista on kilometrin pituinen: jemina-Jessiga kun on ei missään nimessä saa syödä mitään missä on lisäaineita, hiilihydraatteja, sokeria, suolaa, natriumglutamaattia, ei-luomua tai aivan mitä tahansa. joka tapauksessa, kurja mummo kun ei kokkaa sitä biodynaamista luomuallergiadieettiä lapselle ja kehtasi vielä kieltää Nicopetteriäkin piirtämästä seinään ja kiljumasta pihalla ja näin rajoitti lapsen luovuutta.[/QUOTE]
No nyt kärähti jollain oikein olan takaaa
Itse ajattelen ap:n kirjoitusta nimenomaan antamaan näkökantaa siihen, ettei kaikki nuoret(?) aikuiset ole itsekeskeisiä pappa betalar -pissiksiä, eikä myöskään kaikki eläkeläiset lastensa parasta ajattelevia herttaisia mummuja ja pappoja vaikka usein näin tunnutaan ajattelevan.
Hyvä, mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä aloitus kaikenkaikkiaan.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="emppupemppu";24083518]Nimenomaan sitten kun eivät itse enään jaksa. Ehkä jos jaksaa reissata yms. pitäisi jaksaa muutakin tai sitten olisi kai syytä vähentää ensin sitä reissailuakin.
Enkä mää ymmärrä tota että olis velvollisuus hoitaa vanhempiaan kun ne on hoitaneet mua 18 vuotta, mutta niillä ei olis velvollisuutta auttaa mua jos apua tarvitsisin ja voisivat auttaa.[/QUOTE]
Kenenkään VELVOLLISUUS ei ole auttaa. Olkaa kiitollisia jos apua vanhoilta vanhemmiltanne saatte ja jos ette saa ei ole teidän paikkanne sitä vaatia. Teillä se VELOLLISUUS on hoitaa omat lapsenne ja arkenne ja järjestää asiat niin että pärjäätte. Elämä ei ole helppoa eikä se vanhemmillennekaan ole ollut kun te olitte pieniä. Silloin vaan ei pidetty kenenkään apua itselle kuuluvaksi, iloisia oltiin jos sitä saatiin ei muuta.
Enkä mää ymmärrä tota että olis velvollisuus hoitaa vanhempiaan kun ne on hoitaneet mua 18 vuotta, mutta niillä ei olis velvollisuutta auttaa mua jos apua tarvitsisin ja voisivat auttaa.[/QUOTE]
Kenenkään VELVOLLISUUS ei ole auttaa. Olkaa kiitollisia jos apua vanhoilta vanhemmiltanne saatte ja jos ette saa ei ole teidän paikkanne sitä vaatia. Teillä se VELOLLISUUS on hoitaa omat lapsenne ja arkenne ja järjestää asiat niin että pärjäätte. Elämä ei ole helppoa eikä se vanhemmillennekaan ole ollut kun te olitte pieniä. Silloin vaan ei pidetty kenenkään apua itselle kuuluvaksi, iloisia oltiin jos sitä saatiin ei muuta.
K
Keittiönoita
Vieras
[QUOTE="Marvin";24085039]Se on totta, että itsekkäitä ja ikäviä ihmisiä on aina ollut ja tulee aina olemaan, mutta suuriikäluokan myötä on ensimmäistä kertaa suuremmassa mittakaavassa tullut "tavaksi" jättää omat lapset ilman apua, vaikka heillä olisi kuinka suuri hätä tahansa. En usko, että omat isovanhempamme olisivat kieltäytyneet hoitamasta lapsenlapsiaan esimerkiksi synnytyksen ajan, mutta nykyään se ei enää olisi yhtään ihmeellistä, kuten tässä ketjussa on jo huomattu.
Sukupolvella, joka kykenee vaikuttamaan myös tulevien sukupolvien elämään, tulisi myös olla vastuu päätöksistään tuleville sukupolville. Etuisuuksien hankkiminen ihmisille on aina hyvä juttu, kunhan se vaan on niin kestävällä pohjalla, että myös tulevat sukupolvet voivat niistä nauttia sen sijaan, että joutuvat velkojen maksumiehiksi. Ei ole oikein, että suuret ikäpolvet hamuavat itselleen kohtuuttomat eläke-edut velkarahalla tai myymällä parhaimmillaan vuosisatoja kerättyä suvunomaisuutta kustantaakseen itselleen hulppean elämän ja samalla jättävät lapsensa ja lapsenlapsensa tyhjänpäälle maksamaan suurten ikäluokkien luomat velat.[/QUOTE]
Totta. Tämä asia korostuu juuri suurten ikäluokkien kohdalla. Mutta mä vähän luulen, että siinä "sydämellinen ihana mummo hoitaa ilomielin lapsenlapsia ja lapset lapsineen taas kultaista mummelia" -ajattelussa kaikki ei välttämättä ole ihan noin. Isovanhemmat ovat hoitaneet lapsenlapsiaan ja lapset lapsineen taas isovanhempia, koska ei ole ollut vaihtoehtoja. Yhteiselo eri sukupolvien välillä ei takuulla ole ollut niin auvoista ja ruusunpunaista kuin millaisena me mielellämme sen kuvittelemme. Miettikääpä itse, millaista olisi asua vaikkapa 50 vuotta yhteistaloudessa ihmisen kanssa, jonka kanssa kemiat ei kertakaikkiaan kohtaa ja jota parhaimmillaankin vain juuri ja juuri sietää? Vielä, jos se toinen osapuoli olisi häijy, mutta omistaisi katon pääsi päällä etkä poiskaan voi lähteä? Tai jos lähtisitkin, niin ainakaan lapsiasi et saisi mukaasi, mutta kantaaksesi suunnattoman häpeän?
Ehkäpä kaikilla näillä suurten ikäluokkien edustajilla ei olekaan mitään ruusuisi muistoja mummoistaan, jotka ovat kenties väkisin syöttäneet kaurapuuroa itkevälle lapsenlapselleen? Antaneet tukkapöllyä joskus täysin aiheettakin? Isä ehkä kuollut sodassa tai niin sodan vaurioittama, että ei ole jaksanut äitinsä tekemisiin puuttua, vaikka olisi tilanteen ehkä huomannutkin? Mummo, joka on vastoin tahtoaan saanut ristikseen miniänsä ja liudan lapsenlapsia, mutta jolle olisi häpeäksi heidät kadullekaan heittää?
Ehkäpä heillä on huonoja muistoja myös vieraista hoitajista? Heitä on kenties riepoteltu hoitajalta toiselle eikä kukaan hoitajista ole kenties heitä edes halunnut ottaa, mutta rahan takia on ollut pakko? Ehkä he ovat lapsia, jotka on suljettu hoitopäivän ajaksi yksin pieneen huoneeseen ja jotka eivät ole hoitopaikassakaan saaneet vatsaansa täyteen? Voisiko kunnallisen päivähoidon yksi perusidea olla juuri se, että toiminta on säädeltyä ja valvottua? Että lasten olisi parempi saada kunnallinen hoitopaikka kuin joutua ties kenen hoidettavaksi?
Meillä Suomessa on edelleenkin hyvin vähän niitä suurten ikäluokkien edustajia, jotka ovat perineet vuosisatoja kerättyä suvunomaisuutta. Vielä vähemmän niitä, jotka aikovat hummata koko omaisuuden eikä jättää lapsilleen ja lapsenlapsilleen yhtään mitään. Nk wanhaan rahaan liittyy kyllä hyvin merkittävä periaate siitä, että suvun omaisuutta pyritään kasvattamaan ja jättämään se aikanaan myös seuraavalle sukupolvelle. On toki sukuja, joissa joku suvun vesa on pelannut tai juonut koko omaisuuden, mutta niitä lienee kuitenkin aika vähän. Ainakin, jos vertaa elossa olevien suurten ikäluokkien edustajien lukumäärään.
Mä kyllä kritisoin hieman tuotakin, että suuret ikäluokat hamuaisivat itselleen kohtuuttomat eläke-edut. Valtaosa suuresta ikäluokasta on kuitenkin ihan perusduunaria, toimistorottaa, sairaanhoitajaa, kirjastonhoitajaa, valtion tai kuntien virkailijaa tms, joiden palkka ei ole koskaan ollut suuren suuri eikä siten myöskään tule olemaan heidän eläkkeensäkään. Niitä huippueläkkeensaajiakin toki tuossa ikäluokassa on ja heidän eläkkeitään voisi kyllä kohtuullistaa. Itse kuulun suurten ikäluokkien ja teidän välimaastoon eikä mulla ole mitään harhakuvitelmia siitä, että teillä nuoremmilla olisi mitään haluja - tai ehkei edes varaakaan - mulle työeläkettä maksella. Ja ymmärrän sen kyllä ihan hyvin enkä siksi edes laske sen varaan, että tulisin joskus jotain eläkettä saamaan.
Sukupolvella, joka kykenee vaikuttamaan myös tulevien sukupolvien elämään, tulisi myös olla vastuu päätöksistään tuleville sukupolville. Etuisuuksien hankkiminen ihmisille on aina hyvä juttu, kunhan se vaan on niin kestävällä pohjalla, että myös tulevat sukupolvet voivat niistä nauttia sen sijaan, että joutuvat velkojen maksumiehiksi. Ei ole oikein, että suuret ikäpolvet hamuavat itselleen kohtuuttomat eläke-edut velkarahalla tai myymällä parhaimmillaan vuosisatoja kerättyä suvunomaisuutta kustantaakseen itselleen hulppean elämän ja samalla jättävät lapsensa ja lapsenlapsensa tyhjänpäälle maksamaan suurten ikäluokkien luomat velat.[/QUOTE]
Totta. Tämä asia korostuu juuri suurten ikäluokkien kohdalla. Mutta mä vähän luulen, että siinä "sydämellinen ihana mummo hoitaa ilomielin lapsenlapsia ja lapset lapsineen taas kultaista mummelia" -ajattelussa kaikki ei välttämättä ole ihan noin. Isovanhemmat ovat hoitaneet lapsenlapsiaan ja lapset lapsineen taas isovanhempia, koska ei ole ollut vaihtoehtoja. Yhteiselo eri sukupolvien välillä ei takuulla ole ollut niin auvoista ja ruusunpunaista kuin millaisena me mielellämme sen kuvittelemme. Miettikääpä itse, millaista olisi asua vaikkapa 50 vuotta yhteistaloudessa ihmisen kanssa, jonka kanssa kemiat ei kertakaikkiaan kohtaa ja jota parhaimmillaankin vain juuri ja juuri sietää? Vielä, jos se toinen osapuoli olisi häijy, mutta omistaisi katon pääsi päällä etkä poiskaan voi lähteä? Tai jos lähtisitkin, niin ainakaan lapsiasi et saisi mukaasi, mutta kantaaksesi suunnattoman häpeän?
Ehkäpä kaikilla näillä suurten ikäluokkien edustajilla ei olekaan mitään ruusuisi muistoja mummoistaan, jotka ovat kenties väkisin syöttäneet kaurapuuroa itkevälle lapsenlapselleen? Antaneet tukkapöllyä joskus täysin aiheettakin? Isä ehkä kuollut sodassa tai niin sodan vaurioittama, että ei ole jaksanut äitinsä tekemisiin puuttua, vaikka olisi tilanteen ehkä huomannutkin? Mummo, joka on vastoin tahtoaan saanut ristikseen miniänsä ja liudan lapsenlapsia, mutta jolle olisi häpeäksi heidät kadullekaan heittää?
Ehkäpä heillä on huonoja muistoja myös vieraista hoitajista? Heitä on kenties riepoteltu hoitajalta toiselle eikä kukaan hoitajista ole kenties heitä edes halunnut ottaa, mutta rahan takia on ollut pakko? Ehkä he ovat lapsia, jotka on suljettu hoitopäivän ajaksi yksin pieneen huoneeseen ja jotka eivät ole hoitopaikassakaan saaneet vatsaansa täyteen? Voisiko kunnallisen päivähoidon yksi perusidea olla juuri se, että toiminta on säädeltyä ja valvottua? Että lasten olisi parempi saada kunnallinen hoitopaikka kuin joutua ties kenen hoidettavaksi?
Meillä Suomessa on edelleenkin hyvin vähän niitä suurten ikäluokkien edustajia, jotka ovat perineet vuosisatoja kerättyä suvunomaisuutta. Vielä vähemmän niitä, jotka aikovat hummata koko omaisuuden eikä jättää lapsilleen ja lapsenlapsilleen yhtään mitään. Nk wanhaan rahaan liittyy kyllä hyvin merkittävä periaate siitä, että suvun omaisuutta pyritään kasvattamaan ja jättämään se aikanaan myös seuraavalle sukupolvelle. On toki sukuja, joissa joku suvun vesa on pelannut tai juonut koko omaisuuden, mutta niitä lienee kuitenkin aika vähän. Ainakin, jos vertaa elossa olevien suurten ikäluokkien edustajien lukumäärään.
Mä kyllä kritisoin hieman tuotakin, että suuret ikäluokat hamuaisivat itselleen kohtuuttomat eläke-edut. Valtaosa suuresta ikäluokasta on kuitenkin ihan perusduunaria, toimistorottaa, sairaanhoitajaa, kirjastonhoitajaa, valtion tai kuntien virkailijaa tms, joiden palkka ei ole koskaan ollut suuren suuri eikä siten myöskään tule olemaan heidän eläkkeensäkään. Niitä huippueläkkeensaajiakin toki tuossa ikäluokassa on ja heidän eläkkeitään voisi kyllä kohtuullistaa. Itse kuulun suurten ikäluokkien ja teidän välimaastoon eikä mulla ole mitään harhakuvitelmia siitä, että teillä nuoremmilla olisi mitään haluja - tai ehkei edes varaakaan - mulle työeläkettä maksella. Ja ymmärrän sen kyllä ihan hyvin enkä siksi edes laske sen varaan, että tulisin joskus jotain eläkettä saamaan.
Ketjua otsikkoa enempää lukematta veikkaan, että nykyajan vanhukset on yksinäisiä. Se tekee niistä piikikkäitä. Ennen elettiin yhteisöllisemmin, eikä vanhusten huoli esim. omasta pärjäämisestä ollut yhtä suuri kuin nykyisin.
En puutu lastenhoitoasiaan, mutta nykyajan vanhukset eivät ole inhottavia.
Nämä hyväkuntoiset seniorikansalaiset sitä vastoin ovat tökeröintä sakkia hetkeen. Törötetään markettien käytävällä juttelemassa 60-luvun naapurin kanssa ja auta armias jos joku anteeksipyytäen yrittää ohi niin ärähdys vaan kuuluu. Muutenkin ollaan tientukkona kaikkialla, ovea ei saa aukaista valmiiksi ettei vaan luulla oikeasti vanhaksi. Lentokentällä jos tulee pienikin ongelma niin ei varmasti inahdetakaan vaan ollaan niinkuin maailmanomistajat ja minuutin viive kaataa maailman. Huudetaan siihen kännykkään ja valitetaan koko ajan.
Auta armias, jos olet asiakaspalveluammattissa niin ei kyllä ystävällistä asiointia voi näiltä prinsessoilta odottaa. Porkataan jokainen mahdollinen tuote läpi, tiukataan jotain eläkeläisalennusta euron ostoksesta, ei varmasti inahdetakaan kassalla ja oikeasti hyökätään jonojen ohi. Ja kun se oma "oikeasti" vanha äiti tai isä kuolee, niin aletaan tapella perinnöstä vaikka itsellä on talot, mökit, autot sun muut maksettuna.
Ja se on ihan sama, että onko ollut joskus rankkaa, jotkut käytöstavat pitää silti olla. Teinitkin osaa olla nätimmin asioidessa. Vanhukset (75-100 v) ovat sentään eläneet oikeasti rankkaa elämää ja heiltä kyllä kuulee kiitosta siitä huolimatta.
Nämä hyväkuntoiset seniorikansalaiset sitä vastoin ovat tökeröintä sakkia hetkeen. Törötetään markettien käytävällä juttelemassa 60-luvun naapurin kanssa ja auta armias jos joku anteeksipyytäen yrittää ohi niin ärähdys vaan kuuluu. Muutenkin ollaan tientukkona kaikkialla, ovea ei saa aukaista valmiiksi ettei vaan luulla oikeasti vanhaksi. Lentokentällä jos tulee pienikin ongelma niin ei varmasti inahdetakaan vaan ollaan niinkuin maailmanomistajat ja minuutin viive kaataa maailman. Huudetaan siihen kännykkään ja valitetaan koko ajan.
Auta armias, jos olet asiakaspalveluammattissa niin ei kyllä ystävällistä asiointia voi näiltä prinsessoilta odottaa. Porkataan jokainen mahdollinen tuote läpi, tiukataan jotain eläkeläisalennusta euron ostoksesta, ei varmasti inahdetakaan kassalla ja oikeasti hyökätään jonojen ohi. Ja kun se oma "oikeasti" vanha äiti tai isä kuolee, niin aletaan tapella perinnöstä vaikka itsellä on talot, mökit, autot sun muut maksettuna.
Ja se on ihan sama, että onko ollut joskus rankkaa, jotkut käytöstavat pitää silti olla. Teinitkin osaa olla nätimmin asioidessa. Vanhukset (75-100 v) ovat sentään eläneet oikeasti rankkaa elämää ja heiltä kyllä kuulee kiitosta siitä huolimatta.
K
Keittiönoita
Vieras
Totta varmaan tuokin, mutta ehkä vanhukset eivät olisi niin yksinäisiä, jos olisivat olleet enemmän mukana lastensa ja ennenkaikkea lastenlastensa elämässä? Se vaan ei ole niin helppoa ihan senkään takia, että ne kemiat ei edelleenkään kohtaa. Yksikin "väärä neuvo" tai poikkipuolinen sana anopilta miniälle ja herneet on nenässä. Nykyisin lapsiin tarvitaan suurinpiirtein kirjalliset käyttöohjeet ja samat käyttöohjeethan ei tietenkään käy kaikkin lapsenlapsiin. Ja nyt en puhu allergioista tms vaan yleensä siitä, mitä mikäkin lapsi saa tehdä, mihin kellonaikaan, kenen kanssa ja millä tavalla.
P
"pirpana"
Vieras
Hoida lapses kun oot ne kerran tehnytkin - sanoi anoppi ja niin on hänellekkin anoppi joskus sanonut. Vahinko kiertämään siis. Näin olen ajatellut tehdäkkin. Joskus vähän katkeroittaa kun joku tuttava valittelee ettei mummot suostuneet ottamaan lapsia hoitoon jonain tiettynä ajankohtana, mutta samat mummot huolehtivat kesäisin ja talviloma-aikaan lapsista. Eli aika monella sellaisella joka apua saa, puuttuu taito sitä arvostaa. Samat ihmiset sitten taivastelee että ihanko totta ette koskaan pääse kahdestaan mihinkään??? No, oma äitini on kuollut ja isästä ei ole hoitajaksi ja anoppi ei halua. Sisarukset asuvat muualla ja ystävillä omatkin pienokaiset. Eli jäljelle jää vain maksulliset hoitajat ja tällähetkellä hintataso on niin korkea ettei meillä olisi varaa sitten hoitajan palkan maksun jälkeen mihinkään lähteä. Eli pysytään kotona tai mennään kaikki.
Joskus ahdistaa kun lehdissä hehkutetaan kuinka tärkeää vanhempien on ottaa omaa aikaa. Jotenkinhan se menee ilmankin sitä. Ollaan molemmat sellasia yökyöpeleitä, että otetaan se oma aika sitten kun lapset nukkuu. Silläkin uhalla että aamulla väsyttää
Toivottavasti useampi apua saava osaisi arvostaa ja kiittää saamastaan. Joskus olisi ihanaa jos osaisi myös antaa hyvän kiertää. Jos itsellä asiat kunnossa, voisi ehkä tarjota lastenhoitoapua vaikka siöle naapurille jolla ei ole ja jonka mies kuitenkin aina auttaa tietokone- ja autoasioissa.
Mutta hei, tää on vaan elämää!
Joskus ahdistaa kun lehdissä hehkutetaan kuinka tärkeää vanhempien on ottaa omaa aikaa. Jotenkinhan se menee ilmankin sitä. Ollaan molemmat sellasia yökyöpeleitä, että otetaan se oma aika sitten kun lapset nukkuu. Silläkin uhalla että aamulla väsyttää
Toivottavasti useampi apua saava osaisi arvostaa ja kiittää saamastaan. Joskus olisi ihanaa jos osaisi myös antaa hyvän kiertää. Jos itsellä asiat kunnossa, voisi ehkä tarjota lastenhoitoapua vaikka siöle naapurille jolla ei ole ja jonka mies kuitenkin aina auttaa tietokone- ja autoasioissa.
Mutta hei, tää on vaan elämää!
D
"dreamer"
Vieras
Yhteisöllisyys olisi mahtava juttu! Harmi ettei se nykyään toteudu. Edelleen toivon ja odotan, että joku taho joskus rakennuttaisi kerrostalon jossa periaatteena olisi yhteisöllisyys. Siis löytyisi kunnolliset viihtyisät yhteistilat joissa voisi tutustua uusiin naapureihin ja käydä "oravannahkakauppaa". Esim. olen menossa kauppaan. Jos katsotte meidänkin lapsia sillävälin, voimme tuoda teillekin ostokset kauppalistan mukaan. Käyn kysymässä tarvitseeko Liisa-mummo jotain kaupasta samalla kertaa, neuloi muuten meidän pekalle kivat villasukat joululahjaksi....
Toiveunta
Toiveunta
H
heppulikeppuli
Vieras
[QUOTE="dreamer";24085502]Yhteisöllisyys olisi mahtava juttu! Harmi ettei se nykyään toteudu. Edelleen toivon ja odotan, että joku taho joskus rakennuttaisi kerrostalon jossa periaatteena olisi yhteisöllisyys. Siis löytyisi kunnolliset viihtyisät yhteistilat joissa voisi tutustua uusiin naapureihin ja käydä "oravannahkakauppaa". Esim. olen menossa kauppaan. Jos katsotte meidänkin lapsia sillävälin, voimme tuoda teillekin ostokset kauppalistan mukaan. Käyn kysymässä tarvitseeko Liisa-mummo jotain kaupasta samalla kertaa, neuloi muuten meidän pekalle kivat villasukat joululahjaksi....
Toiveunta[/QUOTE]
Joskus muistan lukeneeni yhteisöllisestä asumismuodosta, mutta siinäkin tais olla kyse siitä että kaveriporukka rakensi yhteisen talon.
Itse yritin jossain vaiheessa herätellä yhteisöllisyyttä kotiäitien keskuudessa omalla asuinalueella. Moni olisi ollut valmis tuomaan omat lapsensa parkkiin kauppareissun yms. ajaksi, mutta ei sitten olisi ollut valmis hoitamaan toisten lapsia. Joten se siitä sitten.
Jotenkin jäi sellainen maku suuhun, että ollaan valmiita olemaan yhteisöllisiä niin kauan kun se tarkoittaa itselle saamista. Se on surku, paljon olisi osaamista mistä jakaa ja toinen toisiaan auttaa.
Toiveunta
[/QUOTE]Joskus muistan lukeneeni yhteisöllisestä asumismuodosta, mutta siinäkin tais olla kyse siitä että kaveriporukka rakensi yhteisen talon.
Itse yritin jossain vaiheessa herätellä yhteisöllisyyttä kotiäitien keskuudessa omalla asuinalueella. Moni olisi ollut valmis tuomaan omat lapsensa parkkiin kauppareissun yms. ajaksi, mutta ei sitten olisi ollut valmis hoitamaan toisten lapsia. Joten se siitä sitten.
Jotenkin jäi sellainen maku suuhun, että ollaan valmiita olemaan yhteisöllisiä niin kauan kun se tarkoittaa itselle saamista. Se on surku, paljon olisi osaamista mistä jakaa ja toinen toisiaan auttaa.
K
Keittiönoita
Vieras
[QUOTE="dreamer";24085502]Yhteisöllisyys olisi mahtava juttu! Harmi ettei se nykyään toteudu. Edelleen toivon ja odotan, että joku taho joskus rakennuttaisi kerrostalon jossa periaatteena olisi yhteisöllisyys. Siis löytyisi kunnolliset viihtyisät yhteistilat joissa voisi tutustua uusiin naapureihin ja käydä "oravannahkakauppaa". Esim. olen menossa kauppaan. Jos katsotte meidänkin lapsia sillävälin, voimme tuoda teillekin ostokset kauppalistan mukaan. Käyn kysymässä tarvitseeko Liisa-mummo jotain kaupasta samalla kertaa, neuloi muuten meidän pekalle kivat villasukat joululahjaksi....
Toiveunta[/QUOTE]
Mikseiköhän se enää toteudu? Kuopus on syntynyt 1991 ja silloin vielä toteutui ihan mainiosti. Meillä oli tässä isossa rivitaloyhtiössä paljon lapsiperheitä ja oli itsestään selvää, että vahdittiin toisen lapsia sillä aikaa, kun toinen piipahti kaupassa tai sisällä hakemassa jotain. Ei ollut vielä iltapäivähoitopaikkoja, joten mullakin - kun hoitovapaalla olin - oli monen naapurin vara-avaimet sitä varten, jos heidän ekaluokkalaisensa unohtaa avaimen kotiin. Ja meille sai aina tulla, jos tuli joku hätä. Eikä siitä mitään maksua pyydetty.
Toiveunta
[/QUOTE]Mikseiköhän se enää toteudu? Kuopus on syntynyt 1991 ja silloin vielä toteutui ihan mainiosti. Meillä oli tässä isossa rivitaloyhtiössä paljon lapsiperheitä ja oli itsestään selvää, että vahdittiin toisen lapsia sillä aikaa, kun toinen piipahti kaupassa tai sisällä hakemassa jotain. Ei ollut vielä iltapäivähoitopaikkoja, joten mullakin - kun hoitovapaalla olin - oli monen naapurin vara-avaimet sitä varten, jos heidän ekaluokkalaisensa unohtaa avaimen kotiin. Ja meille sai aina tulla, jos tuli joku hätä. Eikä siitä mitään maksua pyydetty.
Tätä ketjua lukiessa pitää olla kiitollinen omasta äidistä ja appivanhemmista. Kaikki haluaisivat lapsenlapsensa vaikka viikkokausiksi hoitoon, mutta välimatkan takia ei ole ainakaan tässä vaiheessa mahdollista. He kaikki myös koko ajan haluavat jutella puhelimen tai netin välityksellä lapsenlapsensa kanssa (vaikkei toinen vielä osaa sanaakaan sanoa).
Meillä noiden "vanhusten" lisäksi olisi kasa muitakin sukulaisia ottamassa poikaa hoitoon, ja matkustaessamme sukulaisten lähistölle saa ennemminkin hieman rajoittaa hoitajien innokkuutta, jotta itsekin saa poikaa hoitaa.
Tietenkin tuohon hoitohalukkuuteen vaikuttaa, että asumme 200-4000 km:n etäisyydellä sukulaisista, eikä poikaa ole siten mahdollista kovin usein päästä hoitamaan. Silti monet olisivat valmiita lähtemään jopa sieltä 4000 km:n päästä auttamaan, jos tilanne sitä vaatisi. Tämä vaan on käytännössä hieman hankalampi järjestää.
Tiedän kuitenkin myös päinvastaisia tapauksia eli perheitä, joissa isovanhemmat eivät ole kiinnostuneet lapsenlapsistaan tai osasta lapsenlapsiaan. Apua kuitenkin oletetaan saavan lähes jatkuvasti. Tällaista en itsekään ymmärrä, ja rehellisesti sanottuna välit tuontyyppisiin isovanhempiin voisivat viilentyä paljonkin.
Jotta ei tulisi väärinkäsityksiä, niin tarkennetaan vielä:
- Jos isovanhemmat eivät osottaisi yhtään mielenkiintoa lapsenlapsiaan kohtaan heidän ollessaan pieniä, ja siten minkäänlaisia kiintymyssuhteita ei lapsenlapsille isovanhempian kohtaan syntyisi, eivät isovanhemmat mielestäni myöskään myöhemmässä vaiheessa voisi olettaa lastenlastensa auttavan/tapaavan heitä, kun heillä siihen olisi halua/tarvetta.
- Jos isovanhemmilla olisi fyysisesti mahdollista (ja välimatkojen yms kannalta) auttaa jollain tavalla laptensa perhettä esimerkiksi katsomalla lapsenlapsensa perään, kun lapsensa olisi synnyttämässä toista lastaan, mutta eivät vaan ilman suurempaa syytä auttaisi. Tässä tapauksessa en ihmettelisi yhtään, jos lapset/lapsenlapset kieltäytyisivät vaikkapa terassiremontista ilman sen kummempaa syytä.
Meillä noiden "vanhusten" lisäksi olisi kasa muitakin sukulaisia ottamassa poikaa hoitoon, ja matkustaessamme sukulaisten lähistölle saa ennemminkin hieman rajoittaa hoitajien innokkuutta, jotta itsekin saa poikaa hoitaa.
Tietenkin tuohon hoitohalukkuuteen vaikuttaa, että asumme 200-4000 km:n etäisyydellä sukulaisista, eikä poikaa ole siten mahdollista kovin usein päästä hoitamaan. Silti monet olisivat valmiita lähtemään jopa sieltä 4000 km:n päästä auttamaan, jos tilanne sitä vaatisi. Tämä vaan on käytännössä hieman hankalampi järjestää.
Tiedän kuitenkin myös päinvastaisia tapauksia eli perheitä, joissa isovanhemmat eivät ole kiinnostuneet lapsenlapsistaan tai osasta lapsenlapsiaan. Apua kuitenkin oletetaan saavan lähes jatkuvasti. Tällaista en itsekään ymmärrä, ja rehellisesti sanottuna välit tuontyyppisiin isovanhempiin voisivat viilentyä paljonkin.
Jotta ei tulisi väärinkäsityksiä, niin tarkennetaan vielä:
- Jos isovanhemmat eivät osottaisi yhtään mielenkiintoa lapsenlapsiaan kohtaan heidän ollessaan pieniä, ja siten minkäänlaisia kiintymyssuhteita ei lapsenlapsille isovanhempian kohtaan syntyisi, eivät isovanhemmat mielestäni myöskään myöhemmässä vaiheessa voisi olettaa lastenlastensa auttavan/tapaavan heitä, kun heillä siihen olisi halua/tarvetta.
- Jos isovanhemmilla olisi fyysisesti mahdollista (ja välimatkojen yms kannalta) auttaa jollain tavalla laptensa perhettä esimerkiksi katsomalla lapsenlapsensa perään, kun lapsensa olisi synnyttämässä toista lastaan, mutta eivät vaan ilman suurempaa syytä auttaisi. Tässä tapauksessa en ihmettelisi yhtään, jos lapset/lapsenlapset kieltäytyisivät vaikkapa terassiremontista ilman sen kummempaa syytä.
Yhteisöllisyydestä tuli itsellekin mieleen, että toisessa kotimaassamme se on vielä aika arkipäivää. Toki sielläkin eri alueilla erilaista. Yleisesti naapurit tunnetaan, ja heistä huolehditaan vastaavasti kuin omasta perheestä. Jos yhdestä naapurista ei ole koko päivänä kuulunut, niin ei ole ollenkaan outoa, että joku kävisi oven takana varmistamassa, että kaikki on hyvin.
Suomalaiselle outoa toki sellainen tapa, että ovikello saattaa soida/ovi aueta ja naapuri huikkaa oviaukosta "Moi! Mä oon menossa kauppaan. Lapset on tässä.". Siihen sitten voi sanoa, jos itsekin kaupasta jotain tarvitsee samalla. Vastaavasti itse voi toimia samalla tavalla, ja toki huonon hetken sattuessa voi kieltäytyä.
Torilta/kaupasta saa tarvitsemansa myös pyytämällä jotain naapuruston lapsista hakemaan sitä.
Suomessa asumme tällä hetkellä aika erillään olevalla pienellä alueella isossa kaupungissa, ja täälläkin leikkipaikalle voi jättää naapureiden kaitsettavaksi lapsensa, jos pikaisesti käväisee kotona. Myös vaatteita annetaan puolin ja toisin. Ihana alue! Valitettavasti muutto on edessä, kun alkaa tämä 46 neliötä käymään hieman ahtaaksi seuraavan syntyessä.
Suomalaiselle outoa toki sellainen tapa, että ovikello saattaa soida/ovi aueta ja naapuri huikkaa oviaukosta "Moi! Mä oon menossa kauppaan. Lapset on tässä.". Siihen sitten voi sanoa, jos itsekin kaupasta jotain tarvitsee samalla. Vastaavasti itse voi toimia samalla tavalla, ja toki huonon hetken sattuessa voi kieltäytyä.
Torilta/kaupasta saa tarvitsemansa myös pyytämällä jotain naapuruston lapsista hakemaan sitä.
Suomessa asumme tällä hetkellä aika erillään olevalla pienellä alueella isossa kaupungissa, ja täälläkin leikkipaikalle voi jättää naapureiden kaitsettavaksi lapsensa, jos pikaisesti käväisee kotona. Myös vaatteita annetaan puolin ja toisin. Ihana alue! Valitettavasti muutto on edessä, kun alkaa tämä 46 neliötä käymään hieman ahtaaksi seuraavan syntyessä.
K
"katmat"
Vieras
No vanhusalalla työskentelevänä voin kyllä sanoa että nykyvanhukset, tai siis ne, ketkä on kohta siinä iässä että tarvivat apuja, todella ovat toisenlaisia kuin vanhempi ikäluokka. Vanhempi ikäluokka, nykyiset 85v+ ovat vähään tyytyväisiä, sitä nuoremmat osaavat jo vaatia yhtä ja toista.
K
Keittiönoita
Vieras
[QUOTE="katmat";24085799]No vanhusalalla työskentelevänä voin kyllä sanoa että nykyvanhukset, tai siis ne, ketkä on kohta siinä iässä että tarvivat apuja, todella ovat toisenlaisia kuin vanhempi ikäluokka. Vanhempi ikäluokka, nykyiset 85v+ ovat vähään tyytyväisiä, sitä nuoremmat osaavat jo vaatia yhtä ja toista.[/QUOTE]
Tämä pitää varmasti paikkansa. Tosiasiahan on, että mitään ei saa, jos ei sitä älyä vaatia. Itse huomasin tuon jo 80-luvulla - vaikka elettiinkin hyvinvoinnin kulta-aikaa - vammaisen lapseni kohdalla. Eipä olisi tullut toimintaterapiaa, ei päivähoitopaikkaa, ei käsiproteesia eikä mitään muutakaan jos en olisi perehtynyt asiaa koskeviin lakipykäliin ja osannut vaatia.
Tämä pitää varmasti paikkansa. Tosiasiahan on, että mitään ei saa, jos ei sitä älyä vaatia. Itse huomasin tuon jo 80-luvulla - vaikka elettiinkin hyvinvoinnin kulta-aikaa - vammaisen lapseni kohdalla. Eipä olisi tullut toimintaterapiaa, ei päivähoitopaikkaa, ei käsiproteesia eikä mitään muutakaan jos en olisi perehtynyt asiaa koskeviin lakipykäliin ja osannut vaatia.
M
"Minna"
Vieras
Jos kerran suuret.ikäluokat ovat olleet niin kovin yhteiskunnallisesti valveutuneita ja halukkaita vaikuttamaan, niin miksi he eivät ole nostaneet omaa eläkeikäänsä kun tiedossa on jo vuosikymmeniä ollut että huoltosuhde tulee vääristymään ja nuoremman ikäpolven maksettavaksi tulee täysin kohtuuton taakka? Tietenkin siksi että ovat niin helvetin itsekkäitä!!! Turha yrittää vakuuttaa muuta. Kusessa ollaan mutta Norja kutsuu, ei ole pienintäkään aikomusta jäädä makselemaan näiden ahneiden paskojen makeaa elämää!
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";24085081]itsekeskeisiä ovat ihan samalla tavalla kaikki muutkin... nykymammat menevät kaupassa rivissä vaunujen kanssa keskellä käytävää, tunkevat bussiin väistämättä ja varomatta ketään mutta silti olettavat että heitä autetaan jos sitä apua tarvitsevat vaunujen nostoon. toki vielä ihmisten on tiedettävä että heidän apuaan tarvitaan, muutan kaksplussalle tulee aloitus aiheesta "urpo joka ei osannut lukea ajatuksiani siitä että en saa vaunuja nostettua bussiin/ päässyt alepan ovesta sisään". synnytyksen jälkeen ehdottomasti on miehen saatava olla sairaalassa mukana 24/7, mielellään myös vanhempien sisarusten, täysin riippumatta siitä ollaanko yhden hengen perhehuoneessa vai neljän hengen huoneessa.
kenellekään ei vahingossakaan olla ystävällisiä, eikä tule kuuloonkaan että edes äitiyspakkauksen vanhoja vaatteita annettaisiin ilmaiseksi kenellekään. saatika mitään vähänkään arvokkaampaa.
jos joku käyttää vanhoja vaatteita, siitä tehdään itsekorostamisen väline kertomalla kuinka " minä hyvänä ihmisenä käytän kierrätettyjä vaatteita toisin kuin TE epäekologiset siat joiden uutena ostamat vaatteet minä ostan uudenveroisina kipputorilta käytettynä, esittelen niitä lastenvaateblogissani ja siksi olen parempi ihminen kuin te".
auta armias jos anoppi tai se "mummoikäinen" äiti ottaa lapsen hoitoon... vaatimuslista on kilometrin pituinen: jemina-Jessiga kun on ei missään nimessä saa syödä mitään missä on lisäaineita, hiilihydraatteja, sokeria, suolaa, natriumglutamaattia, ei-luomua tai aivan mitä tahansa. joka tapauksessa, kurja mummo kun ei kokkaa sitä biodynaamista luomuallergiadieettiä lapselle ja kehtasi vielä kieltää Nicopetteriäkin piirtämästä seinään ja kiljumasta pihalla ja näin rajoitti lapsen luovuutta.[/QUOTE]
Tää on ot, mut täysin totta.
kenellekään ei vahingossakaan olla ystävällisiä, eikä tule kuuloonkaan että edes äitiyspakkauksen vanhoja vaatteita annettaisiin ilmaiseksi kenellekään. saatika mitään vähänkään arvokkaampaa.
jos joku käyttää vanhoja vaatteita, siitä tehdään itsekorostamisen väline kertomalla kuinka " minä hyvänä ihmisenä käytän kierrätettyjä vaatteita toisin kuin TE epäekologiset siat joiden uutena ostamat vaatteet minä ostan uudenveroisina kipputorilta käytettynä, esittelen niitä lastenvaateblogissani ja siksi olen parempi ihminen kuin te".
auta armias jos anoppi tai se "mummoikäinen" äiti ottaa lapsen hoitoon... vaatimuslista on kilometrin pituinen: jemina-Jessiga kun on ei missään nimessä saa syödä mitään missä on lisäaineita, hiilihydraatteja, sokeria, suolaa, natriumglutamaattia, ei-luomua tai aivan mitä tahansa. joka tapauksessa, kurja mummo kun ei kokkaa sitä biodynaamista luomuallergiadieettiä lapselle ja kehtasi vielä kieltää Nicopetteriäkin piirtämästä seinään ja kiljumasta pihalla ja näin rajoitti lapsen luovuutta.[/QUOTE]
Tää on ot, mut täysin totta.
S
saku satsaaja
Vieras
Minä itse voin viedä kauppakeskukseen tullessani toisen edestä parkkipaikan, vaikka toinen olisi jo ollut otdottamassa sen vapautumista, sillä olenhan se minä itse.
Minä itse voin jättää kärryni keskelle myymälän käytävää ja mennä hyllyille, sillä olenhan se minä itse.
Minä itse voin seistä keskellä käytävää, kärryineni, sillä olenhan se minä itse.
Minä itse voin olla vilkaisematta keneenkään toiseen ihmiseen ja olla ylimielinen, sillä olenhan se minä itse.
Minä itse voin työntää kärryni toisen ihmisen yli, sillä olenhan se minä itse.
Minä voin seistä kassalla pakkaamattaa tavaroitani kassiini sillä aikaa kun kassa kuljettaa tavarat hihnalla, sillä olenhan se minä itse.
Minä itse voin etsiä pankkikorttiani pussin pohjalta tai kolikoitani kuinka kauan tahansa, sillä olenhan se minä itse.
Minä itse voin pakata tavaroitani tuntitolkulla ja olla tukkona kassalla, sillä olenhan se minä itse.
Voin kävellä leuka katossa ja kauppakeskuksen käytävän väärää puolta vasten tulevia kävelijöitä, sillä olenhan se minä itse.
Voin muutenkin vähät välittää kanssaihmisistäni ja lähimmäisistäni, sillä olenhan se minä itse.
Minä itse voin rykiä, kahvilan jonossa kahvileipien päälle, sillä sehän on minun räkääni, joka lentää ja olenhan se minä itse.
Minä voin olla kärryineni ja pentuineni käytävällä kaljuksi ajeltu jullikka mieheni mukana miten vaan, sillä tämähän on minun perhe ja olenhan se minä itse.
Tällainen minä voin olla vielä aikuisiällänikin. Tällainen vanhempien lellimä ja yksinkertainen pentu.
Minä, minun mieheni ja meidän mersu ovat tästä aivan samaa mieltä. MINÄ JA MINUN PERHE.
Minä itse voin jättää kärryni keskelle myymälän käytävää ja mennä hyllyille, sillä olenhan se minä itse.
Minä itse voin seistä keskellä käytävää, kärryineni, sillä olenhan se minä itse.
Minä itse voin olla vilkaisematta keneenkään toiseen ihmiseen ja olla ylimielinen, sillä olenhan se minä itse.
Minä itse voin työntää kärryni toisen ihmisen yli, sillä olenhan se minä itse.
Minä voin seistä kassalla pakkaamattaa tavaroitani kassiini sillä aikaa kun kassa kuljettaa tavarat hihnalla, sillä olenhan se minä itse.
Minä itse voin etsiä pankkikorttiani pussin pohjalta tai kolikoitani kuinka kauan tahansa, sillä olenhan se minä itse.
Minä itse voin pakata tavaroitani tuntitolkulla ja olla tukkona kassalla, sillä olenhan se minä itse.
Voin kävellä leuka katossa ja kauppakeskuksen käytävän väärää puolta vasten tulevia kävelijöitä, sillä olenhan se minä itse.
Voin muutenkin vähät välittää kanssaihmisistäni ja lähimmäisistäni, sillä olenhan se minä itse.
Minä itse voin rykiä, kahvilan jonossa kahvileipien päälle, sillä sehän on minun räkääni, joka lentää ja olenhan se minä itse.
Minä voin olla kärryineni ja pentuineni käytävällä kaljuksi ajeltu jullikka mieheni mukana miten vaan, sillä tämähän on minun perhe ja olenhan se minä itse.
Tällainen minä voin olla vielä aikuisiällänikin. Tällainen vanhempien lellimä ja yksinkertainen pentu.
Minä, minun mieheni ja meidän mersu ovat tästä aivan samaa mieltä. MINÄ JA MINUN PERHE.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="minttu";24084119]Pikkuhiljaa ovat omaisuuttaan kartuttaneet. Töitä on tekevälle aina ollut,se on ollut plussaa. Mutta mitään tukijaisia ei kyllä ole ollut olemassakaan - veroja kyllä maksaneet viimeisiin työvuosiin saakka ja toki edelleen. [/QUOTE]
Verotus on muuttunut sitten isonvanhempien ajoista. Verot ja veroluonteiset maksut olivat aiemmin kai paljon pienempiä kuin nyt. Tietääkseni alv tuli 1960-luvulla, 1970-luvulla alv oli 12% ja nousi sitten 16% ja alv on noussut aina vaan. Tosin ei ollut kaikkia yhteiskunnan tukiakaan, joita varten tarvitaan veroja. Aikakaudet eivät ole keskenään oikein vertailukelpoisia.
Verotus on muuttunut sitten isonvanhempien ajoista. Verot ja veroluonteiset maksut olivat aiemmin kai paljon pienempiä kuin nyt. Tietääkseni alv tuli 1960-luvulla, 1970-luvulla alv oli 12% ja nousi sitten 16% ja alv on noussut aina vaan. Tosin ei ollut kaikkia yhteiskunnan tukiakaan, joita varten tarvitaan veroja. Aikakaudet eivät ole keskenään oikein vertailukelpoisia.