Nyt loppu, en jaksa tätä (lapsettomuus)

["Vieras"]

Ei toivoa kannata vielä menettää! Itselläni on nyt 29-vuotiaana 2 lasta ja molemmat ovat useiden vuosien tekemisen tulos. Molemmat tärpänneet kuitenkin loppujen lopuksi luomuna

 

["heips"]

Kyllä vuoden jälkeen jo kannattaa mennä tutkimuksiin. Mulla ei tullut menkkoja kun lopetin pillerit ja sain pco-diagnoosin, hyvä että menin ajoissa ja sain lääkkeet. Ilman niitä en olisi raskautunut, sillä ovulaatiota ei tapahtunut luonnollisesti.

 

["vauvakuumeinen"]

Kyllä sun on oikeus olla katkera! Tosi kauan ootte jo yrittäny. Mä oon jo ihan kyllästyny yrittämiseen vaikka toista lasta ollaan yritetty vasta n. puoli vuotta (esikoinen vuoden ikäinen). Olen kateellinen jopa esikoistaan odottaville, vaikka pitäis olla kiitollinen et mulla on edes yksi...

 

["a.p"]

Voi olla että ketään ei kiinnosta mutta täällä tämän viestin aloittaja kirjoittaa, että nyt on tärpännyt!! Odotan lasta<3 En tiedä mitään parempaa, enkä elämältäni enää mitään muuta toivo...kun että saisin tämän pienokaisen terveenä syliini syksyllä<3

-empty (vaan ei enää)-

 

[Kyllä,]

hieno homma!

 

["hymy"]

Onnea ap!

 

["Vieras"]

Onnea!!! Paljonko on viikkoja kasassa?

 

["a.p"]

Kiitos paljon onnitteluista<3 Viikkoja on jo huikeet 26, ihanaa!

 

["huoh"]

Arvasin heti kun näin otsikon,että taitaa olla tuloillaan.


Tunnen kateuden vihlaisun, vaikka raskautesi on todella hieno asia!

 

["a.p"]

...Eli aika pian lääkärillä käynnin jälkeen sain tehdä plussatestin. Ei ehditty aloittaa mitään hoitoja edes

 

["a.p"]

[QUOTE="huoh";24015905]Arvasin heti kun näin otsikon,että taitaa olla tuloillaan.


Tunnen kateuden vihlaisun, vaikka raskautesi on todella hieno asia![/QUOTE]

Toivon sinulle paljon onnea myös, jos vain saisin päättää niin toivoisin että saisit kokea saman onnen kuin minäkin. Voimia!!

 

[oioi]

Ihana juttu, itse aina melkein itken ilosta kun saan kuulla että joku lapsettomuudesta kärsivä on onnistunut raskautumaan ja että kaikki näyttää hyvältä!! ITselläni on ystävä joka kärsi vuosia lapsettomuudesta. Muuttivat sitten muualle asumaan eikä enää nähty (laiteltiin tekstareita kyllä). VIime kesänä hän laitto viestin että on juuri synnyttäny terveen tytön. En voi kuvailla sitä iloa ja riemua jota koin hänen puolestaan. ONnea ap, toivon kaikkea hyvää teille ja pienokaiselle!!!

 

[Suzyanne]

:hug: :hug: :hug:

Minä tiedän niiiiiiiin hyvin miltä sinusta tuntuu, ja kerron oman tarinani, jos se yhtään tekisi sinulle paremman mielen ja saisi aikaan uskoa tulevaan, meinaan että onnellisia loppujakin on, ja se on mahdollista myös sinulle.

Menin 20-vuotiaana naimisiin, ja koska olin jo 16-vuotiaasta halunnut kovasti lasta, niin jätimme heti ehkäisyn pois. Mitään ei tapahtunut. Vuoden päästä menin lääkäriin, ei päästy tutkimuksiin, sanottiin vaan että nuoria olette, kyllä te ehditte, ei paniikkia niin kyllä se sieltä tulee jne.

Eipä tullut. 1,5 vuoden päästä menin uudelleen lääkäriin. Mitään vikaa ei löytynyt kummastakaan. Mutta lasta ei kuulunut.

Kun olin 24, aloin tuntea painetta ja kipua alavatsassani. Minulta löydettiin vasemmasta munasarjasta 12 cm halkaisijaltaan oleva cystadenoma-kasvain, eli sisällä ei ollut pelkkää nestettä vaan kaikenlaista inhaa. Oikeassa oli kananmunan kokoinen, tehtiin säästävä leikkaus. Vasen munasarja poistettiin, sitä ei pystynyt säästämään. Sanottiin että voin tulla raskaaksi, tai siis nämä leikkaukset ei siihen vaikuta.

En tullut. 26-vuotiaana oikeassa munasarjassa oli 10 cm kokoinen kysta. Se poistettiin, tehtiin säästävä leikkaus, mutta jäljelle jäänyt munasarjakudoksen jämä ei pystynyt enää tuottamaan tarpeeksi estrogeenia. Niinpä minulle tuli ennenaikaiset vaihdevuodet ja kuukautiseni loppuivat kokonaan. Aloin käyttämään hormonikorvaushoitoa. Vasta leikkauksen jälkeen selvisi että säästävä leikkaus ei ollutkaan onnistunut säästämään hormonitoimintaani.

Sairastuin masennukseen tuon tiedon jälkeen. Olin seuraavat vuodet koko ajan masentunut, mutta yritin peittää sen, ja elää mahdollisimman normaalia elämää. Keksin elämääni muuta sisältöä, elin musiikille sekä kirjoittamiselle. Näytin iloista naamaa enkä puhunut tuskastani kuin ihan lähimmille. Joka äitienpäivänä vedin verhot kiinni ja makasin koko päivän sängyssä, jos vain mahdollista.

Päätimme adoptoida. Kaikki meni hyvin, ja 2 vuoden päästä meille sanottiin että vajaan vuoden päästä saamme lapsen. Suhteemme alkoi kuitenkin rakoilla ennen kuin saimme lapsen, ja erosimme täysin ystävinä.

Meni muutama vuosi kunnes tapasin seuraavan varteenotettavan isäehdokkaan. Koska adoptio ei ollut enää mahdollista, (mm. avioeroni, masennukseni ja siihen saamani lääkityksen sekä nykyisen mieheni iän vuoksi) päätimme kokeilla ainoaa lapsettomuushoitoa, eli IVF-hoitoa luovutetulla munasolulla.

Se onnistui kertalaakista, ja keväällä -09 sain terveen pojan, 16 vuoden lapsettomuuden jälkeen.

Toivottavasti tämä tarinani valoi sinuun uskoa. Toivon sinulle kaikkea hyvää, ap! :hug:

 

["a.p"]

:hug: :hug: :hug:

Minä tiedän niiiiiiiin hyvin miltä sinusta tuntuu, ja kerron oman tarinani, jos se yhtään tekisi sinulle paremman mielen ja saisi aikaan uskoa tulevaan, meinaan että onnellisia loppujakin on, ja se on mahdollista myös sinulle.

Menin 20-vuotiaana naimisiin, ja koska olin jo 16-vuotiaasta halunnut kovasti lasta, niin jätimme heti ehkäisyn pois. Mitään ei tapahtunut. Vuoden päästä menin lääkäriin, ei päästy tutkimuksiin, sanottiin vaan että nuoria olette, kyllä te ehditte, ei paniikkia niin kyllä se sieltä tulee jne.

Eipä tullut. 1,5 vuoden päästä menin uudelleen lääkäriin. Mitään vikaa ei löytynyt kummastakaan. Mutta lasta ei kuulunut.

Kun olin 24, aloin tuntea painetta ja kipua alavatsassani. Minulta löydettiin vasemmasta munasarjasta 12 cm halkaisijaltaan oleva cystadenoma-kasvain, eli sisällä ei ollut pelkkää nestettä vaan kaikenlaista inhaa. Oikeassa oli kananmunan kokoinen, tehtiin säästävä leikkaus. Vasen munasarja poistettiin, sitä ei pystynyt säästämään. Sanottiin että voin tulla raskaaksi, tai siis nämä leikkaukset ei siihen vaikuta.

En tullut. 26-vuotiaana oikeassa munasarjassa oli 10 cm kokoinen kysta. Se poistettiin, tehtiin säästävä leikkaus, mutta jäljelle jäänyt munasarjakudoksen jämä ei pystynyt enää tuottamaan tarpeeksi estrogeenia. Niinpä minulle tuli ennenaikaiset vaihdevuodet ja kuukautiseni loppuivat kokonaan. Aloin käyttämään hormonikorvaushoitoa. Vasta leikkauksen jälkeen selvisi että säästävä leikkaus ei ollutkaan onnistunut säästämään hormonitoimintaani. Sairastuin masennukseen tuon tiedon jälkeen. Olin seuraavat vuodet koko ajan masentunut, mutta yritin peittää sen, ja elää mahdollisimman normaalia elämää. Keksin elämääni muuta sisältöä, elin musiikille sekä kirjoittamiselle. Näytin iloista naamaa enkä puhunut tuskastani kuin ihan lähimmille. Joka äitienpäivänä vedin verhot kiinni ja makasin koko päivän sängyssä, jos vain mahdollista.

Päätimme adoptoida. Kaikki meni hyvin, ja 2 vuoden päästä meille sanottiin että vajaan vuoden päästä saamme lapsen. Suhteemme alkoi kuitenkin rakoilla ennen kuin saimme lapsen, ja erosimme täysin ystävinä.

Meni muutama vuosi kunnes tapasin seuraavan varteenotettavan isäehdokkaan. Koska adoptio ei ollut enää mahdollista, (mm. avioeroni ja nykyisen mieheni iän vuoksi) päätimme kokeilla ainoaa lapsettomuushoitoa, eli IVF-hoitoa luovutetulla munasolulla.

Se onnistui kertalaakista, ja keväällä -09 sain terveen pojan, 16 vuoden lapsettomuuden jälkeen.

Toivottavasti tämä tarinani valoi sinuun uskoa. Toivon sinulle kaikkea hyvää, ap! :hug:

Kiitos kun kirjoitit minulle oman tarinasi, kyyneleet tulivat silmiini. Olen onnellinen terveen ihanan poikanne vuoksi Ihanaa.
Minun tarinassani onnellinen loppu tulikin nopeammin kun uskoimmekaan. Odotan jo kovasti että syksyllä saisin tämän pienen käärön jos kaikki sujuu sinne asti vielä hyvin

 

["mmmm"]

Onnea ap! :hug: Eli siis seuraavia kuukautisia ei enää tullutkaan? Minun yksi ystäväni yritti vauvaa neljä vuotta ennen kuin tärppäsi. Useita ja useita hoitoja kävivät läpi ja sitten kun piti olla ehdottomasti viimeinen... sitten tärppäsi. Olen niin onnellinen heidän puolestaan :heart: Parille ystävälle on myös käynyt niin, että esikoinen on monen vuoden yrittämisen tulos ja sitten kakkonen onkin tullut yllättäen luomuna nopeasti.

Mutta onnea nyt ensin tähän raskauteen. Tosi ihana uutinen

 

["nada"]

Kyllä sä lapsen saat, et välttämättä ite sitä synnytä mutta etpä jää mistään paitsi.

 

["a.p"]

[QUOTE="mmmm";24016056]Onnea ap! :hug: Eli siis seuraavia kuukautisia ei enää tullutkaan? Minun yksi ystäväni yritti vauvaa neljä vuotta ennen kuin tärppäsi. Useita ja useita hoitoja kävivät läpi ja sitten kun piti olla ehdottomasti viimeinen... sitten tärppäsi. Olen niin onnellinen heidän puolestaan :heart: Parille ystävälle on myös käynyt niin, että esikoinen on monen vuoden yrittämisen tulos ja sitten kakkonen onkin tullut yllättäen luomuna nopeasti.

Mutta onnea nyt ensin tähän raskauteen. Tosi ihana uutinen [/QUOTE]

Kiitos<3
Seuraavat menkat (tästä tammikuisesta viestistä) ehti vielä tulla ja ehdin tosiaan käydä siellä gynekologillakin... Ei löytänyt mitään vikaa, sanoi kuitenkin että "pcomaiset" ovat munasarjat. Miehen olisi pitänyt käydä vielä sperman testauksessa ja sitten olisin voinut aloittaa clomifenit, jos ei mitään muuta syytä olisi löytynyt. Mies ei ehtinyt mennä koko testeihin kun sitten jo seuraavat menkat jäivätkin yllättäen pois, uskomatonta! Vieläkin kun ajattelee, niin ihan uskomatonta, vaikkei tähän mennytkään kun reilu 2 vuotta, ei onneksi sen kauempaa..
Kiva kuulla sun ystävistä ja todeta, ettei tämä nykyään ole lainkaan harvinaista. Ja myöskin siis kuulla se, että onnistumistarinoita on paljon

 

[Suzyanne]

[QUOTE="a.p";24016015]Kiitos kun kirjoitit minulle oman tarinasi, kyyneleet tulivat silmiini. Olen onnellinen terveen ihanan poikanne vuoksi Ihanaa.
Minun tarinassani onnellinen loppu tulikin nopeammin kun uskoimmekaan. Odotan jo kovasti että syksyllä saisin tämän pienen käärön jos kaikki sujuu sinne asti vielä hyvin [/QUOTE]

Pitäis lukea koska ketju on aloitettu, ja pitäis lukea se loppuun, en sitä tehnyt, mutta siis AIVAN MAHTAVAAA!!! Olen niin iloinen puolestasi, onnea todella paljon!!!!!! :flower: :flower:

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";24016120]Kiitos<3
Seuraavat menkat (tästä tammikuisesta viestistä) ehti vielä tulla ja ehdin tosiaan käydä siellä gynekologillakin... Ei löytänyt mitään vikaa, sanoi kuitenkin että "pcomaiset" ovat munasarjat. Miehen olisi pitänyt käydä vielä sperman testauksessa ja sitten olisin voinut aloittaa clomifenit, jos ei mitään muuta syytä olisi löytynyt. Mies ei ehtinyt mennä koko testeihin kun sitten jo seuraavat menkat jäivätkin yllättäen pois, uskomatonta! Vieläkin kun ajattelee, niin ihan uskomatonta, vaikkei tähän mennytkään kun reilu 2 vuotta, ei onneksi sen kauempaa..
Kiva kuulla sun ystävistä ja todeta, ettei tämä nykyään ole lainkaan harvinaista. Ja myöskin siis kuulla se, että onnistumistarinoita on paljon [/QUOTE]

Hyvä, että sulla löydettiin se pco, eli jotain syytä tuli kuvioon. Itsellä yritystä 24-vuotiaasta asti, nyt jo yli 30-vuotias. Vaikeeta on, ivf-hoidot eivät ole auttaneet. Kaikille eivät edes hoidot auta. Kai näin on meille tarkoitettu