Nyt on paha olla

["Apua"]

Mies kävi huorissa ollessani raskaana, katui ja tunnusti. Rakas ihana lapsemme vammautui synnytyksessä. On niin paha olla että ei pysty olemaan. Miten tällaisesta selviää? Oon ihan tavallinen, hyvä ihminen. Miten tällaista voi käydä???

 

["Provo"]

Provo

 

[lucifer]

opcorn:

 

["Apua"]

Olisikin. Mutta kun ei ole.

 

["mie"]

No tästä elämästä selviää päivä ja hetki kerrallaan. Apua on paikallaani pyytää jos keinot ja/tai voimat loppuu.

 

["Apua"]

Tämä on siis niin kauhea tilanne ettei kukaan edes ota tätä todesta. No, en minäkään uskonut tähän päätyväni.

 

["..."]

Kertoisitko vähän enemmän tilanteestanne?! Olisi helpompi ymmärtää..

 

[fifiia]

Asioita tuskin kannata ainakaan niputtaa yhteen. Yleispätevää ohjetta ei ole, oma tapa selvitä on itse löydettävä ja tarvittaessa on lupa hakea apua. Ajan kanssa eläen, taikalääkettä tai -sauvaa ei luultavasti löydy.

 

["Apua"]

Mies käytti prostituoita humalapäissään ollessani raskaana 32vk. Tunnusti hirveissä omantunnontuskissa, lapsi syntyi tuosta 7 vk kuluttua ja vammautui (lievä CP-vamma.) Tähän asti kuvittelin olevani onnellisesti naimisissa. Ja kyllä, minustakin tämä on aivan uskomattoman hirveää. Käyn ammattiauttajalla josta on paljon apua, mutta nyt on niin paha olla että aloitin tämän ketjun. Tyhmää luultavasti, mutta välillä on sellainen olo ettei oikeasti jaksa. Siksi tämä aloitus. Ja tämä ei ole provo, vaan mun elämä tällä hetkellä.

 

[fifiia]

Olet eroamassa/eronnut? Et saa tukea isältä vammaisen lapsen hoidossa? Mihin asioihin vamma vaikuttaa?

 

["ellu"]

No mun mielestä kannattaa jättää se mies, ja joko jätit. sinä päätät tietysti, mutta ansaitset jotain parempaa, toi on mun mielestä anteeksiantamatonta ja sulla on elämä edessä. hän on kuitenkin isä, jos kykenee, joten asialliset välit tarvitaan. ja lasta voitko rakastaa vaikeassa tilanteessa? toivottavasti, hän tarvitsee sinua niin paljon. ja vamman kanssa voi elää hyvää elämää. vie aikaa hyväksyä tilanne. hae vertaistukea, elämän hyvät asiat löytyvät pikku hiljaa, älä ikinä menetä toivoa hetkeksikään. älä anna surujen jäädä pesimään päähän. monilla on suruja elämässä, ja ne kasvattavat ihmistä. sinun täytyy etsiä se turva johon elämässä turvaat vaikka korkeammasta voimasta, mutta sitä en halua tähän nyt sekottaa, itsellänikin ollut nuoresta iästä huolimatta kuoleman kielissä ja selviytynyt, ja luotan elämään enemmän kuin koskaan, ja olen täynnä elämänhalua. huolehdi itsestä, huolehdi pienestä rakkaasta täydellisestä lapsestasi! anna elämälle arvoa. älä katkeroidu, kiitä näistä koettelemuksista ja hetki kerrallaan eteenpäin, vielä tulee iloja.

 

["Apua"]

Kiitos lohduttavista sanoista. Mies haluaa hoitaa lasta ja olla hälle täytenä tukena, poika on maailman rakkain meille molemmille. Mä käyn ihan hirveää suruprosessia läpi ja jopa tämä auttoi siinä, siis tämän kirjoittaminen. Taitaa olla pitkä tie vaan tämä kulkea..

 

[erinys]

AINA, SIIS IHAN AINA, kun on elämää suuremmista asioista kyse, kannattaa alkaa ketju rekkautuneena ja vakuuttaa se seuraajakansa siitä, et olet tosissas, julmaa, mutta eniten toimivaa, muuten saat silkkaa paskaa niskaasi kaiken aikaa ja kukaan ei usko sitäkään vähää yhtään mistään... ja palatakseni versus rekkautunut nöppönen, jonka miehen kellien tilanteesta mulla ei ainakaan ole tarkempaa tietoo täl hetkel, anyone???

 

["Apua"]

Niin pojan vamma on ilmeisesti sieltä aika lievästä päästä, (CP, eli liikuntavamma) mutta hirveä järkytys sekin oli. Lapsesta on kuitenkin uskomaton ilo ja onni joka ikinen hetki.