nyt riittää

[loppuunpalanut]

Olemme olleet miesystäväni kanssa 1/2 vuotta yhdessä ja takkuista on ollut. Olemme eronneet existämme ja meillä molemmilla on lapsia. Koen että hän pelkää tulleensa uudestaan satuteksi kun ed suhteessaan sai nenilleen ja siksi pitää tarkotuksella minut etäällä suojatakseen itsensä. Toimin alussa samoin mutta nyt olen päässyt pala palalta irti noista suojamekanismeista koska rakastan tätä miestä. Hänen erostaan on jo toista vuotta mutta minusta tuntuu ettei hän ole päässyt siitä vieläkään yli eikä ole valmis uuteen suhteeseen vaikka hän minut "iskikin". Sitten hänellä tuli pupu pöksyyn kun ihastuin häneen.

Tunteita on kumminkin puolin mutta mies ei saa niitä sanotuksi. Olen kuitenkin huomannut että teoillaan näyttää välittämisen mutta itse tunteikkaana haluaisin kuulla hänen tunteistaan joskus ääneenkin. Olemme pattitilanteessa ja sitä olemme olleet koko yhdessäolon ajan. Mies kehuu muita naisia, flirttailee, katselee kadulla tissejä niin että ei jää epäselväksi, kehuu suurella äänellä naisten kuvia lehdistä, mainoksien alusvaatekuvat saa hänen silmänsä pullistumaan päästä. Saattaa jopa sanoa että katso nyt eikö hän olekin kaunis! Minua ei ole koskaan kehunut kauniiksi eikä muullakaan tavoin. Perfektistiona hän osaa kyllä huomautella kotini siisteydestä ja vaatetuksestani. Itse olen vauhdikas ja mielestäni upea nainen, vaikka missin mitoissa en olekaan mutta en lihava kuitenkaan. Tunnen itseni torjutuksi.

En käsitä miten hän saakin minut näin pahalla mielelle kerta toisensa jälkeen.. Mitä minä nään hänessä silti tämän kaiken keskellä? Upean ihmisen, mahtavan ja huolehtivan isän, kekseliään, huumorintajuisen ja hauskan ihmisen, hyvännäköisenkin vielä ja kaiken lisäksi älykkään. itse olen antanut hänelle pyytetöntä rakkautta, välittämistä, hellyyttä, tilaa. En voisi ikinä arvostella rakastamani ihmisen tapoja vaikka ei hänenkään tapansa aina minua miellytä. Eli hän ei ilmeisesti minua rakasta vaikka jonkin verran kuitenkin välittää Olen masentunut ja voin huonosti.. elämäni ei ole hallinnassa ja mies pyörii ajatuksissani 24/7, tulen kohta hulluksi. Eipä tässä muuta vaihtoehtoa ole kuin ottaa etäisyyttä ja katsotaan alkaako mies kaipailemaan ja tajuamaan mitä menetti. Tuntuu kuin sydämeni irtoaisi rinnasta..

Kiitos jos joku jaksoi lukea loppuun tämän vuodatuksen! helpotti hiukan kun sai pahimman tuskan kirjoitettua ulos..

 

[giis]

Lähe menemään, oikeasti! Olet rakastunut siihen tunteeseen, mitä haluaisit hänen olevan ja mitä se sinussa herättäisi. Toivot sitä, mutta se ei ole totta tässä todellisuudessa . Tsemppiä

 

[Sinkkukissa]

Lähe menemään, oikeasti! Olet rakastunut siihen tunteeseen, mitä haluaisit hänen olevan ja mitä se sinussa herättäisi. Toivot sitä, mutta se ei ole totta tässä todellisuudessa . Tsemppiä

Samaa mieltä, giis kiteytti asian hyvin. Haluatko todella olla suhteessa mieheen, joka kohtelee sinua tällä tavoin?

Mies kehuu muita naisia, flirttailee, katselee kadulla tissejä niin että ei jää epäselväksi, kehuu suurella äänellä naisten kuvia lehdistä, mainoksien alusvaatekuvat saa hänen silmänsä pullistumaan päästä. Saattaa jopa sanoa että katso nyt eikö hän olekin kaunis! Minua ei ole koskaan kehunut kauniiksi eikä muullakaan tavoin.

Sinkkuna lueskelen näitä parisuhde-palstankin kirjoituksia. Ristiriitaiselta tuntuu, että sinkut-palstalla haetaan jotain epätodellista ihannemiestä tai -naista. Parisuhteessa-palstalla näkyy toinen todellisuus...

 

[Voi jösses taas]

Miksi ihmeessä tuollaisessa suhteessa pitää roikkua? Mitä hyvää siitä saa? Jos nyt otat kynän ja paperia ja kirjaat plussat ja miinukset itsellesi ylös, niin eivätköhän ne miinukset voita? Ja kun näin on, mitähän siitä seuraa? Eli, heitä kuikkaa moisella "ihanne"miehellä.

 

[Se tuttu tarina]

Olet tehnyt sen klassisen rakkaudennälkäisen naisen virheen, ja antanut miehelle ihan liikaa aikaa ja palvontaa ja ihan liian pian. Miehen täytyy ansaita naisen rakkaus kohtelemalla tätä aina hyvin, ja sama pätee tietenkin toisinpäinkin. Nainen ei etene suhteessa ennenkuin on varma että mies ei ole feikki. Mies tietää siitä olevansa tekemisissä terveen itsetunnon omaavan naisen kanssa, ja että huonoa käytöstä ei katsota läpi sormien. Jos nainen on aivan lääpällään ennenkuin edes tuntee miehen kunnolla (ja toisen kunnolla tuntemiseen menee kyllä kauemmin kuin 6 kuukautta) siitä ei hyvä seuraa. Varsinkin kun mies käyttäytyy noinkin moukkamaisesti. Onko mieleesi tullut että itseään kunnioittava naisihminen olisi antanut moiselle tissien tiirailijalle lähtöpassit aikaa sitten. Sinä senkun kannat kaikkien loukkaustenkin jälkeen miehelle lisää rakkautta tarjottimella eteen. Hän kohtelee sinua ylimielisesti ja sinä reagoit vain yrittämällä olla entistä enemmän mieliksi.

 

[Havu]

Se tuttu tarina puhuu viisaita. Itse olen tehnyt saman virheen, ja nyt en tiedä miten tästä suosta pääsisi ylös. Mies ei ainakaan kovin kunnioita, eikä ihmekään kun en ole itsekään kunnioittanut itseäni.

 

[Uih]

Eipä suinkaan tahallista tuollainen tissien tiirailu ja kommentoiminen naisen kuullen? Miesten kesken olisi luontevaa, josk'eikään suotavaa. Hän varmasti pyrkiikin saamaan sinut alemmuudentuntoiseksi kiemurtelemaan peukalonsa ja etusormensa välissä. Kannattaako suostua noin helpolla? Vanha vitsi, nääs.

 

[Semmosella ukolla,]

joka rupeaa röyhkeäksi tilaisuuden tullen - siis jos kohtaa henkistä heikkoutta ja haavoittuvuutta - ei tee mitään. Kyllä fiksu pystyy parempaan.

 

[Mies 50]

No mieshän on aivan lapsellisen kakaramainen eikä kunnioita sinua ollenkaan.
Tuon tyypin miehestä ei koskaan kasva asiallisen fiksua kumppania......ei koskaan.
Mietipä nyt tarkkaan mihin alennut ja miltä elämäsi saattaa näyttää myöhemmin.

 

[loppuunpalanut]

Kiitos viesteistänne. "Se tuttu tarina": mietin sanomaasi valehtelematta 2 päivää ja kaksi yötä ja joka sana on totta, juuri noin ainakin tässä on käynyt Mä oon aivan liika ymmärtänyt ja ollut lämmin häntä kohtaan vaikka toinen päästelee suustaan sammakoita ja loukkauksia tajuamattaan tai tarkoituksella. Tekee vaan niin kipeetä kohdata totuus..


Kirjoitin ekan viestin aikamoisessa tunnemyrskyssä eikä se tiedoiltaan kovin kattava ollut mitä nyt itse uudestaan lueskelin. Töyssyistähän tämä on ollut ja nyt kolmas kerta kun käyttäytyy ala-arvoisesti, (en jaksa muita pahempia kertoja alkaa tässä luettelemaan) ja kolmas kerta kun sanoin itselleni ja hänelle että nyt riittää. Eihän tämmönen mihinkään johda eikä käytös ole todennäkösesti muuttumassa vaikka viime kriisin jälkeen lupasi yrittää muuttua ja myönsi etteihän meidän suhde toimi kun hän käskyttää minua vain muuttumaan.

Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, tajusin että tarvin tasavertaisen kumppanin. Mielestäni ansaitsen kumppanin joka rakastaa, kunnioittaa ja arvostaa, ei riitä että vain välittää -ja alkaa etsimään minusta vikoja tai torjumaan kun itseä vituttaa tai ärsyttää. Katsotaan tuleeko viestiä ja mihin suuntaan mies tekee valintansa ja olenko sitten enää saatavilla. Yhteydenpidon häneen olen lopettanut.

Silti mietin koko ajan mitä ihmettä tein väärin. Mikä minussa on vikana? Olenko ollut liian arka? Enkö ole huomioinut häntä kuitenkaan tarpeeksi? Enkö osannut tehdä tai olla niin kuin hän haluaisi? Enkö uskaltanut olla oma itseni? Onko painoa liikaa tai onko ulkonäössäni muuta vikaa? Näitä voisin pyöritellä hamaan tappiin asti..Ainoa virhe mikä mieleeni tulee on se että minä hölmö rakastuin ja uskaltauduin vielä näyttää sen ja heittäytyä suhteeseen. Olin vasta eronnut narsisitsesta suhteesta (en leimaa ex-miestäni narsistiksi mutta narsistisia piirteitä hänen käyttäytymisessään kuitenkin oli) ja luottamukseni miehiin oli mennyt. Sitten tuli tämä mies, alussa epäröin mutta sitten tajusin että pakko se on uskaltaa -ja rakastuin.

"Semmosella ukolla" viestistä rupesin analysoimaan itseäni oikein urakalla. Olenko heikko? Mielestäni olen vahva. Uskallan olla haavoittuvainen. Olen myös kiltti, mutta en sanan negatiivisessa muodossa, mielestäni. Teen sen ikäänkuin tiedostaen ja se auttaa minua erottamaan jyvät akanista, muuten en niitä mätiä omenia nää enkä tajua tulleeni hyväksikäytetyksi niin kun nyt on käynyt. Mikähän siinäkin on, joku lapsuuden trauma kai josta haluan päästä pois. Käännän toisenkin posken kun joku "lyö" ja toivotan hyvää loppuelämää jos joku ilkeääkin toimia niin. Mutta mutta tuo mies on ihan tomppeli. Ainakin hänen käyttäytymisensä on halpamaista. On aika irrottautua miehestä, vaikkakin suorastaan suututtaa ja oikeasti tuntuu tosi pahalta. Olikohan kaikki pelkkää valhetta vaan. Äh, voi minua.

 

[tahtomattaan]

Tarkoituksella hän päästelisi loukkauksia, mutta sitä se ei pohjimmiltaan ole. Sammakot tulevat suustaan hänen tajuamattaan. Jokatapauksessa tekee vaan niinkin tosi kipeetä kohdata totuus.

Silti mietin koko ajan mitä ihmettä tein väärin. Mikä minussa on vikana?

1. Olenko ollut liian arka? ET
2. Enkö ole huomioinut häntä kuitenkaan tarpeeksi? ET - KUKAAN EI VOI EIKÄ MIKÄÄN RIITÄ
3. Enkö osannut tehdä tai olla niin kuin hän haluaisi? ET - OLI VIRHE YRITTÄÄ ONNISTUA SIINÄ
4. Enkö uskaltanut olla oma itseni? USKALSIT - MUTTA SE ON OIKEIN JA KUITENKIN LIIKAA
5. Onko painoa liikaa tai onko ulkonäössäni muuta vikaa? EI RATKAISEVAA MERKITYSTÄ
Voit näitä pyöritellä hamaan tappiin asti, pystymättä milloinkaan totuutta muuksi muuttamaan.

Ainoa virhe mikä mieleeni tulee on se että minä hölmö rakastuin ja uskaltauduin vielä näyttää sen ja heittäytyä suhteeseen.

Kun rakastuminen (tahdosta riippumaton, 'hölmö' vaistotoiminto), ei ole päätettävissä koskaan itse, eikä se mitenkään voi omalla tahdonvoimalla syntyä, on mieletöntä pitää sitä virheenä, se on siihen sopimaton sana, väärä käsite. Ainoastaan noita muita tekoja voidaan tarvittaessa arvioida tahdon asioina.

 

[loppuunpalanut]

"tahtomattaan", Mihin pyrit?

 

[Minä vaan]

Mielestäni itse ei pitäisi esittää kysymyksiä ja vastauksia. Mies pääsee vähällä. Et ehkä ole suhteessa tehnyt niin, vaan saan vain sen vaikutelman kun pohdit asiaa. On hyvä, että olet reagoinut asiaan. Minun mielestäni teet oikein, kun irrottaudut suhteesta.

Jos hän kohtelee sinua huonosti ja saa sinut tuntemaan itsesi riittämättömäksi, niin miksi ihmeessä jatkaisit suhteessa? Sehän vain tuhoaa itseluottamustasi ja alat miettimään miten sinun pitää olla, että onni säilyy. Sinua aidosti rakastava ihminen saa sinut tuntemaan itsesi ihanaksi, kauniiksi, haluttavaksi ts. rakastetuksi! Rakas ihminen on sellainen, johon voi aina luottaa ja joka aina kannustaa ja tukee. Rakastunut ihminen kertoo, että rakastaa ja se myös näkyy toiminnassa. Ei sitä pitäisi joutua arvailemaan. Sinähän tiedätkin millainen on aidosti rakastunut ihminen, koska itse vaikutat siltä ja mielestäni toimit niin. Harmi, ettei hän ole sen arvoinen!

Hienoa että arvostat itseäsi ja uskallat pitää puolesi kuvittelemasi onnen kustannuksella. Se oikea tulee vielä vastaan!

 

[loppuunpalanut]

Ja muuten "Voi jösses taas" otin käteen kynän ja paperin ja plussat voitti reippaasti. Eli mitäköhän sitten tekis, vähän on ristiriitanen olo. . Yhteydenottojakin kuulunut miehen suunnalta mutta siinähän sitten saalistaa.. Oonko jotenkin katkeroitunu? Oon. En kyllä kovin hevillä enää lämpene ja tunteetkin haalistuu hetki hetkeltä enemmän kun todellisuus valkenee normaalin parisuhteen arvoilta.

 

[tahtomattaan]

"tahtomattaan", Mihin pyrit?

Selittämään ymmärrettävästi tapahtumia ja sitä miksi kumpikin käyttäytyy niinkuin käyttäytyy.

 

[loppuunpalanut]

1. Olenko ollut liian arka? ET
2. Enkö ole huomioinut häntä kuitenkaan tarpeeksi? ET - KUKAAN EI VOI EIKÄ MIKÄÄN RIITÄ
3. Enkö osannut tehdä tai olla niin kuin hän haluaisi? ET - OLI VIRHE YRITTÄÄ ONNISTUA SIINÄ
4. Enkö uskaltanut olla oma itseni? USKALSIT - MUTTA SE ON OIKEIN JA KUITENKIN LIIKAA
5. Onko painoa liikaa tai onko ulkonäössäni muuta vikaa? EI RATKAISEVAA MERKITYSTÄ
Voit näitä pyöritellä hamaan tappiin asti, pystymättä milloinkaan totuutta muuksi muuttamaan.


Kun rakastuminen (tahdosta riippumaton, 'hölmö' vaistotoiminto), ei ole päätettävissä koskaan itse, eikä se mitenkään voi omalla tahdonvoimalla syntyä, on mieletöntä pitää sitä virheenä, se on siihen sopimaton sana, väärä käsite. Ainoastaan noita muita tekoja voidaan tarvittaessa arvioida tahdon asioina.

Sain näistä voimaa aivan mielettömästi! En ole siis tyhmä, olen vain ihminen joka uskaltaa tuntea ja olla mitä on. Väärin on että tunnen syyllisyyttä sitten niistä.. Mutta miksi ne sammakot hyppivät hänen suustaan? No, se on hänen oma ongelmansa kaiketi!

 

[tahtomattaan]

Sain näistä voimaa aivan mielettömästi! En ole siis tyhmä, olen vain ihminen joka uskaltaa tuntea ja olla mitä on. Väärin on että tunnen syyllisyyttä sitten niistä..

Hyvä juttu jos asiat tuntuvat selviävän ja kokee ymmärtävänsä tapahtunutta jollaintapaa lisää, enemmän.

Mutta miksi ne sammakot hyppivät hänen suustaan?

Hän ei tunne sammakoita, joten ei huomaa niiden hyppimistäkään.

No, se on hänen oma ongelmansa kaiketi!

Hän ei tiedä itsellään olevan sellaista ongelmaa ja se taas voi tuottaa Sinulle ongelmaa.

 

[no]

Hyvä juttu jos asiat tuntuvat selviävän ja kokee ymmärtävänsä tapahtunutta jollaintapaa lisää, enemmän.


Hän ei tunne sammakoita, joten ei huomaa niiden hyppimistäkään.


Hän ei tiedä itsellään olevan sellaista ongelmaa ja se taas voi tuottaa Sinulle ongelmaa.

"tahtomattaan" on sinullakin jokin mörkö kaapissasi ja olet tullut loukatuksi ihan oikean narsistin taholta, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki huonosti, lapsellisesti tai typerästi käyttäytyvät olisivat narsisteja. Nyt et vain uskalla sitä sanoa ääneen, mutta listaat narsistin ominaisuudet ap:n mieheen.

Minusta hän ei ole narsisti, hän on hyvinkin voimakas mies, mutta hänen oppimansa tapansa eivät ole empaattisia.

Ap vastaavasti on heikko ja ehkä huonoitsetuntoinenkin, jolloin tutkii toisen sanomisia ja loukkaantuu, esim. alusvaatemainosten katselemisesta. Ei alkuperäisen ongelmaan ole yhtä vastausta; ei voi sanoa, että mies on narsisti ja nainen on hyvin oikealla linjalla, vaan syitä on molemmissa. Vaatii molemmilta kasvamista.

Ilmeisesti siinä ap:n tekemässä listassa ei ole miinuspuolella huutamista, pakottamista, väkivaltaisuutta...

Ap:n olisi saatava mies ymmärtämään, että ei oikein saa ihailla ääneen muita naisia ja ap:n olisi itse ymmärrettävä, että toinen saa ihailla muita naisia; saahan sitä ihailla kaunista maisemaakin.

 

[Ihan malliesimerkki]

tuo aloittajan tilanne ja kokemukset.

Itsetunto ja usko Rakkauteen isolla kirjaimella on jo (ainakin) kertaalleen saanut kolauksen aiemmassa suhteessa ja erossa. Luottamus toiseen ihmiseen ja rakkauteen on voinut kärsiä ja jättää pysyvän muiston, jos edellinen suhde on ollut pitkä ja jatkunut yrittämällä yrittämisen jälkeen. Sisukas nainen haluaisi kaiken olevan hyvin ja yrittää monesti liikaa, uskoo omiin kykyihinsä parantaa suhde ja toinen samalla (tai toisinpäin).

Uudessa suhteessa voi alkaa helposti samalla tavoin perustaa liikaa pelkkiin toiveisiin - toivoon paremmasta, vaikka uskoa (luottamusta) ja rakkautta ei olisi riittävästi. Suonette anteeksi seuraavan aika kreisin vertauksen. "Toivossa on helppoa elää" vain lapamadolla, mutta "toivolle" käy lopulta heikosti. Ap on ehkäpä juuri siinä tilanteessa, että alkaa heikottaa ja silmissä sumenee. Tila on tiedostettu onneksi.

Kun miehestä on löytynyt paljon plussaa, niin kuvaavatko ne häntä itseään vai ovatko vain toivon hitusia, joita ap haluaa korostaa. Toiveikas rakastuminen tuottaa helposti vaaleanpunaisia unelmia ja rakastumista omaan rakkauteen ja hyvän tuottamiseen. Tuntuu itsestä hyvältä kuin voi koskettaa, paijata, hoivata ja antaa. "Kun antaa, niin saa!"

Mutta jos toisen taholta ei kuitenkaan saa samalla mitalla, vaan ollaan loissymbioosissa kuten lapamato, joka kuluttaa toisen loppuun nauttimalla itse siitä hyvästä, mitä saa antamatta mitään.

Vahinko vain, että tällaista todellisessa elämässä ja ihmissuhteissa tapahtuu. Arvatenkin tulee epäileväksi, epäluottamus kasvaa. Miehiin ja toimivaan suhteeseen on vaikea uskoa, saati rakkauteen. Miten tuollainen tilanne olisikaan korjattavissa?

 

[Malliesimerkki]

"tahtomattaan" on sinullakin jokin mörkö kaapissasi ja olet tullut loukatuksi ihan oikean narsistin taholta, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki huonosti, lapsellisesti tai typerästi käyttäytyvät olisivat narsisteja. Nyt et vain uskalla sitä sanoa ääneen, mutta listaat narsistin ominaisuudet ap:n mieheen.

Minusta hän ei ole narsisti, hän on hyvinkin voimakas mies, mutta hänen oppimansa tapansa eivät ole empaattisia.

Ap vastaavasti on heikko ja ehkä huonoitsetuntoinenkin, jolloin tutkii toisen sanomisia ja loukkaantuu, esim. alusvaatemainosten katselemisesta. Ei alkuperäisen ongelmaan ole yhtä vastausta; ei voi sanoa, että mies on narsisti ja nainen on hyvin oikealla linjalla, vaan syitä on molemmissa. Vaatii molemmilta kasvamista.

Ilmeisesti siinä ap:n tekemässä listassa ei ole miinuspuolella huutamista, pakottamista, väkivaltaisuutta...

Ap:n olisi saatava mies ymmärtämään, että ei oikein saa ihailla ääneen muita naisia ja ap:n olisi itse ymmärrettävä, että toinen saa ihailla muita naisia; saahan sitä ihailla kaunista maisemaakin.

Miehen tapa kehua ja katsella muita osoittaa tyytymättömyyttä. Rakastunut ei huomaa muita seksuaalisessa mielessä. Oma kulta on paras ja tyydyttävin, riittävän hyvä, ihailun kohde. Alusvaatemainoksia voi toki katsella ostaakseen lahjoja, kuten jotkut miehet tekeväkin rakkaudestaan. Sellaisen katselun voi nainenkin ymmärtää.

Kyse on sävyeroista, joista ymmärrän ap:n nyt kertovan. Rakastunut mies ei halua aiheuttaa toiselle tuskaa, mustasukkaisuutta ja epäilyä, ellei ole itsekäs ja lapsellinen luonteeltaan. Toisaalta sellaiseen persoonaan rakastuminen on käytännössä samaa kuin rakastua narsistiin.

 

[no]

En halua puolustella miehen tekosia, mutta eivät nuo nyt ihan kamalia, vaikkakin kamalia mokia sanoa ne ääneen ihmiselle, joka niitä ei halua kuulla. Minä ainakin haluaisin sanoa jopa tuollatavalla ääneen ja luottaa, että minua ymmärretään, mutta ei, ei kuitenkaan, on se jollakin tapaa loukkaus ja silloin joutuu asettelemaan sanansa kuulijan mukaan. Vaikka en pornoa katsele lainkaan, niin nautin todella farkkumuodista (ei auto) ja kieltämättä kyllä silmät pysähtyvät vaatemainoksiinkin, vaikka en niitä ostomielellä katselekaan.
Jos yrittäisin miettiä, miksi fiksu ja filmaattinen mies menee möläyttelemään tuollaisia naisystävälleen, niin ei hän koeta vahingoittaa, eikä hän koeta hallita, jos hän niin tekee, niin hän ei ota yhteyttä ja hän pyrkii eroon. Minusta tuossa on kysymys ajattelemattomuudesta ja lapsellisuudesta ja niistä kyllä pääsee eroon.

Mitä taas tulee naisen odotuksiin sen jälkeen, kun hän on pettynyt suhteessa kokenut eron ja elämä on tavallaan hetkeksi romahtanut, niin nainen ei hyväksy kuin todellisen rakkauden ja täydellisen ihastumisen. Siitä taas seuraa se, että ns. kunnon miehet ovat pelistä pois; he kun elämät omaa elämäänsä ja ovat paikkansa löytäneet tai löytämässä elämässä, mutta eivät ole ripustautumassa naiseen. He eivät kuitenkaan kiellä sisimmässään suhdetta, vaan antavat sen tulla, jos on tullakseen. Sitten on miehiä, jotka laittavat kaiken viehätystaitonsa peliin heti ja saavat naiselta huomiota ja tuntuu siltä, että kemia ja kaikki pelaa; se on siinä. Mutta onko? Tämä on eräs tapa rakastua renttuun. Ihan kemiankaan nimissä ei kannata potentiaalista miestä potkaista vyön alle....

 

[esimerkki]

En halua puolustella miehen tekosia, mutta eivät nuo nyt ihan kamalia, vaikkakin kamalia mokia sanoa ne ääneen ihmiselle, joka niitä ei halua kuulla. Minä ainakin haluaisin sanoa jopa tuollatavalla ääneen ja luottaa, että minua ymmärretään, mutta ei, ei kuitenkaan, on se jollakin tapaa loukkaus ja silloin joutuu asettelemaan sanansa kuulijan mukaan. Vaikka en pornoa katsele lainkaan, niin nautin todella farkkumuodista (ei auto) ja kieltämättä kyllä silmät pysähtyvät vaatemainoksiinkin, vaikka en niitä ostomielellä katselekaan.
Jos yrittäisin miettiä, miksi fiksu ja filmaattinen mies menee möläyttelemään tuollaisia naisystävälleen, niin ei hän koeta vahingoittaa, eikä hän koeta hallita, jos hän niin tekee, niin hän ei ota yhteyttä ja hän pyrkii eroon. Minusta tuossa on kysymys ajattelemattomuudesta ja lapsellisuudesta ja niistä kyllä pääsee eroon.

Tuo kaikki kuvastaa keskenkasvuisuutta parisuhteeseen. Suhteeseen, jossa mies haluaa pitää hajuraon ja varmistaa itsenäisen elämän, käytös voi sopia, koska samalla kerrotaan, ettei ole luvattu toiselle vielä mitään, katsellaan, pidetään yhteyttä. Myös nainen voi tuon tavan hyväksyä samoin perustein, jos ei halua mitään vakavampaa sitoutumista. pidetään hauskaa ja herkutellaan kokemuksilla ja seksuaalisilla ärsykkeillä. Kyse ei kuitenkaan ole rakkaudesta ja rakastumisesta, vaan käytännöllisestä yhdessä olosta, josta molemmille on jotain hyötyä. Tosin moni liittokin perustuu tuolle ihan samalle käytännölliselle yhdessäololle. Ei ole turhia riippuvuuksia ja tunnerasitteita, kun oma elämä ja oma hyvä on ensisijaisesti kaiken keskiössä.

Mitä taas tulee naisen odotuksiin sen jälkeen, kun hän on pettynyt suhteessa kokenut eron ja elämä on tavallaan hetkeksi romahtanut, niin nainen ei hyväksy kuin todellisen rakkauden ja täydellisen ihastumisen. Siitä taas seuraa se, että ns. kunnon miehet ovat pelistä pois; he kun elämät omaa elämäänsä ja ovat paikkansa löytäneet tai löytämässä elämässä, mutta eivät ole ripustautumassa naiseen. He eivät kuitenkaan kiellä sisimmässään suhdetta, vaan antavat sen tulla, jos on tullakseen. Sitten on miehiä, jotka laittavat kaiken viehätystaitonsa peliin heti ja saavat naiselta huomiota ja tuntuu siltä, että kemia ja kaikki pelaa; se on siinä. Mutta onko? Tämä on eräs tapa rakastua renttuun. Ihan kemiankaan nimissä ei kannata potentiaalista miestä potkaista vyön alle....

Toki virhearviointeja tulee ihastumisten ja rakastumisen myötä ehkäpä juuri siksi, että omat toiveet ovat niin vahvasti mukana ja esillä, jolloin vaikkapa rentun (auervaaran) on ne helppo havaita ja hyödyntää. Silti pettymyksiin liittyy aina toive paremmasta. Se pitää ihmisen hengissä. Muutoinhan onneton rakkaus ja pettymys voisi olla tuhoisaa.

Aloittajan olisi hyvä huomata tuo hengissä pysymisen tarpeellisuus. Toistuvat pettymykset voivat viedä toivottomuuteen, masennukseen ja oikeasti itsetunnon menetykseen. Entiset muistot ja ikävät muistikuvat vain aktivoituvat ja uusi epäluottamus niiden päälle voi katkaista kamelin selän. Vaikea on sen jälkeen uskoa itseen, saati kannatella toista parisuhteessa, vaikka haluaisi kuinka tuottaa yhteistä hyvää ja oikeasti rakastaa.

 

[no]

Tuo kaikki kuvastaa keskenkasvuisuutta parisuhteeseen. Suhteeseen, jossa mies haluaa pitää hajuraon ja varmistaa itsenäisen elämän, käytös voi sopia, koska samalla kerrotaan, ettei ole luvattu toiselle vielä mitään, katsellaan, pidetään yhteyttä. Myös nainen voi tuon tavan hyväksyä samoin perustein, jos ei halua mitään vakavampaa sitoutumista. pidetään hauskaa ja herkutellaan kokemuksilla ja seksuaalisilla ärsykkeillä. Kyse ei kuitenkaan ole rakkaudesta ja rakastumisesta, vaan käytännöllisestä yhdessä olosta, josta molemmille on jotain hyötyä. Tosin moni liittokin perustuu tuolle ihan samalle käytännölliselle yhdessäololle. Ei ole turhia riippuvuuksia ja tunnerasitteita, kun oma elämä ja oma hyvä on ensisijaisesti kaiken keskiössä.

Minä alan ajattelemaan, että käytännöllinen yhdessäolo voittaa analysoivan parisuhteen, missä olet koko ajan suurennuslasin alla. Tästä on tutkimuksiakin, että nykyään järjestetään kaikenlaista opasta ja iltaa, jossa puidaan miten pitää olla oikein yhdessä. Vanha kansa on tästä hyvä esimerkki; he rakensivat tulevaisuuttaan ja elivät hetkessä arkisesti, he varmaan olisivat menneet hullujenhuoneelle, jos heidät olisi ohjattu parisuhdeleirille

Toki virhearviointeja tulee ihastumisten ja rakastumisen myötä ehkäpä juuri siksi, että omat toiveet ovat niin vahvasti mukana ja esillä, jolloin vaikkapa rentun (auervaaran) on ne helppo havaita ja hyödyntää. Silti pettymyksiin liittyy aina toive paremmasta. Se pitää ihmisen hengissä. Muutoinhan onneton rakkaus ja pettymys voisi olla tuhoisaa.

Aloittajan olisi hyvä huomata tuo hengissä pysymisen tarpeellisuus. Toistuvat pettymykset voivat viedä toivottomuuteen, masennukseen ja oikeasti itsetunnon menetykseen. Entiset muistot ja ikävät muistikuvat vain aktivoituvat ja uusi epäluottamus niiden päälle voi katkaista kamelin selän. Vaikea on sen jälkeen uskoa itseen, saati kannatella toista parisuhteessa, vaikka haluaisi kuinka tuottaa yhteistä hyvää ja oikeasti rakastaa.

Tästä nousee hyvin esille eheytymisen tarve, kun ensin on kaiken menettänyt. Vaatii paljon aikaa ja ymmärrystä, että alkaa uudelleen luottaa vastakkaiseen sukupuoleen(?), kun siellä käyttäytymisen puolella esiintyy taas se ämmä tai äijä.

 

[loppuunpalanut]

En halua puolustella miehen tekosia, mutta eivät nuo nyt ihan kamalia, vaikkakin kamalia mokia sanoa ne ääneen ihmiselle, joka niitä ei halua kuulla. Minä ainakin haluaisin sanoa jopa tuollatavalla ääneen ja luottaa, että minua ymmärretään, mutta ei, ei kuitenkaan, on se jollakin tapaa loukkaus ja silloin joutuu asettelemaan sanansa kuulijan mukaan. Vaikka en pornoa katsele lainkaan, niin nautin todella farkkumuodista (ei auto) ja kieltämättä kyllä silmät pysähtyvät vaatemainoksiinkin, vaikka en niitä ostomielellä katselekaan.
Jos yrittäisin miettiä, miksi fiksu ja filmaattinen mies menee möläyttelemään tuollaisia naisystävälleen, niin ei hän koeta vahingoittaa, eikä hän koeta hallita, jos hän niin tekee, niin hän ei ota yhteyttä ja hän pyrkii eroon. Minusta tuossa on kysymys ajattelemattomuudesta ja lapsellisuudesta ja niistä kyllä pääsee eroon.

Mielestäni ymmärrän ja annan miehen katsella rauhassa mm. seiskan tähtityttöä, se on hänelle ikäänkuin "välttämättömyys" ja olen suhtautunut siihen lähinnä leikkisästi. Tästä on tullut yhteinen vitsimmekin, eli annan hänelle luonani seiskan käteen jotta hän saa tsekata tämän viikon tähtitytön Kukapa mies ei kauniita naisia katselisi! Myös lehtien alusvaatemainoksiin saattaa katse kiinnittyä pitemmäksi aikaa, sanaakaan sanomatta tosin ja tämäkin on minulle ok, lähinnä huvittavaa koska hän on mies ja "katse vain kiinnittyy". Sillä ei ole mitään tekemistä minun seksikkyyteni kanssa ja thats´s it, näin itse asiasta ajattelen. Ja pornoa katselemme molemmat, yhdessä ja erikseen ja suon sen hänelle, koska itsekin sitä teen enkä edelleenkään ajattelette että se on pois minulta millään tapaa, se on vain pornoa. Nyt meillä menee tosi huonosti ja hän selvästi tekee tuon naisten ihailun jostain syystä mahdollisimman yliampuvasti, (jotta reagoisin johonkin?, Mihin?, Mitä hän haluaa viestittää, tyytymättömyyttään?).

Ei siis ole enää oikein, että hän tulee luokseni yli viikon näkemisen jälkeen, ei kuule/näe minua, olen ilmaa, uppotutuu lehtiin ja alkaa kehua naisia suurella äänellä suurin elein. Hän tekee sen jostain syystä. Ja tiedän, että hän todella sanoisi ja ilmaisisi mikäli ei haluaisi jatkaa suhdettamme. Vaikka alussa hän oikeasti saalisti minut (eikä se ollut helppoa ja kun sai minut haaviinsa eli rakastuin, olisiko voiton tunne saavutettu ja fiilis hävinnyt?

Mies on luonteeltaan semmoinen joka harkitsee ja punnitsee tarkkaan joka sanan jonka suustansa päästää. Silloin kun meillä on hyvin hän ei todellakaan noin suurpiirteisesti muita naisia kehu eikä flirttaile vaan keskittyy minuun ja meihin. Nyt meillä menee todella huonosti ja molemmat olemme tyytymättömiä ja yksinäisiä, josta uskon käyttäytymisen johtuvan ja josta "Malliesimerrki" mainitsikin.

 

[esimerkki]

Minä alan ajattelemaan, että käytännöllinen yhdessäolo voittaa analysoivan parisuhteen, missä olet koko ajan suurennuslasin alla. Tästä on tutkimuksiakin, että nykyään järjestetään kaikenlaista opasta ja iltaa, jossa puidaan miten pitää olla oikein yhdessä. Vanha kansa on tästä hyvä esimerkki; he rakensivat tulevaisuuttaan ja elivät hetkessä arkisesti, he varmaan olisivat menneet hullujenhuoneelle, jos heidät olisi ohjattu parisuhdeleirille

Millainen on analysoiva parisuhde? Tarkoitatko ongelmallisia suhteita, jolloin ongelmia ja kriisejä yritetään ratkaista miettimällä tilannetta, ja puolisot tunteitaan ja toiveitaan?

Kyllä "entisaikoinakin" oli hyviä ja huonoja suhteita. Ihan turha yrittää antaa ajan kullata vaikeuksia arjen ja yrittämisen kaapuun. Toisaalta ihmisten arvomaailma oli aivan erilainen, uskonnollinen ja erilaisten pelkojen ohjaama. Herran pelko ulottui myös avioliittoon.

Nykyihmisiä ei moraalilla pelotella. Se on jokaisen oma asia. Siksi kai pitäisi oma moraali ja toiveensa julkistaa varhain, kun suhdetta aloitellaan. Moraaliltaan kaksi hyvin erilaista ei sovi yhteen. Toisaalta samalla tavoin löyhällä moraalilla ei sen paremmin onnistuta sitoutumaan. Vapaat liitot ovat edelleen harvinaisia. Yleensä vain halutaan itselle enemmän vapautta kuin suotaisiin toiselle.

Suhteessaan pahasti pettyneen ei ehkä kannata ruveta seurustelemaan "vakavasti". Pitää vain mielessä, että katsellaan ja katsotaan. Jos mies haluaa jatkuvasti tiirailla ja ylistää muita naisia kauniimmaksi, niin ihan samalla mitalla takaisin vaikkapa huumorilla höystäen. Sen verran jokaisesta naisesta voisi löytyä äijää. Huomioi kaikki komeat ja vetovoimaiset urokset ja huokaillee, miten olisi ihana saada tuollainen. Samalla tavalla haluten voi tuoda julki kaikki omat toiveensa itselle mukavaan elämään. Jos mies ei sitä kestä, niin hän ei ole se oikea. Valitettavasti näin puolin ja toisin.

Yleensä ei silloin tarvitse hirveästi mielistellä rakkauden nimissä. Yrittää olla hyvä tai vielä parempi, mihin ansaan ihastuneena helposti tipahtaa - niin nainen kuin mieskin. Moni rakkauden nälässään ajautuu toisen miellyttämiseen ja hakemaan ihanneminäänsä toisen toiveiden kautta. Yleensä se johtaa vain alistumiseen ja pahoinvointiin. Sellaisesta suhteesta rakkaus on kaukana.

Tosin itsekäs ja vain omia toiveitaan korostava harvemmin rakastaa. Rakastajan tai rakastajattaren roolihan on hyvin itsekäs ja käytännöllisillä nautinnoilla höystetty. Huonoa ja avutonta rakastajaa ei hevin kelpuuteta, Vai mitä mieltä olette ellit?

Tästä nousee hyvin esille eheytymisen tarve, kun ensin on kaiken menettänyt. Vaatii paljon aikaa ja ymmärrystä, että alkaa uudelleen luottaa vastakkaiseen sukupuoleen(?), kun siellä käyttäytymisen puolella esiintyy taas se ämmä tai äijä.