nyt riittää

[tahtomattaan]

"tahtomattaan" on sinullakin jokin mörkö kaapissasi ja olet tullut loukatuksi ihan oikean narsistin taholta, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki huonosti, lapsellisesti tai typerästi käyttäytyvät olisivat narsisteja.

On, on, kyllä on mörköoopperaa tanssittu MUTTA - Sitä olen koettanut nimenomaan tähdentää, ettei huono käytös riitä selitykseksi alkuunkaan. Sen lisäksi havaittavat seikat ovat vasta ratkaisevia.

Nyt et vain uskalla sitä sanoa ääneen, mutta listaat narsistin ominaisuudet ap:n mieheen.

Uskalsit sitten sanoa, mitä halusin välttää. Tätä ikuista kinaa: "onko, onko, eikö, onko, vai ei sittenkään". Sitähän ei kukaan voi osoittaa (todistaa) että olisi narsku. Heitä arvellaan kuitenkin olevan suomessakin satojatuhansia ja pidetään varmana että jokainen heistä ajautuu konfliktiin aikanaan muiden kanssa.

Minusta hän ei ole narsisti, hän on hyvinkin voimakas mies, mutta hänen oppimansa tapansa eivät ole empaattisia.

Sellaiseksi narsku yl. koetaan. Tajuat ja tunnistat ettei hän käyttäydy empaattisesti, ok. Empatia siis 'puuttuu'. SE on mahdollista osoittaa (todistaa) että empatiaa ON, kun se jotenkin ILMENEE, jos sitä ON olemassa.
Kysymys kuuluu: MIKSI mies ei käytä empatiakykyään jos hänellä sellainen on? Ajattelen että sitä kykyä hänellä ei NYT ole käytössä. Tämä riittää, oli hän nimeltään mitä tahansa.

Onko empatiaa havaittavissa? Jos on, ei mies ole narsku. Näin sen voisi poissulkea, voiko?…

 

[loppuunpalanut]

"tahtomattaan" on sinullakin jokin mörkö kaapissasi ja olet tullut loukatuksi ihan oikean narsistin taholta, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki huonosti, lapsellisesti tai typerästi käyttäytyvät olisivat narsisteja. Nyt et vain uskalla sitä sanoa ääneen, mutta listaat narsistin ominaisuudet ap:n mieheen.

Minusta hän ei ole narsisti, hän on hyvinkin voimakas mies, mutta hänen oppimansa tapansa eivät ole empaattisia.

Ap vastaavasti on heikko ja ehkä huonoitsetuntoinenkin, jolloin tutkii toisen sanomisia ja loukkaantuu, esim. alusvaatemainosten katselemisesta. Ei alkuperäisen ongelmaan ole yhtä vastausta; ei voi sanoa, että mies on narsisti ja nainen on hyvin oikealla linjalla, vaan syitä on molemmissa. Vaatii molemmilta kasvamista.

Ilmeisesti siinä ap:n tekemässä listassa ei ole miinuspuolella huutamista, pakottamista, väkivaltaisuutta...

Ap:n olisi saatava mies ymmärtämään, että ei oikein saa ihailla ääneen muita naisia ja ap:n olisi itse ymmärrettävä, että toinen saa ihailla muita naisia; saahan sitä ihailla kaunista maisemaakin.

Minä myös tulkitsin, että "tahtomattaan" ajat takaa, että mies olisi narsisti (joka tapauksessa, oli narsisti tai ei, nuo neuvot auttoivat). Itse en usko siihen ja pelkästään kun vertaan ex-mieheeni, jo ihan ensitapaamisesta lähtien oli hänessä narsistisia piirteitä ja hälytyskellot soi, toisin kuin tämän miehen kohdalla. Perustelut ja eroavaisuudet heidän käyttäytymiselleen on, että ex mieheni ei toiminut tietoisuudesta vaan tunnemyrskystä/tunteesta käsin ja hänen silmistään oli jo luettavissa, että kohta tulee lunta tupaan. Tämä mies taas ei tee yhtäkään tekoa ilman, että tietää mitä tekee ja miksi. Paitsi tämä tapetilla oleva ongelma saattaa olla se hänen sokea pisteensä, en tiedä, en ole sitä vielä selvittänyt.. Jokaisella meillä niitä kai on eikä tee meistä kuitenkaan narsisteja vaan vain ihmisiä?

Ja todellakaan siinä +- listassa ei ole väkivaltaisuutta, alistamista, pakottamista, nöyryyttämistä, manipulointia, aliarviointia eikä edes huutamista. Näitä kaikkia oli ex-miehessäni ja kaikki nuo tapahtuivat raivon vallassa ja se oli pelottavaa, etenkin kun ei koskaan tiennyt mistä tänään tuulee.

Ja "no" olen huonoitsetuntoinen ja itseluottamus on saanut aikamoisia kolauksia. Tällä hetkellä edelleen keräilen pelimerkkejäni ja koitan oppia niinkin yksinkertaisen asian, että olen ihminen ja minulla on väliä :/ Mutta mielestäni en aiheettomasti loukkaannu naisten kehumisesta, musta se on ihan normaalia. Kun se tulee ulos tuolla tavoin kuten äsken vastasin niin minusta siinä on jotain mätää eikä ainakaan ole oikein minua, hänen naistansa kohtaan.

Ja vielä "Malliesimerkki" en usko että rakastuminen itsekkääseen ja tunne-elämältään lapselliseen persoonaan on todellakaan sama kuin rakastuisi narsistiin :O Voitko perustella tämän?

 

[tahtomattaan]

Ja vielä "Malliesimerkki" en usko että rakastuminen itsekkääseen ja tunne-elämältään lapselliseen persoonaan on todellakaan sama kuin rakastuisi narsistiin :O Voitko perustella tämän?

Kukaan ei voi perustella sitä. Se on looginen mahdottomuus (olemattomuus). Ei ole mahdollista osoittaa eikä varsinkaan todistaa että jotain ominaisuutta (mm. eroja) ei ole olemassa

Vain sen voi todistaa, että eroja 'on', mikä merkitsee että todistustaakka on Sinulla.

 

[Malliesimerkki]

Ja vielä "Malliesimerkki" en usko että rakastuminen itsekkääseen ja tunne-elämältään lapselliseen persoonaan on todellakaan sama kuin rakastuisi narsistiin :O Voitko perustella tämän?

Itsekkyys ja tunne-elämän kehittymättömyys ilmenee yleensä vaativuutena, joka lapsenkin käytöksessä on kiusallista ja voi olla vaikeasti hallittavaa. En siis tarkoittanut lapsellisuudella lapsekkuutta tai leikkisyyttä vaan kypsymättömyyttä ohittaa omat vaatimuksensa, nähdä itsensä ulkopuolelle ottamalla toiset ja heidän tunteensa huomioon.

Narsisti on yleensä itsekeskeinen, omien tunteidensa kyllästämä ja vaativa toisia kohtaan. Toisten on toimittava heidän odotustensa mukaan, vastattava toiveisiin ehdoitta kuin "hyvä äiti". Ellei toinen täytä toiveita, kokee narsisti kuten lapsikin ärtymystä ja kiukkua, on tyytymätön. Yleensä narsisti myös ilmaisee nuo tunteet ulospäin. Hän ei osaa pitää tyytymättömyyttä sisällään ja käsitellä sitä rationaalisesti kuten ei lapsikaan.

Siksipä tuo toisten naisten ja kuvien ihannointi voi olla piirre narsismista. Aloittaja ei kaikilta osin vastaa miehen lapsenomaista naisihannetta ja (epärealistista) mielikuvaa. Todellisuudessa varman hyvin harva nainen sellaiseen pystyy, ellei ole missi tai malli tai heihin verrattava sonnustautuja ja esillä miehen sen hetkisiä tarpeita varten.

Yhtä narsistista voisi kuvitella olevan sen vanhakantaisen miehisen odotuksen, että pöytä on katettu ja herkkuateria, mieliruoka hänelle valmiina aina kun mies saapuu paikalle.

 

[tahtomattaan]

Nyt meillä menee tosi huonosti ja hän selvästi tekee tuon naisten ihailun jostain syystä mahdollisimman yliampuvasti, (jotta reagoisin johonkin?, Mihin?, Mitä hän haluaa viestittää, tyytymättömyyttään?).

Kun nyt ei tunnu löytyvän loogista syytä, on syytä vahvasti epäillä ettei sitä syytä ole olemassakaan.
Hän viesittää tyytyväisyyttä, ei (oletetua) tyytymättömyyttä.

Samoin ei ole syytä ampua yli, vaan 'maalin yli' sattuu menemään kun mikään (empatia) ei osumia suuntaa tai hillitse (haja ammuntaa, vahingonlaukauksia, haavoittavia roiskaisuja). Räiskintää ei älytä rajoittaa (ei ymmärrä mitä tekee).

Ei siis ole enää oikein, että hän tulee luokseni yli viikon näkemisen jälkeen, ei kuule/näe minua, olen ilmaa, uppotutuu lehtiin ja alkaa kehua naisia suurella äänellä suurin elein. Hän tekee sen jostain syystä.

1. Pätevä syy on tiedossa: "Kukapa mies ei kauniita naisia katselisi!"
2. Syy tarvitaan vain sanomiseen - ei sanattomuuteen: "Myös lehtien alusvaatemainoksiin saattaa katse kiinnittyä pitemmäksi aikaa, sanaakaan sanomatta tosin…"
3. Syy ymmärretään mutta syyttömyyttä ei: "…ja tämäkin on minulle ok, lähinnä huvittavaa koska hän on mies…". Huumori syntyy siitä että jokin tässä EI OLE totta - syy/seuraus -suhde ei ole loogisesti pätevä (se huomattu ristiriita huvittaa, vrt. 'ahhaa!'-elämys).
4. Kehäpäätelmä: "…ja "katse vain kiinnittyy." (takaisin kohtaan 1.)

 

[loppuunpalanut]

Kun nyt ei tunnu löytyvän loogista syytä, on syytä vahvasti epäillä ettei sitä syytä ole olemassakaan.
Hän viesittää tyytyväisyyttä, ei (oletetua) tyytymättömyyttä.

Samoin ei ole syytä ampua yli, vaan 'maalin yli' sattuu menemään kun mikään (empatia) ei osumia suuntaa tai hillitse (haja ammuntaa, vahingonlaukauksia, haavoittavia roiskaisuja). Räiskintää ei älytä rajoittaa (ei ymmärrä mitä tekee).


1. Pätevä syy on tiedossa: "Kukapa mies ei kauniita naisia katselisi!"
2. Syy tarvitaan vain sanomiseen - ei sanattomuuteen: "Myös lehtien alusvaatemainoksiin saattaa katse kiinnittyä pitemmäksi aikaa, sanaakaan sanomatta tosin…"
3. Syy ymmärretään mutta syyttömyyttä ei: "…ja tämäkin on minulle ok, lähinnä huvittavaa koska hän on mies…". Huumori syntyy siitä että jokin tässä EI OLE totta - syy/seuraus -suhde ei ole loogisesti pätevä (se huomattu ristiriita huvittaa, vrt. 'ahhaa!'-elämys).
4. Kehäpäätelmä: "…ja "katse vain kiinnittyy." (takaisin kohtaan 1.)

"tahtomattaan" katsot kai maailmaa läpi kuka on narsisti -kiikareiden läpi(?). Itse tein samaa eroni jälkeen, mutta nyt haluan nähdä tilanteen, muiden tilanteet ja parisuhteet avarakatseisemmin.

"Toiset tahtoo kannustaa, toiset oppii vaatimaan" Juha Tapio

Mietin näitä asioita ihan tosissani.. Pitäisikö minun oppia rakastamaan ihmistä jota arvostan ja kunnioitan ja joka tekee minulle niin ehdoitta, pyyteettömästi, mutta en halua häntä fyysisesti eikä perhosia lentele vatsassa ei edes yhtä ainutta. En tunne sellaiseen muutakuin noiden kahden lisäksi välittämistä ja ystävyyttä. Miksi rakastun, rakastan ja tunnen vahvaa yhteenkuuluvedn tunnetta ihmistä kohtaan, jossa on niitä kaikkia mutta myös ongelmia alkaa ilmetä? Mitä on rakkaus? Eikö se vaadi rakastumista ja tunnetta ja sisäistä tietoa, että rakastan häntä? Ja onko olemassa ihmistä joka voisi vastata rakkauteeni, jota tunnen häntä kohtaan oikeasti?

 

[tahtomattaan]

Siksipä tuo toisten naisten ja kuvien ihannointi voi olla piirre narsismista. Aloittaja ei kaikilta osin vastaa miehen lapsenomaista naisihannetta ja (epärealistista) mielikuvaa.

Kyllä mutta ei ilman pätevää syytä seuraa näin monimutkaista kausaliteettia. Keep it simple!
Minusta voi olla ja tukeekin narsismia, ellei vasta-aiheita löydy (jotka kumoaisivat ko. tulkinnan).
Se on toistaiseksi narsistipiirre (kunnes poissuljettavissa), koska empatiaan perustuvaa säätelyä ei ole havaittu (niin kauan viiteenä).

Todellisuudessa varman hyvin harva nainen sellaiseen pystyy, ellei ole missi tai malli tai heihin verrattava sonnustautuja ja esillä miehen sen hetkisiä tarpeita varten.

Ap kyllä ymmärtää realiteetit: "Sillä ei ole mitään tekemistä minun seksikkyyteni kanssa ja thats´s it, näin itse asiasta ajattelen."
Mies ei ymmärrä sitä realistista MAHDOLLISUUTTA, että joku voisi TULKITA tekoa loukkaavaksi.
Se voi siis joko olla totta tai ei.
Empatiakykyinen usein osaa varautua ja voi varmuuden vuoksi jättää sanomatta, valitsee (itsesensuroi = omatuntoisena) siitä mitä sylki suuhun tuo. Osaa OLETTAA toisen OLETTAVAN jotain, mitä ei itse tarkoita, ja säästyy konfliktin puhkeamiselta (ensin hienovarainen tiedustelu).

Varsinkin jos konflikti jatkossa toistuu, ei oppimista tapahdu koska tarvittavaa empatiaa ei ole käytössä.

 

[tahtomattaan]

"tahtomattaan" katsot kai maailmaa läpi kuka on narsisti -kiikareiden läpi(?).

Aika järkevä oletus, mutta monimutkainen ja liian pitkälle menevä johtopäätös. Minulla ei ole tässäkään tapauksessa 'omaa lehmää'. En näe mitään järkeä siinä, enkä mitenkään käyttökelpoiseksi sitä tietoa ketkä ovat narsisteja, jakaa luotettaviin edustuksiin.
________________________________________________________________________
Ainoastaan sillä on merkitystä ymmärtääkö tietyn tapahtuman perusteellisesti,
ts. onko se selitettävissä mahd. yksinkertaisella logiikalla pätevästi (todennäköisimmin totta).

Itse tein samaa eroni jälkeen, mutta nyt haluan nähdä tilanteen, muiden tilanteet ja parisuhteet avarakatseisemmin.

Tarkoittanet ylireagointia? Minä voin tarkoittaa alireagointia, mutta tavoittelen todenmukaisuutta. Muu olisi mieletöntä, ainakin minusta.

"Toiset tahtoo kannustaa, toiset oppii vaatimaan" Juha Tapio

Minulla ei ole vaateita ja yritän välttää ohjaavaa kannustustakin. Arvovalinnat kuuluvat itsellesi. Tarjoan apua ajatteluun ja edelleen ymmärtämiseen.
Kyllä minulla oletettavasti itsekäs pyrkimys on ja motiivinihan saa selville ajattelemalla loogisesti.

 

[busted]

Mielestäni ymmärrän ja annan miehen katsella rauhassa mm. seiskan tähtityttöä, se on hänelle ikäänkuin "välttämättömyys" ja olen suhtautunut siihen lähinnä leikkisästi. Tästä on tullut yhteinen vitsimmekin, eli annan hänelle luonani seiskan käteen jotta hän saa tsekata tämän viikon tähtitytön Kukapa mies ei kauniita naisia katselisi! .

Siis nämä seiskan tähtitytöt? Lähinnä Vantaa-tasoa

 

[no]

Paljon olette asiaa puineet ja tulkinnat ovat todella vaikeita tehdä. Arvasin siis oikein, että siitä listasta ei löydy huutamista pakottamista, mutta tietysti nekin ominaisuudet voi tulla vielä esille.

Minusta mies pistää nyt jonkin asian leikiksi. En ole ikinä ostanut Seiskaa ja enkä muitakaan vastaavia lehtiä. Minulla on vähän epäilys, että ei se mieskään niitä lehtiä osta ja voi olla jopa niin, että häntä ärsyttää ne lehdet ja kommentit ovat sen mukaisia. Mutta toisaalta sinä ap ruokit tilannetta, se on vähän ristiriidassa sen kanssa, että kuitenkin kärsit tilanteesta. Voisiko olla jopa niin, että mies vaistoaa tilanteen.

Minusta tuon ikäisessä suhteessa pitäisi vielä käpertyä toistensa kainaloon ilman kuvamateriaalia, siis kaikenlaista kuvamateriaalia. Voisiko olla niin, että suhteenne on ajautunut "väärille raiteille" . Olisitte seksisuhteen ja rakkaussuhteen välimaastossa?

 

[no]

Millainen on analysoiva parisuhde? Tarkoitatko ongelmallisia suhteita, jolloin ongelmia ja kriisejä yritetään ratkaista miettimällä tilannetta, ja puolisot tunteitaan ja toiveitaan?

En niinkään, ongelmallisia suhteita pitääkin miettiä ja selvittää. Mutta nykyaikana parisuhde on jotakin korkeampaa tiedettä, jota voidaan alkaa analysoimaan ihan analysoimisen vuoksi. Ihan kuin parisuhde olisi jokin sapluuna, jossa "minunkin" suhde pitäisi olla. Se sotii yksilön oikeutta, olla oma itsensä, vastaan.

 

[no]

Sellaiseksi narsku yl. koetaan. Tajuat ja tunnistat ettei hän käyttäydy empaattisesti, ok. Empatia siis 'puuttuu'. SE on mahdollista osoittaa (todistaa) että empatiaa ON, kun se jotenkin ILMENEE, jos sitä ON olemassa.
Kysymys kuuluu: MIKSI mies ei käytä empatiakykyään jos hänellä sellainen on? Ajattelen että sitä kykyä hänellä ei NYT ole käytössä. Tämä riittää, oli hän nimeltään mitä tahansa.

Onko empatiaa havaittavissa? Jos on, ei mies ole narsku. Näin sen voisi poissulkea, voiko?…

Puolen vuoden suhteessa narsku on hyvinkin empaattinen, hänhän osaa miellyttää ja liehitellä.
Jostakin se mies on ärsyyntynyt, epäilin syyksi lehtipinoa, toivon, että olisin oikeassa. Mutta tietysti voi olla niinkin, että ihastus on hiipumassa.

 

[tahtomattaan]

Voisiko olla niin, että suhteenne on ajautunut "väärille raiteille" . Olisitte seksisuhteen ja rakkaussuhteen välimaastossa?

Se vetoaakin juuri tunnetasolla vaikka järjettömyyksiä havaitaan. Tunne voittaa järjen, mutta vain niin kauan kunnes tunneäly auttaa tajuamaan tilanteen mielettömyyden ja mielen tunnetila (mieli) muuttuukin järjelliseksi (esim. havahtuu, säikähtää, kavahtaa).

 

[tahtomattaan]

Puolen vuoden suhteessa narsku on hyvinkin empaattinen, hänhän osaa miellyttää ja liehitellä.

Ei ole empaattinen. Hän vain OSAA miellyttää ja liehitellä. Se on kokemuksesta OPITTU taito. Ei siihen empatiakykyä tarvita lainkaan. Voidaan toimia menestyksellisesti vaikka "suuret rakkaudenosoitukset ja vaikuttavimmat rakkaudentunnustukset sanoin ja teoin" -kokoomateoksen -listan avulla järjestelmällisesti. Helppo luulla eli OLETTAA tekojen motiivin vastaavan odotuksiaan (lemmenjanoisena).
Hän miellyttää tasan niin kauan kuin saa siitä hyötyä (itsetunnon ruokintaa). Ruokkiva käsi alkaa kuitenkin ihmetellä pieniä puremia ja hämmentyen stressaantuu, alkaen pelätä sattuvia puremia.

Jostakin se mies on ärsyyntynyt, epäilin syyksi lehtipinoa, toivon, että olisin oikeassa. Mutta tietysti voi olla niinkin, että ihastus on hiipumassa.

Kyllä, ihastus (lue: ihailu) on vähentynyt, mutta ei miehen vaan naisen 'osoittama' kiintymys alkaa rakoilla (puoli vuotta takkuista => ruokinta takkuaa -> mies ärsyyntyy puutokseen).

Minusta mies pistää nyt jonkin asian leikiksi. En ole ikinä ostanut Seiskaa ja enkä muitakaan vastaavia lehtiä. Minulla on vähän epäilys, että ei se mieskään niitä lehtiä osta ja voi olla jopa niin, että häntä ärsyttää ne lehdet ja kommentit ovat sen mukaisia.

Ei mies vaan nainen pisti leikiksi. Mies ei huomaa mitään kummallista, mutta naisesta leikki tuntuu oudolta, koska hän on heistä huumorintajuisempi.
Huumorintaju on sitä että tajuaa mikä on todellisuutta ja mikä ei ole totta vaan leikkiä (epälooginen osa on se humoristinen 'narraus'). Nainen tajuaa, mutta ei tunnista oikein sitä mikä vitsissä loppujenlopuksi naurattaa. Ei tiedä miksi vitsi on aina oikeastaan tuntunut jotenkin huonolta.

Mutta toisaalta sinä ap ruokit tilannetta, se on vähän ristiriidassa sen kanssa, että kuitenkin kärsit tilanteesta. Voisiko olla jopa niin, että mies vaistoaa tilanteen.

Ennustaisin että mies suuttuisi jos (tärkeä) leikki pilataan tai sitä ei suostuta leikkimään (tarpeeksi) enää. Mies ei vaistoa ja sitähän voisi kokeilla jos haluaa tietää miten asia on.

Mielestäni ymmärrän ja annan miehen katsella rauhassa mm. seiskan tähtityttöä, se on hänelle ikäänkuin "välttämättömyys" ja olen suhtautunut siihen lähinnä leikkisästi. Tästä on tullut yhteinen vitsimmekin, eli annan hänelle luonani seiskan käteen jotta hän saa tsekata tämän viikon tähtitytön

Jos seikasta olisi esim. poistettu välttämätön eli tähtitytön kuva leikattu irti, niin silloin vasta mies tiedostaisi jotain 'ylimääräistä' tapahtuneen ja sen (syyn seurauksena) änkyröisi mielen-OSOITUKSELLISESTI (tosissaan).

Mies voi OLETTAA ja ensin tulkita sen leikilliseksi kepposeksi, mutta jos huomaakin nainsen olevan tosissaan, muuttuu vitsi äkkiä todella huonoksi (piilevä tosikko).
Vaistoaako nainen miehen aggressiovaikutteita ja kuvan merkityksen? Eikä hän siksi häiriköi tärkeää toimintaa, vaan mieluummin välttää konfliktin sillä, kun 'ymmärtää antaa katsella rauhassa'?

 

[Lilla My]

Tiedätkö, miksi AP:n avioliitto aikoinaan päätyi eroon? Ratkaisu saattaa joskus löytyä siitä. Hyvin harvoin ero johtuu vain yhdestä ihmisestä, sillä usein ainakin jossakin määrin syytä on myös itsessä (esim. on ollut liian kiltti eikä ole osannut sanoa ääneen, mitä suhteelta haluaa).

Minusta teidän suhteen ongelma on siinä, että ette puhu siitä, mitä suhteelta haluatte. Oletko sinä jo oppinut sanomaan, mitä haluat suhteelta? Jos sinä pahoitat mielesi, niin pikkusanomiset voi jättää huomioimatta, mutta jos esim. joka kerta käy niin, että kun olette olleet koko viikon erossa ja mies ryntää sinun luokse tultuasi tuijottamaan kauniita naisia, niin eikös se ole sinun tehtävänäsi sanoa miehelle, että se ei tunnu kivalta? Mieshän ei voi tietää, että se satuttaa sinua, jos et sano siitä.

Suhteenne on vasta puolisen vuotta vanha. Elätte vielä sitä onnen huumaa, jossa vielä tutustutaan kumppaniin. Eikö siis nyt juuri olisi hyvä sanoa miehelle, että mitä_sinä_suhteelta oikein haluat? Kysy, mitkä asiat ovat miehelle tärkeitä. Jos mies ei kysy vastavuoroisesti sitä, että mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä, niin kerro ne. Kerro, että kaipaat mieheltä sitä, että sinut hyväksytään omana itsenäsi, sano, että haluat haluksia, hellyyttä ja sitä, että sinulle sanotaan, että olet kaunis, ihana ja rakas. Jos miehesi on kanssasi, niin hän näkee sinussa jotakin. Kysy, mitä se jokin on, mikä sinussa vetoaa häneen.

Tuon ikäisten aikuisten ihmisten on tärkeää opetella juttelemaan tunteista olivatpa ne sitten positiivisia tai negatiivisia. Jos mies sanoo, ettei hän osaa puhua tai ei ole tottunut, niin siihen voi vastata, että eikö nyt olisi jo korkea aika opetella. Moni nainen suhtautuisi ihan toisella innolla mieheen, kotitöihin, seksiin ja yhteiselämään, kun saisi siitä positiivista palautetta, kehuja, arvostusta ja kunnioitusta.

Tietenkin on tärkeää, että et yritä lähteä muuttamaan miestä joksikin muuksi kuin mitä hän oikeasti on. Liian moni tekee sen virheen, että rakastuu mielikuvaan, jollaiseksi näkee kumppaninsa (olisipa hän hoikempi, lihaksikkaampi, yllätyksellisempi, mielikuvituksellisempi, enemmän kotona/harrastavampi ja osallistuvampi jne). Kuitenkaan tämä ei tarkoita sitä, etteikö voi KESKUSTELLA asioista ja yrittää löytää sellaiset tavat, jotta kummallakin on suhteessa hyvä olla. Varsinkin jos miehellä tai itsellä on aiemmissa suhteissa keskustelu ja kommunikointi ollut minimissä ja erimielisyydet on ratkaistu vaikenemalla, mököttämällä, tavaroita heittelemällä tms tavalla, niin silloinhan voi olla niin, että ei edes ole koskaan ollut sellaista suhdetta, jossa mielipiteet, toiveet ja ehdotukset voisi hoitaa asiallisesti keskustelemalla.

Omasta mielestäni valtaosa parisuhdeongelmista ratkeaisi, kun opeteltaisi itse kukin kommunikoimaan niin negatiivisista kuin positiivisistakin asioista. Se heijastuu parisuhteen lisäksi kouluun, opiskelumaailmaan, työpaikalle, suhteeseen omiin vanhempiin/sisaruksiin/anoppiin jne eli ihan kaikkiin ihmissuhteisiin. Mikä tärkeintä, jos ei osaa keskustella asioista edes oman puolisonsa kanssa, niin mistä ne omat lapset löytävät esimerkkiä riitatilanteiden ratkaisemisesta??? Näissä asioissa kun ei riitä se, että sanoo, miten asiat pitää tehdä, vaan lapset tekevät niin kuin sinä itsekin teet.

 

[tahtomattaan]

Mutta nykyaikana parisuhde on jotakin korkeampaa tiedettä, jota voidaan alkaa analysoimaan ihan analysoimisen vuoksi. Ihan kuin parisuhde olisi jokin sapluuna, jossa "minunkin" suhde pitäisi olla.

Ihmisen normaali turvallisuushakuinen laumakäyttäytyminen. Onko suhde 'normaaleissa' rajoissa? Halutaan 'normaaliin' parisuhteeseen - tavallisesti.

Rakastuminen on vaisto, valmis sapluuna, terveen ihmisen pakkomielle. Se ei voi olla oikein eikä väärin, se vain ON, sen tiedetään olevan olemassa (ilmenee ajoittain). Yksilön elämän yksi ennakkosäännöstö ja käyttäytymismalli. Syntyessään siitä tulee realiteetti, se realisoituu, toteutuu.

Se sotii yksilön oikeutta, olla oma itsensä, vastaan.

Kaikki vaistot eivät sodi. Ystävyys on samoin omaa ITSEÄ, mieltäpakottava vaistokäyttäytymismalli, valmis sapluuna. Ystävyys on rakkauden (eros), eettinen muoto, mikä myös tarkoittaa eettisesti korkeit pysyviä arvoja - oikean käytöksen mallia - ajatuksellisesti oikeudenmukaista - oikeutta.

Aivojen limbinen järjestelmä rankaisee heti ankarilla omantunnontuskilla, jos edes yritämmekään tehdä ystävällemme vääryyttä! Sama sapluuna eli malli käyttäytyä koskee molemminpuolisena vaistona kumpaakin yht'aikaa.

Voimme kerätä ystävyyden säännöskokoelman, mutta emme säätää mitään,
se pysyy täsmälleen muuttumattomana kuten rakastuminenkin.
http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ih...1831868/mista-tunnet-sa-ystavan/#post10521506
(ei koske tuttavia taikka tuttuja eikä vieraita)

 

[ap]

Ei kuulemma ole tunteita. Olin pitämättä yhteyttä reilun viikon ja hän alkoi sitten heti jo seuraavana päivänä lähestymään viestein. Nyt sitten eilen nostin kissan pöydälle ja sanoin etten jaksa tätä näin enää. Olen pahoillani, mutta tämä ei vie mihinkään enkä pidä kauniiden naisten tiirailuista ym ym. Sanoin, että seison paikallani kuin tatti ennekuin kertoo tunteistaan, koska tässä jo puolisen vuotta oltu ja niitä joko on tai ei ole :O ja jos on niin millaisia.

Hän kuunteli ja sanoi miettivänsä asiaa (tunteitaan?) ja ilmoittaa tunteistaan (?) kun on selvittänyt ne itsellensä. No tänään sitten soitti jo ja sanoi että on pähkäillyt eikä tunteita ole vaikka tahtoa olisi. Ja kuulemma tukahduttaa tunteensa jos niitä (tunteita?) tulee ja omasta mielestään tekee juuri sitä. Minussa ei kuulemma ole vikaa (vaikka kuitenkin "on", uskoisin. On möläyttänyt aikaisemmin jotain tyhmää silikonirinnoista ja painoa vois olla vähemmän. Olen normaalipainoinen ja C kuppi, mielestäni ja monien muidenkin mielestä olen hyvä näin ja seksikäskin)

En käsitä miten yksi ihminen voi turruttaa mut näin täysin vaikka itse muka tiedän arvoni.. Tiedänkö enää sitäkään? Nyt kun luen tekstiäni alan tajuamaan kuinka idiootti tuo mies on eikä tommonen käytös ole oikeaa rakkautta vaan ihan jotain muuta, oman mielihyvän tavoittelua? Oli pakko purkautua tänne, tää on ollu hyvää eteenpäin vievää terapiaa. Miten ihmeessä mä oonkin näin hukassa? Ihan kun mut ois koitettu aivopestä välissä :O

-ap

 

[no]

Ei kuulemma ole tunteita. Olin pitämättä yhteyttä reilun viikon ja hän alkoi sitten heti jo seuraavana päivänä lähestymään viestein. Nyt sitten eilen nostin kissan pöydälle ja sanoin etten jaksa tätä näin enää. Olen pahoillani, mutta tämä ei vie mihinkään enkä pidä kauniiden naisten tiirailuista ym ym. Sanoin, että seison paikallani kuin tatti ennekuin kertoo tunteistaan, koska tässä jo puolisen vuotta oltu ja niitä joko on tai ei ole :O ja jos on niin millaisia.

Hän kuunteli ja sanoi miettivänsä asiaa (tunteitaan?) ja ilmoittaa tunteistaan (?) kun on selvittänyt ne itsellensä. No tänään sitten soitti jo ja sanoi että on pähkäillyt eikä tunteita ole vaikka tahtoa olisi. Ja kuulemma tukahduttaa tunteensa jos niitä (tunteita?) tulee ja omasta mielestään tekee juuri sitä. Minussa ei kuulemma ole vikaa (vaikka kuitenkin "on", uskoisin. On möläyttänyt aikaisemmin jotain tyhmää silikonirinnoista ja painoa vois olla vähemmän. Olen normaalipainoinen ja C kuppi, mielestäni ja monien muidenkin mielestä olen hyvä näin ja seksikäskin)

En käsitä miten yksi ihminen voi turruttaa mut näin täysin vaikka itse muka tiedän arvoni.. Tiedänkö enää sitäkään? Nyt kun luen tekstiäni alan tajuamaan kuinka idiootti tuo mies on eikä tommonen käytös ole oikeaa rakkautta vaan ihan jotain muuta, oman mielihyvän tavoittelua? Oli pakko purkautua tänne, tää on ollu hyvää eteenpäin vievää terapiaa. Miten ihmeessä mä oonkin näin hukassa? Ihan kun mut ois koitettu aivopestä välissä :O

-ap

Voimia, nämä suhdeasiat ovat vaikeita, harmi vain, että jouduit tuollaisenkin asian kokemaan.
Yksi asia minulta jäi kysymättä, että kauanko miehen erosta on aikaa; suhde nimittäin taisi olla jonkinlainen laastarisuhde miehen puolesta.
Toinen asia on se, että kyllä rakkaussuhteessa pitää pystyä tunteistaan jotakin kertomaan, jos ei pysty, niin ei rakasta, tai vielä kamalampi tilanne on se, että ei kykene lainkaan puhumaan tunteistaan.

Kyllä siellä oli mörköjä miehen kaapissa, oikeastaan hyvä, että suhde päättyi näinkin pian ja sen oikean suhteen sitten tunnistaa selvemmin.

 

[tahtomattaan]

Seuraavassa hetkessä hän oli muuttunut, mutta tunsit ettet itse pystyisi samaan.

Ei kuulemma ole tunteita.

1. Minussa ei kuulemma ole vikaa (vaikka kuitenkin "on", uskoisin. EI RATKAISEVAA MERKITYSTÄ
2. Hän kuunteli ja sanoi miettivänsä asiaa (tunteitaan?) EI OLLUT - EIKÄ MIETTIEN SYNTYNYT
3. ja ilmoittaa tunteistaan (?) TEKI MITÄ SANOI - KOKEMASTAAN ILMOITTI - PUHUI TOTTA
4. kun on selvittänyt ne itsellensä. TUNNESOKEALLE ON SELVÄÄ OMA VAPAA TAHTO
5. En käsitä miten yksi ihminen voi turruttaa mut näin täysin KOHDE ANTAA RAKASTUNEELLE ARVON
6. vaikka itse muka tiedän arvoni.. TIEDÄT - MUTTA ET HALUA USKOA SITÄ TODEKSI - LOPUKSI
7. Tiedänkö enää sitäkään? ARVONSA MENETTÄNYT - TARPEETTOMANA HYLÄTTY - TURHA HYLSY
8. Nyt kun luen tekstiäni alan tajuamaan kuinka idiootti tuo mies on ENNEMMIN ÄLYKÄS KUIN TYHMÄ
9. eikä tommonen käytös ole oikeaa rakkautta vaan KÄYTÖS EI OLE TUNNE - EI SYVÄÄ KIINTYMYSTÄ
10. ihan jotain muuta, oman mielihyvän tavoittelua? KIINTYMISEN MAHDOLLISUUTTA HÄNELLÄ EI OLE
11. Ihan kun mut ois koitettu aivopestä välissä :O TAHDOSTA RIIPPUMATON - RAKASTUMINEN

Sinulla ei ollut mitään mahdollisuuksia olla kiintymättä (tunne). Vain jättää käyttäytymättä (teko).

 

[tahtomattaan]

Kyllä siellä oli mörköjä miehen kaapissa, oikeastaan hyvä, että suhde päättyi näinkin pian ja sen oikean suhteen sitten tunnistaa selvemmin.

Minusta kabinetissa on autiota, mutta poliittinen ooppera jatkuu. Helkkarin fiksusti ja oikein tehty narsulta, enkä aikuisten oikeasti keksi miten tuosta voisi suoritusta enää parantaa.

Yleensä tässä vaiheessa rakastunut repeilee jatkoille, ei saa oikein oltua nahoissaan, kun vieläkin vaan tuntuu ja tuntuu eikä tunnu loppuvan ollenkaan.

 

[ap]

Voimia, nämä suhdeasiat ovat vaikeita, harmi vain, että jouduit tuollaisenkin asian kokemaan.
Yksi asia minulta jäi kysymättä, että kauanko miehen erosta on aikaa; suhde nimittäin taisi olla jonkinlainen laastarisuhde miehen puolesta.
Toinen asia on se, että kyllä rakkaussuhteessa pitää pystyä tunteistaan jotakin kertomaan, jos ei pysty, niin ei rakasta, tai vielä kamalampi tilanne on se, että ei kykene lainkaan puhumaan tunteistaan.

Kiitos! Miehen erosta on aikaa jo toista vuotta, taitaa olla kohta jo kaksi. Mutta hän ei ole kyennyt mitä ilmeisemmin tuota eroa vielä käsittelemään ja syyttelee vieläkin itseään mitä teki väärin ja miksi ex löysi niin pian uuden jne jne.. Ei hän rakastanut, uskon että muuten olisi näyttänyt tunteitaan. Minä taisin olla vain se laastari :/

Ja "tahtomattaan" älykäshän tuo mies on mutta tunnepuoli hällä on on kuin pikkupojalla. Ei me taideta nyt kuitenkaan puhua narsistista, oli hyvä että hän kuitenkin ilmoitti ettei pysty suhteeseen. Sitä narsisti ei tekisi vaan pitäisi kaksin käsin kiinni ihmisestä josta hänelle saattaisi olla hyötyä ja selittäisi ummet ja lammetkin pitääkseen hänet suhteessa. Ja mun käsitykseni on, mitä enemmän siis asiaa märehdin täällä itsekseni, että hän ei halunnut tuottaa minulle tuskaa enempää roikuttamalla mua suhteessa jossa minä annan kaikkeni ja hän ei mitään. Hän ei ole valmis suhteeseen niinkuin on itsekin jo sanonut, mutta hyvä että asia tuli kirkkaasti selväksi nyt eikä kahden vuoden päästä.

-koittaa nostaa leuan pystyyn ja jatkaa matkaa eli ap

(Pahin pelkoni on, että ylpistyn loppuelämäkseni ja klmitän tunteeni tai kyynistyn niin etten uskalla enää rakastua)

 

[tahtomattaan]

Ei me taideta nyt kuitenkaan puhua narsistista, oli hyvä että hän kuitenkin ilmoitti ettei pysty suhteeseen.

Jos et pahastu, niin mielelläni höpöttäisin sitkeesti, kun en muutakaan keksi vielä tähän saumaan. Eihän Sun tietenkään tarvii, pelkästään rikastus olla kahta tai kahtakymmentä eri mieltä. Aina voi saada parempia idiksiä toisilta ja kelpaa mulle jos ei kauheen kalliiks käy.

Sitä narsisti ei tekisi vaan pitäisi kaksin käsin kiinni ihmisestä josta hänelle saattaisi olla hyötyä ja selittäisi ummet ja lammetkin pitääkseen hänet suhteessa.

Mikä se pointti olis tai ei, mitä hyötyä Susta vois koitua, et hää vällee viittis siihe satsaa?

älykäshän tuo mies on mutta tunnepuoli hällä on on kuin pikkupojalla.

Se siinä just tuntuuki niin uniikilta ettei millään rasiittis tykkänään luopua. * Narsisti on jäänyt 2-vuotiaan kehitystasolle: hän ei ole kyennyt erillistymään äidistään ja näkee siksi toiset ihmiset itsensä jatkumona. * Eli se tuttu ja turvallinen symbioosin kaipuu niin kuin regressiossa rakastuneellakin.

Ja mun käsitykseni on, mitä enemmän siis asiaa märehdin täällä itsekseni, että hän ei halunnut tuottaa minulle tuskaa enempää roikuttamalla mua suhteessa jossa minä annan kaikkeni ja hän ei mitään.

Mietin et mahtokos tuolla selväks tulla? Tässähän on vasta loppuelämän ensimmäiset päivät tuloillaan. Parivuotiaalla mieli vois vaikka muuttuakin ja osaa jo muutaman näppärän jiponkin ollakseen mieliks, niin lutusia joskus ettei oo tosikaan.

Pahin pelkoni on, että ylpistyn loppuelämäkseni ja kylmetän tunteeni tai kyynistyn niin etten uskalla enää rakastua

Niin kauan kun et geenejäs muuntele, ei muutu mikskään (lue: et hyödy kokemuksesta, etkä opi mitään käyttökelpoista seuraavan kerran varalle). Samma på homma just denkin kerral.

 

[ap]

Tiedätkö, miksi AP:n avioliitto aikoinaan päätyi eroon? Ratkaisu saattaa joskus löytyä siitä. Hyvin harvoin ero johtuu vain yhdestä ihmisestä, sillä usein ainakin jossakin määrin syytä on myös itsessä (esim. on ollut liian kiltti eikä ole osannut sanoa ääneen, mitä suhteelta haluaa).

Minusta teidän suhteen ongelma on siinä, että ette puhu siitä, mitä suhteelta haluatte. Oletko sinä jo oppinut sanomaan, mitä haluat suhteelta? Jos sinä pahoitat mielesi, niin pikkusanomiset voi jättää huomioimatta, mutta jos esim. joka kerta käy niin, että kun olette olleet koko viikon erossa ja mies ryntää sinun luokse tultuasi tuijottamaan kauniita naisia, niin eikös se ole sinun tehtävänäsi sanoa miehelle, että se ei tunnu kivalta? Mieshän ei voi tietää, että se satuttaa sinua, jos et sano siitä.

Suhteenne on vasta puolisen vuotta vanha. Elätte vielä sitä onnen huumaa, jossa vielä tutustutaan kumppaniin. Eikö siis nyt juuri olisi hyvä sanoa miehelle, että mitä_sinä_suhteelta oikein haluat? Kysy, mitkä asiat ovat miehelle tärkeitä. Jos mies ei kysy vastavuoroisesti sitä, että mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä, niin kerro ne. Kerro, että kaipaat mieheltä sitä, että sinut hyväksytään omana itsenäsi, sano, että haluat haluksia, hellyyttä ja sitä, että sinulle sanotaan, että olet kaunis, ihana ja rakas. Jos miehesi on kanssasi, niin hän näkee sinussa jotakin. Kysy, mitä se jokin on, mikä sinussa vetoaa häneen.

Tuon ikäisten aikuisten ihmisten on tärkeää opetella juttelemaan tunteista olivatpa ne sitten positiivisia tai negatiivisia. Jos mies sanoo, ettei hän osaa puhua tai ei ole tottunut, niin siihen voi vastata, että eikö nyt olisi jo korkea aika opetella. Moni nainen suhtautuisi ihan toisella innolla mieheen, kotitöihin, seksiin ja yhteiselämään, kun saisi siitä positiivista palautetta, kehuja, arvostusta ja kunnioitusta.

Tietenkin on tärkeää, että et yritä lähteä muuttamaan miestä joksikin muuksi kuin mitä hän oikeasti on. Liian moni tekee sen virheen, että rakastuu mielikuvaan, jollaiseksi näkee kumppaninsa (olisipa hän hoikempi, lihaksikkaampi, yllätyksellisempi, mielikuvituksellisempi, enemmän kotona/harrastavampi ja osallistuvampi jne). Kuitenkaan tämä ei tarkoita sitä, etteikö voi KESKUSTELLA asioista ja yrittää löytää sellaiset tavat, jotta kummallakin on suhteessa hyvä olla. Varsinkin jos miehellä tai itsellä on aiemmissa suhteissa keskustelu ja kommunikointi ollut minimissä ja erimielisyydet on ratkaistu vaikenemalla, mököttämällä, tavaroita heittelemällä tms tavalla, niin silloinhan voi olla niin, että ei edes ole koskaan ollut sellaista suhdetta, jossa mielipiteet, toiveet ja ehdotukset voisi hoitaa asiallisesti keskustelemalla.

Omasta mielestäni valtaosa parisuhdeongelmista ratkeaisi, kun opeteltaisi itse kukin kommunikoimaan niin negatiivisista kuin positiivisistakin asioista. Se heijastuu parisuhteen lisäksi kouluun, opiskelumaailmaan, työpaikalle, suhteeseen omiin vanhempiin/sisaruksiin/anoppiin jne eli ihan kaikkiin ihmissuhteisiin. Mikä tärkeintä, jos ei osaa keskustella asioista edes oman puolisonsa kanssa, niin mistä ne omat lapset löytävät esimerkkiä riitatilanteiden ratkaisemisesta??? Näissä asioissa kun ei riitä se, että sanoo, miten asiat pitää tehdä, vaan lapset tekevät niin kuin sinä itsekin teet.

Anteeksi LillaMyy, viestisi on jäänyt huomaamatta, vastaan tähän nyt kuitenkin vaikka suhde on jo ohi. Avioeroni johtui ex-mieheni luonteesta ja narsistisista piirteistä. Hän ajatteli vain ja ainoastaan itseään. Minun ja lapsiemme tarpeilla ei ollut väliä eikä minkäänlaista arvoa, paitsi jos hän sai siitä jotakin itselleen (kunniaa, mainetta, ylpeyttä ja sai muut kiitollisuudenvelkaan, esim. jos hän antoi jossain periksi, hänen mielikuvansa oli se, että hänellä on oikeus röyhistää rintansa ja saa siitä maksun korkojen kera) Suhde oli pelkkää naurettavaa kaupankäyntiä. Hän oli myös "tarpeen tullen" myös väkivaltainen, henkisesti ja joskus fyysisesti, kun pistin kampoihin. Kun huomioin lapsemme ja asetin heidät etusijalle, se oli uhka ja häneltä pois. Jos innostuin vaikkapa lenkkeilystä tai puutarhatöistä, sekin oli häneltä pois. Kun pidin puoliani hän raivostui, koska minulla ei ollut siihen oikeutta. Kun yritin pitää matalaa profiilia ja luoda mahdollisimman rentoa tunnelmaa kotiin lapsiemme vuoksi, hän keksi konfliktin vaikkapa näkkileivästä. Ja juu, hän osasi myös lepertelyt ja vakuuttelut ja syyllistämiset, mutta opin huomaamaan että ne kaikki oli pelkkää manipulointia, jotta hän saa mitä haluaa. Muutin lopulta lapsiemme kanssa pois (hän olisi muuten heittänyt meidät vaikka kadulle asumaan samana iltana kun kerroin että haluan etäisyyttä ja olen väsynyt suhteeseemme. Onneksi pääsimme samana iltana vanhempieni luokse toiseen kaupunkiin) ja hyvin pian tapasin netissä tämän miehen, josta ketjun aloitin.

Kerroin miehelle, vähintäänkin närkästymällä ja ihan suorin sanoinkin, etten pidä naisten kehumisista ja kadulla minihameiden ja heidän kantajiensa arvostelusta. Hän todella tiesi että minua loukkaa hänen käytöksensä. Mutta teki sen mielestäni tarkoituksella. Korjataanpa nyt, että olen mielestäni suvaitsevainen ihminen enkä pikkuasioista loukkaannu, otin huumorina tähtityttöjen tai alusvaatemainoksien katselut, mutta on täysin eri asia kun mies tosiaan tulee viikon näkemisen jälkeen luokseni ja tarkoituksella alkaa kehumaan puolialastomia naisia lehdessä isoon ääneen ja torjuu minut D Ei hyvät hyssykät. Yhtenä esimerkkinä vielä, hän masentui eräästä suuresta asiasta alkusyksystä ja minä olin valmis olemaan hänen rinnallaan, kysyin voinko jotenkin helpottaa hänen oloaan. Hän sulki minut täysin ulkopuolelle, oli kerran jopa viikon vastaamatta viesteihini, joihin en tosin odottanutkaan vastausta vaan halusin hänen tietävän, että olen tässä ja toivotin voimia, olin huolissanikin hänestä ja olisin ollut valmis auttamaan ja tukemaan. Ei kelvannut apu, tuki eikä lämpimät välittävät sanat. Missään vaiheessa en ole myöskään häntä painostanut suhteessa etenemään tms.

Hän koki myös heikkoutena sen, että uskalsin näyttää tunteeni, ilosta pahaan mieleen ja pettymykseen. Hän ei näytä tunteitaan ollenkaan ja tukahduttaa kaiken sisällensä, mikä ilmeni sitten kaikenlaisena outona käyttäytymisenä, piikkittelynä (oma arvottomuuden tunne), suuttumisena, loukkaantumisena, torjumisena, muiden naisten kehumisena ym ym.

Keskusteluneuvot ei tässä tilanteessa ole/ollut ratkaisu ollenkaan, kyllä vika oli miehen korvien välissä mielestäni eikä minussa. Saatan kuulostaa itsekkäältä, mutta en syytä itseäni oikeastaan mistään tehdystä enkä tekemättömästä. Ainoastaan siitä että suhteen aikana mietin vikoja itsessäni kun en kelpaa ja hetkellisesti vaivuin itsesääliin.

Ja me ei todellakaan eletty mitään huumaa, vaikka mielestäni olis vielä kuulunut. Huuma kesti miehellä ekat 2vkoa ja sitten kun itse aloin hiukan jo lämpenemään niin hänen huumansa loppui kun seinään.

Edellinen suhde miehellä oli kuulemani mukaan aika karmea ja oli täysin tossun alla. Ei osaa nyt käyttäytyä tilanteessa kun hänestä aidosti välitetään eikä kykene sellaiseen vastaamaan koska ei rakasta itseään. Toivotan hänelle hyvää loppuelämää enkä muuten yhtään ihmettelisi jos alkaisi pyrkimään jossain vaiheessa takaisin. En taida olla sitten enää saatavilla! Tämähän oli jo toinen kerta kun hän jätti mut. Eli nyt todella riitti.

 

[ap]

Jos et pahastu, niin mielelläni höpöttäisin sitkeesti, kun en muutakaan keksi vielä tähän saumaan. Eihän Sun tietenkään tarvii, pelkästään rikastus olla kahta tai kahtakymmentä eri mieltä. Aina voi saada parempia idiksiä toisilta ja kelpaa mulle jos ei kauheen kalliiks käy.

No mun oma idis on että mies on sitoutumiskammonen. Alussa oli niin halukas, sitkeä, innokas ja rakastunut (2vkoa ) että oksat pois, mut sit kun aloin vastaamaan tunteisiin edes orastavasti niin alkoi tää torjumiskäyttäytyminen. Ja oikeestaan hänen on ees turha väittää, ettei tunteita ollu, hänen kehonkielensä kertoi aivan muuta.. Sitoutumiskammoisena ja hylkäämisen pelossaan oli helppo ottaa itse ohjat käteen ja kääntää homma päälaelleen sanomalla ettei oo tunteita.

 

[tahtomattaan]

Tieteellisessä selittämisessä selitettävä asia kytketään muihin asioihin, joiden sanotaan selittävän sen. Selitys voi olla joko proksimaalinen tai ultimaattinen.

No mun oma idis on että mies on sitoutumiskammonen.

Minustakin se on tavallaan paljon osuvampi, kuvaavampi ja parempi vastaus (nimi), mutta vain eri kysymykseen. Minkäänlaista ristiriitaa en tällä perusteella voi idiksissämme nähdäkään.

Esimerkiksi ihmisten tapauksessa proksimaalinen selittäminen viittaa siihen, miten ihminen käyttäytyy. Nälkä saattaa ajaa ihmisen etsimään ruokaa.
Ultimaattinen selitys puolestaan kertoo siitä, miksi ihminen käyttäytyy siten kuin käyttäytyy. Esimerkiksi evoluutioteoria on ultimaattinen selitys siitä, miksi eläimelle on kehittynyt näläntunne.
Palannen tarkemmin tähän asiaan tarvittaessa myöhemmin.