Olemmeko ainoat vanhemmat, jotka tahtovat hoitaa lapsensa?

[provo tai ei]

Aika huono aloitus, kun tuossa ei selviä miksi kukaan sukulainen ei saa hoitaa lasta tai viettää aikaa hänen kanssaan. Oli syy mikä tahansa, aloittajan suhtautuminen hyvää tarkoittaviin ihmisiin on sen verran ikävää, että jotakin kaunaa/ihmissuhdetaidottomuutta/kontrollifriikkiyttä täytyy ihmisellä olla.

Minäkin päätin, että hoidamme lapsemme itse ja rasitamme mahdollisimman vähän isovanhempia, joilla on hoitopalvelujen pyytäjiä ihan tarpeeksi ennestään. Pyydämme kyllä isovanhempia kylään ja välillä menemme heille, että saavat olla lapsen kanssa. Sitten vain pyydämme lapselle hoitoa, jos meillä on jotain oikeasti pakollisia menoja, joihin lasta ei voi ottaa. Yhteistä aikaa saamme iltaisin, koska meillä on hyväuninen lapsi.

 

["vieras"]

Minä annan lapseni isovanhemmilleen hoitoon, koska siitä nauttivat kaikki: lapsi saa erilaista huomiota kuin kotonaan, isovanhemmat saavat hoitaa heille rakasta lapsenlastaan ja me saamme miehen kanssa vaikka kutsua kavereita istumaan iltaa ja nukkua toistemme kainalossa aamulla pitkään. Olen itsekin ollut pienenä paljon mummoillani, jossain vaiheessa olin oikea kyläluuta, ja tästä käteen on jäänyt kasoittain ihania muistoja ja lämpimät välit isovanhempiini. Saman haluan tarjota omalle lapselleni, koska se on mahdollista.

 

["happy"]

Pienten lasten vanhempien elämän tasapaino

Voit tarkastella elämääsi jakamalla sen neljään osa-alueeseen, jotka ovat kuin neljä pöydänjalkaa:

•Minä itse
•Parisuhde
•Vanhemmuus
•Yhteisöllisyys

Meillä elämä on ollut aika samanlaista kuin aloittajalla ja nuo elämän osa-alueet kaikki tasapainossa. Noin neljävuotiaaksi lapset olivat todella harvoin missään hoidossa, yötä ei ainakaan missään. Ei vaan ollut tarvetta. Oikein upeita nuoria lapsemme ovat nyt. Lähisukulaisista tuli tärkeitä kyllä jossain vaiheessa, mutta ei heitä tarvittu lastenhoitajiksi kuin minimaalisen vähän.

 

[idunnor]

Mä taas annan mielelläni lapsemme isovanhemmille hoitoon.

 

[Tasku Venus]

Me miehen kanssa nautitaan oikein kun lapsi pääsee n. kerran kuussa mummillensa yöksi. Niin nauttii muuten lapsikin, sekä mummi ja pappakin.

En ikinä voisi olla niin itsekäs, etten päästäisi poikaa mummille ja papalle sen takia että tahdon omia hänet kokonaan itselleni.

 

["happy"]

Mä taas annan mielelläni lapsemme isovanhemmille hoitoon.

Isovanhemmat voivat olla kykenemättömiä hoitamaan lapsia tai sitten niin kaukana. Heitä voi kyllä nähdä useinkin mutta lastenhoitajia heistä ei tule aina. Myös koko isoa sukua ja muita läheisiä voi nähdä tiheästi, mutta kukaan heistä ei välttämättä tule lastenhoitajaksi kun ei ole tarvetta.

 

["RIIKKA"]

Meillä on poika 2,5 vuotta ja on ollut ehkä kaksi kertaa mun äidillä yksin hoidossa. Syynä kylläkin, ettei ole ollut tarvetta, ei se, etteikö sinne saisi mennä.
Me käydään yhdessä isovanhemmilla perheenä (asuvat muualla) ja silloin saa kyllä mummot ja papat hoitaa niin paljon kun haluuvat.
En koe lapsen kärsineen tästä ja mitä minuun tulee, niin mä olen tosi menevää sorttia, niin on mieskin. Joka viikko ollaan yksin jossain ilman lasta...harrastuksessa tai ystävien kanssa sumpilla. Toinen on silloin kotona lapsen kanssa, ihan omaa tahtoaan.
Mitä parisuhteeseen tulee, niin sitä hoidetaan kun pikkanen nukkuu. (3h päivällä ja sit koko ilta) . Syödään, juodaan viinilasit ja köllitään. Muuta ei kaivata. Kylpyläreissutkin onnistuu, mutta silloin ollaan porukalla liukumäessä riekkumassa. Toimii meillä.

Isovanhemmat on rikkaus ja toivoisin heidän asuvan lähellä. Silti en tiedä olisimmeko tehneet asioita toisin.

 

[idunnor]

[QUOTE="happy";24596420]Isovanhemmat voivat olla kykenemättömiä hoitamaan lapsia tai sitten niin kaukana. Heitä voi kyllä nähdä useinkin mutta lastenhoitajia heistä ei tule aina. Myös koko isoa sukua ja muita läheisiä voi nähdä tiheästi, mutta kukaan heistä ei välttämättä tule lastenhoitajaksi kun ei ole tarvetta.[/QUOTE]

Aloituksesta ei käynyt ilmi, että kukaan olisi kykenemätön mihinkään.

 

[vieraahko]

Meidän jo kouluikään ehtinyt lapsikatraamme oli kesällä kaksi viikkoa (!!) isovanhempien luona. Asuvat niin kaukana, ettei lukuvuoden aikana niin paljoa ehditä tapaamaan. Pienempiä kun olivat, visiitit olivat tietysti lyhyempiä.
Mitäpä tehtiin sillä aikaa? Ryypättiin villisti? Riehuttiin säädyttömästi? Oltiin ääliöitä? No ei. Töissä käytiin ja silleen. Ja kaksin leffassa ja syömässä ja sellaista, mitä ei muuten oikein voida. Ja voi kuinka oli kivaa vaihteeksi! Eikä sen niin väliksi, vaikka oltaisikin vaan vaikka ryypätty - eivät ne lapset siitä rikki mene kun eivät ole paikalla.
Ja lapset kärsivät hirveästi? No eivät. saivat viettää aikaa isovanhempien kanssa, joista tykkäävät kovasti, hoitaa heidän kissojaan, joista myös tykkäävät kovasti, tavata muita sukulaisia, joita harvemmin näkevät.. ylipäätään siis luoda lämpimiä ihmissuhteita. Ja kovasti haluavat ensi vuonnakin uudestaan.
Mutta paskojahan me ollaan kun ei koko ajan hoideta murusia itse.
Eikun oikeasti:
Meinaatko, että olet ihmisenä, tai olette yhdessä miehesi kanssa, niin kertakaikkisen ERINOMAISIA JA KAIKKIVOIPIA, ETTEI KENELLÄKÄÄN TOISELLA AIKUISELLA VOI OLLA LAPSELLENNE YHTÄÄN MITÄÄN ANNETTAVAA?

 

["Noo"]

Kyllä me itse lapsemme hoidamme.

Lapset käyvät sitten juhlimassa isovanhempien kanssa esim. tänä vuonna 3x viikon matka ulkomaille, kesällä veneilyä Suomen ihanassa saaristossa jne

 

[vrs]

Sääliksi käy lasta. Lapsella on oikeus muihinkin läheisiin aikuisiin, kuin teihin.

 

[ap.]

En tiedä tuota että oletteko ainoat vanhemmat jotka haluavat lapsensa hoitaa mutta olette aika varmasti ainoat vanhemmat jotka ei parisuhdettaan halua hoitaa.

Minkälaista hoitoa ehdotat?

 

[ap.]

[QUOTE="Noo";24596484]Kyllä me itse lapsemme hoidamme.

Lapset käyvät sitten juhlimassa isovanhempien kanssa esim. tänä vuonna 3x viikon matka ulkomaille, kesällä veneilyä Suomen ihanassa saaristossa jne[/QUOTE]


Kuulostaa tosi hyvältä!

 

[tuota tuota]

Ei se ole normaalia eikä tavoiteltavaa että jos isovanhemmat kerta ovat olemassa niin ne eivät silti ole missään tekemisissä lapsen kanssa. Ei ole normaalia isovanhempien puolelta olla haluamatta lapsenlastaan koskaan hoitaa, eikä normaalia että äiti oikein suuttuisi jos he sitä haluaisivat.

Haluamme kyllä hoitaa lapsemme itse pääosin, mutta haluamme että myös isovanhempamme saavat heitä hoitaa. Se on tervettä kaikille.

Ap:lla ei ole kaikki jauhot pussissa tai sitten tämä on todella huono provo.

 

[ap.]

Mä taas annan mielelläni lapsemme isovanhemmille hoitoon.

Kuulostaa hyvältä!

 

[ap.]

Me miehen kanssa nautitaan oikein kun lapsi pääsee n. kerran kuussa mummillensa yöksi. Niin nauttii muuten lapsikin, sekä mummi ja pappakin.

Kuulostaa hyvältä!

 

["happy"]

Meinaatko, että olet ihmisenä, tai olette yhdessä miehesi kanssa, niin kertakaikkisen ERINOMAISIA JA KAIKKIVOIPIA, ETTEI KENELLÄKÄÄN TOISELLA AIKUISELLA VOI OLLA LAPSELLENNE YHTÄÄN MITÄÄN ANNETTAVAA?

Meillä meni niin, että lapsemme eivät kaivanneet keneltäkään aikuiselta oikeastaan mitään.

 

["vieras"]

Ei meidänkään lapset ole juurikaan olleet missään hoidossa, ihan muutaman ääritapauksen ainoastaan, mutta minusta olisi kyllä outoa kieltää heiltä sukulaisten tapaamiset. Lapsella kun on minusta oikeus myös muihin aikuisin (lapsisukulaisista nyt puhumattakaan) elämässään kuin vanhempiin.

 

[ap.]

Tää on tietty provo, mutta musta tuossa on outo idea... ihankuin isovanhemmat olsiivat haitaksi lapselle.
Minä haluan lasteni saavan hyvät suhteet isovanhempiinsa ja sukulaisiinsa, he ovat osa sukua. Rakkautta ja kiintymystä ei koskaan voi saada liikaa. Isovanhemmat ja muut sukulaiset tuovat rikkautta perhe-elämäämme. Haluan, että lapseni tuntee kuuluvansa isoon välittävään yhteisöön, perheeseen!

Provohan kirjoitukseni ei ole. Vaikka vainajia ei saa mollata, voin kyllä kertoa, että mieheni äiti harrasti sekä henkistä että fyysistä pahoinpitelyä miestäni kohtaan, kun hän oli pieni. Mieheni isä (jätti 3,5-vuotiaan poikansa) harrasti viinan kittaamista, röökaamista ja epäterveellisiä ruokatottumuksia. Äitipuoli ei koskaan halunnut olla tekemisissä mieheni kanssa. - Nämäkö olisivat tarjonneet minun lapselleni ihania kokemuksia?

 

[vieraahko]

[QUOTE="happy";24596555]Meillä meni niin, että lapsemme eivät kaivanneet keneltäkään aikuiselta oikeastaan mitään.[/QUOTE]

No ei ole kysymys pelkästään jostakin sellaisesta, jota lapsi voisi jollain tavalla näyttää tai sanoa kaipaavansa, vaan asioista, jotka eivät välity, ja ihmissuhteista, jotka eivät kehity, millään muulla tavalla kuin olemalla yhdessä.

Eivät toisen puolen isovanhemmat meilläkään ole lapsista kiinnostuneita. Yksi lapsista ei ole muuten koskaan edes käväissyt heidän kotonaan. Eivätkä lapset osaa sitä mitenkään artikuloida, että kaipaisivat heiltä jotakin.

Mutta selväähän se on, ettei siinä kukaan saa mitään puolin tai toisinkaan, kun ei mitään ihmissuhdettakaan ole

 

[ap.]

Sädekehä?
Minä kun ajattelin, että oli tunnustus lapsen kaltoinkohtelusta...

Ohhoh! Näköjään kaikki osaavat solvata.

 

["RIIKKA"]

Provohan kirjoitukseni ei ole. Vaikka vainajia ei saa mollata, voin kyllä kertoa, että mieheni äiti harrasti sekä henkistä että fyysistä pahoinpitelyä miestäni kohtaan, kun hän oli pieni. Mieheni isä (jätti 3,5-vuotiaan poikansa) harrasti viinan kittaamista, röökaamista ja epäterveellisiä ruokatottumuksia. Äitipuoli ei koskaan halunnut olla tekemisissä mieheni kanssa. - Nämäkö olisivat tarjonneet minun lapselleni ihania kokemuksia?

ja tämä asia kun ei millään muotoa selvinnyt meille kun kirjoitit aloituksen. Kuka nyt tuollaiseen paikkaan lapsensa pistäisi? Ei kukaan! Sinä nyt satuit kuitenkin kysymään asiaa niin, että luulimme lähtökohdan olevan normaali.

 

[vieraahko]

Provohan kirjoitukseni ei ole. Vaikka vainajia ei saa mollata, voin kyllä kertoa, että mieheni äiti harrasti sekä henkistä että fyysistä pahoinpitelyä miestäni kohtaan, kun hän oli pieni. Mieheni isä (jätti 3,5-vuotiaan poikansa) harrasti viinan kittaamista, röökaamista ja epäterveellisiä ruokatottumuksia. Äitipuoli ei koskaan halunnut olla tekemisissä mieheni kanssa. - Nämäkö olisivat tarjonneet minun lapselleni ihania kokemuksia?

..eli kysymys onkin enemmän siitä, ettet tiedä, millaista voisi olla jos elämänpiiri olisikin hieman sitä tiukinta ydinperhettä laajempi.

Kaikilla ei tietenkään tätä mahdollisuutta ole, ja on hyvä, että olette tyytyväisiä ja pärjäätte omassa tilanteessanne. Mutta ei siitä nyt ehkä sellaisia johtopäätöksiä kannattaisi vetää, etteivät ne, joiden piiri onkin laajempi, halua hoitaa lapsiansa.. joillekin se siis voi ihan nimenomaan olla lasten hoitamista ja kasvattamista, että kontakteja on laajemmin.

 

[Khimaira]

piti muokata kun luinkin että ap:n lapsi on koululainen.
Oliko hän päivähoidossa/ kerhoissa/ eskarissa?
Millä tavalla huolehditte että kavereita on?

 

["xXx"]

No, tässähän jo kävi ilmi että ap taitaa olla hieman katkera ihminen.
Vai pystytkö käsittämään että "normaalien" isovanhempien päästäminen lapsen elämään ei ole lapselle haitaksi?