Olen 22 v äiti, ei ammattia ei töitä... Opiskelemaan vai lisää lapsia?

[Kaikkea sitä kuulee!]

Tein ekan lapsen peruskoulupohjalla just 21-vuotiaana, olin sen kaa kotona ja seuraava sai tulla kun olin 24v. Senkin kanssa kotona ja nyt muksut 7v ja kohta 4v ja hain vasta nyt kouluun (28veenä) lukemaan ekaa ammattia. Tosin sen verran tässä tilanne muuttunut että ehdittiin jo hommata asuntolainaa ja mies töissä ni ei saada tukia mistään. Näinollen ei oo vara alkaa omaehtoisesti opiskella,vaan piti hakea vaan työvoimapoliittisiin kouluihin..

 

[cathow]

Itse lähtisin nyt opiskelemaan, ehdottomasti. Kouluunkaan ei välttämättä pääse ekalla yrittämällä. Opiskelu on tavallaan aika joustavaa, joten jos vaikka saisitte toisen lapsen kesken opintojen, niin tuskin sekään katastrofi olisi. Mut jotenkin ei kuulosta hyvältä jäädä vain kotiin tekemään toista ja venyttää muita elämän tärkeiden asioiden etememistä.

Opiskelut tulille ja hommat eteen päin

IHmisellä olisi kuitenkin hyvä olla ammatti, jotta saa perheensä elätettyä, ja toisaalta ihan itseäkin varten, jos vaikka jotain sattuu puolisolle ja tieysti sivistyksellisistä syistä.

 

["joo"]

opiskelemaan, teillä on aikaa tehdä sisaruksia esikoiselle. Meidän lapset on 11v, 7v ja 2 v. Itse opiskelen yliopistossa, mies töissä. Meillä on isot ikäerot lapsilla, mutta sen olen kokenut rikkaudeksi. Pienimmällä on onnea, kun on kaksi isoa veljeä, joiden kanssa telmuta ja veljille sisko on pikkuinen silmäterä.

Mun mielestä opiskelu on helpompaa, kun lapset ovat pieniä, isommilla lapsilla saattaa olla (meillä on) harrastuksia, jotka vaativat aikaa ja rahaa. Haluan olla mukana lasten elämässä ja harrastuksissa ja se hieman vaikeuttaa omia opiskeluitani, koska tyttö on kotihoidossa, ei päivisin jää kauheasti aikaa opiskella ja iltaisin aika paljon olen isojen kanssa harrastuksissa, joten yöt+viikonloput on mun opiskelu aikaa, välillä aika rankkaa. Mutta oma valinta.

22 tai 30 vuotias ei ole ikäloppu, mun äiti opiskeli 41 vuotiaana toisen yliopistotutkinnon, joten on sulla aikaa vaikka miten paljon

 

["vieras"]

Ehdottomasti lapset ensin ja sit vasta opiskelemaan!!!!!!!!!!!!!!! Lapselle sisarus pienellä ikäerolla on rikkaus. Heillä on läpi elämän helpompaan kun on aina kaveri, niin päivähoidossa, koulussa kuin myöheminkin elämässä.
Olet vielä tosi nuori! Ehdit hyvin tekemään useammankin lapsen ennen opiskeluja. Nautit ajasta pienten lasten kanssa ja samalla kypsyttelet ajatusta opiskelusta ja siitä mitä todella haluat tehdä sit kun lapset on vähän isompia.

Itse olen 31v ja viides lapsi tulossa, kaikki lapset n 1.5v ikäerolla. Minulla on kaksi ammattia, toinen korkeakoulupohjainen. Mutta silti haaveilen, että parin vuoden päästä pyrin opiskelemaan itselleni unelma-ammatin
Tosi moni tuntemani yli 3-kymppinen pientenlastenäiti opiskelee joko ammattikorkeassa tai yliopistossa ja kaikki nämä (minä mukaanlukien) asumme uusissa omakotitaloissa ja elämme ihan mukavaa elämää huolimatta siitä ettemme ole palkkatyössä.

Kannustan siis ehdottomasti tekemään lapset nyt nuorena!! Opiskelemaan kyllä varmasti ehdit myöhemminkin!

 

[123rfjkbvdtjvi]

[QUOTE="äiti-ihminen";26304057]
Alanko minä olla jo ihan ikäloppu? Mitä itse tekisit tilanteessani? Ja millaista se opiskelu on useamman lapsen kanssa, jaksaako sitä? Ja pärjääkö rahallisesti? Miehellä palkka noin 2300 e kuussa.[/QUOTE]

Heh. Ikäloppu.

Minä olen 33-vuotias. Aloitin viime vuonna uudet opinnot, ensimmäinen vuosi on nyt takana ja vielä muutama jäljellä. Verrattuna edellisiin opintoihin (lapseton, suoraan lukiosta) opinnot ovat tuntuneet paljon raskaammilta, ja aika on ollut kortilla. Mutta toisaalta, nämä opinnot ovat sieltä työläimmäistä päästä, joissain toisissa opinnoissa on kevyempää. En sanoisi, että tämä mahdotonta on, mutta rehellisesti kuitenkin onhan tämä ollut välillä todella rankkaa. Lapsia on kolme.


Kyllä se aika silti menee yllättävän nopeasti.

 

["äiti-ihminen"]

Sattuipas tämä keskustelu silmään hakua käytellessä... Olen tämän aloittanut vuosi sitten ja taas pohdin näitä samoja asioita.

Nyt poika on vähän vajaa kaksivuotias ja hoidan häntä vielä(kin) kotona. En ole hakenut opiskelemaan vaan olemme sopineet että menee hoitoon vuoden päästä kun täyttää 3 vuotta. Olemme tässä välillä ostaneet pienen omakotitalon ja taloudellisesti menee ihan hyvin, miehen palkka hieman noussut ja lainan + muiden välttämättömien kulujen jälkeen saadaan hieman säästettyäkin. Olen vieläkin miettinyt sisarusasiaa ja viime aikoina olen alkanut kallistua yhä enempi siihen että se sisarus olisi parempi hankkia nyt. Olen puntaroinut asiaa ja mielestäni sisarus suht pienellä ikäerolla painaa vaakakupissa enemmän kuin se nopea opiskelu. Sisaruksen tahtoisin lapselle kuitenkin joka tapauksessa ja jos ensin lähtisin opiskelemaan sitä alettaisiin varmaan tekemään heti opiskelujen jälkeen, mikä sitten katkaisisi työurani heti alkuunsa. En kuitenkaan pystyisi lasta laittamaan hoitoon kovin pienenä, vaan taas olisin kotona ainakin sen kaksi vuotta... Ja vaikka moni tuntuu kovasti olevan sitä mieltä että minun pitäisi opiskella ensin, on myös niitä joiden mielestä opiskelu lasten kanssa on työssäkäyntiä joustavampaa. Olen myös aika varma, että tämä toinen lapsi jäisi myös meidän viimeiseksi.

Vuoden olen asiaa tässä kypsytellyt ja monelta kantilta miettinyt ja samalla mielestäni kasvanut äitinä ja ihmisenä ihan huimasti.

 

["cis"]

vuoden oot miettiny?
oisit tehny ees sitten sen lapsen siihen..
kyllä sitä kerkee vanhempanakin opiskelemaan, ei siinä mitään. jos rahallisesti pärjää yhdellä palkalla etei tarvi tukia nostella, ni se on hyvä ollakkin pienen kanssa kotona.

 

["Meikäläinen"]

Itse oli 18, kun esikoisemme syntyi ihan suunnitellusti. Kävin sitten ekan ja tokan välissä koulun loppuun ja nyt on neljäs tulossa. Ainakaan ei tarvitse miettiä, että se koulukin on kesken ja voi rauhassa nauttia kotiäitiydestä. Enkä usko kotiäitiyteni haittaavan myöhempää töihin pääsyä koska alallani on täällä pulaa tekijöistä vaikkakin olen omaa yritystä suunnitellut tulevaisuuteen

 

[yh äitee]

Minun lapseni oli 1,5v kun meni hoitoon. Päätös oli vaikea, mutta siinä vaiheessa äiti kaipasi aikuista seuraa. Ja osoittautui se lapsenkin kannalta hyväksi jutuksi. Lapsi sai paljon kavereita ja tottui äkkiä hoitoon. Aluksi menin töihin, ja päätin hakea takaisin kouluun... Parina vuona osallistuin hakuihin kunnes pääsin toivomaani kouluun. Nyt kumminkin huomasin ehkäisyn pettäneen ja kouluni jouduin laittamaan katkolle. Pikkasen asia pelottaa, että unohtuuko kaikki oppiparin välivuoden aikana, mutta koulusta vakuuteltiin että auttavat muistelemaan . Palaan kouluun todennäköisesti lapsen ollessa 1,5v. Vuosi jäi koulua käymättä.... Ja olen tosiaan 24v ja yksin kahden lapsen kanssa, ja uskon pärjääväni!