Olen harkinnut eroa jo pitkään, ja nyt sitten menin ihastumaan toiseen mieheen...

["A P"]

Olen harkinnut eroa kaikkiaan jo toista vuotta, en koko aikaa, välillä on mennyt paremmin, mutta silloin ajatus on alkanut kyteä. Olemme avoliitossa.

Keväällä meinasin toden teolla jättää miehen, mutta hän sai aneltua minut yrittämään vielä kerran, annoin periksi. Kaksi viikkoa meni hyvin, kunnes samat vanhat ongelmat alkoivat taas putkahdella yksi toisensa jälkeen. Nyt olen muutaman viikon pohtinut eroa, ja enää on kyse siitä etten meinaa millään raaskia kertoa sitä miehelle.

Lisäksi keväällä, eroyrityksen jälkeen tapasin sattumalta miehen jonka kanssa ihastuimme toisiimme samantien, en ole kokenut koskaan mitään sellaista. Vietimme illan yhdessä, sen jälkeen soittelimme kerran ja viesteilimme noin viikon, kun sanoin etten pysty tähän, ja lopetin sen.

Nyt sitten viikko sitten tapasimme uudelleen, ekan kerran sen kevään jälkeen. Fiilikset olivat ennallaan. Olemme viesteilleet sen jälkeen, muttemme tavanneet, enkä minä oikein haluaisi lähteä siihen, kun olen vielä suhteessa, vaikkakin tunteet ovat kuolleet, lähinnä tunnen avokkiani kohtaan ystävyyttä, ja olen kiintynyt häneen, mutten rakasta.

Tämä toinen tuntuu kuin olisin tuntenut hänet aina, en ole koskaan tuntenut mitään samanlaista. En tiedä mitä ihmettä teen, kun en millään voi jättää ottamasta hänestä selvää vain siksi etten ole vielä saanut erottua, vaikka olen jo varma ollut kauan että sitä haluan todella. Olen ajatellut että vaikkei miestä tämän ihastukseni kanssa tulisikaan mitään, olisin yksinkin onnellisempi kuin avomieheni kanssa.

Miten ihmeessä saan rohkeutta kakaista avomiehelleni että haluan erota? Ja mitä ihmettä teen tämän toisen kanssa?

En kaipaa nyt syyllistämistä. En halua mitään valehtelujuttua todellakaan, tai mitään likaista pettämistä. Ehkä sitä vaan ihastuu helpommin siinä vaiheessa kun tunteet suhteessa ovat jo viilenneet.

Mutta jollain tavalla käy avokkini sääliksi, muistan miten hän itki ja rukoili etten jättäisi häntä keväällä. Enkä sitten tiedä jäinkö olemaan hänen kanssaan ihan aan säälistä.

Ja omia kokemuksiakin saa kertoa. Kivittämistä en kaipaa, koska tämä tilanne on tarpeeksi kinkkinen muutenkin, ja haluaisin tässä mahdollisimman pitkälti välttää loukkaamasta ketään. Tuntuu vaan väärältä jatkaa mieheni kanssa enää, kun en häntä rakasta.

 

[----]

siis kysymyshän on siitä, TAHDOTKO rakastaa!

 

["a p"]

siis kysymyshän on siitä, TAHDOTKO rakastaa!

Tahdoin vielä keväällä, ja yritin. Mutten enää, koska mikään ei muuttunut. En ala ongelmiamme tässä ruotimaan sen enempää. Nyt olisin jo valmis luovuttamaan.

 

["a p"]

nosto hop

 

["vieras"]

mistä sitä tietää vaikka tämä uusi olisi se oikea. mitä enää mietit, eroa, ja ota selvää tästä toisesta. jos teillä ei onnistukaan, et menetä mitään, jos kerran olisit onnellisempi ilman nykyistä miestäsi kuitenkin.

kerran täällä vaan eletään.

 

[kyökki-iita opastaa]

[QUOTE="A P";25589887]Olen ajatellut että vaikkei miestä tämän ihastukseni kanssa tulisikaan mitään, olisin yksinkin onnellisempi kuin avomieheni kanssa.
[/QUOTE]

On hyvin mahdollista, että teistä ei uuden ihastuksesi kanssa tule yhtään mitään, mutta jos olisit mieluummin vaikka yksin kuin nykyisesi kanssa, niin se on minusta sen merkki, että ehkä sinun tosiaan olisi parempi jättää hänet. Jos haluat säästää nyksääsi, niin kerrot hänelle mahdollisimman pian, että et halua jatkaa enää. Se on raakaa, mutta on rakaa myös roikkua huonossa suhteessa ero mielessä ties kuinka kauan kun toinen luulee että kaikki on ok. Kerro myös tuolle uudelle ihastukselle, että sinun täytyy hoitaa ero ensin ja sitten vasta voitte palata asiaan (ehkä 1-1,5 kk kuluttua), niin et loukkaa niin pahasti nykyistäsi eikä sinullekaan tule niin pahaa morkkista. Jos ihastuksesi ei jaksa odottaa, hän ei ole oikea ihminen sinulle.

 

[höm]

no olikos lapsia?

 

["a p"]

no olikos lapsia?

Yksi, alle kolmevuotias.

 

[Itse sen sanoit]

[QUOTE="A P";25589887]Olen ajatellut että vaikkei miestä tämän ihastukseni kanssa tulisikaan mitään, olisin yksinkin onnellisempi kuin avomieheni kanssa.
--- Tuntuu vaan väärältä jatkaa mieheni kanssa enää, kun en häntä rakasta.[/QUOTE]

Jos näin on, niin tiedät kyllä, miten toimia
Kerro miehelles, niin sekin saa tilaisuuden olla vielä joskus onnellinen, eiks vaan? Asian pitkittäminen ei hyödytä ketään.

 

[tiitiläinen ja sen perhe]

Vaikea juttu!
Meillä oli kerran vaikeampi kausi, tai itselle tuli tollainen olo, että rakastanko tarpeeksi jne. Muita ei ollut kummallakaan, mutta ehkä sellaista pienen pientä ihastusta johonkin suuntaan (ei tosiaan yhtään mitään fyysistä mutta pään sisäistä)
Onneksi JÄRKI voitti ja vuosien jälkeen mua enemmän hävettää että tollaisia edes mietin. Olen rakastuneempi mieheeni kuin koskaan ja meillä menee todella hyvin (jo vuosia). Että tosi tarkkaan miettisin kannattaako sitä ruohoa kalastella aidon toiselta puolen. ON TOSI HELPPOA IHASTUA ja antaa tunteiden viedä, mutta arki se tulisi varmasti sen toisenkin kanssa. Mieti mitä kaikkea menetät jos lähdet...onko teillä lapsia?
TOsin en oikein kertonut syistä mitä ongelmia teillä on, voihan olla että ne ongelmat on sellaisia ettei niitä ylitetä, jos taas kyse vai siitä ettei enää niin kipinöin niin asia on eri.

 

["a p"]

On hyvin mahdollista, että teistä ei uuden ihastuksesi kanssa tule yhtään mitään, mutta jos olisit mieluummin vaikka yksin kuin nykyisesi kanssa, niin se on minusta sen merkki, että ehkä sinun tosiaan olisi parempi jättää hänet. Jos haluat säästää nyksääsi, niin kerrot hänelle mahdollisimman pian, että et halua jatkaa enää. Se on raakaa, mutta on rakaa myös roikkua huonossa suhteessa ero mielessä ties kuinka kauan kun toinen luulee että kaikki on ok. Kerro myös tuolle uudelle ihastukselle, että sinun täytyy hoitaa ero ensin ja sitten vasta voitte palata asiaan (ehkä 1-1,5 kk kuluttua), niin et loukkaa niin pahasti nykyistäsi eikä sinullekaan tule niin pahaa morkkista. Jos ihastuksesi ei jaksa odottaa, hän ei ole oikea ihminen sinulle.

Kiitos, fiksuja neuvoja, näin olisi varmasti viisainta toimia.

Olen kuitenkin miettinyt tätä kauan, ja olen varma etten voi koskaan olla onnellinen mieheni kanssa. Ainut syy miksi keväällä halusin yrittää, oli lapsi, se, että hänellä olisi molemmat vanhemmat, ja pelkäsin myös vähän sitä miten pärjään kaksin lapsen kanssa. (tai yhteishuoltajuudessa, mutta kuitenkin niin ettei se toinen ole siinä koko ajan arkea hoitamassa) Mutta luulenpa että lapsi kärsii enemmän riidoistamme ja viileistä väleistämme kuin siitä että näkisi meitä erikseen. Lisäksi hän on vielä sne verran pieni, ettei ehkä kärsi vielä erosta nin paljon kuin vähän vanhempana kärsisi.

Ja tosiaan, ero olisi helpotus vaikkei uudesta suhteesta tulisikaan mitään.

 

[Beep]

Go for it! Anything for LOVE!!!! :heart:

T: Ikuinen romantikkohupakko

 

["a p"]

Vaikea juttu!
Meillä oli kerran vaikeampi kausi, tai itselle tuli tollainen olo, että rakastanko tarpeeksi jne. Muita ei ollut kummallakaan, mutta ehkä sellaista pienen pientä ihastusta johonkin suuntaan (ei tosiaan yhtään mitään fyysistä mutta pään sisäistä)
Onneksi JÄRKI voitti ja vuosien jälkeen mua enemmän hävettää että tollaisia edes mietin. Olen rakastuneempi mieheeni kuin koskaan ja meillä menee todella hyvin (jo vuosia). Että tosi tarkkaan miettisin kannattaako sitä ruohoa kalastella aidon toiselta puolen. ON TOSI HELPPOA IHASTUA ja antaa tunteiden viedä, mutta arki se tulisi varmasti sen toisenkin kanssa. Mieti mitä kaikkea menetät jos lähdet...onko teillä lapsia?
TOsin en oikein kertonut syistä mitä ongelmia teillä on, voihan olla että ne ongelmat on sellaisia ettei niitä ylitetä, jos taas kyse vai siitä ettei enää niin kipinöin niin asia on eri.

Sanotaan että ongelmat johtuvat erilaisista arvoista ja liiankin erilaisista luonteista ja ajatusmaailmoista, ja ne ovat aiheuttaneet niin paljon yhteentörmäyksiä etten usko edes jokseenkin harmonisen suhteen olevan mahdollinen, vaikka yrittäisimme kaikkemme. Ja kevään jälkeen olemmekin yrittäneet, silti samat ongelmat ovat tulleet vastaan ja aiheuttaneet riitoja ihan entiseen malliin.

 

["a p"]

Go for it! Anything for LOVE!!!! :heart:

T: Ikuinen romantikkohupakko

Kiitos <3

Tiedän että tämä on alkuihastumista tuon toisen kanssa, ja ongemia varmaan tulisi. Mutta kiinnostaisi ottaa asiasta selvää, en siinä mitään menetä. koska kuitenkaan, yksinkään en olisi onnettomampi kuin nyt.

Piti tänään puhua miehen kanssa vakavasti, mutta hän meni jo nukkumaan, kun tunsi olonsa flunssaiseksi... hemmetin vaikeaa se on, mutta pakko vaan kai saada lähiaikoina suunsa auki, kun koko ajan nämä asiat pyörivät mielessä ja varmistuvat.

 

[Anatolia]

Mä ajattelen niin, että ero & mahdollinen uusi ihastus tulisi käsitellä kahtena ihan erillisenä asiana.

Jos tuntuu siltä, että haluat erota, ja että tosiaan haluaisit erota vaikka et tähän toiseen tyyppiin olisi ikinä tutustunutkaan, niin eroa.

Jos taas - mietithän tätä asiaa käsi sydämellä - miehesi on alkanut tuntua epäsopivalta sulle & tunteesi ovat kadonneet sitä myötä kun tämä uusi mies tuli elämääsi, niin en suosittele eroamaan. Ne kadotetut tunteet voi saada takaisin jos sitä haluaa.

Minä olen tässä vuosien varrella ehtinyt pari kertaa miettiä, että onko mulla vielä tunteita, ja mitä oikein haluan. Sitten olen pohtinut sitä, että haluaisinko jakaa arkeni jonkun toisen kanssa, haluaisinko lapsilleni isäpuolen ja uusperheen, ja ennen kaikkea olisinko todellakin valmis luopumaan miehestäni kokonaan - ja vastaus on ollut kaikkiin noihin kysymyksiin ei. Joskus vahva ei, joskus heikompi, mutta ei kuitenkin. Ne kadonneiksi luulemani tunteet ovat palanneet aina takaisin, entistä voimakkaampana. Ei ensihuumaa lähes 11 v suhteeseen enää takaisin saa, muttei tarvitsekaan saada - näin on oikein hyvä

 

[Beep]

[QUOTE="a p";25590096]Kiitos <3

Tiedän että tämä on alkuihastumista tuon toisen kanssa, ja ongemia varmaan tulisi. Mutta kiinnostaisi ottaa asiasta selvää, en siinä mitään menetä. koska kuitenkaan, yksinkään en olisi onnettomampi kuin nyt.

Piti tänään puhua miehen kanssa vakavasti, mutta hän meni jo nukkumaan, kun tunsi olonsa flunssaiseksi... hemmetin vaikeaa se on, mutta pakko vaan kai saada lähiaikoina suunsa auki, kun koko ajan nämä asiat pyörivät mielessä ja varmistuvat.[/QUOTE]

:hug:

Riskien puntarointia ja jos tuntuu ettei sellaisia juuri ole niin aika selvä mitä kannattaa tehdä. Sä tiedät paremmin itse kuin kukaan täällä palstalla.

 

["a p"]

Mä ajattelen niin, että ero & mahdollinen uusi ihastus tulisi käsitellä kahtena ihan erillisenä asiana.

Jos tuntuu siltä, että haluat erota, ja että tosiaan haluaisit erota vaikka et tähän toiseen tyyppiin olisi ikinä tutustunutkaan, niin eroa.

Jos taas - mietithän tätä asiaa käsi sydämellä - miehesi on alkanut tuntua epäsopivalta sulle & tunteesi ovat kadonneet sitä myötä kun tämä uusi mies tuli elämääsi, niin en suosittele eroamaan. Ne kadotetut tunteet voi saada takaisin jos sitä haluaa.

Minä olen tässä vuosien varrella ehtinyt pari kertaa miettiä, että onko mulla vielä tunteita, ja mitä oikein haluan. Sitten olen pohtinut sitä, että haluaisinko jakaa arkeni jonkun toisen kanssa, haluaisinko lapsilleni isäpuolen ja uusperheen, ja ennen kaikkea olisinko todellakin valmis luopumaan miehestäni kokonaan - ja vastaus on ollut kaikkiin noihin kysymyksiin ei. Joskus vahva ei, joskus heikompi, mutta ei kuitenkin. Ne kadonneiksi luulemani tunteet ovat palanneet aina takaisin, entistä voimakkaampana. Ei ensihuumaa lähes 11 v suhteeseen enää takaisin saa, muttei tarvitsekaan saada - näin on oikein hyvä

Fiksuja mietteitä sinullakin. Olen itsekin miettinyt tota että aloinko tosissani ajatella eroa vasta kun tapasin ihastukseni. Mutta en. Mietin jo ennen sitä, olen miettinyt viikkoja, kun tajusin että tämä "uusi yrityksemme" sen keväisen kriisin jälkeen ei ole toiminut ollenkaan.

 

["a p"]

:hug:

Riskien puntarointia ja jos tuntuu ettei sellaisia juuri ole niin aika selvä mitä kannattaa tehdä. Sä tiedät paremmin itse kuin kukaan täällä palstalla.

Niinpä, hemmetin vaikeeta silti. Varsinkin kun on vielä kaikki käytännön asiat ihan auki- asunto ja muut jutut. :-/ Mutta en minä voi tätä enää kyllä mitenkään ohittaa ja esittää kauaa että kaikki on hyvin.

 

[näin parempi]

Harkitsin eroa viisi vuotta 20-vuoden avioliitosta. Heti rakastuon ensimmäisellä ihanaan mieheen, hän oli niin uhana, mutta myös kamala. Kanssaan puratin strelisaation, kun hänellä ei ollut lapsia. onneksi en tullut raskaaksi ja erosin ja seuraavalle olin puan raskaanaa. Tlämäni mies, mutta se ei onnistunut lasteni kanssa ja lopetin, kasvatin vauvan yksin, teinien apurina.
Buosia on mennyt, enkä uutta ole huolinut, niin kauan kuin lapsi kotona. Ei kiitos 'isäpuolia' meille.

 

["jopi"]

Tietysti kannattaa erota jos vakaan harkinnan tuloksena olet niin päättänyt. Älä kuitenkaan anna uuden miehen vaikuttaa eroon. Siitä joko tulee jotain tai sitten ei. Itsenäisenäkin on ihan mukava olla.

 

[voi sua sinisilmäistä]

Mä ajattelen niin, että ero & mahdollinen uusi ihastus tulisi käsitellä kahtena ihan erillisenä asiana.

Jos tuntuu siltä, että haluat erota, ja että tosiaan haluaisit erota vaikka et tähän toiseen tyyppiin olisi ikinä tutustunutkaan, niin eroa.

Jos taas - mietithän tätä asiaa käsi sydämellä - miehesi on alkanut tuntua epäsopivalta sulle & tunteesi ovat kadonneet sitä myötä kun tämä uusi mies tuli elämääsi, niin en suosittele eroamaan. Ne kadotetut tunteet voi saada takaisin jos sitä haluaa.

Minä olen tässä vuosien varrella ehtinyt pari kertaa miettiä, että onko mulla vielä tunteita, ja mitä oikein haluan. Sitten olen pohtinut sitä, että haluaisinko jakaa arkeni jonkun toisen kanssa, haluaisinko lapsilleni isäpuolen ja uusperheen, ja ennen kaikkea olisinko todellakin valmis luopumaan miehestäni kokonaan - ja vastaus on ollut kaikkiin noihin kysymyksiin ei. Joskus vahva ei, joskus heikompi, mutta ei kuitenkin. Ne kadonneiksi luulemani tunteet ovat palanneet aina takaisin, entistä voimakkaampana. Ei ensihuumaa lähes 11 v suhteeseen enää takaisin saa, muttei tarvitsekaan saada - näin on oikein hyvä

Ethän sä vielä montakaan vuotta ole ollut miehesi kanssa. EDntisen eroajatuksen jälkeen teitte uuden lapsen, vai liekö ollut vahinko, äidin valinta.
Ei ole kirkossa kuulutettu teidän yhteiselämä, ero voi tulla ja lapsikin ei ehkä yhteisesti haluama.

 

["a p"]

[QUOTE="jopi";25590503]Tietysti kannattaa erota jos vakaan harkinnan tuloksena olet niin päättänyt. Älä kuitenkaan anna uuden miehen vaikuttaa eroon. Siitä joko tulee jotain tai sitten ei. Itsenäisenäkin on ihan mukava olla.[/QUOTE]

Joo nimenomaan en halua sen antaa vaikuttaa eroon.

 

[Anatolia]

Ethän sä vielä montakaan vuotta ole ollut miehesi kanssa. EDntisen eroajatuksen jälkeen teitte uuden lapsen, vai liekö ollut vahinko, äidin valinta.
Ei ole kirkossa kuulutettu teidän yhteiselämä, ero voi tulla ja lapsikin ei ehkä yhteisesti haluama.

Me ollaan oltu pian 10 vuotta naimisissa. Joku on toki ollut kauemminkin. Mutta emme me mikään tuore pari enää ole mun mielestä.

Ihan täysin yhteinen projekti tämä tuleva vauva on - mies siitä itse asiassa alkoi ekana joskus heinä-elokuussa puhua. Vahinko? Juu, vahingossa maksoin satasen siitä että pääsin kierukasta eroon yksityisellä gynellä, ja vahingossa ajoitettiin homma siten että heti tärppäsi :xmas:

Olenko muka joskus jossain väittänyt että meille ei ikinä voisi eroa tulla? En ole. Päinvastoin pikemminkin - olen vannonut että yhdessä ollaan niin kauan kun siltä tuntuu, mitään vuosien pakkopullaa ja väkisin vääntämistä emme kumpikaan halua. Meillä on ihan hyvä näin, ja jos joskus ei ole niin sitten me saatamme erota. Sitä murehditaan sitten, ei etukäteen.

 

["Karin"]

Aika sama kuvio, vuosia meillä takana n 15 ja hankala kuvio erota asunnon ja lasten koulujen ym takia, mutta rakastuin puolivuotta sitten ensisilmäyksellä ja hän myös. Ei tavattu olla, viestejä vaan..

 

["a p"]

[QUOTE="Karin";25590577]Aika sama kuvio, vuosia meillä takana n 15 ja hankala kuvio erota asunnon ja lasten koulujen ym takia, mutta rakastuin puolivuotta sitten ensisilmäyksellä ja hän myös. Ei tavattu olla, viestejä vaan..[/QUOTE]

No juurikin nuo minuakin huolettaa eniten, asunto ja lapsen päivähoitopaikka... Rahallisesti pärjäisin samalla tavalla kuin olen tähänkin asti pärjännyt, eli jotenkuten.