Olen niin pettynyt mieheen, kun haluaisi aloittaa yliopisto opinnot:(

[itkettää]

Olemme 25-vuotias pariskunta (itse täytin just, mies täyttää vuoden lopulla 26). Olemme olleet yhdessä 2 vuotta. Mies on ammatiltaan rakennusmies ja vartija. Itse olen töissä hoito-alalla. Meillä molemmilla on töitä riittänyt ja elintaso hyvä, haaveena joskus perhettäkin. Nyt mies kuitenkin pudotti pommin ja ilmoitti että on hakenut yliopistoon ja päässyt, aloittaa opinnlot tammikuussa. On kuulema kyllästynyt töihinsä:O

En voi käsittää, eihän työnteko ikinä herkkua ole, mutta ainakin hän tienasi hyvin ja nyt sitten aikoo tehdä enää vartijan hommia opintojen ohessa satunnaisesti ja elää opintotuella. Että mua suututtaa! Aikuinen mies. Raivosin sitten hänelle, kun en pidä ja perhe haaveetkin jäävät, johon mies, että joo, niin ne taitavat jäädä ja puolustautui sillä, että eipä lapset olis muutenkaan ihan heti ollut suunitelmissa.

Mua vaan niin ahdistaa ajatus että tulot tippuvat, mies roikkuu jossain koululla ja opiskelijabileissä päivä ja illat. Itse on sanonut että odottaa rientoja ja sosiaalista elämää, kun ei ole sitä saanut kokea. Koen sen niin että minä en riitä jos pitää illat luuhata sitten kaiken maailman saunailloissa ja kapakoissa.

Nuo touhut kuuluisi hoitaa alle 24 vuotiaana jos on hoitaakseen. Ei ole 26 vuotiaan aikuisne miehen touhua. Olen niin ärsyyntynyt ja pettynyt. Olisi valinnut edes amk:n tai oppisaopimuksella joku uusi ammatti joa on niin palava halu päästä koulun penkille persettään kuluttamaan. Mä en vaan ymmärrä miksi näin, kun on jo työ

Sitäpaitsi mä olisin halunnut olla nuori äiti, jonka mies käy oikeissa töissä eikä opiskele jotain liibalaabaa rahattomana. Nythän tämä meni ihan väärin.

 

[hyvillä varotusajoilla]

Minkälainen kommunikointiyhteys nykyajan pariskunnilla oikein on.

 

[jmoooo]

Kyllä pitäisi silti olla mahdollisuus opiskella, 26-vuotiaana! Ei ikä eikä mikään. Mutta noita biletykseiä en niin ymmärrä, en itekkään tykkäis jos oma ukko opiskelijabileisiin lähtis. Mutta kannustan kyllä opiskelemaan ettei jää sitten kalvamaan..

 

[ryjjry]

No aika vaikea kuvitella, että tekisin vuosikymmeniä samoja töitä, joista en pidä, vaikka hyvin maksettaisiinkin. Ennen näin oli, mutta ei ole enää.

 

["elämä on"]

Ikävä juttu, mutta sellaista se elämä on. Se ei suju niinkuin itse haluaa. Mitä enemmän ikää tulee sitä paskemmaksi se vaan käy. Tai sitten pitää vaan hyväksyä ja ymmärtää että asioita joita haluaisi ei tule koskaan saamaan. Silloin se ehkä helpottaa ja pystyy suuntaamaan eteenpäin. Ehkä.

 

["huoh"]

Mun mies on kohta 30 ja mä just toivon että lähtisi opiskelemaan jonkin ammatin itselleen, ja yliopistoon olen häntä yrittänyt "ohjata". Kerrot kirjoituksessasi, että miehesi on aikuinen. Niinpä, hän on aikuinen päättääkseen omat asiansa. Kannattaa varmaan vähän miettiä mitä mieheltäsi vaadit, jos tahdot että hän vielä sinua katselee. Ihan oikeasti. Tottakai miehellä on oikeus opiskella! Huoh mikä pirttihirmu...

 

[ee]

Nuoriahan te olette! Ootko ihan provo? Tietysti kyllä miehen olisi pitänyt jutella sun kanssa asioista. Eikö hän tosiaankaan koskaan puhunut sulle tyytymättömyydestään ja opiskeluhaaveistaan? Ehtii se ukko opiskella ja sitten teidän sosiaalinen status vaan nousee Unelmoi siitä.

 

[Kata-76]

Minkälainen kommunikointiyhteys nykyajan pariskunnilla oikein on.

Sitä olen minäkin pohtinut...

 

["tyty"]

Missä yliopistossa voi aloittaa opinnot tammikuussa? Porvoon?

 

[Heinäemo]

No jo on taas jollain valituksen aiheet. Olisit miehestä ylpeä, ei oo ihan pikku juttu ylipäänsä päästä yliopistoon. Monet saattaa alottaa sen vasta kolmekymppisenäkin, koska hakemiseen saattaa kulua monta vuotta. Ja nykyään ei todellakaan 26-vuotias ole mikään vanha. Päivän sanahan on elinikäinen oppiminen, jolloin koulunpenkille voi palata hyvin vaikka kuuskymppisenäkin.

Ja opiskelu ei lastentekoa mitenkään automaattisesti estä. Ja eipä musta joku vartijan työ niin hääppönen ole, ettäkö se koko loppuelämäks kestäis motivoimaan. Hyvähän se vaan on, että on haaveita ja kunnianhimoa.

 

[miksi ei bileitä?]

Kyllä pitäisi silti olla mahdollisuus opiskella, 26-vuotiaana! Ei ikä eikä mikään. Mutta noita biletykseiä en niin ymmärrä, en itekkään tykkäis jos oma ukko opiskelijabileisiin lähtis. Mutta kannustan kyllä opiskelemaan ettei jää sitten kalvamaan..

Mä en taas ymmärrä tätä, tottakai nuori ihminen saa käydä bileissä, nehän ovat opiskeiljaelämän suola, jos on hyvä porukka ja samanhenkistä seuraa. Ihan mahtavaa. Kamalaa olisi se, jos toinen ei antaisi käydä, kamalaa rajoittamista. Sehän on sosiaalista kanssakäymistä ja hyödyllistäkin, pitäähän ihmisellä nyt oma elämä olla. Nuori mies vielä kyseessä:O MItäs sitä sitten pitäisi tehdä, istua kaikki illat emännän kyljessä kiinni?

 

[amis?]

[QUOTE="tyty";22316163]Missä yliopistossa voi aloittaa opinnot tammikuussa? Porvoon?[/QUOTE]

No aika monessakin.

 

[Ihme pari]

[QUOTE="tyty";22316163]Missä yliopistossa voi aloittaa opinnot tammikuussa? Porvoon?[/QUOTE]

Mä puolestani ihmettelen, missä välissä kundi on lukenut pääsykokeisiin niin, että emäntä ei ole edes huomannut???
Outoa.

 

[koulutettu]

Ole onnellinen, että sinulla on noin fiksu mies. Lastenhoito on melko helppoa yhdistää opiskeluun, joten se ei ole mikään este lasten hankinnalle.

 

[oho]

Jos ei ole provo, niin huh huh! Toivottavasti mies löytää älykkäämpää seuraa sieltä yliopistolta.

Meillä kyllä nuo puhutaan etukäteen,mutta taisi tietää sun reaktion ja koulutusvastaisuuden.

Minä en tykkää, minä halusin ym. ym..

No minä elätin työnteollani meidän perhettä kun mies oli 30 v(!) ja opiskeli korkeamman tutkinnon. Ja nyt lähes 10 v myöhemmmin mä (37 v !) haen nyt keväällä yliopistoon (on ennestään amk-tutkinto) ja toivon pääseväni. Meillä tähän kannustetaan ja hyväksytään.

Tällä välillä on saatu 2 lasta.

 

["mimii"]

No onhan se harmi sinun kannaltasi, mutta aina ei elämä mene niinkuin on suunnitellut. Parisuhteet on täynnä kompromisseja, et voi toisen puolesta päättää mitä tämä loppuelämänsä tekee. Hyvähän se vaan on, että miehellä on rohkeutta vaihtaa alaa ja lähteä opiskelemaan jos ei työssänsä viihdy ja nythän se kannattaa tehdä, kun teillä ei vielä perhettäkään ole. Olisiko se sitten parempi katsella parinkymmenen vuoden päästä katkeroitunutta miestä, joka sinun ja parisuhteenne puolesta uhrautui eikä hakeutunut haluamalleen alalle?

 

["Sputnik"]

On naiivia ajatella, että jos on nuoruudessaan yhden ammatin opiskellut, jää siitä virasta myös eläkkeelle. Se on nykyaikaa, opiskella lisää, kehittää itseään. Ap:tä taitaa vain pänniä miehen tuleva(?) bilehile-elämä ja "vapaus" kun itse joutuu raataamaan työssä...

 

[aloittaja]

Siis on hän mulle puhunut opiskeluista ja siitä ettei tykkää töistään, mutta jotenkin toivoin ja ajattelin että on vain puhetta... Oli sitten laittanut paperit menemään ja päässytm harmikseni.

Emme siis vielä asu yhdessä, mutta oli suunnitelmissa kevään aikana muuttaa yhteen, olen nyt ruinannut yhteen muuttoa jo vajaan vuoden että alkaa olla aikakin. Mutta. Kuvittelin että olisimme ostaneet kivan asunnon, mutta eihän se enää onnistu jos toinen opiskelee, nyt pitää mennä vuokralle johonkin typerään luukkuun Paitsi että mies alkoi taas empiä, sanoi että ei ehkä ihan vielä haluaisikaan muuttaa yhteen, ehkä ensi syksynä vasta voisi katsoa. Että mua itkettää kun kaikki haaveet romuttui.

 

["jepjep"]

Ole onnellinen, että sinulla on noin fiksu mies. Lastenhoito on melko helppoa yhdistää opiskeluun, joten se ei ole mikään este lasten hankinnalle.

Toki, mutta nyt tuntuu, että mieheltä ei ole tässä edes liiemmin kyselty. Voin kuvitella, että ap on itse vain päässään suunnitellut heidän tulevan elämän valmiiksi ja ilmoittanut miehelle, milloin tulee lapsia, milloin talo jne. ja mies maksaa.

 

[ihmejuttu]

kuule, miehes on tehnyt viisaan päätöksen ja sun kuuluis onnitella sitä sisäänpääsystä
Ihmetyttää tietty kyllä , että ette ole asiasta keskustelleet..

Koulutus katsos nostaa tulevaisuudessa teidän elintasoa, vaikka väliaikaisesti saattaakin opiskeluaikana pudota. Ja mitä tulee niihin bileisiin ja opiskelijaelämäään.. no, niistä teidän täytyy sitten keskenänne sopia, että mikä on hyvää ajankäyttöä ja miten ehditte olla yhdessäkin jne.

Ja miten niin on joku tietty ikä, jolloin "kuuluu" hoitaa asiat? Meillä on kolme lasta, heidän syntymänsä jälkeen aloitin (vaativat akateemiset) opinnot, nyt olen 30 ja valmistumassa.. tiukkaa on tehnyt, mutta koulutukseni tuo kyllä suht hyvin palkatun ytön aikanaan. Opiskelijaelämääkin olen välillä ehtinyt viettää, ja jos teillä ei vielä ole edes niitä lapsia, niin luulisi, ettei ole mikään ongelma..
Lapsia voi saada vaikka toinen vanhemmista opiskelisikin. ettekä te nyt vieä niin vanhoja ole, ettei ehtisi mihen opintojen jälkeenkin, jos se siitä on kiinni

 

[...]

Siis on hän mulle puhunut opiskeluista ja siitä ettei tykkää töistään, mutta jotenkin toivoin ja ajattelin että on vain puhetta... Oli sitten laittanut paperit menemään ja päässytm harmikseni.

Emme siis vielä asu yhdessä, mutta oli suunnitelmissa kevään aikana muuttaa yhteen, olen nyt ruinannut yhteen muuttoa jo vajaan vuoden että alkaa olla aikakin. Mutta. Kuvittelin että olisimme ostaneet kivan asunnon, mutta eihän se enää onnistu jos toinen opiskelee, nyt pitää mennä vuokralle johonkin typerään luukkuun Paitsi että mies alkoi taas empiä, sanoi että ei ehkä ihan vielä haluaisikaan muuttaa yhteen, ehkä ensi syksynä vasta voisi katsoa. Että mua itkettää kun kaikki haaveet romuttui.

Oletko varma, että et ole kuvitellut koko suhdetta??? Sitäpaitsi ei mihinkään yliopistoon mennä ihan vain paperit lähettämällä, kyllä niihin mennään pääsykokeiden ja niitä edeltävien pänttäämisten myötä.

 

[ota selvää ennen kuin huutelet]

Mä puolestani ihmettelen, missä välissä kundi on lukenut pääsykokeisiin niin, että emäntä ei ole edes huomannut???
Outoa.

Esim. matemaattisille aloille; fyssaan, kemiaan, it-alalle on joissakin paikoissa ympärivuorinen haku, tai syksyn ja kevään haut, ja pääsykoematskua ei välttämättä ole olemassakaan, tai sitten pääsee pelkillä papereilla.

Ota selvää.

 

[ihmejuttu]

Ai te ette asu edes yhdessä vielä
Hei kamaan..! kannattaakohan teidän edes yhteen muuttaa, ainakaan ihan vielä, kun selkeästi kommunikointi ei oikein toimi ja ideat hyvästä elämästä on melkolailla erilaiset..!
Ei millään pahalla.. mutta mieti nyt tilannetta toisin päin. Jos sä haluaisitkin opiskella ja mies olis jo suunnitellut valmiiksi kaiken asunnonostosta lasten hankintaan?

 

[olet väärässä]

Oletko varma, että et ole kuvitellut koko suhdetta??? Sitäpaitsi ei mihinkään yliopistoon mennä ihan vain paperit lähettämällä, kyllä niihin mennään pääsykokeiden ja niitä edeltävien pänttäämisten myötä.

Voi kuule, kun moneenkin yliopistoon pääsee ihan vain paperit lähettämällä, etkö sen vertaa tiedä? Kaikille aloille ei ole pääsykoetta, jos on tarpeeksi hyvät paperit. Ja kaikkiin pääsykokeisiin ei tarvitse päntätä, jos ei ole ennakkomateriaalia.

Että näin.

 

["vieras"]

Ai te ette asu edes yhdessä vielä
Hei kamaan..! kannattaakohan teidän edes yhteen muuttaa, ainakaan ihan vielä, kun selkeästi kommunikointi ei oikein toimi ja ideat hyvästä elämästä on melkolailla erilaiset..!
Ei millään pahalla.. mutta mieti nyt tilannetta toisin päin. Jos sä haluaisitkin opiskella ja mies olis jo suunnitellut valmiiksi kaiken asunnonostosta lasten hankintaan?

No näinpä

Ihmettelen muuten suuresti tuota nykyajan termistöä. Minun POIKAYSTÄVÄSTÄNI tuli MIEHENI vasta pikkuhiljaa, kun olimme jo asuneet yhdessä ja oli selvillä että yhdessä pysytään ja samaa halutaan tulevaisuudeltamme. Nýt AVOMIEHENI ja KIHLATTUNI on MIEHENI, pian jopa AVIOMIEHENI, mutta ei ikinä olisi käynyt pienessä mielessäkään sanoa miestä jonka kanssa asun eri osoitteessa MIEHEKSENI.

Ihmekö tuo jos syntyy väärinkäsityksiä. Olet "miehellesi" TYTTÖYSTÄVÄ etkä VAIMO, avo- tai aviosellainen. Taidat nyt odottaa omassa päässäsi liikaa ja liian nopeasti suhteeltanne.