Olen niin pettynyt mieheen, kun haluaisi aloittaa yliopisto opinnot:(

["vieras"]

Ap:n tekstit on yhtä minäminäminä-rutinaa. Ei haittaa yhtään, vaikka mies on työssään onneton, kunhan vaan ap on tyytyväinen ja elintaso kohdillaan? Ainoastaan ap:n haaveet on tärkeitä, miehen on luovuttava omistaan niiden toteuttamiseksi justnythetisamantien.

Onneksi meidän parisuhteessa tuetaan ja kannustetaan toista, eikä tuijotella vaan omaa napaa. Me opiskellaan miehen kanssa molemmat ja se kestää sen minkä kestää, pääasia että sitten joskus saa työskennellä unelma-ammatissaan. Silloin on sitten myös mahdollisuus hankkia mm. se kiva kämppä ja ylläpitää hyvää elintasoa.

 

["Mymmeli"]

Mä en myöskään nyt ymmärtänyt mikä tässä opiskelemaan pääsyssä nyt niin kamalaa on? Sehän on hienoa, kun pääsee yliopistoon opiskelemaan! Ei ainakaan ole ihan tyhmimmästä päästä mieskokelaasi. Yliopisto-opinnoissa on sekin hyvä puoli, että sieltä voi vaikka valmistua nopeammin jos rahkeet riittää tai vähäsen pidentää opintoja jos vaikka käy töissä. Pieni kannustus ja iloisempi mieli voisi olla poikaystävällesikin parempi kuin koko aikainen valitus. Valita vielä vähän niin voit kohta valitella yksinäsi. Opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen ei ole ongelma, kuten moni on jo sen sanonutkin. Se on lähinnä asennekysymys.

 

["vieras"]

Jaahans....mitäs tähän sanois, mä ajattelin hakea yliopistoon keväällä ja mä olen sitten melkein 40v!! Mulla on jo perhe, tulot tippuu joo, mutta teen sitten kaikkatöitä. Herran jestas sentään, töissä ehtii olemaan, eläkeikään on vielä aikaa. Yritä ymmärtää, että ei voi olla työssä jossa ei viihdy.

 

["Minna"]

tämän on pakko olla provo!!! Opiskelu kannattaa aina. Eikö sinulle merkitse mitään rakkaan ihmisen onnellisuus ja tulevaisuuden suunnitelmat. Itse en voisi koskaan kieltää miestäni opiskelemasta ja on siellä yliopistossa paljon muutakin kuin biletystä ja saunailtoja. Eikä niihin kaikkiin juttuihin edes jaksa mennä. Miehesi voi olla ensimmäiset puoli vuotta kovastikin meno päällä, mutta yleensä sitten ihminen kyllästyy noihin opiskelurientoihin ja tavoitteena onkin jo nopea valmistuminen. Näin kävi ainakin miehelleni. Meillä lapset syntyi miehen vielä opiskellessa ja opiskeli vielä erittäin vaativaa alaa (teknillistä fysiikkaa ) Ei meillä mitään ongelmia ollut, vaikka tulot pienet ja kaksi alle 2v, joista toinen koliikkivauva. Ihan ajallaan valmistui ja vielä hyvin paperein.

 

["kata"]

Et voi olla tosissas? Mitä ne "miehesi" tulot edes sulle kuuluu, kun ette edes asu yhdessä. Nyt kehottaisin vilkaisemaan peiliin, ja etsimään sieltä vikoja.

 

[leijona76]

[QUOTE="kata";22316628]Et voi olla tosissas? Mitä ne "miehesi" tulot edes sulle kuuluu, kun ette edes asu yhdessä. Nyt kehottaisin vilkaisemaan peiliin, ja etsimään sieltä vikoja.[/QUOTE]

Toki ne kuuluu kun nainen on jo suunnitellu kaiken ja ruinunnu jo yhteistä kotiakin..Mitäs miehestä ja hänen toiveistaan.

 

[ok]

Jos ei ole provo, niin huh huh! Toivottavasti mies löytää älykkäämpää seuraa sieltä yliopistolta.

Peesi!

 

["hih"]

ap haluaisi rikkautta ja korkeaa elintasoa ja miehen jolle on tärkeintä olla aina töissä koska itse haluaisi olla pikkurouva kotona?
näinkö? ja miehellä on erilaiset toiveet.
ap: etsi mies joka haluaa samaa kuin sinä. maailma on täynnä sovinisteja, jotka ottavat mielellän sairaanhoitajapuolison kotiin piikomaan. kun itse ovat "Firmassa".

 

[hui sentään]

Kateus se on joka kolisee tähänkin alottajaan.. voivoi!!!! yleensä ollaan tyytyväisiä jos mies haluaa itseään kouluttaa, mutta tämäpä mamma vaan huutaa ja sättii!! joo, voipa olla kohta entinen ukko sulle, löytää sieltä opiskelijabileistä jonkun paremman

 

[vieras x]

Ensimmäinen reaktio oli, että ap on (tietyllä tasolla) oikeassa: Ei noin suuria taloudellisia päätöksiä voi tehdä ilman, että pariskunta sopii siitä YHDESSÄ.

Paitsi että kyseessä ei siis olekaan av(i)oliitto vaan seurustelu. Ja suhde, jossa
- nainen kuvittelee, että raha-asioista keskustellaan
- mies kuvittelee, että kumpikin hoitaa omat asiansa
- nainen toivoo kotipainotteista elämää
- mies haluaa bilettää.

Odotukset, toiveet ja todellisuus eivät tunnu kohtaavan lainkaan. Onko suhde varmasti sitä, mitä molemmat haluavat? Onko jompikumpi valmis tulemaan vastaan? Jotenkin kuulostaa siltä, että suhteesta ei pitkällä tähtäimellä koidu hyvää kummallekaan osapuolelle.

 

["vieras"]

Jos ihminen ei viihdy työssään ja kokee työn raskaana. Niin on mielestäni paljon parempi vaihtaa alaa ja opiskella uusi ammatti. Sen sijaan, että kärvistelee töissä ja sairastuu joko henkisen tai fyysisen taakan alla, burn outtiin, masennukseen, selkävammoihin yms.. Aina voi muuttaa elämänsä suuntaa, oli ikää sitten 20, 50 tai vaikka 62.

 

[sympatiat]

Mä ymmärrän ap:ta hyvin. En itsekään pitäisi tuollaisesta touhusta jos ikää olisi jo tuon verran ja pitäisi alkaa miettimään perhettä jne. Mutta jos mies kuitenkin käy välillä töissä ja saahan hän opintorahaa? Ehkä voisit ap myös motivoida häntä jotenkin valmistumaan mahdollisimman pian. Kyllä te pärjäätte, lapsikaan ei estä opintoja. Ja opintojen jälkeen mies ainakin alkaa taas tienata ja ehkä vielä paremminkin. Ei ne opinnot ikuisesti kestä.

 

["vieras"]

ootko tosissas? yliopistos voi hyvinki käyä samal keikkiaduunis, ja onhan teillä sun palkka. oot ite kyl törppö jos et anna miehes opiskella

 

[no huhhuh]

[QUOTE="vieras";22319750]ootko tosissas? yliopistos voi hyvinki käyä samal keikkiaduunis, ja onhan teillä sun palkka. oot ite kyl törppö jos et anna miehes opiskella[/QUOTE]

Toki voi, jos jaksaa ja haluaa. Mutta jos mies ei kävisikään töissä samalla, niin sen ei pitäisi ap:n takamusta kaivaa pätkän vertaa, sillä mies asuu omassa asunnossaan ja elää omaa elämäänsä. Hän vain sattuu seurustelemaan ap:n kanssa.

Mies saa tehdä mitä tahtoo eikä tarvitse todellakaan siihen lupaa. Eri asia, jos olisivat vaikka yhdessä asuva aviopari ja lapsia. Silloin asiasta pitäisi neuvotella, mutta silloinkin opiskelun pitäisi onnistua toisen niin halutessa. Mieleinen työ ja omalta tuntuva ala ovat tärkeitä juttuja.

 

[selvää]

Ap näyttää omassa päässään suunnitelleen miehen lähitulevaisuuden kysymättä sitä ollenkaan mieheltä itseltään. Lopputulos on sitten tässä.

 

[Rieputarallaa]

Kauheen kivasti, ap, ajattelet muutakin kuin omaa napaasi. Not. Ja joo, onhan se kamalaa, jos ihminen haluaa kouluttautua. Not.

Lämpimät onnittelut miehellesi opiskelupaikasta ja tsemppiä opintoihin!