Olen olemassa vain kun tarvitaan jotakin...

["LeenuLiinuTiinu"]

Naapurustossa asuu ystäväni (?) jonka lapsi on kummilapseni. Ennen oltiin paljonkin yhteydessä, nykyään minulla ei ole sijaa hänen elämässään. Ainoat kerrat, jolloin hän ottaa yhteyttä minuun, on kun hän on jotain vailla. Milloin on leivinpaperi lopussa, milloin kananmunat... Tänään hän soitti minulle monen viikon tauon jälkeen kun halusi lainata korppujauhoja kun omat oli loppu. Tuntuu aika kurjalta kun olen hänelle vain "lainaamo". Toisaalta hyvä että edes kananmunani hänelle kelpaavat.

 

["vieras"]

Oikea ongelma on, että ystäväsi ei ole enää ystäväsi ja tämä häiritsee sinua siksi, että muita ystäviä sinulla ei ilmeisesti juuri ole. Älä siis jää miettimään kanamunia ja lainailua, vaan keskity oman elämäsi parantamiseen ja sitä kautta saat uusia ystäviä. Ehkä teillä ei ole oikeastaan enää mitään yhteistä ja ruokatarvikkeiden lainaaminen on ystävällesi ainut keino edes vähän olla yhteydessä. Tuskin ihan vaan pakosta tai rahanpuutteesta lainaa sinulta.

 

["vieras"]

Seuraavan kerran kun soittelee lainaksi niin totea: Ai kuin ihanaa että leivot, tulen samalla maistiaisille kun tuon tavaran tullessani.

 

["Muusi"]

Yhdyn edelliseen vastaajaan. Keskity itseesi ja omaan hyvinvointiisi. Olet varmasti mukava ihminen ja saat uusia ystäviä.

Jos lainailusta tulee oikein paha mieli, voit aivan hyvin sanoa hänelle, että ei ole lainata mitään. Menkööt kaupasta hakemaan kuten muutkin. Ystävälle voisikin lainata, mutta kun hän ei sitä ole, on se ihan turhaa.