Olen raskaana ja tuntuu helkatin pahalta...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vakkari nyt tosi harmaana...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Joku tuolla väläytti ajatuksen toisesta naisesta mut siihen en usko. Kyllä mä jossain välissä itekki sitä mietin mut mietin vain et missä välissä se muka ketään olis tavannu. Ku ei se käy missään.
Ellei sitten koulusta ole jotain teinityttö iskeny mikä tuntuu vähän epätodelliselta ku itellä ikää melkein 30v.

Mä pakkaan ukon kamppeet ovella kasseihin nyt ja sanon et joko yrittää täällä korjata tilannetta ja yrittää tehä tästä toimivaa ja hyvää kotia lapsille sekä meille. Tai sitten menee vähäks aikaa vaikka sinne veljensä nurkkiin asumaan ja miettimään omaa käytöstänsä
 
  • Tykkää
Reactions: Maira
Hmmm.... taidan tunnistaa sut, siis palstalta vaan. Ei sillä muuten väliä, mut tuli mieleen et olet kai aika nuori & sulla ei kauheesti ollut kodin ulkopuolista elämää? Auttaisko se että hankkisit sellaista? Ja jos suhde ei parane niin kannattaa lähetä ajoissa, vuosien kuluessa se on vielä vaikeampaa.

Tuskin tunnistat ku vasta palstalle olen tullu ja kirjottelen vain kerhopuolella...

Ite kyllä harrastan jonkin verran ja oon muuallakin ku kotona
 
Alkuperäinen kirjoittaja mä en ymmärrä;24020762:
miks kaikkki neuvoo häipymään? miksi äidin lapsen kanssa pitäs lähteä kodista pois, eiköhän se oo ton idiootti miehen aika lähteä! sanot sille ettet haluu tollasen miehen kanssa lapsia kasvattaa ja jos ei aio muuttua niin pakkaa kamat ja lähtee, tuohan on nimittäin aivan selvää henkistä väkivaltaa mitä kenekään ei tarvi kestää!!

Juu kyllä se on mies joka tässä saa etsiä jonku nurkan ittelleen jostain läävästä sen sijaan et mä lähtisin. Miettikööt siellä mikä sille on tärkeetä...
Täältä ei niin vain saa siistiä asuntoa jossa lasten kanssa vois asua joten se en ole minä joka lähtee
 
Tuosta toisesta naisesta.. se minullakin tuli ensimmäisenä mieleen. Ja ihmettelen että miksi EI koulusta? Siellähän niitä simpsakoita nuoria neitejä kuule on tarjolla yllinkyllin, mikä 30-kymppisen mieltä lämmittää. Ja varmasti saa huomiota, jos on vielä vanhempi kuin muut koulun "pojat".
 
[QUOTE="hmmm";24020839]Tuosta toisesta naisesta.. se minullakin tuli ensimmäisenä mieleen. Ja ihmettelen että miksi EI koulusta? Siellähän niitä simpsakoita nuoria neitejä kuule on tarjolla yllinkyllin, mikä 30-kymppisen mieltä lämmittää. Ja varmasti saa huomiota, jos on vielä vanhempi kuin muut koulun "pojat".[/QUOTE]

Niin mistäpä sen tietää mut en usko et se tässä on takana... Luulen et ne on nää muut syyt...
 
Juu kyllä se on mies joka tässä saa etsiä jonku nurkan ittelleen jostain läävästä sen sijaan et mä lähtisin. Miettikööt siellä mikä sille on tärkeetä...
Täältä ei niin vain saa siistiä asuntoa jossa lasten kanssa vois asua joten se en ole minä joka lähtee

Kiva juttu että sentään ymmärrät et sä et oo se jonka tarvii häipyy kun et oo tehny mitään väärää. SUllekkin varmasti rauhallinen arki kaksin lapsen kanssa tekee todella hyvää! todennäkösesti niin hyvää ettet miestä enään takasin tahdo edes.
 
näitä paskoja juttuja palstalta ja ajattelee et voi reppanaa... Ja sitten huomaa kauhukseen ettei ittellä tilanne kovin eri ole...

Kyllä mä haluan vielä yrittää, paljon meillä on ollu hyvääkin.
Mut tuo laukkujen pakkaaminen jos sais miehen tajuamaan miten asiat on... Tai kyllä se varmaan tietääki mut sais luvan yrittääki parantaa tilannetta...
 
mun toka raskaus on pikkasen samanlaista. Heti kun tuli plussat testiin tuntu et parisuhde lähti valuu alas viemäristä. Sain mä sen miehen juttelee ja sieltä paljastu taloudellinen huoli tulevaisuudesta kun uusi ihminen on perheeseen tulossa. Voi olla mahdollista että sun mies tuntee jonkin sortin painetta asian suhteen ja ei osaa tuoda huolta julki muuten kuin käyttäytymällä kuin aasi.

Miehet lukitsee kaiken sisälleen ku niiden mielestä asiasta puhuminen on turhaa. Ja niinhan ne Tiede-lehden mukaan eroo naisista yhtäpaljon kuin miessimpanssista että sekin on yksi syy huonolle käytökselle. Ota siis kissa pöydälle ja kysy mikä mieltä painaa ja kerro omat tuntemuksen ja esitä jos lähtisit sukulaisille muutamaksi päiväksi jos se vaikka auttaa kirkastamaan ajatuksia. Jos se sua oikeesti rakastaa nii kyllä se vaihtaa myös asioiden suuntaa!
 
haluan kertoa yhen tarinan tähän kun monesti sanotaan että "ei se minun mies käy vieraissa" tai "mistä se nyt muka toisen naisen löytäis kun ei se käy missään muualla kun töissä/koulussa". en nyt tarkota että ap:n miehellä olis suhde, luulen että on nyt jotain ahdistusta jostain asiasta.

eli nainen ja mies olivat eläneet onnellisesti yhdessä 7 vuotta, syntyi esikoinen ja mies kirjaimellisesti leijui ilmassa onnentunteesta. meni pari vuotta ja mies sai uuden duunipaikan jossa rupesi viettämään paljon aikaa. samalla yrittivät vaimonsa kanssa toista lasta joka saikin alkunsa kun esikoinen oli 4 vuotta. vauva syntyi ja mies muuttui, oli muuttunut jo odotusaikana. ärhäkäksi, vittuilevaksi, poissaolevaksi. liekkö masennusta, vaimo ajatteli ja yritti kaikin tavoin ymmärtää miestään ja antaa miehelleen lisätilaa. vietti jopa viikonloppuja mummolassa lastensa kanssa jotta miehellä on raskaiden työviikkojen jälkeen vähän tilaa hengähtää.

pikkuhiljaa tilanne rupesi menemään niin vakavaksi että mies ei viettänyt enää kotona juurikaan aikaa ja sen vähän ajan mitä oli, tiuski vaimolleen, haukkui ja nimitteli häntä. vaimo rupesi ottamaan selvää mitä ihmettä oikein oli tapahtumassa ja ensimmäistä kertaa elämässään kävi toisen puhelinta läpi. sieltä löytyi eroottissävyistä viestivaihtoa vaimon ystävättärien kanssa (niiden, joille vaimo oli puhunut parisuhdeongelmista luottamuksella) sekä muutamien muiden kanssa joita vaimo ei tuntenut. vyyhti rupes aukeamaan kun sattuman kautta ja mies jäi kiinni suhteesta toiseen naiseen, 19-vuotiaaseen huoltamon baarin kassatyttöön. ero tuli, väkivaltaisesti, kun mies nakkas vaimonsa pitkin seiniä lasten läsnäollessa niin että vaimo sai aivotärähdyksen ja katkaisi kätensä. kaunis läksiäislahja, eikö? ja tämä mies oli siis 34-vuotias kun rupesi suhteeseen 19-vuotiaan tyttösen kanssa.

että ei se ikä vaikuta paskaakaan.

kyseinen vaimo on nyt toisissa naimisissa ja hällä on hyvä mies (ex-miehensä on edelleen tämän saman naisen kanssa jonka kanssa suhteeseen alkoi, mutta taitaa onni rakoilla koska silti niitä muita naisia pitää olla), mutta lapset edelleen kärsii isänsä tekosista ja joutuvat käymään terapiassa nähtyään ja kuultuaan kaikenlaista. ja tietysti ex-miehensä vaikeuttaa elämää niin paljon kun vaan voi, paljon on jätetty tappouhkauksia, vahingoitettu omaisuutta ja meinattu ajaa päälle.

tähän liittyy vielä niin paljon muutakin jota en kirjoita, mutta täytyy sanoa että enpä jäisi suremaan jos tämä ex-mies jonain päivänä kuolisi, niin paljon on toiselle (ja omille lapsilleen) aiheuttanu kärsimystä!
 
mun toka raskaus on pikkasen samanlaista. Heti kun tuli plussat testiin tuntu et parisuhde lähti valuu alas viemäristä. Sain mä sen miehen juttelee ja sieltä paljastu taloudellinen huoli tulevaisuudesta kun uusi ihminen on perheeseen tulossa. Voi olla mahdollista että sun mies tuntee jonkin sortin painetta asian suhteen ja ei osaa tuoda huolta julki muuten kuin käyttäytymällä kuin aasi.

Miehet lukitsee kaiken sisälleen ku niiden mielestä asiasta puhuminen on turhaa. Ja niinhan ne Tiede-lehden mukaan eroo naisista yhtäpaljon kuin miessimpanssista että sekin on yksi syy huonolle käytökselle. Ota siis kissa pöydälle ja kysy mikä mieltä painaa ja kerro omat tuntemuksen ja esitä jos lähtisit sukulaisille muutamaksi päiväksi jos se vaikka auttaa kirkastamaan ajatuksia. Jos se sua oikeesti rakastaa nii kyllä se vaihtaa myös asioiden suuntaa!

Meillä se on edelleenki mies joka lähtee johonki miettimään vähäks aikaa koska mulle ja pojalle ei ole paikkaa. Ei ole sukulaisia lähellä.
No voihan se rahatilannekki ahistaa mut ihmetyttää sitten sen käytös ku tänä vuonna on laittanu täysin yhteen omaan juttuunsa 750e... Että ei ne raha-asiatkaan taija sitä painaa jos se noin tuhlaa
 
Esikoinen meni päikkäreille. Mä nakkasin ukon vaatteita, lääkkeet ja henk.koht tavarat laukkuun ja viskasin ne eteiseen.
Jospa se nyt tajuais et mä olen tosissani. Ei se ole oikein et toinen puhuu raskaana olevalle puolisolleen tai ylipäätään toiselle noin...
Tuntuu niin helkatin pahalta ku kyllä mä tuota miestä niin rakastan vaikka se osaaki olla välissä yks kusipää. Paljon on kuitenki yhessä nähty ja hän oli tukena mulle kun mulla ei muita ollu!
Ja nyt tilanne tämä...
 
Mies ei lähde mun kanssa kauppaan.

Siis en mä silleen muuten valita ku esim. just jostain siivoamisesta ku ei ikinä siivoa omia jälkiään. Tai ku meillä oikeesti on pakko koiranki takia imuroija miltei joka päivä ja muutenki pitäs luututa kerran viikossa että pysys paikat siistinä.

Mies ei ole töissä.

Kyllähän mä itekki niitä voisin siivota mut musta on ihan kohtuullista et mieski osallistus eikä vaan makais sohvalla. Tai kattos edes lapsen perään ku mä niitä siivoan, mut sitten jos niin teen niin saan kuulla olevani marttyyri ja "Miks vitussa niitä nyt pitää alkaa siivoomaan ku hän ei nyt jaksa plaa plaa"

Käännä asia toisinpäin! Miksi ihmeessä miehen pitäisi aina jaksaa mennä kauppaan, kun sinäkään et jaksa? Ja mikä ihme sinua kotona olevaa rassaa niin paljon, ettet kykene siivoamaan ja luuttuamaan? Mies tienaa enemmän ja sinä olet vain kotona mutta silti odotat häneltä tasapuolisuutta... ei nyt mene nallekarkit ihan tasan!

Mä en vaan pysty ymmärtämään... meillä on 2 isoa koiraa, 3 kissaa ja 5v esikoinen, toista lasta odotan nyt viikoilla 32+3 enkäs ilti ole mitenkään kykenemätön hoitamaan kotia ilman, että joku vahtii lasta tai auttaa minua. Toki ymmärrään, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia mutta sinusta saa ikävä kyllä vähän laiskanpuoleisen kuvan.

Et ole tyytyväinen elämääsi mutta et voi tekosyiden vuoksi lähteäkään. Et halua riidellä miehesi kanssa mutta silti nalkutat hänelle tasapuolisuudesta ja yhdessä tekemisestä vaikka et itse jaksa hoitaa asioita. Minun neuvoni on, että ota itseäsi niskasta kiinni ja tee elämällesi jotain! Lähde tai jää mutta paljon on nyt sinun käsissäsi. Jos mikään neuvo mitä sinulle antaa ei kelpaa, niin pysy tilanteessasi ja ole onneton, ei se minulta ole pois...

Jokainen ihminen on nimittäin oman onnensa seppä ;)
 
Käännä asia toisinpäin! Miksi ihmeessä miehen pitäisi aina jaksaa mennä kauppaan, kun sinäkään et jaksa? Ja mikä ihme sinua kotona olevaa rassaa niin paljon, ettet kykene siivoamaan ja luuttuamaan? Mies tienaa enemmän ja sinä olet vain kotona mutta silti odotat häneltä tasapuolisuutta... ei nyt mene nallekarkit ihan tasan!

Mä en vaan pysty ymmärtämään... meillä on 2 isoa koiraa, 3 kissaa ja 5v esikoinen, toista lasta odotan nyt viikoilla 32+3 enkäs ilti ole mitenkään kykenemätön hoitamaan kotia ilman, että joku vahtii lasta tai auttaa minua. Toki ymmärrään, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia mutta sinusta saa ikävä kyllä vähän laiskanpuoleisen kuvan.

Et ole tyytyväinen elämääsi mutta et voi tekosyiden vuoksi lähteäkään. Et halua riidellä miehesi kanssa mutta silti nalkutat hänelle tasapuolisuudesta ja yhdessä tekemisestä vaikka et itse jaksa hoitaa asioita. Minun neuvoni on, että ota itseäsi niskasta kiinni ja tee elämällesi jotain! Lähde tai jää mutta paljon on nyt sinun käsissäsi. Jos mikään neuvo mitä sinulle antaa ei kelpaa, niin pysy tilanteessasi ja ole onneton, ei se minulta ole pois...

Jokainen ihminen on nimittäin oman onnensa seppä ;)

Mikä tässä kaupassa käynnissä on niin vaikea tajuta... Eikö se ole kaikkein viisainta ja edullisinta hoitaa niin että mies siellä käyä koska siellä suunnalla kerta muutenki käy...
Mitä ihmeen järkeä mun lähtee uudestaan autolla sinne mistä mies vasta tuli...

Enkä ole tietääkseni sanonut etten pysty kotona siivomaan! Kai sen nyt järki sanoo että mieskin voisi osansa tehdä ja yhdessä laittaa paikkoja vauvaa varten.

Ja edelleenki mies ei ole töissä. Miksette hyvät ihmiset lue ketjuja ennen ku vastaatte
 
ensiksi ihan kauheesti tsemppiä sulle, kurja tilanne.

Hetkellinen ero ei välttämättä ole huono asia, mutta olisi hyvä, jos ero ei alkaisi riitaisesti. Oman miehen kanssa sovittiin vaikeessa vaiheessa, että nyt katellaan kuukausi-pari erillään (minä muutin yksiöön, meillä helppoa kun ei ollut lapsia) ja lähtökohtaisesti ajateltiin, että sitten palataan takas yhteen. Teki hyvää. Kumpikin sai hetken elää itelleen ja ilman velvoitetta ilmoittaa menoistaan ja huolehtia toisesta yms. ruvettiin käymään treffeille. Ja tosiaan sitten palattiin iloisesti yhteen.

Sun mies kuulostaa aika ahdistuneelta (ja sinäkin tietysti!). Ootteko te huomioneet toisianne yhtään lapsen tulon ja uuden odottamisen jälkeen? Sen pitäisi tietysti olla vastavuoroista. Onkohan miehesi lääkityksessä tarkistamisen aika? Sun ei kannata ottaa sellaista asetelmaa, että "minä ja lapset" vastaan se mies, se vasta ärsyttää!

Kyllä sun täytyy kertoa miehelle, miten pahalta tuollainen vittuilu susta tuntuu, mutta samalla kysyä, mikä sun omissa tekemisissä ärsyttää miestä. Mutta loputtomiin ei tietysti voi vaan sietää... Toivottavasti saatte asiat selvitettyä.

Kauppa-asiasta vinkki: suunnittele ateriat etukäteen, kirjoita listaan ruoan nimi otsikoksi ja sen alle raaka-aineet listaan. Esim. kukkakaalia on vaikeampi jättää ostamatta, jos se tulee aineeksi ruokaan, jonka nimi on kukkakaaligratiini! Ja kerro siis miehelle, että tänään syödään tätä ja huomenna on vuorossa tuota. Kivempi odottaakin sitä yhteistä ruokahetkeä.
 
olettamuksia tällä palstalla ettei miesten tarvitsisi lainkaan siivota kotona! Ei mene mulla ainakaan jakeluun tämmönen käytös. Kyllä sitä pitää omat jälkensä siivota ja osallistua. Toki se olen minä joka enemmän siivoaa kun olen kotona.
 
ensiksi ihan kauheesti tsemppiä sulle, kurja tilanne.

Hetkellinen ero ei välttämättä ole huono asia, mutta olisi hyvä, jos ero ei alkaisi riitaisesti. Oman miehen kanssa sovittiin vaikeessa vaiheessa, että nyt katellaan kuukausi-pari erillään (minä muutin yksiöön, meillä helppoa kun ei ollut lapsia) ja lähtökohtaisesti ajateltiin, että sitten palataan takas yhteen. Teki hyvää. Kumpikin sai hetken elää itelleen ja ilman velvoitetta ilmoittaa menoistaan ja huolehtia toisesta yms. ruvettiin käymään treffeille. Ja tosiaan sitten palattiin iloisesti yhteen.

Sun mies kuulostaa aika ahdistuneelta (ja sinäkin tietysti!). Ootteko te huomioneet toisianne yhtään lapsen tulon ja uuden odottamisen jälkeen? Sen pitäisi tietysti olla vastavuoroista. Onkohan miehesi lääkityksessä tarkistamisen aika? Sun ei kannata ottaa sellaista asetelmaa, että "minä ja lapset" vastaan se mies, se vasta ärsyttää!

Kyllä sun täytyy kertoa miehelle, miten pahalta tuollainen vittuilu susta tuntuu, mutta samalla kysyä, mikä sun omissa tekemisissä ärsyttää miestä. Mutta loputtomiin ei tietysti voi vaan sietää... Toivottavasti saatte asiat selvitettyä.

Kauppa-asiasta vinkki: suunnittele ateriat etukäteen, kirjoita listaan ruoan nimi otsikoksi ja sen alle raaka-aineet listaan. Esim. kukkakaalia on vaikeampi jättää ostamatta, jos se tulee aineeksi ruokaan, jonka nimi on kukkakaaligratiini! Ja kerro siis miehelle, että tänään syödään tätä ja huomenna on vuorossa tuota. Kivempi odottaakin sitä yhteistä ruokahetkeä.

Juu mä nuo ukon tavarat pakkasin tuohon ja aion sille sano et saa mennä jonnekki miettimään asioita. Mä en halua et lapset joutuu semmosta paskaa kuuntelemaan mitä mä pienenä.
Meillä on kyllä sitäkin ettei ole kahenkeskistä aikaa. Onhan siitä puhetta ollu mutta kaikki aina vaan jää...
 
Mulla kyllä olis silleen just virtaa et haluaisin et siivottas esim täällä kotona perusteellisesti kaapit turhista tavaroista ennen vauvan tuloa yms. Mut hankala kaikkee tommosia yksin tehä ja olis kiva jos sais miestäki niihin osallistumaan... Mut aina jotain tekosyitä.

No siivoa sitten! oletat että mies jaksaa duunin jälkeen vielä kaappeja alkaa tyhjentämään? voi sitä yksinkin siivota, jopa raskaana
 
[QUOTE="äiti";24021704]No olipa tyhmää tehdä toinen lapsi. Eipä susta ehkä tosiaankaan ole 2 lapsen yh.ksi.[/QUOTE]

Missä kohti sanoin että tää tilanne oli tämmönen ennen raskautta?
 

Similar threads

H
Viestiä
2
Luettu
410
Aihe vapaa
akateeminen äiti
A
P
Viestiä
24
Luettu
1K
Aihe vapaa
pilalle tais mennä
P
K
Viestiä
4
Luettu
504
Aihe vapaa
"Blue cat"
B

Yhteistyössä