?
"..."
Vieras
Joku täällä jo ehdottikin, että jos miestä painaa toisen lapsen tuleminen ja talouden meneminen entistä tiukemmalle? Olen huomannut omasta miehestäni sen, että se hautoo useimmiten yksin asioita ja kun on tarpeeksi kauan märehtinyt, niin huono olo purkautuu töksäyttelyllä ja riidanhaluisuudella. Kun olen nostanut kissan pöydälle ja ollaan saatu asiat puhuttua läpi, on mies huokaissut helpotuksesta ja tilanne on lauennut. Olen vuosien varrella huomannut, että asiat pitää ottaa esille juuri oikealla tavalla ja juuri oikealla hetkellä, yksikin sana väärin, ja mies ottaa sen syyllistämisenä tai nalkuttamisena. Se vaatii herkkiä tuntosarvia ja on välillä tosi rasittavaa. Siitäkin olen miehelle puhunut, ettei hän voi olettaa toisen olevan joku ajatustenlukija, eikä toisaalta ole oikein tai kohtuullista, että puolison pitää toimia suhteessa terapeuttina, joka joutuu painelemaan oikeista nappuloista saadakseen toiselle paremman olon. Kun tästäkin on miehen kanssa puhuttu, on mies tajunnut sen itsekin ja puheyhteys molempiin suuntiin on parantunut.
Tosin mun mies ei ole KOSKAAN haukkunut mua, eikä yleensä kiroile lasten kuullen, joten sikäli ap:n miehellä on kyllä peiliinkatsomisen paikka. Mikään määrä omaa pahaa oloa ei oikeuta toisen ihmisen haukkumiseen ja lyttäämiseen. Kaikkea riitelyä ei voi, eikä mun mielestä ole tarvettakaan piilottaa lapsilta, mutta lasten kannalta tärkeintä on, että pystyisitte heidän nähden sopimaan asiat. Ikätason mukaisesti voisi myös selittää, että aikuiset joskus riitelevät, mutta se kuuluu elämään ja tärkeintä on sopia riidan jälkeen, ja että isä ja äiti rakastavat toisiaan riidoista huolimatta.
Nyt on tosiaan aikalisän paikka, ja miehen silmät on saatava aukeamaan. Parisuhteeseen vaaditaan aina kaksi ihmistä, joista kummallakin on vastuu sen toimimisesta. Jos miestä ei enää kiinnosta panostaa suhteeseen, niin vaihtoehtona on vain ero. Tämä täytyisi nyt saada tehtyä miehelle selväksi.
Tosin mun mies ei ole KOSKAAN haukkunut mua, eikä yleensä kiroile lasten kuullen, joten sikäli ap:n miehellä on kyllä peiliinkatsomisen paikka. Mikään määrä omaa pahaa oloa ei oikeuta toisen ihmisen haukkumiseen ja lyttäämiseen. Kaikkea riitelyä ei voi, eikä mun mielestä ole tarvettakaan piilottaa lapsilta, mutta lasten kannalta tärkeintä on, että pystyisitte heidän nähden sopimaan asiat. Ikätason mukaisesti voisi myös selittää, että aikuiset joskus riitelevät, mutta se kuuluu elämään ja tärkeintä on sopia riidan jälkeen, ja että isä ja äiti rakastavat toisiaan riidoista huolimatta.
Nyt on tosiaan aikalisän paikka, ja miehen silmät on saatava aukeamaan. Parisuhteeseen vaaditaan aina kaksi ihmistä, joista kummallakin on vastuu sen toimimisesta. Jos miestä ei enää kiinnosta panostaa suhteeseen, niin vaihtoehtona on vain ero. Tämä täytyisi nyt saada tehtyä miehelle selväksi.
Vaikka sanoin etten jaksa tätä, ja lapsikin kärsii... Ja mitä se stressi tekee mahassa olevalle vauvallekkin 
Ei yksinkertaisista asioista tarvitse tehdä niin vaikeita, vai oletko ihan uusavuton?