O
Odottaja
Vieras
Ja olin tosi huolissani. Olen sitä edelleen.
Kävin viime viikon lopulla Bruno Cacciatoren 4D ultrassa, jossa kaikki mallillaan. Sikiö 3-4pvää jopa odotettua isompi (kuten siis rakenneultrassakin) ja mitään muuta poikkeavaa ei löytynyt kuin se pieni kalkkipiste sydämestä, ilmeisesti vasemmasta kammiosta.
Nenäluu oli normaalikokoinen. Bruno käski unohtaa koko golfpallon, sillä ei mitään merkitystä kun kaikki muuten ok.
Jotenkin ahdistaa. En saa syötyä enkä nukuttua. Mietin kokoajan, mitä jos jotain olisikin, esimerkiksi se down. Mietin, olisiko se edes mahdollista kun nenäluu normaali? Luin, että down lapsilla sitä ei ole tai on hyvin pieni.
Järki jotenkin sanoo, että kaikki on hyvin, kun ammattilaiset niin sanoo, mutta mä mietin ja mietin...
Toivoisinkin teiltä nyt sellaista apua. Tiedättehän, kun jotain on säikähtänyt tosi paljon, niin on jotenkin vaikea palata sitten siihen, että "mitään ei ollutkaan/olekaan" tilaan. Miten pääsen sellaiseen? Tiedän, että mikään ei ole sataprosenttista, mutta haluaisin saada jotenkin rauhallisen raskausajan, onhan tätä vielä melkein puolet jäljellä.
Miten saisin päähäni taottua, että kaikki on hyvin? Eikä tuo golfpallo oikeasti merkinnyt mitään, kun lääkärit sanoo. Lapsesta on tehty tarkka ultraääni ja hänellä vaikuttaisi kaiken olevan niinkuin pitää.
En vaan saa päästäni enää pois sitä, mikä sinne tuli, kun säikähdin...
Kävin viime viikon lopulla Bruno Cacciatoren 4D ultrassa, jossa kaikki mallillaan. Sikiö 3-4pvää jopa odotettua isompi (kuten siis rakenneultrassakin) ja mitään muuta poikkeavaa ei löytynyt kuin se pieni kalkkipiste sydämestä, ilmeisesti vasemmasta kammiosta.
Nenäluu oli normaalikokoinen. Bruno käski unohtaa koko golfpallon, sillä ei mitään merkitystä kun kaikki muuten ok.
Jotenkin ahdistaa. En saa syötyä enkä nukuttua. Mietin kokoajan, mitä jos jotain olisikin, esimerkiksi se down. Mietin, olisiko se edes mahdollista kun nenäluu normaali? Luin, että down lapsilla sitä ei ole tai on hyvin pieni.
Järki jotenkin sanoo, että kaikki on hyvin, kun ammattilaiset niin sanoo, mutta mä mietin ja mietin...
Toivoisinkin teiltä nyt sellaista apua. Tiedättehän, kun jotain on säikähtänyt tosi paljon, niin on jotenkin vaikea palata sitten siihen, että "mitään ei ollutkaan/olekaan" tilaan. Miten pääsen sellaiseen? Tiedän, että mikään ei ole sataprosenttista, mutta haluaisin saada jotenkin rauhallisen raskausajan, onhan tätä vielä melkein puolet jäljellä.
Miten saisin päähäni taottua, että kaikki on hyvin? Eikä tuo golfpallo oikeasti merkinnyt mitään, kun lääkärit sanoo. Lapsesta on tehty tarkka ultraääni ja hänellä vaikuttaisi kaiken olevan niinkuin pitää.
En vaan saa päästäni enää pois sitä, mikä sinne tuli, kun säikähdin...