olenko huono äiti/lapsen huoltajuus ongelma

[huolissaan]

olemme juuri eronneet (6v avoliitto, josta käytännössä viimeiset pari vuotta olen ollut jo todella yksin, ilman lasta olisin lähtenyt ajat sitten).
Nyt minä muutan pois vanhasta kodista koska se on miehen oma. Muutan 25km päähän, vanhaan koti kaupunkiini jossa on sukuani ja vakituinen työni.
Tahtoisin tietysti lapsen luokseni asumaan, sitten pitäisi järjestää hänelle uusi hoitopaikka. Huolettaa miten siihen lapsi sopeutuisi, hän on 3 ja puoli vuotias.

Mies ei tule antamaan periksi, vaan aikoo saada lapsen pysymään luonaan.
Minäkin olen ajatellut, että kun isä on todella tärkeä myöskin lapselle, ja on hyvä isä, viettää paljon aikaa lapsenkanssa.
Että mitä jos lapsi jäisikin vanhaan kotiin isän kanssa, vanhaan hoitopaikkaan, tuttuun ympäristöön.
Tuntuu vaan niin pahalta pelkkä ajatus, elää arkea ilman omaa lasta, mutta yhtä vaikeaahan se olisi miehellekin jolle lapsi on kaikki kaikessa.
Todella raastava ja vaikea tilanne.
Ja se, että mut leimattaisiin huonoksi äidiksi sitten jos jättäisin lapsen.
omasta mielestä ajattelen lapsen parasta.
Enhän minä häviäisi hänen elämästäään.
Eikö voisi sopia, että kun minulla on vapaata/lomaa/viikonloppuja, lapsi olisi luonani.
Osallistuisin hankintoihin, koska olen hoitanut ne tähänkin asti.

kyllä, pelkään mihin toimiin mies rupeaa jos aion viedä lapsen mukanani, mietin, onko se luovutusta jos annan lapsen jäädä miehelle virallisesti, en jaksaisi enää taistella mistään. tiedän, että isä on hänelle kyllä tärkeä ja pystyisi varmaan hoitamaan asioita jos vaan viitsii. tähän astihan kaiken olen hoitanut minä.
Kertokaa mielipiteitä.

 

[naksu]

Ei 25 km ole matkana mikään pitkä. Eli varmaankin yhteydet(kuskaamiset yms.) pelaa hyvin asuu lapsi kumman luona vaan. Päätöstä ei voi tehdä kukaan muu kuin sinä lapsi kyllä sopeutuu uuteen ympäristöön.
Mä suosittelisin että meette yhdessä jonkun ulkopuolisen kanssa juttelemaan tästä asiasta ja sopimaan jutut. Jos sä oot tähän mennessä hoitanut lapsen hoitoon liittyvät hommat ,hankinnat jne. voi isälle tulla yllätyksenä mitä kaikkea lapsen kanssa varsinkin yksin asuminen tuo tullessaan. Yhteishuoltajuus on hyvä jos vanhemmat pystyy sopimaan asiat ilman riitoja ja lapsesta ei tule "kiistakapulaa".

 

[vieras]

Ainahan erossa toinen osapuoli joutuu luopumaan lähi-vanhemmuudesta, yleensä se vaan on isä. Tehkää yhteishuoltajuus ja haet vaikka kerran viikossa lapsen yhdeksi yöksi luoksesi + viikonloppuisin, niin saat oltua lapsen elossa mukana.
Varmasti päätös myös paheksuntaa aiheuttaa, mutta mikä tässä maailmassa ei sitä aiheuttaisi.

 

[taatustiharmaana]

Lapsen etuhan tuossakin on tärkein... Aikuisen ihmisen ei pidä olla liian itsekäs ja itsekkäistä syistä "pitää " lapsi itsellään. Miettikää yhdessä (jos pystytte) että missä lapsen olisi paras olla. Teidän välimatkanne ei kuitenkaan ole suuren suuri... yhteishuoltajuudella voisit tavata lastasi vaikka kuinka usein ja myös miehesi ( kumman tykö lapsi sitten jääkään)... Kokemuksesta tiedän että tunne sydämessä on karmaiseva kun lapsi ei asu kanssani mutta kyllä siitä selviää (joskus) Minä en tunne itseäni "huonoksi äidiksi" Päinvastoin En ajatellut itseäni vaan lastani Ja lapsen etuhan on kiaken edellä