V
Vepasto
Vieras
Lähdin eilen lasten kanssa kävelylle, niin että mä vedin kuopusta pulkassa ja esikoinen oli potkukelkalla. Tarkotus oli vaan mennä pikkasen matkaa ja sit kääntyä takas. Mutta me käveltiin ja käveltiin, kunnes oltiin niin pitkällä, että ajattelin kiertää koko lenkin, ku ei olisi kannattanut enää lähteä takas. Aika hyvin päästiin kulkemaan, mutta joissain metsäisemmissä kohdissa oli niin paljon lunta ettei esikoinen saanut kelkkaa kulkemaan. Siispä poika istui kelkan kyydissä, mä työnsin ja toisella kädellä vedin pulkkaa. Välillä kuopus päätti tulla pulkasta pois ja lähti kävelemään takasin päin. Ei meinannut istua takaisin pulkkaan joten otin kainaloon ja vedin tyhjää pulkkaa hetken. Kyllä se sit taas suostu istumaan siinä. Teillä oli ihan hyvin lunta ja jäätä, kunnes päästiin pyörätielle; se oli melkein sula. Vähän matkaa esikoinen jaksoi sen kelkan kanssa, mutta lopulta menetti hermonsa. Ei auttanut muu kuin laittaa esikoinen kuopuksen kanssa pulkaan istumaan, vetää pulkkaa niin et se oli ihan tien/ojan reunassa, jossa oli lunta ja toisella kädellä kantaa kelkkaa. Voitte uskoa et mä olin poikki sen jälkeen. Ohikulkijoilta sain huvittuneita katseita. 
Mut tuli ainakin käveltyä, sanoisinko 4-5 km.
Mut tuli ainakin käveltyä, sanoisinko 4-5 km.
