Ä
Ärsyttää vieläkin..
Vieras
Tilanne se, että mies lähti lasten kanssa viikonlopuksi mummolaan, jotta saan levätä kotona ja nukkua (Ihana mun mies! <3)..olen viimeisilläni raskaana, enkä oikeesti juuri ikinä yksin kotona. Noh, tuttavani kertoi alkuviikosta kun oli käymässä, että tulee nyt viikonloppuna tänne sukuloimaan, asuu siis toisella paikkakunnalla, mutta käy täällä sukuloimassa jatkuvasti ja näemme usein. Kyseli mun suunnitelmia ja kerroin, että meinaan vaan olla ja levätä ja nukkua ja nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta. Sanoin, että voi soitella jos jaksaisin keittää jossain välissä kahvit, mutta en lupaa mitään.
Perjantaina sitten laittoi viestin "olen kohta siellä, voinko tulla käymään?" Vastasin, että makaan sohvalla raatona, tule vaan, mutta aion jatkaa samalla makaamista raatona loppuillan. Hän sanoi tulevansa myöhemmin illalla. No, olin nukahtanut sohvalle ja yöllä kun heräsin huomasin että hän oli laittanut 19.30 viestiä, että nyt voisi tulla, en tietenkään vastannut kun nukuin, klo 21 oli tullut viesti "huhuu" ja klo 23.00 "kiva, et sitten voinut vastata." No kömmin sänkyyn ja jatkoin unia. Seuraavana aamuna heräsin aikaisin siihen, että hän yrittää soittaa. En vastannut kun olin aivan unenpöpperössä. Yritin jatkaa vielä unia KUN KERRANKIN OLISI SAANUT, mutta sitten piippasi viesti "haloo, voinko tulla nyt käymään?" Kiukkuisena nousin ylös ja vastasin, "valitettavasti nyt ei käy, heräsin sun soittoon, juon aamukahvit ja olen sopinut meneväni iltapäivällä kirppikselle ystäväni kanssa, ennen sitä yritän siivota kotia hieman" Samalla pahoittelin, että olin illalla nukahtanut ja ihmettelin kun hän oli niin myöhään vasta ollut tulossa.
Tähän hän vastasi että jos tulisi aamukahville mun kanssa kun kaipaa niin kovasti seuraa ja sukulaisilla oli jotain menoa heti aamusta ja joutuu olemaan siellä yksin. No mä olin aivan, että miten voi olla ettei tajua, että mä en nyt kaipaa tänne ketään seurustelemaan vaan oikeesti haluan olla rauhassa, juoda kahvit, siivota ja mennä sinne kirppikselle. Laitoin sitten vaan tylysti, että nyt ei käy. Hetken päästä tuli TAAS viesti "no jos tulen sitten huomenna, jooko?" Vastasin että huominen käy, olen koko päivän kotona, tule vaikka iltapäivällä.
Tähän hän vastasi, että juu, tulee iltapäiväkahville sitten. No illan aikana tuli vielä 2 viestiä, jossa toisessa kyseli mitä teen, en vastannut mitään ja toisessa taas se "huhuu." Tuossa vaiheessa alko jo kypsyttää, miten aikuinen ihminen jaksaa kokoajan laittaa viestiä ja odottaa toisen päivystävän puhelinta ja vastailevan jatkuvasti joihinkin turhanpäiväisiin viesteihin. En siis vastannut koko iltana mitään noihin viesteihin.
Seuraavana aamuna heräsin TAAS siihen, että puhelin soi. Soittaja oli tämä tuttavani. Yritin taas jatkaa unia ja sitten tuli viesti "niin käyhän se, että tänään nähdään sitten iltapäivällä?" Mietin siinä sitten, että kyllä ei niin pätkääkään kiinnosta nähdä edes koko tyyppiä enää! Tuntuu, että koko viikonloppu kun mun piti saada olla vaan rauhassa, on mennyt vastaanottaessa jatkuvia jankutuksia ja kyselyitä koska nähdään, onhan sulla aikaa, millon voin tulla, tulenko nyt jne... No mua sapetti sit tuo kaikki niin paljon, että laitoin vaan viestiä "soita iltapäivällä kun olisit tulossa, katsotaan mikä sitten on fiilis ja meininki täällä. Nyt väsyttää ja ärsyttää, nukuin huonosti ja heräsin taas sun soittoon" Tähän hän sitten vielä vastas, että "kiva juttu nähdä. Jos hän sitten soittaa kun tulee. Ja pidä se puhelin kokoajan vieressä ja koita vastata siihen sitten kun soitan. Oon huomannu että sulla tuottaa jonkinlaisia vaikeuksia vastata siihen puhelimeen ja se on aika ärsyttävää."
Mä vedin tosta sitten kamalat porot nokkaan ja raivostuin. Laitoin hälle sit viestiä, että ei tarvi tulla, tule joskus toiste, en jaksa nyt tuollaista lapsellista käytöstä ja mun syyttelya siitä, että en päivystä puhelinta todellakaan 24/7. Suutuksissani kirjoitin miten ärsyttävää on kun hän kokoajan jankkaa tuosta näkemisestä ja pommittaa viesteillä, että mä halusin olla tän viikonlopun ihan rauhassa, levätä, nukkua ja tehdä mitä haluan ilman aikatauluja ja velvoitteita kerrankin ja nyt musta tuntuu, että olen koko viikonlopun vaan jankuttanut tätä typerää samaa nähdäänkö vai eikö nähdä juupas eipästä ja olen niin kypsä etten enää jaksa edes nähdä häntä.
No nyt hänestä ei ole sitten kuulunut mitään ja mua ei kyllä haittaa tippaakaan. Silti mietin, että olinko kohtuuton?? Mä en vaan oikeesti jaksa tollaista naurettavaa aikuisen ihmisen paapomista ja hänen jatkuvaa länkytystä jo sovituista asioista. Varsinkin kun jo alkuviikolla sanoin, että haluan viikonlopun olla vaan rauhassa, enkä välttämättä nähdä ketään. Sitten tämmöinen kamala viestittely ja jankuttaminen alkaa jo perjantai-iltana ja jatkuu koko viikonlopun.
Perjantaina sitten laittoi viestin "olen kohta siellä, voinko tulla käymään?" Vastasin, että makaan sohvalla raatona, tule vaan, mutta aion jatkaa samalla makaamista raatona loppuillan. Hän sanoi tulevansa myöhemmin illalla. No, olin nukahtanut sohvalle ja yöllä kun heräsin huomasin että hän oli laittanut 19.30 viestiä, että nyt voisi tulla, en tietenkään vastannut kun nukuin, klo 21 oli tullut viesti "huhuu" ja klo 23.00 "kiva, et sitten voinut vastata." No kömmin sänkyyn ja jatkoin unia. Seuraavana aamuna heräsin aikaisin siihen, että hän yrittää soittaa. En vastannut kun olin aivan unenpöpperössä. Yritin jatkaa vielä unia KUN KERRANKIN OLISI SAANUT, mutta sitten piippasi viesti "haloo, voinko tulla nyt käymään?" Kiukkuisena nousin ylös ja vastasin, "valitettavasti nyt ei käy, heräsin sun soittoon, juon aamukahvit ja olen sopinut meneväni iltapäivällä kirppikselle ystäväni kanssa, ennen sitä yritän siivota kotia hieman" Samalla pahoittelin, että olin illalla nukahtanut ja ihmettelin kun hän oli niin myöhään vasta ollut tulossa.
Tähän hän vastasi että jos tulisi aamukahville mun kanssa kun kaipaa niin kovasti seuraa ja sukulaisilla oli jotain menoa heti aamusta ja joutuu olemaan siellä yksin. No mä olin aivan, että miten voi olla ettei tajua, että mä en nyt kaipaa tänne ketään seurustelemaan vaan oikeesti haluan olla rauhassa, juoda kahvit, siivota ja mennä sinne kirppikselle. Laitoin sitten vaan tylysti, että nyt ei käy. Hetken päästä tuli TAAS viesti "no jos tulen sitten huomenna, jooko?" Vastasin että huominen käy, olen koko päivän kotona, tule vaikka iltapäivällä.
Tähän hän vastasi, että juu, tulee iltapäiväkahville sitten. No illan aikana tuli vielä 2 viestiä, jossa toisessa kyseli mitä teen, en vastannut mitään ja toisessa taas se "huhuu." Tuossa vaiheessa alko jo kypsyttää, miten aikuinen ihminen jaksaa kokoajan laittaa viestiä ja odottaa toisen päivystävän puhelinta ja vastailevan jatkuvasti joihinkin turhanpäiväisiin viesteihin. En siis vastannut koko iltana mitään noihin viesteihin.
Seuraavana aamuna heräsin TAAS siihen, että puhelin soi. Soittaja oli tämä tuttavani. Yritin taas jatkaa unia ja sitten tuli viesti "niin käyhän se, että tänään nähdään sitten iltapäivällä?" Mietin siinä sitten, että kyllä ei niin pätkääkään kiinnosta nähdä edes koko tyyppiä enää! Tuntuu, että koko viikonloppu kun mun piti saada olla vaan rauhassa, on mennyt vastaanottaessa jatkuvia jankutuksia ja kyselyitä koska nähdään, onhan sulla aikaa, millon voin tulla, tulenko nyt jne... No mua sapetti sit tuo kaikki niin paljon, että laitoin vaan viestiä "soita iltapäivällä kun olisit tulossa, katsotaan mikä sitten on fiilis ja meininki täällä. Nyt väsyttää ja ärsyttää, nukuin huonosti ja heräsin taas sun soittoon" Tähän hän sitten vielä vastas, että "kiva juttu nähdä. Jos hän sitten soittaa kun tulee. Ja pidä se puhelin kokoajan vieressä ja koita vastata siihen sitten kun soitan. Oon huomannu että sulla tuottaa jonkinlaisia vaikeuksia vastata siihen puhelimeen ja se on aika ärsyttävää."
Mä vedin tosta sitten kamalat porot nokkaan ja raivostuin. Laitoin hälle sit viestiä, että ei tarvi tulla, tule joskus toiste, en jaksa nyt tuollaista lapsellista käytöstä ja mun syyttelya siitä, että en päivystä puhelinta todellakaan 24/7. Suutuksissani kirjoitin miten ärsyttävää on kun hän kokoajan jankkaa tuosta näkemisestä ja pommittaa viesteillä, että mä halusin olla tän viikonlopun ihan rauhassa, levätä, nukkua ja tehdä mitä haluan ilman aikatauluja ja velvoitteita kerrankin ja nyt musta tuntuu, että olen koko viikonlopun vaan jankuttanut tätä typerää samaa nähdäänkö vai eikö nähdä juupas eipästä ja olen niin kypsä etten enää jaksa edes nähdä häntä.
No nyt hänestä ei ole sitten kuulunut mitään ja mua ei kyllä haittaa tippaakaan. Silti mietin, että olinko kohtuuton?? Mä en vaan oikeesti jaksa tollaista naurettavaa aikuisen ihmisen paapomista ja hänen jatkuvaa länkytystä jo sovituista asioista. Varsinkin kun jo alkuviikolla sanoin, että haluan viikonlopun olla vaan rauhassa, enkä välttämättä nähdä ketään. Sitten tämmöinen kamala viestittely ja jankuttaminen alkaa jo perjantai-iltana ja jatkuu koko viikonlopun.
.