ollakko vai eikö olla?

[ap]

tilannekuvaus:meillä 1kk vanha vaavi,mies aina ollut kova ottamaan ja menee miten lystää.viikko sitten sanoin,että jos näin jatkaa,minä ja vauva lähdemme.koko tämän viikon ollut kanssamme,ollut erityisesti vauvan kanssa,olemme yhdessä puuhastelleet kaikkea(hän selvinpäin,kesloma miehellä siis) nyt taas viikonloppu koittaa,hän olisi halunnut lähteä yöksi johonkin asuntovaunulla,sanoin etten viitsi kun en jaksa katsoa juomista,kun ei sitten vauvan kanssa päästä edes takaisin kotiin. hän ei kieltänyt etteikö meinaisi viikonloppua juoda.

viime viikonloppuna tilanne kärjistyi,olimme vauvan kanssa yön pois,kun tulimme takaisin,mies lähti juomaan ja tuli yöllä kotiin,nukkuikin ulkona.

elämä on koko ajan jotenkin niin epävarmaa.aina kun viikonloppu tulossa pelkään että taas se juo...

mitä teen?

 

[imperial]

Kun kukaan ei vastannut, niin kevennän vitsillä. Sisätautilääkäri katselee potilaan keuhkokuvaa ja miettii ääneen, että tubii or not tubii...

 

[mie]

Ottaisin aikalisän ja asumuseron.

 

[ap]

Kun kukaan ei vastannut, niin kevennän vitsillä. Sisätautilääkäri katselee potilaan keuhkokuvaa ja miettii ääneen, että tubii or not tubii...

sama onkelma kun meikäläiselläkin sitten

 

[Nannanapa]

Alkkiksen lapsena sanoisin, että kannattaa häipyä. Ainakin muutamaksi kuukaudeksi.

Harkitse paluuta vain jos mies muuttaa tapansa. Hän muuttaa tapansa jos rakastaa teitä ja haluaa saada teidät takaisin.

 

[ap]

Ottaisin aikalisän ja asumuseron.

harmi kun aikalisää ei oikein muuten voi ottaa kun muuttamalla pois...tai ei ainakaan mielestäni

 

[Nannanapa]

Ja tätä mun isää ei oo kutsuttu lapseni synttäreille. Ei oo kiva ku se örveltää aina kaikissa sukujuhlissa, oli sitten häät, hautajaiset, valmistujaiset tai lasten synttärit.

Lapsena häpesin isääni leirintäalueilla kun reissattiin asuntovaunulla.

 

[Nannanapa]

Alkkiksen lapsena sanoisin, että kannattaa häipyä. Ainakin muutamaksi kuukaudeksi.

Harkitse paluuta vain jos mies muuttaa tapansa. Hän muuttaa tapansa jos rakastaa teitä ja haluaa saada teidät takaisin.

Ja tarkoitan nimenomaan, että muuta pois.

 

[ap]

kyllä harmittaa että olen tollaseen mennyt rakastumaan.hän on maailman ihanin ihminen kun ei juo (niinkuin vissiin useampi viinaan menevä) mutta sitten kun kaljaa saa niin minulla tai lapsella ei ole juuri väliä,tai kyllä hän sanoo että tärkeämpää ei ole,mutta teot puhuu toista. voihan se olla että tänään rupesin turhaan heti aamulla vouhottamaan,että kuitenkin sää juot.mutta eipähän hän kieltänytkään...

 

[kirsikkatomaatti39]

No voi ryökäle sentään. Vaikea sanoa mitä pitäisi tehdä; tietty ensisijaisesti sinun tulee päättää mitä elämältäsi haluat ja miten paljon olet valmis katsomaan touhua. Yritä rakentaa itsellesi kehikko minkä yli ei ajeta - ja sitä kautta saattaisit löytää ratkaisun ja tehdä sitten päätöksiä. Ainakin perheneuvola on hyvä paikka tai neuvolapsykologi auttaa sinua saamaan omat ajatuksesi ajan tasalle. :hug: Mun bestiksellä oli sama juttu, mies oli merillä ja joi kotonakin, hän oli 3 vuotta liitossa ja eräänä juhannuksena miestä ei näkyny ja hän otti ja lähti kerrasta, tyhjensi kämpän ja muutti kotipaikkakunnalle takaisin. Ystäväni katsoi sitä 3 vuotta, jälkeenpäin todennut että aikaisemminkin olisi voinut ratkaisun tehdä. =) Tälläisissä tapauksissa tarvitaan varmasti "se lopullinen niitti" siksi on tärkeää että rakennat rajakehikon ja päätät sitten. Halauksia ja voimia!

 

[ap]

No voi ryökäle sentään. Vaikea sanoa mitä pitäisi tehdä; tietty ensisijaisesti sinun tulee päättää mitä elämältäsi haluat ja miten paljon olet valmis katsomaan touhua. Yritä rakentaa itsellesi kehikko minkä yli ei ajeta - ja sitä kautta saattaisit löytää ratkaisun ja tehdä sitten päätöksiä. Ainakin perheneuvola on hyvä paikka tai neuvolapsykologi auttaa sinua saamaan omat ajatuksesi ajan tasalle. :hug: Mun bestiksellä oli sama juttu, mies oli merillä ja joi kotonakin, hän oli 3 vuotta liitossa ja eräänä juhannuksena miestä ei näkyny ja hän otti ja lähti kerrasta, tyhjensi kämpän ja muutti kotipaikkakunnalle takaisin. Ystäväni katsoi sitä 3 vuotta, jälkeenpäin todennut että aikaisemminkin olisi voinut ratkaisun tehdä. =) Tälläisissä tapauksissa tarvitaan varmasti "se lopullinen niitti" siksi on tärkeää että rakennat rajakehikon ja päätät sitten. Halauksia ja voimia!

kiitos.

olen yrittänyt, mutta jotenkin aina se menee siihen että katotaan nyt vielä. mies ei ole baareissa hyppijä,jos sitä tekisi niin sitten varmaan olisinkin häipännyt.usein ottaa kotona,pihalla kavereitten kanssa.jossain kaverilla saattaa käväistä,mutta usein haluaa minut mukaan.ettei hän mua siis täysin hylkää kun sillepäälle sattuu.

 

[vieras]

paska ukko

 

[kirsikkatomaatti39]

Vaikeita asioita, todella. Lupaathan varata ajan apuun? Aina kannattaa kuitenkin yrittää hakea apua. On varmasti helpompaa tehdä päätöksiä kun on tukea ympärillä. Ero ei ole koskaan helppo, olipa millainen ero tahansa niin aina se ottaa koville ja se on kuitenkin viimeinen vaihtoehto. Yritä puhua miehellesi että lapsen hoitaminen on täysin vastuullasi ja se on rankkaa kun toiseen ei voi luottaa, et yksinkertaisesti jaksa ylimääräisiä rasitteita ja näin ei voi jatkua. Vauva on yhteinen ja hän joko kantaa kortensa kekoon tai sitten ei. Et voi koskaan hengittää rauhassa, saatika että hänelle voisi jättää lapsen ikinä hoitoon mikäli hän ei totaalisesti ole valmis muuttamaan tapojaan. Mun kaveri kertoi että hän oli kerran ulkona bilettämässä ja hoitovuoro oli tällöin miehellä ja kun tuli takaisin niin mies oli tietty juonut ja paljon, noh se hoitokerta jäi ainoaksi, mutta he jatkoivat suhdetta,kuitenkaan mikään ei muuttunut eli tämä suhde jatkui niin kauan kuin ystäväni sitä kesti. Että tartuhan härkää sarvista ja älä vie jaksamistasi ääri rajoille =)

 

[ap]

Vaikeita asioita, todella. Lupaathan varata ajan apuun? Aina kannattaa kuitenkin yrittää hakea apua. On varmasti helpompaa tehdä päätöksiä kun on tukea ympärillä. Ero ei ole koskaan helppo, olipa millainen ero tahansa niin aina se ottaa koville ja se on kuitenkin viimeinen vaihtoehto. Yritä puhua miehellesi että lapsen hoitaminen on täysin vastuullasi ja se on rankkaa kun toiseen ei voi luottaa, et yksinkertaisesti jaksa ylimääräisiä rasitteita ja näin ei voi jatkua. Vauva on yhteinen ja hän joko kantaa kortensa kekoon tai sitten ei. Et voi koskaan hengittää rauhassa, saatika että hänelle voisi jättää lapsen ikinä hoitoon mikäli hän ei totaalisesti ole valmis muuttamaan tapojaan. Mun kaveri kertoi että hän oli kerran ulkona bilettämässä ja hoitovuoro oli tällöin miehellä ja kun tuli takaisin niin mies oli tietty juonut ja paljon, noh se hoitokerta jäi ainoaksi, mutta he jatkoivat suhdetta,kuitenkaan mikään ei muuttunut eli tämä suhde jatkui niin kauan kuin ystäväni sitä kesti. Että tartuhan härkää sarvista ja älä vie jaksamistasi ääri rajoille =)

olen yrittänyt miehelle puhua,muttei hän noteeraa tätä.hän ei pysty vaikeista asioista keskustelemaan,vetää vitsiksi tai häipyy pelipaikalta.

tämän vuoksi minäkin olen nykyään huono puhumaan,vain täydellisen raivon partaalla menen ja sanon miten asiat on.niinkuin alkuviikosta.ja hyväähän se poikikin,mutta tiedä sitten pistääkö mies taas kaiken pöntöstä alas

 

[kirsikkatomaatti39]

Ymmärrän. Varaa nyt vaan kuitenkin se aika, apua saat aina ja asunnon tulet varmasti saamaan kaupungilta ja tarvittaessa toimeentulotukea yms. Yleensä sitä varmasti miettii omaa pärjäämistä taloudellisesti mutta varmasti pärjäät lapsen kanssa kaksistaan jos muuta keinoa ei kertakaikkisesti ole. Tulet huomaamaan ettet sittenkään ole yksin! Onko paikkakunnallasi ensikotia tai turvakotia tms.? Vertaistuki varmaan myös enemmän kuin hyvää, koska samanlaisia ajatuksia ja tunteita on kohtalotovereilla. Ei sua varmaan paljoo jeesaa jos vaan sanotaan että paska jätkä toi mies, kaikissa on hyviäkin puolia, mutta jos huonoja enemmän niin sittenhän ne hyvät ei riitä kattamaan suhdetta tulevaisuuteen. :hug:

 

[lenttis]

tilannekuvaus:meillä 1kk vanha vaavi,mies aina ollut kova ottamaan ja menee miten lystää.viikko sitten sanoin,että jos näin jatkaa,minä ja vauva lähdemme.koko tämän viikon ollut kanssamme,ollut erityisesti vauvan kanssa,olemme yhdessä puuhastelleet kaikkea(hän selvinpäin,kesloma miehellä siis) nyt taas viikonloppu koittaa,hän olisi halunnut lähteä yöksi johonkin asuntovaunulla,sanoin etten viitsi kun en jaksa katsoa juomista,kun ei sitten vauvan kanssa päästä edes takaisin kotiin. hän ei kieltänyt etteikö meinaisi viikonloppua juoda.

viime viikonloppuna tilanne kärjistyi,olimme vauvan kanssa yön pois,kun tulimme takaisin,mies lähti juomaan ja tuli yöllä kotiin,nukkuikin ulkona.

elämä on koko ajan jotenkin niin epävarmaa.aina kun viikonloppu tulossa pelkään että taas se juo...

mitä teen?

Mullakin OLI tuo ongelma, eipä ole enää. Vaihda ukkoa jollei viina jää poies. Kuulostaa ehkä julmalta mut onko muita vaihtoehtoja? AA?

 

[ap]

Ymmärrän. Varaa nyt vaan kuitenkin se aika, apua saat aina ja asunnon tulet varmasti saamaan kaupungilta ja tarvittaessa toimeentulotukea yms. Yleensä sitä varmasti miettii omaa pärjäämistä taloudellisesti mutta varmasti pärjäät lapsen kanssa kaksistaan jos muuta keinoa ei kertakaikkisesti ole. Tulet huomaamaan ettet sittenkään ole yksin! Onko paikkakunnallasi ensikotia tai turvakotia tms.? Vertaistuki varmaan myös enemmän kuin hyvää, koska samanlaisia ajatuksia ja tunteita on kohtalotovereilla. Ei sua varmaan paljoo jeesaa jos vaan sanotaan että paska jätkä toi mies, kaikissa on hyviäkin puolia, mutta jos huonoja enemmän niin sittenhän ne hyvät ei riitä kattamaan suhdetta tulevaisuuteen. :hug:

mun äiti asuu täällä,pääsen sinne aina kun haluan.

niin tosiaan mies ei ole sellainen että mun tarttis ns.paeta,munn omat hermot vaan ei välillän kestä ja siks lähden joskus hengähtämään,mutta ei sekään tietenkään oikein ole.miehen kanssa tarttis saada kasvotusten puhuttua kaikki asiat läpi ja tehdä pelisäännöt selväks,mut se on miltei mahdotonta,koska hän ei pysty sellaisessa tilanteessa olemaan =(

 

[ap]

tilannekuvaus:meillä 1kk vanha vaavi,mies aina ollut kova ottamaan ja menee miten lystää.viikko sitten sanoin,että jos näin jatkaa,minä ja vauva lähdemme.koko tämän viikon ollut kanssamme,ollut erityisesti vauvan kanssa,olemme yhdessä puuhastelleet kaikkea(hän selvinpäin,kesloma miehellä siis) nyt taas viikonloppu koittaa,hän olisi halunnut lähteä yöksi johonkin asuntovaunulla,sanoin etten viitsi kun en jaksa katsoa juomista,kun ei sitten vauvan kanssa päästä edes takaisin kotiin. hän ei kieltänyt etteikö meinaisi viikonloppua juoda.

viime viikonloppuna tilanne kärjistyi,olimme vauvan kanssa yön pois,kun tulimme takaisin,mies lähti juomaan ja tuli yöllä kotiin,nukkuikin ulkona.

elämä on koko ajan jotenkin niin epävarmaa.aina kun viikonloppu tulossa pelkään että taas se juo...



kun se vain olisikin niin yksinkertaista,muttei se ole.nyt joku vastaa että otat vaan tavarat ja lähdet,ei se sen vaikeempaa ole.mutta mutta..
mitä teen?

Mullakin OLI tuo ongelma, eipä ole enää. Vaihda ukkoa jollei viina jää poies. Kuulostaa ehkä julmalta mut onko muita vaihtoehtoja? AA?