ongelma, raskas mieli, vinkkejä

[jobelix]

minulla on 18 vuotias tytär jonka olen saanut teini-ikäisenä. nyt tämän vuoden alussa sain toisen lapseni, tytön, jonka vauva-aika ja lapsuus ovat luonnollisesti hyvin toisenlaiset kun vanhemman tyttäreni.
olemme vanhemman kanssa välillä rämpineet pohjamutia ja välillä saaneet suuria onnen ja ilon aiheita. eletty on siis koko elämän kirjo suurien mutkien kautta.
nyt ongelma on se, että vanhempi tyttäreni käy läpi kovasti omaa vauva ja lapsuusaikaansa, on hiukan masentunut ja vertaa mielessään omaa aikaansa tähän "uuteen" vauvaan.
tämä tuli minulle täysin yllätyksenä eilen kiertotietä, koska tyttäreni ei ole puhunut sanallakaan asiasta mulle. olen koittanut kysellä aihetta matalaan mieleen mutta vastaukset ovat olleet ihan muita.
tyttäreni ei asu enää kotona.
ymmärrän hyvin mitä hän kokee ja tuntee ja käy läpi nyt. olen koittanut opettaa puhumisen tärkeyttä ja kertonut kuinka tärkeä hän minulle on ja kertonut kuinka kärsin hirveästä ikävästä, kun hän muutti omaan asuntoon vajaa vuosi sitten. olen pyytänyt häntä muutaman kerran kaitsemaan pikkusiskoansa, koska on ainoa jolle pienokaista edes jättäisin ja ajattelin että hän tuntisi itsensä tästä tärkeäksi, koska annan ainoastaan hälle tällasen vastuullisen tehtävän.
ongelmani nyt on se, että kuinka ihmeessä lähden purkamaan tätä tilannetta koska tyttäreni ei tästä minulle puhu ja minä en "tiedä" koska kuulin tästä hänen luottamushenkilöltä jolta lähdin itse asiaa selvittämään huolissani, että mikä nyt on.
tämä tuli minulle todella puun takaa, vaikka olisi ehkä pitänyt osata ajatella ja odotella. vauva vaan todellakin vie niin totaalisesti kaiken ajan, ettei kerkeä paljon päätä käyttää.
tästä tulisi super-romaanin pituinen juttu jos alkaisin selvittää taustoja ja joka elämän asiaa, joten asiattomat kommentit voi pitää ominaan.
jos tahdotte jotain selvennystä kysyä, vastaan kyllä.
teillä on elettyä elämää myös takana ja sitä mukaan tullutta viisautta joten vinkkejä pattitilanteeseen.
asia todella painaa mieltäni, molemmat lapseni ovat minulle maailman tärkeimmät ihmiset, pienempi nyt vain vie enemmän aikaani.
IP: tallennettu
Tänään klo 14:13

 

[sielunveli]

heippa

ehkä sun kannattaisi vaan ns ajautua keskusteluun hänen kanssaan aloittamalla omista fiilareistasi, et kuinka susta tuntuu pahalta, kun ei aikaa tunnu riittävän kaikkeen vaikka haluaisitkin ja että olisipa hänellä ollut samat mahkut samanlaiseen lapsuuteen kuin tällä uudella tulokkaalla. Vaikka hän on jo 18v silti voi oikeasti olla mustasukkainen niin hassulta kuin kuulostaa. Mulla itelläni 13 vuotta mukuloilla ikäeroa ja huomaan kyllä kuinka isompaa joskus harmittaa pienemmän saama hellyys, vaikka sitä on hänellekin tarjolla. Tosiasia kuitenkin on, niinkuin sanoit, ettei aikaa millään tahdo riittää, pieni kaveri imaisee kaiken itselleen. Kyllä asiat selviää useimmiten puhumalla, lähestyt vaan kautta rantain ja ikäänkuin eksyt aiheeseen ja mahdollisesti pyydät häneltä neuvoa tai ainakin mielipidettä tilanteesta.
Kaikkea hyvää teille.

 

[virtanen]

Varmasti hankala tilanne.Olisko mahdollista lähteä vanhemman tyttären kanssa reisuun ja keskustella siellä.Saisitte olla rauhassa ja puida asioita .Tyttäresi voisi tykätä, kun keskityt hetkeksi vain ja ainoastaan häneen.

 

[jopelix]

kiitos vastauksistanne.
sain ongelman pään auki niin että kyttäsin koko seuraavan päivän meseä, milloin tyttäreni sen aukaisee ja hyökkäsin heti koneen kimppuun kun hän sen avasi.
palasin ed päivään ja juteltiin siitä. sitten kysyin että olisiko helpompaa kirjoittaa kun puhua siitä mikä harmittaa... toimi... molemmat itkettiin omien ruutujemme ääressä ja saatiin monia asioita puhuttua.
sovimme myös että menemme pitämään tässä lähipäivinä kaupungille tyttöjen päivän kahden kesken.
olemme joutuneet paljon elämämme aikana setvimään eteentulleita solmuja ja olemme puhuneet paljon myös tyttäreni lapsuudesta kuin myös omastani, kaikista asioista on aina puhuttu ja ihan hyvin on selvitty.
tämä tilanne oli meille molemmille uusi ja toi mieleen erinäisiä kaukaisia ikäviä asioita. mm oma äitini oli armoton alkoholisti ja hän kuolikin sitten alkoholiin v-98. tämä mm on aihettanut hyvin sottaisia tilanteita aikoinaan joista on kauan aikaa, mutta mielen niin vaikea unohtaa. itse nuori kun olin toimin hyvinkin mekaanisesti, jaksaminen oli kokoajan äärirajoilla koska koin hoitavani äitiäni sekä lastani. koulua yritin käydä samaan aikaan, kunnes tyttäreni ja minut molemmat huostaan otettiin eri laitoksiin äitini juomisen vuoksi.
sen jälkeen sain todella taistella että sain oman lapseni itselleni koska ikää oli sillä hetkellä 15v.
sain kuin sainkin lapseni takaisin muutamassa kuukaudessa joka äitini takia minulta vietiin ja siitä asti olemme yhdessä tarponeet niin ilot kuin surut.
paljon on kolhuja tullut mutta rakkautta ei ole koskaan puuttunut.
selitinkin tyttärelleni eilen, että juuri se että me yhdessä olemme vahvana kaksikkona taistellut tähän tilanteeseen, mikä nykyisin vallitsee, tekee hänestä erittäin rakkaan ja läheisen lapsen minulle.
tyttäreni sanoi itse ettei hänen lapsuus huono ollut, vain niin kovin erillainen.... ihana, rakas, fiksu tyttö =)

 

[taustalla]

Vaikka pidät tätä asiattomana kommenttina, niin tottakai sulla on aikaa molemmille lapsille, vaikka vauva onkin. Monilla äideillä on vauvan lisäksi monta pientä lasta, ja heillä on aikaa kaikille niille lapsille. Miten sulla ei ole muka aikaa yhdelle vauvalle ja yhdelle 18-vuotiaalle???

Toivon, että et olisi koskaan saanut ainuttakaan lasta, niin itsekkäältä kuulostat.

 

[uusioäiti]

\

Vaikka pidät tätä asiattomana kommenttina, niin tottakai sulla on aikaa molemmille lapsille, vaikka vauva onkin. Monilla äideillä on vauvan lisäksi monta pientä lasta, ja heillä on aikaa kaikille niille lapsille. Miten sulla ei ole muka aikaa yhdelle vauvalle ja yhdelle 18-vuotiaalle???

Toivon, että et olisi koskaan saanut ainuttakaan lasta, niin itsekkäältä kuulostat.

Olipa typerä kommentti :kieh: :kieh: :kieh:
Toivottovasti sinulla ei ole koskaan omia lapsia

 

[jopelix]

SINULLE VIERAS, JA ONNEKSI OLET OMASSA ELÄMÄSSÄNI TODELLAKIN VIERAS.....
TUOLLAISIA VOI PÄÄSTÄÄ SUUSTAAN VAIN TIETÄMÄTÖN......
ONHAN MINULLA AIKAA MOLEMMILLE LAPSILLE, VANHEMPI EI VAIN ASU KOTONA SEKÄ HÄN HALUAA AIKAA ILMAN VAUVAA JA SITÄ ON HIEMAN VAIKEAA JÄRJESTÄÄ.
JA JOS SATUT OMAAMAAN LUKIHÄIRIÖN, NIIN NYT OLEMME SOPINEET TYTTÖJEN PÄIVÄSTÄ KAHDEN KESKEN.
TÄMÄN LISÄKSI TAPAAMME JOKA IKINEN VIIKKO VÄH. 2 KERTAA.
ASUNTONI ON AINA HÄNEN KOTINSA, JOSSA ON OVET AUKI TYTTÄRELLENI.
ALKUPERÄINEN ONGELMAHAN OLI SE ETTÄ HÄN VERTAA TÄMÄN "UUDEN VAUVAN" JA OMANSA EROJA JOITA EN PÄÄSE MUUTTAMAAN MUTTA JOISTA VOI PUHUA.
EN YMMÄRRÄ KOMMENTTIASI ALKUUNKAAN, MUTTA EI MINUN TARVITSEKKAAN.
TOIVOTTAVASTI KASVATAT OMILLE LAPSILLESI HIEMAN LAAJEMMAN KATSANTOKANNAN KUIN ITSELLÄSI ON.... PIKKASEN ASENNEVAMMAISTA KUN ET TODELLAKAAN MINUA TUNNE.... ONNEKSI

 

[minä]

EHkä voisit siinä vauvaa hoidellessa ja vanhemman tyttäresi läsnä ollessa muistella hänen vauvavuosiaan ja kertoa, että vaikka oli erilaiset niin hyvin rakkaat! Kaiva vaikka valokuvia esille ja jos vauvakirjaa löytyy niin sellaista. Ja esim. jotain siihen tyyliin, että olet onnellinen että olet saanut kokea äitiyden niin nuorempana kuin myös "vanhempana".

Mutta ei ehkä kannata sanoa, että tämä uusi lapsi tekee eri asioita paremmin tms. se ehkä voi kaivertaa mieltä.

Ja muista häntäkin joskus yllätyslahjoilla jos vain voit, vaikka vauvan osotkset yms. ovatkin eri juttu ja vanhempi on täysi-ikäinen.

Ja varmaan mieltä lämmittää, jos jaksat ja ehdit kunnostautua olemalla kiinnostunut hänenkin elämästään. Ja kehu!

Sisarusten välille on hyvä koettaa luoda suhde ja juuri tuo hoitotehtävä kuulostaa hyvältä.

Mutta on onnea kun on noinkin eri-ikäisiä lapsia! Ja sisaruksille kanssa kiva!

 

[jopelix]

hei "minä"
olipa ihana lukea asiallinen viestisi ja mukavaa että riitti mielenkiintoaa lukea juttuni.
olen kyllä yrittänyt ottaa sellaisia hauskoja ja mukavia hetkiä esille nyt enemmissä määrin ja kertonut paljon siitä, kuinka aikaseen hän rupesi istuskelemaan ja piti pöydästä kiinni ja tanssia jytkytti musiikin tahdissa, ja kuinka kerran junamatkalla vanhempi mies tuli meille sanomaan miten hienoa on nähdä kuinka hyvin äiti ja lapsi viihtyy keskenään kun leikittiin jotain siinä junamatkalla ym mukavaa muistoa.
tyttäreni on luonteeltaan kovin herkkä ja olen koittanut varoa etten vain tiedostamatta mitenkään pahenna tilannetta.
hän sanoi itse että tuntee vauvaa kohtaan pelkkää rakkautta ja itse kerroin hänelle että hän on elämäni ainoa ja rakkain esikko.
sanoin myös etten koskaan laittaisi lapsiani mihinkään järjestykseen koska sellaista minulla ei ole, molemmat on minulle tasan yhtä rakkaita, vanhempaa rakastanut vain jo kauemmin.
olemme tosiaan viikottain väh. parina päivänä yhdessä, mutta vauvakin on silloin siinä. nyt rupean ottamaan enemmän irtiottoja ja tekemään jotain hänen kanssaan kahden.
vastahan tuo vauva on 6kk3vkoa, joten ei tilanne ole kauaa ollut päällä. sekä tyttäreni pitempi aikainen poikaystävä (seurustelleet 3,5 vuotta) on juuri armeijassa, joten yksinäisyys tällä hetkellä vaikuttaa myös tunteisiin.
tänään viimeksi olemme kahvitelleet yhdessä. kyllä tämä tästä kun sain vaan ongelman puheasteelle.
kiitos vielä sinulle......

 

[Himpula 03]

Jokaiselle vanhemmalle esikoinen on ns "harjoituskappale" :heart: mitä ihanimmassa ja rakkaimmassa merkityksessä. On siinä sitten väliä vuosi tai kahdeksantoista. Ensimmäisen kanssa tulee kokeiltua yhtä ja toista ennen kuin löytää sen yhteisen sävelen .

Itselläni on myöskin nuorempia sisaruksia äidin toisesta liitosta. Tyttäresi tuntemukset ovat minulle tuttuja ja itsekin olen sitä mieltä, ettei lapsuuteni ollut huono, vain erilainen kuin näiden nuorempien sisarusteni. Ja olen onnellinen heidän puolestaan, että äitini on pystynyt tarjoamaan heille enemmän. Mutta vaikka ymmärränkin äitini silloisen tilanteen kun itse olin lapsi verrttuna sisarusteni lapsuuteen, niin kuitenkin kaipasin anteeksipyyntöä, siitä, ettei hän pystynyt parempaan, vaikka varmasti kaikkensa tekikin :ashamed: . Eikö kuulostakin hölmöltä :/ , no tällainen se ihmismieli on =) ehkä olisi hyvä jos sinäkin kokeilisit vilpitöntä anteeksipyyntöä ilman selityksiä, en tiedä odottaako tyttäresi sitä, mutta en usko sen pahentavankaan tilannetta. Mutta on todella hienoa, että olette saaneet puheyhteyden auki ja samalle tasolle :hug: kaikkea hyvää sinulle ja erheellesi.

 

[Himpula 03]

\

Jokaiselle vanhemmalle esikoinen on ns "harjoituskappale" :heart: mitä ihanimmassa ja rakkaimmassa merkityksessä. On siinä sitten väliä vuosi tai kahdeksantoista. Ensimmäisen kanssa tulee kokeiltua yhtä ja toista ennen kuin löytää sen yhteisen sävelen .

Itselläni on myöskin nuorempia sisaruksia äidin toisesta liitosta. Tyttäresi tuntemukset ovat minulle tuttuja ja itsekin olen sitä mieltä, ettei lapsuuteni ollut huono, vain erilainen kuin näiden nuorempien sisarusteni. Ja olen onnellinen heidän puolestaan, että äitini on pystynyt tarjoamaan heille enemmän. Mutta vaikka ymmärränkin äitini silloisen tilanteen kun itse olin lapsi verrttuna sisarusteni lapsuuteen, niin kuitenkin kaipasin anteeksipyyntöä, siitä, ettei hän pystynyt parempaan, vaikka varmasti kaikkensa tekikin :ashamed: . Eikö kuulostakin hölmöltä :/ , no tällainen se ihmismieli on =) ehkä olisi hyvä jos sinäkin kokeilisit vilpitöntä anteeksipyyntöä ilman selityksiä, en tiedä odottaako tyttäresi sitä, mutta en usko sen pahentavankaan tilannetta. Mutta on todella hienoa, että olette saaneet puheyhteyden auki ja samalle tasolle :hug: kaikkea hyvää sinulle ja erheellesi.

Siis perheellesi kaikkea hyvää =)

 

[jopelix]

kiitos himpula mukavasta viestistä.
kaikki meidän elämämme vastoinkäymiset ja virheet ym on käsitelty aivan ihanan terapeutin kera. olen todellakin joutunut pyytämään asioita sydän vereslihalla anteeksi ja kaikki se tausta on koluttu tuhanteen kertaan lävitse.
ne asiat on niin hyvin puitu kun ne voi puida eikä ole enää vuoden 95 jälkeen mitään muuta kummaa järisyttävää tapahtunut kuin se äitini kuolema jolle ei kukaan mitään voinut ja oli meille kaikille kauhea tuska.
ihmismieli on vain niin kumma että se muistuttaa aina tilanteiden tullessa joistain vanhoista kokemuksista, asiat ei unohdu mutta ne lievenee puhumalla.
en oikein tiedä minkälaisen kuvan tuosta tekstistäni ulkopuolinen saa koska en toki voi siihen sitä kaikkea kirjoittaa, siitä tulisi loputon tarina.
itse en ole paha ihminen eikä tyttärenikään, mutta aina ei voi tapahtumiin vaikuttaa, ulkopuolelta tulee myös niin paljon pahaa, miltä toiset säästyy paremmin ja toiset ovat sodan keskipisteessä.
OIKEIN HYVÄÄ JATKOA TEILLE KAIKILLE