onko kellään mies reissu-hommissa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja reissuleski
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Juu mun mies siirtyi Koreaan Singaporesta kun mina ja lapset puolestaan tulimme Suomeen. On noin 4-6 vk siella ja Suomessa vastaavasti sitten 2-3 vk lomalla. Tulee onneksi nyt perj Suomeen. Juu ja hanella on taysin kalustettu asunto siella.
 
Reissaa paljon, mutta työpaikka on virallisesti tuossa lähellä. Tänä syksynä ei ole paljon kotona näkynyt, mutta toisinaan ei reissuja ole ollenkaan.

Lapset ikävöivät, mutta minä olen vain tyytyväinen, kun saan välillä hallita yksin tätä valtakuntaa. :)
 
On. Viikot pois, viikonloput kotona. Töissä käy öööö 450km päässä suunnilleen. Sillä on asunto siellä. Lapsilla on ikävä ja niin on mullaki :( Nyt toivotaan vaan et pääsis lähemmäs, 300km päähän :D Välillä me ollaan viikko sen luona ja sit taas kotona mut ei siellä pikku asunnossa kivaa oo päiviä viettää kuitenkaan. Mä vihaan tätä :kieh:
 
Viikot poissa, viikonloppuna käy kotona pe/la. Lähtö su iltana. Vapaata pitää kun pitää. Joskus väli on 2 viikkoa, joskus 13 vkoa.
Asunto kulkee miehellä mukana eli ei muuta asuntoa.
Me ollaan totuttu tähän. Tottakai oon ihan rikki noin tunnin kaks kun mies lähtee ja lapsilla hirmu ikävä mutta harmituksen mentyä palataan arkeen.
 
Mä en tajua, miten voitte vaan tottua siihen. Mä en totu varmaan ikinä. Itken joka hiivatin sunnuntai ja maanantai ja tiistai, loppuviikosta en ehkä enää. Lapset kyselee isiä aina välillä, onneks niillä tuntuu kuitenkin olevan kivaa kun keksitään yhdessä sit aina tekemistä viikoiksi. ja on mullaki nyt sentään sit aina kivaa, mut kyl sunnuntait on mun inhokkilistassa ykkösenä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rouva Räpylä:
Mä en tajua, miten voitte vaan tottua siihen. Mä en totu varmaan ikinä. Itken joka hiivatin sunnuntai ja maanantai ja tiistai, loppuviikosta en ehkä enää. Lapset kyselee isiä aina välillä, onneks niillä tuntuu kuitenkin olevan kivaa kun keksitään yhdessä sit aina tekemistä viikoiksi. ja on mullaki nyt sentään sit aina kivaa, mut kyl sunnuntait on mun inhokkilistassa ykkösenä.

Tämä voi olla ikäjuttukin. Nuorena voi olla vaikeampaa ja vanhempana helpompaa.
 
Kyllä mä olen rikki sunnuntaisin. Mutta vaan sen hetken. Kun mun on pakko kumminkin tehdä osani ja hoitaa koti ja lapset ja kurjalla mielellä se on kahta hirveempää.
Tavallinen elämä menee ihan hyvin ja oikeastaan jopa joskus nautinkin kun saan olla ja määrätä ihan yksin. Sillon kun on jotain extraa niin silloin tuntuu tosi raskaalta hoitaa kaikki yksin. Onneks sentään puhelimella saa kiinni suurimman osan aikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rouva Räpylä:
Mä en tajua, miten voitte vaan tottua siihen. Mä en totu varmaan ikinä. Itken joka hiivatin sunnuntai ja maanantai ja tiistai, loppuviikosta en ehkä enää. Lapset kyselee isiä aina välillä, onneks niillä tuntuu kuitenkin olevan kivaa kun keksitään yhdessä sit aina tekemistä viikoiksi. ja on mullaki nyt sentään sit aina kivaa, mut kyl sunnuntait on mun inhokkilistassa ykkösenä.

Tää vois olla minun kirjoittama!
 
Alkuperäinen kirjoittaja opiskelijaäiti-69:
Alkuperäinen kirjoittaja Rouva Räpylä:
Mä en tajua, miten voitte vaan tottua siihen. Mä en totu varmaan ikinä. Itken joka hiivatin sunnuntai ja maanantai ja tiistai, loppuviikosta en ehkä enää. Lapset kyselee isiä aina välillä, onneks niillä tuntuu kuitenkin olevan kivaa kun keksitään yhdessä sit aina tekemistä viikoiksi. ja on mullaki nyt sentään sit aina kivaa, mut kyl sunnuntait on mun inhokkilistassa ykkösenä.

Tämä voi olla ikäjuttukin. Nuorena voi olla vaikeampaa ja vanhempana helpompaa.

Miks sun mielestä ikä vois vaikuttaa?

Olen mä sentään positiivistaki huomannu, voin laittaa ruuaks kanaa ihan rauhassa ilman mitää kommentteja, kämppä pysyy huomattavasti siistimpänä eikä me riidellä niin usein. :p
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin minullakin:
Alkuperäinen kirjoittaja Rouva Räpylä:
Mä en tajua, miten voitte vaan tottua siihen. Mä en totu varmaan ikinä. Itken joka hiivatin sunnuntai ja maanantai ja tiistai, loppuviikosta en ehkä enää. Lapset kyselee isiä aina välillä, onneks niillä tuntuu kuitenkin olevan kivaa kun keksitään yhdessä sit aina tekemistä viikoiksi. ja on mullaki nyt sentään sit aina kivaa, mut kyl sunnuntait on mun inhokkilistassa ykkösenä.

Tää vois olla minun kirjoittama!

Sentään joku muukin. Vaikka en toki kellekään toivois. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rouva Räpylä:
Alkuperäinen kirjoittaja näin minullakin:
Alkuperäinen kirjoittaja Rouva Räpylä:
Mä en tajua, miten voitte vaan tottua siihen. Mä en totu varmaan ikinä. Itken joka hiivatin sunnuntai ja maanantai ja tiistai, loppuviikosta en ehkä enää. Lapset kyselee isiä aina välillä, onneks niillä tuntuu kuitenkin olevan kivaa kun keksitään yhdessä sit aina tekemistä viikoiksi. ja on mullaki nyt sentään sit aina kivaa, mut kyl sunnuntait on mun inhokkilistassa ykkösenä.

Tää vois olla minun kirjoittama!

Sentään joku muukin. Vaikka en toki kellekään toivois. :(

Ei kyllä toivois kellekään tällasta, mutta eipä tässä nyt auta kun kestää:/
Mutta onneksi tänään on JO keskiviikko, tuleeko teillä isi perjantaina kotiin? Meillä tulee, ja olenkin tässä tsempannut itteeni, että oikeestaan tätä päivää ei enää lasketa, kun lapsi nukkuu jo, ja perjantaita ei lasketa myös koska sillon iskä tulee kotia. Eli yksi päivä enää jälellä:D
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin minullakin:
Alkuperäinen kirjoittaja Rouva Räpylä:
Alkuperäinen kirjoittaja näin minullakin:
Alkuperäinen kirjoittaja Rouva Räpylä:
Mä en tajua, miten voitte vaan tottua siihen. Mä en totu varmaan ikinä. Itken joka hiivatin sunnuntai ja maanantai ja tiistai, loppuviikosta en ehkä enää. Lapset kyselee isiä aina välillä, onneks niillä tuntuu kuitenkin olevan kivaa kun keksitään yhdessä sit aina tekemistä viikoiksi. ja on mullaki nyt sentään sit aina kivaa, mut kyl sunnuntait on mun inhokkilistassa ykkösenä.

Tää vois olla minun kirjoittama!

Sentään joku muukin. Vaikka en toki kellekään toivois. :(

Ei kyllä toivois kellekään tällasta, mutta eipä tässä nyt auta kun kestää:/
Mutta onneksi tänään on JO keskiviikko, tuleeko teillä isi perjantaina kotiin? Meillä tulee, ja olenkin tässä tsempannut itteeni, että oikeestaan tätä päivää ei enää lasketa, kun lapsi nukkuu jo, ja perjantaita ei lasketa myös koska sillon iskä tulee kotia. Eli yksi päivä enää jälellä:D

Sulla on sama tyyli ku mulla =) Maanantai ja tiistai kauheimpia ja tottakai myös sunnuntai jolloin ilta menee melekin itkiessä miehen kainalossa
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin minullakin:
Alkuperäinen kirjoittaja Rouva Räpylä:
Alkuperäinen kirjoittaja näin minullakin:
Alkuperäinen kirjoittaja Rouva Räpylä:
Mä en tajua, miten voitte vaan tottua siihen. Mä en totu varmaan ikinä. Itken joka hiivatin sunnuntai ja maanantai ja tiistai, loppuviikosta en ehkä enää. Lapset kyselee isiä aina välillä, onneks niillä tuntuu kuitenkin olevan kivaa kun keksitään yhdessä sit aina tekemistä viikoiksi. ja on mullaki nyt sentään sit aina kivaa, mut kyl sunnuntait on mun inhokkilistassa ykkösenä.

Tää vois olla minun kirjoittama!

Sentään joku muukin. Vaikka en toki kellekään toivois. :(

Ei kyllä toivois kellekään tällasta, mutta eipä tässä nyt auta kun kestää:/
Mutta onneksi tänään on JO keskiviikko, tuleeko teillä isi perjantaina kotiin? Meillä tulee, ja olenkin tässä tsempannut itteeni, että oikeestaan tätä päivää ei enää lasketa, kun lapsi nukkuu jo, ja perjantaita ei lasketa myös koska sillon iskä tulee kotia. Eli yksi päivä enää jälellä:D

Sama homma, ei lasketa niitä päiviä ku se kotia tulee ja tääki päivä alkaa olla ohi. Meillä on IHANA erikoisviikko ja mies tulee jo huomenna!! Joku on huomenna iloinen ku aurinko :D Onneksi teilläki pian alkaa viikonloppu :) Voimia sulle. Onko teillä mitään loppua näkyvissä reissailulle? Meillä ei, jos en muuta perässä ja sitä en nyt ihan heti ole tekemässä, ihan lastenkaan takia ku niiden kaverit ja kerhot on täällä. Siellä muualla olisi vain isi. Aika julmaa mut niin se vaan menee :/

Niin ja selvyydeksi jos joku paheksuu, niin mä kyl päivällä olen iloinen niinku yleensä olen, iltaisin lasten mentyä nukkumaan mulle välillä iskee ikävä kun yksin aikaani vietän ja sit mä tirauttelen.

 
Alkuperäinen kirjoittaja wilma:
Mies lähtee kohta neljäksi kuukaudeksi yk-joukkoihin. Minä jo nyt ikävöin valmiiksi ja mietin kuinka arki sitten sujuu lasten kanssa (4,5 v, 3v ja 2 kk ).

Paaseeko siina yhtaan kaymaan taalla kotona, tai paasisitko sina sinne. ei muuta kuin skype ja webbikamera kovaan kayttoon.
 
Meneekö Tsadiin vai Afganistaniin? Vai onko jossain muuallakin neljän kuun pätkiä?

Meilläkin isäntä meinasi lähteä Tsadiin. Minä ja muksut olisi menty Etiopiaan siksi aikaa. :) Mutta lopulta miestä ei sitten valittukaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rouva Räpylä:
Alkuperäinen kirjoittaja näin minullakin:
Alkuperäinen kirjoittaja Rouva Räpylä:
Alkuperäinen kirjoittaja näin minullakin:
Alkuperäinen kirjoittaja Rouva Räpylä:
Mä en tajua, miten voitte vaan tottua siihen. Mä en totu varmaan ikinä. Itken joka hiivatin sunnuntai ja maanantai ja tiistai, loppuviikosta en ehkä enää. Lapset kyselee isiä aina välillä, onneks niillä tuntuu kuitenkin olevan kivaa kun keksitään yhdessä sit aina tekemistä viikoiksi. ja on mullaki nyt sentään sit aina kivaa, mut kyl sunnuntait on mun inhokkilistassa ykkösenä.

Tää vois olla minun kirjoittama!

Sentään joku muukin. Vaikka en toki kellekään toivois. :(

Ei kyllä toivois kellekään tällasta, mutta eipä tässä nyt auta kun kestää:/
Mutta onneksi tänään on JO keskiviikko, tuleeko teillä isi perjantaina kotiin? Meillä tulee, ja olenkin tässä tsempannut itteeni, että oikeestaan tätä päivää ei enää lasketa, kun lapsi nukkuu jo, ja perjantaita ei lasketa myös koska sillon iskä tulee kotia. Eli yksi päivä enää jälellä:D

Sama homma, ei lasketa niitä päiviä ku se kotia tulee ja tääki päivä alkaa olla ohi. Meillä on IHANA erikoisviikko ja mies tulee jo huomenna!! Joku on huomenna iloinen ku aurinko :D Onneksi teilläki pian alkaa viikonloppu :) Voimia sulle. Onko teillä mitään loppua näkyvissä reissailulle? Meillä ei, jos en muuta perässä ja sitä en nyt ihan heti ole tekemässä, ihan lastenkaan takia ku niiden kaverit ja kerhot on täällä. Siellä muualla olisi vain isi. Aika julmaa mut niin se vaan menee :/

Niin ja selvyydeksi jos joku paheksuu, niin mä kyl päivällä olen iloinen niinku yleensä olen, iltaisin lasten mentyä nukkumaan mulle välillä iskee ikävä kun yksin aikaani vietän ja sit mä tirauttelen.

Oi kun kiva, sulla ei oo enää yhtään päivää laskuissa mukana:D Ja meilläkin vain se yksi,jihaa! Sama tilanne meilläkin, loppua ei näy tälle "viikko-yh-reissuleskelle". Periaatteessa minulla olisi mahollisuus muuttaa lapsen kanssa isin perässä, mutta en halua lähteä täältä pois. Heikkoina hetkinä muuttaminen "isin perään" alkaa kuulostaa jo hyvältä, mutta ei, en kuitenkaan ole siihen valmis. Kuten teilläkin, myös meillä siellä muualla olisi vaan isi, täällä sentään on kaikki muu paitsi isi. Ja tällä hetkellä ainakin se kaikki muu painaa himpan verran enemmän vaakakupissa.
 

Oi kun kiva, sulla ei oo enää yhtään päivää laskuissa mukana:D Ja meilläkin vain se yksi,jihaa! Sama tilanne meilläkin, loppua ei näy tälle "viikko-yh-reissuleskelle". Periaatteessa minulla olisi mahollisuus muuttaa lapsen kanssa isin perässä, mutta en halua lähteä täältä pois. Heikkoina hetkinä muuttaminen "isin perään" alkaa kuulostaa jo hyvältä, mutta ei, en kuitenkaan ole siihen valmis. Kuten teilläkin, myös meillä siellä muualla olisi vaan isi, täällä sentään on kaikki muu paitsi isi. Ja tällä hetkellä ainakin se kaikki muu painaa himpan verran enemmän vaakakupissa.[/quote]

Me tehtiin kerran jo se virhe, et lähettiin perään. Ja palattiin takas... Mut ei ole joo päivääkään enää :) Kivaa välillä vähän vaihtaa ajatuksia sellaisen kanssa kellä on sama tilanne.

En näköjään osaa lyhentää lainausta mut kai tosta selvän saa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Draumsyn:
Meneekö Tsadiin vai Afganistaniin? Vai onko jossain muuallakin neljän kuun pätkiä?

Meilläkin isäntä meinasi lähteä Tsadiin. Minä ja muksut olisi menty Etiopiaan siksi aikaa. :) Mutta lopulta miestä ei sitten valittukaan.

Tshadiin lähtee juu. Ja aika on sen verran lyhyt, ettei ole mitään lomia siinä vaan yhtä soittoa on loppuun asti :(
 

Yhteistyössä