Onko kenellekään käynyt näin työpaikan vaihdon myötä?

[mie]

Olen siis hiljattain vaihtanut työpaikkaa ja tuntuu, että elämässä on tapahtunut todella iso muutos sen myötä (olin edellisessä työpaikassa aika pitkään). Työkaverit luonnollisestikin vaihtuivat myös, tosin parempiin =) Uusien työkavereiden kanssa on alettu pitämään yhteyttä myös vapaa-ajalla ja hauskaa on ollut (kaikki on siis naisia). Nyt sitten pikkuhiljaa on alkanut tuntumaan siltä, että haluaisin muuttaa muutenkin elämääni.. Jättää miehen vaikkei varsinaisesti mitään syytä siihen olekaan. Lapsia meillä ei ole ja nyt tuntuukin etten tämän miehen kanssa niitä haluakaan.

Jos olisin edelleen samassa vanhassa paikassa töissä niin en usko että ajattelisin näin. Tuntuu, että tämä työpaikan vaihdos on muuttanut nyt jotakin liikaa minussa.. Ihan hullua ajatella eroa, kun siihen ei ole mitään syytä.. eikö?? Helppo olisi erota jos siihen olisi joku ihan oikea syy (tyyliin mies hakkaa tai pettää jne.), mutta voiko näinkin vain käydä? Että yhtäkkiä ei vaan enää kiinnosta?

 

[vieras]

sulle on iskenyt joku menokausi.. Onko työpaikalla naiset, joiden kanssa vietät vapaa-ajalla aikaa, sinkkuja vai varattuja? Jos ovat sinkkuja, niin oisko se syy, että haluaisit itsekin olla vapaa..

 

[vieras]

Miten työpaikan muutos vaikuttaa siihen, et haluisit vaihtaa miestäkin ? Onko sulla aikaisemmin ollut samanlaisia fiiliksiä, et haluisit vaihtaa?

 

[ap]

sulle on iskenyt joku menokausi.. Onko työpaikalla naiset, joiden kanssa vietät vapaa-ajalla aikaa, sinkkuja vai varattuja? Jos ovat sinkkuja, niin oisko se syy, että haluaisit itsekin olla vapaa..

Ei kun kaikki on varattuja. Ahdistaa tosi paljon tämä tilanne.. Kun tuli tämä tunne jotenkin niin yhtäkkiä! Kaikki on ollut ihan hyvin tätä ennen, mies on ihan ok ja parisuhdekin ollut ihan ok. Toki ollaan oltu yhdessä kauan,mutta silti.. Vielä joulukuussa olisin voinut väittää olevani onnellinen elämääni, niin miten ihmeessä kuukaudessa voi omat tunteet muuttua näin paljon? (olen nyt kuukauden tässä kärvistellyt ja odotellut että tämä tunne menisi ohi)

Jotenkin olen alkanut haikailemaan niitä nuoruuden haaveita mitkä jäi tekemättä (esim. muutto ulkomaille). En edes usko löytäväni ketään toista miestä koskaan itselleni jos nyt eroan.

 

[ap]

Miten työpaikan muutos vaikuttaa siihen, et haluisit vaihtaa miestäkin ? Onko sulla aikaisemmin ollut samanlaisia fiiliksiä, et haluisit vaihtaa?

Sepä se, kun en tiedä. Jotenkin vain tuntuu, että tuon työpaikan vaihdon ja uusien ihmisten myötä olen itsekin muuttunut. Olen kyllä joskus miettinyt eroa ennenkin, mutta siitä on aikaa.. Silloin ajattelin ettei tämä mies vain ole minulle se sopiva. Mutta viime vuodet on kuitenkin menneet hyvin ja oikeasti olen ollutkin aiemmin onnellinen. Miten ihmeessä tämä ei nyt sitten enää riitäkään??

 

[Keittiönoita]

Anna ajan kulua. Ei liene mitenkään epätavallista, että kun jokin merkittävä asia elämässä muuttuu, tekee mieli ravistella muitakin pölyttyneitä asioita elämässään. Mitäpä jos lähtisitte miehesi kanssa kaksin "uudelle häämatkalle"? Jos tulisi uutta potkua parisuhteeseenkin.

 

[Lacrimosa]

Voitko mitenkään keskustella ajatuksistasi puolisosi kanssa. Ilman selityksiä ei minusta kannata lähteä. Se olisi väärin puolisoasi kohtaan. Voit vaikka asettaa itsellesi jonkun takarajan, johon mennessä parisuhteessa pitää olla jotain sellaista, joka saa sinut jäämään. Voihan parisuhteessakin olla vapautta enemmänkin, jos ei ole lapsia sitomassa.

Eikös täällä aina joku esitä viisauden, että miehiä ja busseja ei kannata jäädä odottamaan, koska aina tulee uusia. Kannattaisiko silti ensin tutkailla ihan itseäsi, mitä haluat tehdä ja minne mennä ilman uutta tai vanhaa miestä, jos eroon päädyt.

 

[ap]

Kiitos neuvoista. Yritänkin antaa vain ajan kulua, mutta on vaan niin vaikea itsekään ymmärtää näitä omia ajatuksia.. Matkaa itse asiassa ehdotinkin, olisin halunnut lähteä kaksin, mutta miehen lasten takia ei voida lähteä (pitkä juttu). Aika arkistahan tämä elämä on ollut pitkään, mutta tähän asti se on riittänyt ja olen ollut tyytyväinen.

Pelottaa ottaa tämä puheeksi miehen kanssa, kun on itselläkin niin epävarma olo näistä ajatuksista. En haluaisi tuoda tätä esille, koska toivon että tämä menisi nyt vain jotenkin ohi itsestään eikä miehen sitten tarvitsisi tietää tästä mitään. Toisaalta taas, jos eroon päädytään enkä ole tuonut näitä ajatuksia esille millään tavalla niin ei sekään tunnu reilulta miestä kohtaan, tulee vähän turhan isona yllätyksenä.