Onko kukaan eronnut talonrakennusprojektin takia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja talotalo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

talotalo

Vieras
Onko täällä ihmisiä jotka ovat eronneet omakotitalon rakennusprojektin takia tai jopa sen aikana? Olen itse mies ja meillä taitaa tulla ero talonrakennusprojektin takia(ansiosta?). Luulin että talo rakennetaan yhdessä (osaamisen mukaan), yhteiseksi kodiksi. Nyt siinä on kuitenkin käynyt niin että itse olen taloa saanut rakentaa, eikä nainen ole osallistunut töihin juuri mitenkään. Omat voimat ja jaksaminen alkaa pikku hiljaa loppua. Olen monesti pyytänyt naiselta apua mutta aina tulee selityksiä selityksien perään miksi ei voi osallistua. Nyt On käynyt ilmi, että nainen ei olisi koko taloa ilmeisti koskaan halunnutkaan, joten siinä taisi tulla vastaus miksi työhön osalistuminen ei kiinnosta häntä.
Jos täällä on muita jotka ovat eronneet talon rakentamisen takia niin mitkä syyt siihen ajoivat? Yleinen väsymys / riiteleminen, vai huomasitteko ettei kumppani olekaan sellainen kun olit luullut tai tajusitteko vain että teille on ihan erilaiset asiat elämässä tärkeitä?

Mielestäni jokainen pariskunta voisi rakentaa elämänsä aikana yhden talon. Sen aikana oppii toisesta niin paljon asioita ettei uskoisikaan. Jos liitto kestää tämän yli niin sitten pitäisi kestää mitä tahansa.
 
Meillä ei ollut rakentamisen aikana minkäänlaisia ongelmia.Tosin olisin voinut osallistua enemmän...

Meidän ongelmat ja läheltäpiti-ero tulivat ajankohtaiseksi kun ostettiin valmis talo,jota ex-asukkaat tyhjensivät yli vuoden. Miehen sukulaiset,eikä mies saanut heitä kuriin.
Syytin miestä,ja syytän edelleen,eikä tuosta asiasta pääse yli.Mutta eroamassa ei enää olla. Lähellä se oli..
 
Täällä yksi,joka on eronnut vuosien taloprojektin kuluessa..rakensimme taloa alusta alkaen itse, ns.pitkästä tavarasta omien töiden ja lastenhoidon ohella. Tai mieshän siellä oli enemmän ja minä pienien lasten kansa illat kotona. Talon rakennus kesti 2vuotta, ja erosimme mm. sen stressin takia loppupelissä kun talo oli jo melkein valmis. Mies jäi asumaan taloon ja minä lasten kanssa vuokralle. Nykyään ex- miehen uusi perhe asuu talossa, ja ihan onnellisilta vaikuttaat. Itse otin lainan ja asun lasten kanssa rivitalossa. En usko, että olisimme eronneet ilman rakentamista.
 
Meidän 12-vuotisen liiton rankimmat ajat olivat talonrakennus ja muutamat kuukaudet sen jälkeen, kun muutettiin pahasti keskeneräiseen taloon. Emme olleet oikein puheväleissä. Kaikki hiersi. Nyt pari vuotta myöhemmin menee jo paremmin.
 
Meillä meni vuoden ajan niin että mä pääasiassa hoidin lapset ja kodin oman työni lisäksi ja mies pyöritti rakennustyömaata oman työnsä lisäksi. Ja loppuvaiheessa kun muksutkin pystyi ottamaan mukaan raksalle niin pystyin itsekin osallistumaan. Sen jaksoi kun oli asennoitunut niin että tämä on tilapäistä ja koska se oli meidän yhteinen hanke jotta saatiin meidän perheelle oma, mieluinen koti. Jos me molemmat ei oltaisi oltu täysin sitoutuneita tuohon hommaan niin voin hyvin kuvitella että eroa kohti oltaisi menty ja vauhdilla. Oli se vuosi sen verran rankka niin fyysisesti kuin henkisestikin, siitä huolimatta että tekeminen oli pääosin ihan mukavaa.
 
Ap- lle!

Olet mies ja sinulla rakas vaimo.
Oletettavasti teillä on lapsia.
Me vaimot ei aina niin osata rakentaa ja lapsetkin pitää hoitaa.

Älä odota vaimoa konkreettisesti nauloja hakkaamaan.
Rauhoitu ja ota työmies rakentamaan.
Koita saada talo valmiiksi mahdollisimman nopeesti.
Monet talot ovat valmiita puolessa vuodessa.
 
Meillä kodin rakentaminen vaan lähensi meitä. Mutta ehkä syynä todella oli se että teimme kotia yhdessä. Kompromisseja - voi luoja niitä sai kyllä tehdä suuntaa ja toiseen. Mutta päämäärä oli selvä.

Osallistuin minkä pystyin rakentamiseen. Olin raskaana ja esikko syntyikin 2kk ennen aikojaa valitettavasti (ei toki rakentamisen rasituksen vuoksi). Tuo vaikutti paljon osallistumiseeni. Onneksi kummallakin oli ennen tuota työ ja sieltä kertyneiden säätöjen kautta mies kykeni ottamaan 1,5kk omaa lomaa työstään rakentamiselle. Siis juurikin kun esikko oli syntynyt, rakentamisen viime metreillä

Loppuvaiheessa minun päivät menivät keskolassa. Kun lapsi nukkui, juoksin raksa-asiolla. Hain tavaroita mitä tarvittiin, sisustusmateriaaleja ymym. Illalla vein ne sitten raksalle, tehtiin vaihto - mies lähti sairaalalle ja minä jäin siivoamaan raksalle.

Rankkaa mutta toden totta, mutta vaattii sen yhteisen päämäärän. Meilläkin talo rakennettiin itse, pitkästä tavarasta.

Ymmärrän toki että naisen on joskus vaikea lasten hoidolta osallistua kodin rakennukseen. Sitä vaan joskus mietin että eikö lapset voisi ottaa rakennukselle mukaan? Äiti voi samalla vähän siivota jos muuta ei ennätä tehdä. Kuitenkin kyse on poikkeustilanteesta. Hetkellisesti sitä ruokaain voi tehdä "retkelymeiningillä" ja meillä mm. styroksilavat toimi oivana vaipanvaihtoalustana ;)
 
Sitä vaan joskus mietin että eikö lapset voisi ottaa rakennukselle mukaan?

Tämä nyt vähän riippuu. Meidän lapset oli 1.5- ja 3-vuotiaat kun rakentaminen aloitettiin. Musta tuntuu että ensimmäisen kerran mun työpanoksesta alkoi olla hyötyä vasta sen jälkeen kun saatiin yhteen huoneeseen lattia paikoilleen jotta lapset pystyi laittamaan sinne päiväunille. Työmaalla on kuitenkin vaaranpaikkoja vähän joka nurkalla joten tuonikäisiä ei millään voinut jättää hetkeksikään vartioimatta. Enemmän vaan haitattiin muiden työntekoa.

Ja yhdistelmä syyssateet/pakkaset, vaipattomat lapset, ei vessaa aiheutti myös omat haasteensa. Kyllähän me silti raksalla vierailtiin mutta helppoa ja hyödyllistä se ei millään muotoa ollut.
 
[QUOTE="Vaimo";27399357]Ap- lle!

Olet mies ja sinulla rakas vaimo.
Oletettavasti teillä on lapsia.
Me vaimot ei aina niin osata rakentaa ja lapsetkin pitää hoitaa.

Älä odota vaimoa konkreettisesti nauloja hakkaamaan.
Rauhoitu ja ota työmies rakentamaan.
Koita saada talo valmiiksi mahdollisimman nopeesti.
Monet talot ovat valmiita puolessa vuodessa.[/QUOTE]

Yhteisessä projektissa huono peruste on se että nainen ei osaa rakentaa. Osaa jos haluaa. Sen taakse on turha piilottautua. Yhtälailla kuin mies pärjää lasten kanssa. Vuoroja voi vaihtaa. Mies jää kotiin lapsien luo - nainen menee raksalle sitten vaikka siivousmielessä. Jokainen nainen voi auttaa raksalla. Lapsikin.

Ja varsinkin jos vaimo, ap:n tapauksessa on sanonut haluavansa osallistua, niin lupaukset pitää pitää. Eikä niin että en mä nyt vaan osaa.
 
Jos lapset on 4v ja siitä yli niin sitten varmasti voi ottaa raksalle mukaan lapsetkin :) mutta ihan pienet ei kun siellä on aika vaarallista nauloja yms. koloja. ME oltiin kans aina raksalla mukana kun meijän porukat rakensi meille taloa.. itse olin 6v ja veli 4v :) hyvin sujui silloin vaikka en paljon muista, mutta mitä kuvista kattoo. Jos oltais 1v ja 2v niin ei olis tullut mitään :D
 
Tämä nyt vähän riippuu. Meidän lapset oli 1.5- ja 3-vuotiaat kun rakentaminen aloitettiin. Musta tuntuu että ensimmäisen kerran mun työpanoksesta alkoi olla hyötyä vasta sen jälkeen kun saatiin yhteen huoneeseen lattia paikoilleen jotta lapset pystyi laittamaan sinne päiväunille. Työmaalla on kuitenkin vaaranpaikkoja vähän joka nurkalla joten tuonikäisiä ei millään voinut jättää hetkeksikään vartioimatta. Enemmän vaan haitattiin muiden työntekoa.

Ja yhdistelmä syyssateet/pakkaset, vaipattomat lapset, ei vessaa aiheutti myös omat haasteensa. Kyllähän me silti raksalla vierailtiin mutta helppoa ja hyödyllistä se ei millään muotoa ollut.

MIKÄS ongelma vessattomuus on? Ei kai?

Mä näkisin että pienikin apu on apua. Eikä turhaa. Aikaa yhdessä. Kun muutoin ollaan paljon erossa raksan vuoksi. Siis ihan henkisestikin kivempaa olla yhdessä kuin erossa.

Meillä oli kyllä tuonikäiset raksalla mukana, enkä ongelmaksi kokenut. Piti vähän rajata alueita missä ovat. Päikyt nukuttiin autossa/ huoneissa joissa ei sillä hetkellä työskennelty. Meillä oli matkasängyt mukana ja viltiä& vällyä. Päällimmäisin vaatekuori vaan pois ja unille. Ihan joka päivä ei koko köörillä oltu toki. Mutta todella paljon kuitenkin.
 
Meillä ei ole lapsia, joten sen piikkiin naisen osallistumattomuutta ei voi laittaa. Syy taitaa ennemmin olla laiskuus, mukavuudenhaluisuus ja saamattomuus. Joku sanoi, että nainen ei voi osata (ihana tekosyy jälleen kerran). En minäkään ole ennen rakentanut mitään. Jos tahtoa on niin tekemällä oppii. Kuka tahansa pystyy kantamaan esim. Lautoja tai siivoamaan. Jos ei pysty niin silloin pitäisi kyllä asua jossain hoivakodissa/palvelutalossa. Nainen on puhunut yhteisestä tulevaisuudesta ja lapsista, mutta miksi haluaisin jatkaa sellaisen ihmisen kanssa suhdetta tai hankkia lapsia jos yhteinen kotikaan ei kiinnosta. Joku myös ehdotti lisätyövoiman palkkaamista tai talon myymistä. Olisiko se sen arvoista liiton pelastamiseksi? Pitäisikö muuttaa takaisin vuokralle pieneen kerrostaloasuntoon ja suhde olisi pelastettu? En usko jos kahdella ihmisellä on elämässä ihan erilaiset päämäärät ja tavoitteet.

Anteeksi katkera avautuminen :-).
 
[QUOTE="johanna";27399430]MIKÄS ongelma vessattomuus on? Ei kai?
[/QUOTE]

Tokihan siitä selviää mutta en mä nyt hirveästi näe järkeä missään puskakykinnässä 3-vuotiaan kanssa metrisessä hangessa 15 asteen pakkasessa kun ei ole ihan pakko. Me aloitettiin rakentaminen syksyllä ja kyllä se koko talvi meni niin ettei lapsia paljon raksalle viety. Ei minkäänlaista lämmintä tilaa jossa lämmitellä edes hetkellisesti ja pienempi hermostui kun ei päässyt lumessa eteenpäin. Keväällä sitten tilanne olikin jo ihan eri.

Ja yhteistä aikaa me otettiin järjestämällä säännöllisesti vapaapäiviä jolloin kukaan ei mennyt raksalle. Mikä toimii yhdelle ei toimi toiselle ja meille tämä järjestely oli toimivin.
 
Meillä ei ole lapsia, joten sen piikkiin naisen osallistumattomuutta ei voi laittaa. Syy taitaa ennemmin olla laiskuus, mukavuudenhaluisuus ja saamattomuus. Joku sanoi, että nainen ei voi osata (ihana tekosyy jälleen kerran). En minäkään ole ennen rakentanut mitään. Jos tahtoa on niin tekemällä oppii. Kuka tahansa pystyy kantamaan esim. Lautoja tai siivoamaan. Jos ei pysty niin silloin pitäisi kyllä asua jossain hoivakodissa/palvelutalossa. Nainen on puhunut yhteisestä tulevaisuudesta ja lapsista, mutta miksi haluaisin jatkaa sellaisen ihmisen kanssa suhdetta tai hankkia lapsia jos yhteinen kotikaan ei kiinnosta. Joku myös ehdotti lisätyövoiman palkkaamista tai talon myymistä. Olisiko se sen arvoista liiton pelastamiseksi? Pitäisikö muuttaa takaisin vuokralle pieneen kerrostaloasuntoon ja suhde olisi pelastettu? En usko jos kahdella ihmisellä on elämässä ihan erilaiset päämäärät ja tavoitteet.

Anteeksi katkera avautuminen :-).

Avaisitko sen suusi vaimollesi. Epäreilua itsekseen suunnitella eroamista. Ja kuule, minä mieluummin pelastaisin liittoni ja myisin talon kuin eroaisin. Mutta yritä nyt saada se vaimo mukaan auttamaan, kerro hänelle miltä tuntuu. Ei kukaan osaa lukea ajatuksia.

Ja kuule, moni eroaa talonrakennuksen aikana tai jälkeen. Se on oikea koetinkivi suhteelle. Haluatko sinä olla se joka luovuttaa?
 
semmoinen lisäys vielä, että nainen puhuu että haluaisi enemmän yhteistä aikaa kanssani. Pitäisikö minun mielestänne viettää hänen kanssaan romanttisia koti-iltoja sen sijaan että nainen auttaisi minua työmaalla(edes siivoamalla), jolloin sitä yhteistä aikaa tulisi automaattisesti ainakin näin miehen silmin? Vai olisiko parempi istua kotisohvalla, että nainen olisi tyytyväinen ja jättää työmaa oman onnensa nojaan?
 
sä nyt vaikuta päätöksesi tehneeltä. jos vaimo ei ala osallistumaan niin sano et se on moi moi. en ikinä kehtais vai kölliä kotona jos mies olis raksalla , varsinkin kun ei ole lapsia. jos niitä teille tulee joskus niin siinä on varmasti seuraava ongelma paikka. lapsi ei anna useinkaan sohvalla lötköä. onko vaimon vastaus silloinkin et en mä osaa, ei huvita, en mä sittenkään halunnu tätä lasta.
 
Meillä ei ole lapsia, joten sen piikkiin naisen osallistumattomuutta ei voi laittaa. Syy taitaa ennemmin olla laiskuus, mukavuudenhaluisuus ja saamattomuus. Joku sanoi, että nainen ei voi osata (ihana tekosyy jälleen kerran). En minäkään ole ennen rakentanut mitään. Jos tahtoa on niin tekemällä oppii. Kuka tahansa pystyy kantamaan esim. Lautoja tai siivoamaan. Jos ei pysty niin silloin pitäisi kyllä asua jossain hoivakodissa/palvelutalossa. Nainen on puhunut yhteisestä tulevaisuudesta ja lapsista, mutta miksi haluaisin jatkaa sellaisen ihmisen kanssa suhdetta tai hankkia lapsia jos yhteinen kotikaan ei kiinnosta. Joku myös ehdotti lisätyövoiman palkkaamista tai talon myymistä. Olisiko se sen arvoista liiton pelastamiseksi? Pitäisikö muuttaa takaisin vuokralle pieneen kerrostaloasuntoon ja suhde olisi pelastettu? En usko jos kahdella ihmisellä on elämässä ihan erilaiset päämäärät ja tavoitteet.

Anteeksi katkera avautuminen :-).

Ymmärrän turhautumisen - näyttää aikalailla siltä että talo on sittenkin ollut vain sinun haave. Ehkä puolisosi on sokaistunut liikaa asuntomessujen taloista. Onhan ne hienoja ja kyllähän sellaisen moni haluaa. Mutta se kun ei tule eteen ilman työtä, jossei valmista halua ostaa. JA naisena voin ymmärtää että tämä haavekuva voinee joskus meidän päätä sotkea niin että sijoittelemme vaan huonekaluja valmiiseen taloon tajuamatta realiteettejä.

Kyllä nainen osaa ihan siinä missä mieskin. Kyse on juuri motivaatiosta ja halusta oppia. Veikkaampa että puolisosi aktivoituu (aktivoituisi jos eroatte) siinä vaiheessa kun pääsee sisustamaan. Vaan eihän se ole reilua sinua kohtaa jos kerta alusta lähtien olette sopineet että yhdessä tehdään. Ennen sisustusta on tuhat ja yksi tylsääkin vaihetta tehtävä. Vähän sama vika meillä naisilla on joskus häiden kanssa. Prinsessahäiden haave menee yli sen todellisen syyn miksi häät pidetään. Ja häiden jälkeen iskee masennus. Tunteet ja ideat menee yli järjen ja realismin

Ehkä teidän olisi hyvä nyt istua alas aiheen tiimoilta ja puhua. Varaa vaikka yksi raksaton viikonloppu jolloin voitte hieman rentoutua, mutta samalla kuitenkin saada juttu puheeksi. Kysyt rehellisesti onko talo vielä hänen unelma. Vai onko se enää sinun unelma. Jos ei niin saattahan olla että ei ole hyvä jatkaa matkaa yhdessä. Omakotitalo tulee vaatimaan tulevaisuudessakin tekemistä. Ei samanlaajuisesti kuin raksa-aikana. Mutta kuitenkin. Ehkä puolisostasi ei siihen sitten olekaan (jollet sitten itse halua kantaa vastuuta kaikista tulevista rempoist ym). Kaikista ei ole omakotitaloasujiksi vaikka haave siitä onkin.
 
me ei olla rakennettu, mutta remontoitu vanha talo. aikaa mennyt viisi vuotta kun tehdään hiljalleen ja asutaan täällä samalla. nykyisin kinaa tulee siitä et mies SAA tehdä ja mulle kaatuu kodin hoito ja lapsen hoito pitkälti. vaikka yhteiseen hyvään kumpikin tekee niin välillä ne miehen hommat vain tuntuu mielenkiintoisimmilta...
 
semmoinen lisäys vielä, että nainen puhuu että haluaisi enemmän yhteistä aikaa kanssani. Pitäisikö minun mielestänne viettää hänen kanssaan romanttisia koti-iltoja sen sijaan että nainen auttaisi minua työmaalla(edes siivoamalla), jolloin sitä yhteistä aikaa tulisi automaattisesti ainakin näin miehen silmin? Vai olisiko parempi istua kotisohvalla, että nainen olisi tyytyväinen ja jättää työmaa oman onnensa nojaan?

Musta fiksua olisi että molemmat osallistuisi työmaalla ja vastapainoksi pidettäisiin vapaapäiviä/iltoja. Myös rentoutumista tarvitaan.
 
Avaisitko sen suusi vaimollesi. Epäreilua itsekseen suunnitella eroamista. Ja kuule, minä mieluummin pelastaisin liittoni ja myisin talon kuin eroaisin. Mutta yritä nyt saada se vaimo mukaan auttamaan, kerro hänelle miltä tuntuu. Ei kukaan osaa lukea ajatuksia.

Ja kuule, moni eroaa talonrakennuksen aikana tai jälkeen. Se on oikea koetinkivi suhteelle. Haluatko sinä olla se joka luovuttaa?

Mutta ap:han sanoi että kyse on alkujaan ollut molempien unelmasta. Ja nyt toinen on pakittanut täysi - toinen tehnyt konkreettista työtä unelma eteen. Jospa se talo onkin vaan ap:n unelma enää. Ei puolison. Niin kannattaako oikeasti valita välttämättä talon myynti ja vuokralle takaisin muutto? Ap ainakin katkeroituu siitä voinen olla varma. Varmasti tulee miettimään miten paljon teki työtä yhteisen unelman vuoksi ja joutui sitten sen myymään- ja Häviääkö ap: n unelma?

Onko ap se kun luovuttaa? Minusta hänen puolisonsa on luovuttanut.

Siinä olen samaa mieltä, suu auki, näistä pitää puhua.
 
Täällähän jotkut naiset rääkyvät usein katkeruuttaan siitä kuinka heidän itsekkäät miehensä viettävät kaiken aikansa rakennuksilla rakentamassa perheelle yhteistä kotia.

Se on vaan yksi niistä käsittämättömistä palstayhtälöistä mitä en ikinä tule ymmärtämään, miten ihmeessä se täydellinen mies osaisi rakentaa sen kivitalon käymättä ikinä töissä tai rakennuksilla.
 
Täällähän jotkut naiset rääkyvät usein katkeruuttaan siitä kuinka heidän itsekkäät miehensä viettävät kaiken aikansa rakennuksilla rakentamassa perheelle yhteistä kotia.

Se on vaan yksi niistä käsittämättömistä palstayhtälöistä mitä en ikinä tule ymmärtämään, miten ihmeessä se täydellinen mies osaisi rakentaa sen kivitalon käymättä ikinä töissä tai rakennuksilla.

Niinpä. Samaa mieltä vaikka nainen olenkin. Johtuu ehkä siitä että olen siellä itsekin paljon tehnyt ja tiedostan työn määrän ihan oikeasti.

Toki niitä vapaita pitää järjestää ja aikaa perheelle silloin tällöin. Mutta kyllä perheenkin pitää sinne raksalle tulla ja vaimon auttaa niin paljon kuin sitten pystyy ja osaa. Ja ennenkaikkea asenne pitää olla kohdallaan. Joskus mietin sitäkin että miksi lapsille ei voisi vaikka muutamaksi tunniksi ottaa hoitajaa että äiti pääsee auttamaan isää? Apu se pieninkin apu.
 

Yhteistyössä