Onko kukaan eronnut talonrakennusprojektin takia?

[ihme mies]

Niinpä. Samaa mieltä vaikka nainen olenkin. Johtuu ehkä siitä että olen siellä itsekin paljon tehnyt ja tiedostan työn määrän ihan oikeasti.

Toki niitä vapaita pitää järjestää ja aikaa perheelle silloin tällöin. Mutta kyllä perheenkin pitää sinne raksalle tulla ja vaimon auttaa niin paljon kuin sitten pystyy ja osaa. Ja ennenkaikkea asenne pitää olla kohdallaan. Joskus mietin sitäkin että miksi lapsille ei voisi vaikka muutamaksi tunniksi ottaa hoitajaa että äiti pääsee auttamaan isää? Apu se pieninkin apu.

Mulla on yksi naispuolinen työkaveri joka on rakentamassa taloa miehensä kanssa. Tämä työkaveri käyttää kaiken vapaa-aikansa mitä lapsilta ja töiltä jää auttaakseen miestä rakentamisessa ja mitä enemmän mies viettää aikaa rakennuksilla sitä enemmän sitä kehuu tai siltä ainakin vaikuttaa. Se nainen ei ymmärrä palstastandardeista mitään, moni palstaämmä olisi ottanut jo eron kauan sitten siitä siasta joka kehtaa viettää aikaansa rakennuksilla eikä perheensä kanssa.

 

["heluna"]

hei. meidän 4lapsi syntyi samana päivänä kun talopakettimme saapui. Mieheni rakensi joka ilta, päivät kävi töissä. Minä olin lasten kanssa kotona aamusta iltaan. Raksa-aika tuntui että meni todella hyvin. Olimme toisemme tukena puolin ja toisin.
Minä miehen tukena, kun väsymys tuli ja tuntui että koko taloprojekti kaatuu niskaan. Mieheni minun tukena, kun tuntui ettei jaksa olla enää yh.na lasten kanssa. Menimme voimiemme mukaan ja mies oli muutamia iltoja raksa-ajasta kotona (raksa-aika kesti 9kk)

Meillä ainakin muuton jälkeen tuli vaikein aika. Kumpaakin iski kauhea väsymys. Tuntui ettei selviä siitä väsymyksestä ja masennus iskee. Mutta yhessä siitäki selvittiin.

Itse kävin aina silloin tällöin kun sain lapsille hoitajan auttamassa miestäni. Olisin kyllä halunnut auttaa enemmänkin mutta lapsia ei voinyt jättää.

Suosittelen siis että juttelette ja etsitte teille sopivimman ratkaisun. Ei kannata eroa hakea ilman että juttelettte keskenään mikä siihen nyt olisi avuksi.

 

[kiitu]

Täällähän jotkut naiset rääkyvät usein katkeruuttaan siitä kuinka heidän itsekkäät miehensä viettävät kaiken aikansa rakennuksilla rakentamassa perheelle yhteistä kotia.

Se on vaan yksi niistä käsittämättömistä palstayhtälöistä mitä en ikinä tule ymmärtämään, miten ihmeessä se täydellinen mies osaisi rakentaa sen kivitalon käymättä ikinä töissä tai rakennuksilla.

Mulla on yksi tuttavaperhe jossa nainen keksii koko ajan kauheasti remonttiprojekteja ja mies saa ne lähes ilman vaimon apua toteuttaa ja kiireellä. Sitten vaimo haukkuu kaikille ja facebookissa miestä kun mies ei ehdi olla lasten kanssa! Muuten älykäs nainen mutta ei näe tätä ristiriitaa :O Säälittää kyllä mies.

 

[´jepujee]

Mulla on yksi naispuolinen työkaveri joka on rakentamassa taloa miehensä kanssa. Tämä työkaveri käyttää kaiken vapaa-aikansa mitä lapsilta ja töiltä jää auttaakseen miestä rakentamisessa ja mitä enemmän mies viettää aikaa rakennuksilla sitä enemmän sitä kehuu tai siltä ainakin vaikuttaa. Se nainen ei ymmärrä palstastandardeista mitään, moni palstaämmä olisi ottanut jo eron kauan sitten siitä siasta joka kehtaa viettää aikaansa rakennuksilla eikä perheensä kanssa.

Yhteinen projektihan se on ja toisen työlle pitää antaa arvo. Oli se sitten kehu siitä että "jaksaa kotona yksin lasten kanssa" tai kehu siitä "miten paljon toinen onkaan saannut raksalla aikaan".

En tiedä, voihan se olla että osa naisista ei todellakaan ymmärrä sitä työnmäärää mitä rakentamisessa on, kaikkine vaiheineen. Totta, lasten hoitaminen ja kodin ylläpitäminen on työtä sekin. Mutta molempia tehneenä = KYLLÄ rakentaminen on rankempaa ja tylsempääkin. Mutta lopputulos palkitsee enemmän kuin mikään muu. Mä nostan hattua miehelleni joka jaksoi vääntää kodin alusta loppuun saakka (puutavarakin omasta metsästä kaadettua). Meillä on ihana koti 100% tiedetään mitä se on "syönnyt". Ei tule sitten ylläreitä. Ja niin on somakin. Viimeistelyä myöten. Ei ole listat kuin juosten kustu tai maalipintojen läpi hohda seinien epätasaisuudet.

 

[ihme mies]

Mulla on yksi tuttavaperhe jossa nainen keksii koko ajan kauheasti remonttiprojekteja ja mies saa ne lähes ilman vaimon apua toteuttaa ja kiireellä. Sitten vaimo haukkuu kaikille ja facebookissa miestä kun mies ei ehdi olla lasten kanssa! Muuten älykäs nainen mutta ei näe tätä ristiriitaa :O Säälittää kyllä mies.

Musta jotenkin tuntuu että toi on tapa joillekin naisille tyydyttää jotain kontrollitarvetta. Sen verran monia näitä tapauksia tiedän itsekin.

 

["vieras"]

Meille tulee ero pikemminkin sen takia kun miehestä ei ole hommaamaan perheellensä taloa.

 

[jepujee]

Mulla on yksi tuttavaperhe jossa nainen keksii koko ajan kauheasti remonttiprojekteja ja mies saa ne lähes ilman vaimon apua toteuttaa ja kiireellä. Sitten vaimo haukkuu kaikille ja facebookissa miestä kun mies ei ehdi olla lasten kanssa! Muuten älykäs nainen mutta ei näe tätä ristiriitaa :O Säälittää kyllä mies.

Tunnen kanssa näitä. Yksi on neljän lapsen kotiäiti. Ymmärrän että sitä miestä kaipaa kun on päivät pitkät yksin lasten kanssa. Mutta ei sille miehelle silloin kannata aikatauluttaa tuhatta ja yhtä hommaa vapaa-ajalle. Ja kun hän ei "lasten takia" itse voi mihinkään osallistua. Tosi surkeaa katsottavaa miten vähän jotkut arvostaa puolisoitaan ja kuinka vielä sitten jaksavat haukkua. Niin kuin lapsien hoito olisi maailman suurin työ. Tärkeä se on. Mutta ei pallille nostettava.

 

["viima"]

Mulla on yksi tuttavaperhe jossa nainen keksii koko ajan kauheasti remonttiprojekteja ja mies saa ne lähes ilman vaimon apua toteuttaa ja kiireellä. Sitten vaimo haukkuu kaikille ja facebookissa miestä kun mies ei ehdi olla lasten kanssa! Muuten älykäs nainen mutta ei näe tätä ristiriitaa :O Säälittää kyllä mies.

mä en nyt ihan noin paha ole mut mulla on kamala palo saada tehdä jotain. kun vanheimpainvapaalla oli aikaa kattella näit seiniä ja pihaa niin ideoita tuli joka suunnasta. mut lapsen hoidolta en kerennyt niitä toteuttaa. illat ja viikonloput meni töissä itselläni. sit puhui miehelle et oi tonkin vois laittaa jakoska toi seinä korjataan ja pitäiskö noi ikkunatkin maalata ja ja ja. mies sit ottaa ne taas työkomennuksina ja tuskastuu stressiin. oikeesti nevain oli ajatuksia ja sitä et mä olisin halunnut välillä tehdä muutakin kuin hoitaa lasta ja olla töissä kun muut on kotona. nyt kun lapsi osa-aikahoidossa ja mä päivätöissä niin on niin ihanaa vain olla kotona eikä tehdä mitään! enkä enää miehellekään remppahommista puhu. näin on ihan hyvä. monesti vain meillä naisilla, varsinkin kotona olevilla, on liikaa aikaa ajatella ja suunnitella. ja jos ei osallistu siihen raksaprojektiin kuin miettimällä ovenkahvoja niin....

 

[kiitu]

Tunnen kanssa näitä. Yksi on neljän lapsen kotiäiti. Ymmärrän että sitä miestä kaipaa kun on päivät pitkät yksin lasten kanssa. Mutta ei sille miehelle silloin kannata aikatauluttaa tuhatta ja yhtä hommaa vapaa-ajalle. Ja kun hän ei "lasten takia" itse voi mihinkään osallistua. Tosi surkeaa katsottavaa miten vähän jotkut arvostaa puolisoitaan ja kuinka vielä sitten jaksavat haukkua. Niin kuin lapsien hoito olisi maailman suurin työ. Tärkeä se on. Mutta ei pallille nostettava.

Tunnetaankohan me sama ihminen. Tämäkin on 4 lapsen äiti. Ja projektit ovat yleensä turhia, siis hyvän parantelua. Mies tekee pitkää työpäivääkin ja lisäksi ne remontit.

 

["Vaimo"]

Eiks sun pitäs olla siellä raksalla...?

 

["Pipsa"]

Hei mies! Oletko neuvonut vaimoasi, ihan konkreettisesti, mitä apua toivot ja miten se tehdään? Vaimot eivät lue ajatuksia. "Tekninen maailma" on usein naiselle mysteeri, siinä missä miehelle on shoppailu jne naisten maailma. Ilman ymmärtävää opastusta on vaikea päästä sisälle johonkin ihan vieraaseen. Sinun tulee miehenä saada vaimosi ymmärtämään, mitä haluat ja kuinka tosissasi olet. Valittamalla saat vaimosi todennäköisesti etääntymään rakennusprojektista ja samalla itsestäsi. Uhraa yksi ilta vaimollesi ja yritä saada hänet ymmärtämään mikä merkitys rakentamisella ja hänen avullaan, edes läsnäolollaan, on sinulle itsellesi. Naiset ymmärtävät tunteita, kerro siis omasi.

 

["nainen"]

Onko täällä ihmisiä jotka ovat eronneet omakotitalon rakennusprojektin takia tai jopa sen aikana?

Ei ole tullut eroa, mutta meillä just tontin haku käynnissä. Mieheni ei osaa edes pitää vasaraa kädessä, on ns. valkokaulusmies. Tämä koko projekti on sit mun projekti, mä vastaan kaikesta. Ostamme arkkitehdin suunnitteleman tai sit valmiin talopaketin muuttovalmiina. Emme aio koetella omia taitojamme ja hermoja.

 

[talotalo]

[QUOTE="Vaimo";27399927]Eiks sun pitäs olla siellä raksalla...?[/QUOTE]

Jos minulta kysyit niin pitäisi olla. Valitettavasti joudun kuitenkin käymään viitenä päivänä viikossa töissä, että talon hankinta on mahdollista. Menen sinne töiden jälkeen.

 

[Isämies]

Tunnistan tuosta ap:n tarinasta niin meidän perheen, kuin myös yhden tuttavaperheenkin raksaprojektin. Meillä ei tosin kummallakaan eron partaalle päädytty, mutta aika kiivaaseen sananvaihtoon kyllä muutamankin kerran.

Vaikka tämä ärsyttävän sovinistinen mielipide onkin, niin sanonpa sen kuitenkin. Miehen ei tule koskaan laskea sen varaan, että se vaimo todellakin olisi siellä raksalla apuna. Ei, vaikka kuinka olisi yhteisestä projektista kyse. Ei, vaikka asiasta kuinka olisi puhuttu ja lupauksia tehty puolin ja toisin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun jokin menee pieleen (ja ainahan siinä projektin kuluessa jokin menee pieleen), niin vaimon suusta tulee se klassikko: sinun projektisi...

Toki annan arvoa (ja paljon annankin) sille, että vaimoni hoiti raksaprojektin aikana lapset käytännössä yksin ja pyöritti muutenkin arkea kotona. Mutta se kiukuttaa jonkin verran edelleen, että jotain tapetteja ja lattiamateriaaleja oltiin kyllä innolla valitsemassa, mutta heti kun tuli ongelmia, niin hommasta vetäytyminen tuntui houkuttavan häntä enemmän, kuin asioiden pohdintaan osallistuminen.

 

["nainen"]

semmoinen lisäys vielä, että nainen puhuu että haluaisi enemmän yhteistä aikaa kanssani. Pitäisikö minun mielestänne viettää hänen kanssaan romanttisia koti-iltoja sen sijaan että nainen auttaisi minua työmaalla(edes siivoamalla), jolloin sitä yhteistä aikaa tulisi automaattisesti ainakin näin miehen silmin? Vai olisiko parempi istua kotisohvalla, että nainen olisi tyytyväinen ja jättää työmaa oman onnensa nojaan?

Onko teillä muutoin aikataulupaineita? Jos se voisi liittonne pelastaa, että irrottautuisit hieman projektista, niin tekisin sen itse toki heti. Kerran viikossa yhteinen ilta?

On aika helppo huomata, et naistasi ei kiinnosta talo yhtään. Eikä hän ymmärrä sun paineita.

 

["hop"]

[QUOTE="Vaimo";27399357]Ap- lle!

Olet mies ja sinulla rakas vaimo.
Oletettavasti teillä on lapsia.
Me vaimot ei aina niin osata rakentaa ja lapsetkin pitää hoitaa.

Älä odota vaimoa konkreettisesti nauloja hakkaamaan.
Rauhoitu ja ota työmies rakentamaan.
Koita saada talo valmiiksi mahdollisimman nopeesti.
Monet talot ovat valmiita puolessa vuodessa.[/QUOTE]

Meillä ei luojan kiitos ollut lapsia. Oli ihan tarpeeksi kädet täynnä ilmankin. Pitkästä tavarasta ja omin voimin tehtiin. Ja voin vakuuttaa, että jos haluja on, nainenkin pärjää raksalla mainiosti. Jos ei muussa hommassa, niin pitämässä paikkoja järjestyksessä ja kantoapuna, molemmista on yllättävän paljon apua. Ja oikeasti, vasaraa oppii käyttämään kuka hyvänsä.

Mä itse en ollut lyönyt ikinä kuin pari taulua seinään, mutta opin valamaan sokkelia, eristämään lattian styrokslevyillä ja muovittamaan sen, laskemaan ja merkkaamaan seinien ja viemäröintien paikat, verkottamaan lattian lämmitystä varten, eristämään seinät ja katon, muuraamaan kylppärin seiniä, laatoittamaan, sahaamaan ja sirkkelöimään, asentamaan laminaattia, saumaamaan tiiliseinää, maalaamaan, tapetoimaan ja herra ties mitä muuta. Ja olin alle kolmikymppinen.

Pari kolme vuotta siinä meni, kun mahdollisimman paljon tehtiin itse, työn ja opiskelujen ohella. Moni suhde menee ryttyyn sen takia, että projekti tuntuu kestävän liian kauan. Ja moni hajoaa siksi, että mies yrittää kiirehtiä ja saada kodin valmiiksi ja taas vaimoa risoo, kun miestä ei näy kotona kuin öisin. Me ei jostain syystä saatu ikinä yhtään kipsilevyerää kannettua taloon tappelematta, en osaa sanoa miksi.

Ennen rakentamista sovittiin, että riitelemään ei aleta ja jos jompikumpi haksahtaa karjumaan pikkukieli lepattaen, toinen yrittää olla lähtemättä riitaan mukaan. Että muistettaisiin, että ei se kumppani ole syy rähisemiseen vaan väsymys ja stressi. Ihmeen hyvin me tuo sopimus muistettiinkin. Mä luulen, että a ja o on se, että ollaan tietoisia siitä, mitkä ovat kummankin tarpeet ja myös ssiitä, miksi toinen joutuu välillä toimimaan tavalla, joka ei välttämättä ole kumppanin ruusuisen unelman mukainen.

 

["vieras"]

Miehen ei tule koskaan laskea sen varaan, että se vaimo todellakin olisi siellä raksalla apuna.

Miten kukaan mies voisi edes kuvitella että vaimosta olisi apua raksalla? Nainen valitsee verhot ja mies tekee loput, näin on aina mennyt ja näin tulee aina menemään.

 

["hop"]

[QUOTE="vieras";27400173]Miten kukaan mies voisi edes kuvitella että vaimosta olisi apua raksalla? Nainen valitsee verhot ja mies tekee loput, näin on aina mennyt ja näin tulee aina menemään.[/QUOTE]

Haista nyt haitari, hei

 

["viima"]

[QUOTE="hop";27400132] Me ei jostain syystä saatu ikinä yhtään kipsilevyerää kannettua taloon tappelematta, en osaa sanoa miksi.
[/QUOTE]

meillä on usein naurettu et aina kun pinkopahvirulla kannettaan sisään tulee riitä. kumpikin väittää muistavansa miten se viimeksi tehtiin ja menikö oikein.

 

[Peyote]

Miksi pitää sitten ottaa tuollainen urakka, mitä ei jaksa tehdä? Ja et ap suosittelee vielä muillekin, vaikka ittelle on ero tulossa ja voimat loppu... Kiitos vaan ap hienosta parisuhdevinkistä, mutta itte ainakin jätän väliin. Jos ei mies kykene rakentaa taloa ilman naisen apua, niin kannattaa tilata pakettitalo ja alkaa muutenkin miettiä sitä, mikä elämässä on tärkeetä, joku kapisen talo, vai parisuhde.

 

[Isämies]

[QUOTE="vieras";27400173]Miten kukaan mies voisi edes kuvitella että vaimosta olisi apua raksalla? Nainen valitsee verhot ja mies tekee loput, näin on aina mennyt ja näin tulee aina menemään.[/QUOTE]

 

["vieras"]

Meillä ei ole lapsia, joten sen piikkiin naisen osallistumattomuutta ei voi laittaa. Syy taitaa ennemmin olla laiskuus, mukavuudenhaluisuus ja saamattomuus. Joku sanoi, että nainen ei voi osata (ihana tekosyy jälleen kerran). En minäkään ole ennen rakentanut mitään. Jos tahtoa on niin tekemällä oppii. Kuka tahansa pystyy kantamaan esim. Lautoja tai siivoamaan. Jos ei pysty niin silloin pitäisi kyllä asua jossain hoivakodissa/palvelutalossa. Nainen on puhunut yhteisestä tulevaisuudesta ja lapsista, mutta miksi haluaisin jatkaa sellaisen ihmisen kanssa suhdetta tai hankkia lapsia jos yhteinen kotikaan ei kiinnosta. Joku myös ehdotti lisätyövoiman palkkaamista tai talon myymistä. Olisiko se sen arvoista liiton pelastamiseksi? Pitäisikö muuttaa takaisin vuokralle pieneen kerrostaloasuntoon ja suhde olisi pelastettu? En usko jos kahdella ihmisellä on elämässä ihan erilaiset päämäärät ja tavoitteet.

Anteeksi katkera avautuminen .

Kyllä se lisätyövoima voi auttaa siihen että ette ole niin väsyneitä. Ota joskus vapaapäivä raksalta ja teette jotain muuta.

Naisena voin sanoa ettei se rakentaminen ole ihan niin helppoa kuin miltä näyttää. Olen ollut rakentamassa meidän taloa, tasoittanut seiniä, laittanut kipsilevynauhoja, maalannut, kitannut, siivonnut, lapioinut viemäreille kaivantoja jne. Eli tehnyt kaikkea mitä osaan. Jotain juttuja olisi ehkä parempi ollut jättää muiden tekemäksi, kun niitä on saanut korjailla jälkikäteen.

Rakentaminen on ihan varmasti kriisi parisuhteelle ja jaksamiselle. Mutta ei se auta mitään että alatte syytellä toisianne. Vaikka eroaisitte talo olisi hyvä saada silti valmiiksi, koska keskeneräisestä ette saa kovin hyvää hintaa myydessä. Keskittykää siihen että talo tulee valmiiksi, ja annatte parisuhteelle aikaa vaikka puoli vuotta sen jälkeen kun talo on valmis. Luulen että fiilikset ovat ihan toisenlaiset kun stressi helpottaa.

 

["vieras"]

AP:lle vielä sekin että harva nainen on rakennusprojektin alkaessa taidoiltaan rakennustyömies. Se miehiltä unohtuu että hommia pitää opetella, ennenkuin ne osaa. Jos kovin kovasti arvostelet toisen osaamista ja tekemistä, voi tulla olo että tee sitten itse.

 

[Isämies]

[QUOTE="vieras";27400219]
Rakentaminen on ihan varmasti kriisi parisuhteelle ja jaksamiselle. Mutta ei se auta mitään että alatte syytellä toisianne. Vaikka eroaisitte talo olisi hyvä saada silti valmiiksi, koska keskeneräisestä ette saa kovin hyvää hintaa myydessä. Keskittykää siihen että talo tulee valmiiksi, ja annatte parisuhteelle aikaa vaikka puoli vuotta sen jälkeen kun talo on valmis. Luulen että fiilikset ovat ihan toisenlaiset kun stressi helpottaa.[/QUOTE]

Asiaa. Meilläkin vaimoni tosiaan tuskastui koko hankkeeseen useammankin kerran ja nimesi koko projektin minun typeräksi päähänpinttymäkseni, vaikka suunnitteluvaiheessa projekti oli vielä hyvin vahvasti yhteinen. Heti muuton jälkeen alkoi ääni kellossa kuitenkin muuttua ja ei tästä kovin montaa viikkoa ole, kun hän viimeksi totesi, että tästä talosta hänet saadaan ulos ainoastaan hengettömänä.

 

["vieras"]

hyviä pointteja on ollut. Keskustelkaa, ajatuksia on vaikea lukea. Ota joku päivä tai viikonloppu raksavapaata: kaatuuko se rakennus jos sen valmistuminen myöhästyy päivällä tai kahdella, ei, mutta se yhteinen aika on väsyneenä arvokasta. Menkää myös joskus yhdessä raksahommiin, otat vaimon mukaan tekemään jotain. Lapsia jos on niin ne hoitoon.