Onko kukaan yhdessä vain lasten vuoksi? Kun liitosta puuttuu läheisyys...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Juokuh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meinaatko ettei ne lapset kärsi erosta vaikkeivat kotona enää asuisikaan? Entäs siinä kohtaa kun ne tajuaa, että vanhemmat on olleet onnettomia kaiken aikaa ja pysyneet yhdessä vain siksi että lapset on vielä kotona? Että koko perhe on ollut yhtä näytelmää ja farssia, vanhemmat on venanneet kieli pitkällä että lapset lähtee ja sit pääsee elämään omaa elämää? Se vanhemmuus ja vastuu ei pääty siihen kun lapset lähtee? Sillä tasolla mikään ei tule muuttumaan, ne lapset saattaa ottaa vielä raskaammin koko eron kun huomaavat että heitä syyllistetään siitä että jouduinpa teidän takianne katselemaan tuotakin mulkkua vuosikausia (kyllä lapsia syyllistetään vaikkei sitä koskaan ääneen sanottaisikaan)

No vaikeahan noita tilanteita on verrata, mutta kyllä noissa on mielestäni iso ero jo siinä, että lapsi muuttaa kotoa pois, niin asumiskuviot menevät uusiksi joka tapauksessa. Noin suuressa elämänmuutoksessa se vanhempien ero ei mullista niin paljon, kuin silloin, jos lapsi vielä asuu vanhempien luona. Tuossa vaiheessa lapsi on myös jo niin iso, että tajuaa jotain ihmissuhteista ja niiden pieleen menemisestä, toisin kuin esimerkiksi alakoululainen. Ja toivottavasti myös jo sen verran itsenäinen, että ymmärtää äidin ja isän elävän omaa elämäänsä.

Tuohon syyllistämisasiaan en oikein osaa sanoa mitään.
 
[QUOTE="Joopajoo";29470456]Sä vedit ton "opettaa" termin ihan ite nyt mukaan tähän. Ei siitä nyt välttämättä tarvitse "opettaa" mitään, mutta mun mielestä vanhemmuuteen kuuluu esimerkin näyttäminen. Kyse on mallista, parisuhdemallista. Vai kuinka moni tyytymättömässä suhteessa elävä haluaa samaa lapsilleen?
Ja jos tää tyt tähän asti vedetään niin kyllä lapset voivat ottaa mallia myös syn huonokuntosuudesta ja kokkaustaidoista, tottakai.

Ja ei tietysti tarvitse etsiä uutta miestä. Yksin onnellisena on parempi kuin parisuhteessa onnettomana.[/QUOTE]

Miksi minun ei tarvitse sitten mennä kokkikursseille, että näyttäisin lapsille hyvän ruoanlaittajan mallin? Näytänkö sitten parempaa esimerkkiä, kun eroan? Haluanko minä myös lapseni elävän lasten kanssa ilman puolisoa?

No joo, ymmärrän kyllä pointtisi, mutta tuota "millaisen parisuhdemallin haluatte lapsillenne näyttää" lausetta en ole koskaan tajunnut. Parisuhde on kuitenkin niin kaukana lapsen maailmasta. Hänelle siinä ovat vain isä ja äiti saman katon alla.
 
Ei kaikilla epätyydyttävä parisuhde näy millään lailla arjessa. Se ettei miehen kanssa erityisesti halailla ja pussailla sängyn ulkopuolella lienee aika normaalia pitkissä parisuhteissa( ja tuota ei harrastettu kovinkaan aktiivisti silloin kun asiat oli vielä auvoisemmin), riitely on vähissä, huumoria löytyy. Uskon että lapsemme
ovat taatusti onnellisempia kun olemme yhdessä perheenä. Ja saavat mallin pitkästä parisuhteesta ja hyvästä perhe-elämästä. Se mikä on minun tunnetasoni laita on oma asiani. Olen kyllä ihminen, joka on tottunut pärjäämään omillaan henkisesti ja joudun pakosta kantaa paljon vastuita monesta asiasta, ei ulkopuoliset näe mitä päässäni liikkuu.
 
Uskon että lapsemme
ovat taatusti onnellisempia kun olemme yhdessä perheenä. Ja saavat mallin pitkästä parisuhteesta ja hyvästä perhe-elämästä.


Ne lapset näkee myös, että pitkä parisuhde ja hyvä perhe-elämä on pelkkää feikkiä kun vanhemmat eroaa heti kun lapset muuttoauton perävalot lakkaa näkymästä mutta toki jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa kuten parhaaksi näkee
 
Ei se mitään feikkuä ole jos elämä on 8+:aa, tavoite 10 parisuhteesta onnistuu joillain, ei meillä, se on vain osa elämää. Enkä suunnittele eroa.

Kympin parisuhdetta ilman nousu- ja laskukausia ei ole olemassakaan. Jos sellaista lähtee tavoittelemaan joutuu eroamaan pikkusen useammankin kerran
 
[QUOTE="vvieras";29470846]No miksi ihmeessä lapset sitten kärsisivät jotenkin erityisesti siinä perheessä, jossa vanhemmat eivät pussaile ja halaile?[/QUOTE]

En mä ole sanonutkaan että kärsisivät
 
sen olen huomannut, että on aivan turha mennä yhteen miehen kanssa ja kuvitella muuttavansa miestä jotenkin perustavanlaatuisella tavalla. ei mene niin asiat.
ja sitten itketään jälkeenpäin.
 
Mä tunnen yhden pariskunnan jotka ulospäin näyttivät olevan ihan onnellisia ja tyytyväisiä toisiinsa, näin luulivat myös heidän lapset. Kunnes muutama viikko sen jälkeen kun nuorin lapsi täytti 18, pariskunnan mies muutti toisen naisen luo. Siinä rytäkässä näille lapsille selvisi että vanhempien suhde on ollut huono jo vuosikausia ja yhdessä on oltu vain lasten takia. Idylli täydellisestä, onnellisesta perheestä romahti kertaheitolla ja niin romahti myös tuo nuorin lapsi. Hänen elämänsä (ja hän) oli sekaisin vuosikausia. Tapauksesta on nyt n. 20 vuotta ja nyt näyttää siltä että tuo lapsi on saanut elämänsä jonkinlaiseen kuosiin.

Että tälläistäkin näkökulmaa kannattaa miettiä.
 
[QUOTE="vvieras";29470960]No mistä ne lapset sitten kärsivät? Mitä eroa tässä nyt oletetaan olevan sillä tavallisessa parisuhteessa elävällä parilla ja parilla, jotka asuvat vain lapsien takia saman katon alla.[/QUOTE]


Lukaiseppas tuo Hipputaren viesti, siinä on aika hyvin kiteytetty se mitä mä olen yrittänyt sanoa
 
Mä tunnen yhden pariskunnan jotka ulospäin näyttivät olevan ihan onnellisia ja tyytyväisiä toisiinsa, näin luulivat myös heidän lapset. Kunnes muutama viikko sen jälkeen kun nuorin lapsi täytti 18, pariskunnan mies muutti toisen naisen luo. Siinä rytäkässä näille lapsille selvisi että vanhempien suhde on ollut huono jo vuosikausia ja yhdessä on oltu vain lasten takia. Idylli täydellisestä, onnellisesta perheestä romahti kertaheitolla ja niin romahti myös tuo nuorin lapsi. Hänen elämänsä (ja hän) oli sekaisin vuosikausia. Tapauksesta on nyt n. 20 vuotta ja nyt näyttää siltä että tuo lapsi on saanut elämänsä jonkinlaiseen kuosiin.

Että tälläistäkin näkökulmaa kannattaa miettiä.

No joo, hyvä pointti. Mutta ei kai erokaan tuosta noin vain hyvään suhteeseen tule ensimmäisenä päivänä kun lähtee menemään huonosti. Kyllähän siinä pakosti on huonoja aikoja ennen sitä eroa. Miten pitkä aika sille "kulissielämälle" sitten on liian pitkä? Eihän tuosta esimerkkitapauksestakaan tiedä, onko ollut kyse esim vuoden huonosta suhteesta ja sivusuhteesta vai kymmenen vuoden huonosta suhteesta.
 
[QUOTE="vvieras";29471012]Mikä sinusta on liian pitkä aika? Jos ajatellaan, että hyvissäkin suhteissa on vaikeita aikoja, niin mistä sitten tietää, että sitä vaikeaa aikaa on ollut liian kauan?[/QUOTE]

Tuskin on olemassa mitään ohjekirjaa jossa kerrotaan että kolmen/viiden/seitsemän vuoden jälkeen ei enää kannata yrittää. Kyllä se täytyy itse tietää omassa suhteessaan.

esim. omassa avioliitossani oli monta monituista vuotta, varmaankin 6 vuotta, jolloin kaikki mahdolliset kriisit ja vastoinkäymiset kasaantui, niitä ei käsitelty ja loppujen lopuksi oltiin tilanteessa jossa oli pakko käydä vakava keskustelu ja joko pistää kantapäät vastakkain tai lähteä rakentamaan kokonaan uutta suhdetta ja elämää
 
[QUOTE="vvieras";29470990]No joo, hyvä pointti. Mutta ei kai erokaan tuosta noin vain hyvään suhteeseen tule ensimmäisenä päivänä kun lähtee menemään huonosti. Kyllähän siinä pakosti on huonoja aikoja ennen sitä eroa. Miten pitkä aika sille "kulissielämälle" sitten on liian pitkä? Eihän tuosta esimerkkitapauksestakaan tiedä, onko ollut kyse esim vuoden huonosta suhteesta ja sivusuhteesta vai kymmenen vuoden huonosta suhteesta.[/QUOTE]

Tarkkaa aikaa en tiedä mutta vuosia kuitenkin olivat olleet yhdessä vain lasten takia. Sivusuhteen kestoakaan en tiedä mutta vaimokin oli tästä suhteesta tietoinen. Ja suhde oli siis seurausta siitä että mitään aviosuhdetta ei ollut ollut vuosiin. Ja aika pian eron jälkeen myös pariskunnan nainen muutti miehen perässä kauemmaksi, oli tainnut tämäkin suhde alkaa jo ennen eroa.
 
[QUOTE="vvieras";29471012]Mikä sinusta on liian pitkä aika? Jos ajatellaan, että hyvissäkin suhteissa on vaikeita aikoja, niin mistä sitten tietää, että sitä vaikeaa aikaa on ollut liian kauan?[/QUOTE]

Ei kai tässä alunperin ollutkaan kyse suhteen vaikeuksista vaan siitä että tietoisesti päättäen ollaan yhdessä vain lasten takia?
 
Ei kai tässä alunperin ollutkaan kyse suhteen vaikeuksista vaan siitä että tietoisesti päättäen ollaan yhdessä vain lasten takia?

Niin siis ajattelin vain tuota sinun esimerkkiäsi, että mikä olisi ollut sellainen tilanne, että tämä perheen täysi-ikäistynyt lapsi ei olisi kärsinyt tilanteesta noin voimakkaasti. Jos tilanne olisi ollut vanhempien tiedossa esimerkiksi vain vuoden, olisiko se ollut sitten ratkaisevasti helpompi tälle henkilölle?
 
Tuskin on olemassa mitään ohjekirjaa jossa kerrotaan että kolmen/viiden/seitsemän vuoden jälkeen ei enää kannata yrittää. Kyllä se täytyy itse tietää omassa suhteessaan.

esim. omassa avioliitossani oli monta monituista vuotta, varmaankin 6 vuotta, jolloin kaikki mahdolliset kriisit ja vastoinkäymiset kasaantui, niitä ei käsitelty ja loppujen lopuksi oltiin tilanteessa jossa oli pakko käydä vakava keskustelu ja joko pistää kantapäät vastakkain tai lähteä rakentamaan kokonaan uutta suhdetta ja elämää

Niin, miksi nuo teidän hankalat 6 vuotta ovat lapsille jotenkin helpommat, kuin tilanne, jossa olisitte jo esim 3 vuoden kohdalla päätyneet eroon, mutta päättäneet pysyä yhdessä vielä 3 vuotta?
 
[QUOTE="vvieras";29471092]Niin siis ajattelin vain tuota sinun esimerkkiäsi, että mikä olisi ollut sellainen tilanne, että tämä perheen täysi-ikäistynyt lapsi ei olisi kärsinyt tilanteesta noin voimakkaasti. Jos tilanne olisi ollut vanhempien tiedossa esimerkiksi vain vuoden, olisiko se ollut sitten ratkaisevasti helpompi tälle henkilölle?[/QUOTE]

Siis tossa rankinta oli hänelle tajuta että vanhemmat on vuosikausia vetänyt teatteria lasten takia. Että heidän elämänsä on ollu jotain ihan muuta kuin ovat antaneet lasten ymmärtää. Että ovat "kituneet" vuosikausia lasten takia. Tämän henkilön tunne-elämä meni täysin sekaisin, ulkoiset puitteet on hänkin pystynyt silti pitämään kuosissa...

Ja kyllä, mikäli tilanne olisi ollut huono vain vuoden niin todennäköisesti olisi ollut ratkaisevasti helpompaa. Varsinkin jos ei vanhemmat olisi koko ajan esittänyt kaiken olevan täydellisesti.
 
[QUOTE="vvieras";29471103]Niin, miksi nuo teidän hankalat 6 vuotta ovat lapsille jotenkin helpommat, kuin tilanne, jossa olisitte jo esim 3 vuoden kohdalla päätyneet eroon, mutta päättäneet pysyä yhdessä vielä 3 vuotta?[/QUOTE]


Jos tässä nyt lähdetään spekuloimaan nimenomaan mun parisuhdettani ja perhe-elämääni, niin en olisi pystynyt elämään kolmea vuotta liitossa, jossa on päätetty jo tulevan avioeron päivämäärä. Lapset olisivat kärsineet sen viimeisen kolme vuotta ihan tavattomasti, koska en minä olisi pystynyt elämään kämppiksen kanssa avioliitossa ihan normaalisti niin ettei kukaan huomaa. Tää ei siis olisi mun kohdallani vaihtoehto. Ero olisi laitettu vireille heti silloin kun eropäätös on tehty.

Nyt tämän kuuden vuoden aikana me elettiin kuitenkin parisuhteessa ja oltiin ihan oikeasti koko ajan mies ja vaimo, lapsilla ei ollut mitään syytä epäillä että perhe-elämässä olisi jotain pielessä kun meillä kummallakin oli kuitenkin se rakkaus ja tahto elää toisen kanssa olemassa, vaikeuksista huolimatta.
 
Viimeksi muokattu:
Olisko ap teille ratkaisu tilapäinen asumusero? Sovitte että mietitte tahoillaanne asioita ja jos vielä puolen tai voden päästä haluaa palata, niin ovi on auki?
 
Minun vanhempani erosivat saman tien, kun muutin pois kotoa. Isälläni oli myös uusi nainen odottamassa. Melko varma olen, että odottivat vain minun muuttamistani, vaikka sitä ei ääneen olekaan sanottu. Olen siitä kiitollinen. Jos murrosiän myllerryksessä olisi tullut vanhempien ero ja uudet asumisjärjestelyt olisin kyllä aika lailla hajonnut. Kun lapsia tehdään, mielestäni silloin pitää sitoutua perheeseen, jos kyse on väkivallan tms sijaan "vain" tunteiden väljähtämisestä.
 
Siis tossa rankinta oli hänelle tajuta että vanhemmat on vuosikausia vetänyt teatteria lasten takia. Että heidän elämänsä on ollu jotain ihan muuta kuin ovat antaneet lasten ymmärtää. Että ovat "kituneet" vuosikausia lasten takia. Tämän henkilön tunne-elämä meni täysin sekaisin, ulkoiset puitteet on hänkin pystynyt silti pitämään kuosissa...

Ja kyllä, mikäli tilanne olisi ollut huono vain vuoden niin todennäköisesti olisi ollut ratkaisevasti helpompaa. Varsinkin jos ei vanhemmat olisi koko ajan esittänyt kaiken olevan täydellisesti.

Niin no tuota teatterin vetämisen kestoa juuri tarkoitinkin. Varmaan riippuu siitä teatterin asteestakin. Jos oikeasti näytellään lapsien edessä vastarakastuneita ja esim pussaillaan ja halaillaan, vaikka se ei tule luonnostaan, niin onhan se varmasti kauheaa. En kuitenkaan usko, että monet sitä teatteria tälle asteelle vie. Minä ainakin ajattelen, että suurin osa kuitenkin vain elää ihan kämppiksinä. Eihän lapsien kuulukaan tietää vanhempiensa seksielämästä ja esimerkiksi erilaiset kiinnostuksen kohteet nyt näkyvät päälle päinkin, joten näiden osalta tuskin lapsia huijataan.

Kokemuksensa kullakin tietysti, en halua mitenkään vähätellä.
 
Varmaan pienempi osa meistä epätyydyttävissä parisuhteissa olevista kuitenkaan mitään teatteria/pelkkää kämppiselämää/toinen kumppani kuvioita vetää. Kunhan eletään. Ja kuten taisin sanoa parisuhde voi olla aika heikko joiltakin osin mutta perhe-elämä sangen hyvää.
 

Yhteistyössä