Onko miehellä oikeus suuttua tästä?

[hah]

Oleellista on, oletteko avioliitossa? Silloin on lain edessä yhteiset varat ja vähän eri merkitys sillä jos toisella on isoja säästötillejä ilman toisen tietoa. Eli toivottavasti ette ole naimisissa?

?? vastaa ap?

eikö se nyt jo selviä ekalla rivillä.
vituttaa tämmöset _en osaa lukea-tyypit_


ap:lle, pidä säästösi, ja osta jotain "kivaa" ennen kun meette naimisiin, ettei mies pääse törsään niitä

 

[aaaaaaaas]

Tuossa aiemmin joku kirjoitti, että avioliitossa ap:n säästöt muuttuvat yhteisiksi. Mielestäni tämä ei mene näin. Vaikka avioliitossa on elatusvelvollisuus puolisoonsa nähden, niin ennen avioliittoa hankittu omaisuus on aina hankkijan omaisuutta.

"Me ollaan kyllä avioliitossa (eli kaikki mene kuitenkin puoliks, vaikka kenen nimellä ois). "
jos tarkoitat tätä , niin tarkoitin va että kun avioliitossa toinen osta auton niin se auto jaetaan puoliks jos ero tule. Totta kai koko omaisuus mitä on ennen avioliitoa saatu on sen kenen se olikin.

 

[vieras]

Meillä on vähän samanlainen tilanne. Asuntolainaa on, mitä minä pääasiassa lyhennän, ja miehellä lisäksi säästöjä joita on enemmän kuin asuntolainaa. Mies on kuitenkin oman osuutensa asuntolainasta maksanut, ja minusta tilanne on ihan ok.

Mies on rahan kanssa tarkempi kuin minä, ja suon hänelle sen että omista tuloistaan säästää. Niin kauan kun meidän ei tarvitse näiden säästöjen kanssa nähdä nälkää. Tilanne olisi varmasti kovin toinen jos minun tuloni olisivat pienemmät.

Avioliitossa ollaan, joten se ero tässä on.

Sori, mun on ihan pakko kysyä, kun tosiaan en ymmärä kun ihmiset ovat avioliitossa ja silti jokaisella on OMAT rahat.... Ostatteko lapsillekin lelut puoliksi tai vuorottelen?

Musta on va ihan naurettava kun ihmiset menevat naimisiin koska rakastavat toisinsa ja haluavat elää yhdessä loppuun asti ja silti on "tä on mun ja tä on sun"..... (sori, jos tä on jotenkin tylysti sanottu)

Tästä on käyty monta keskustelua palstalla joten en ota enempää asiaan kantaa. Meillä on tietty jako siitä mitkä kulut kuuluu kenenkin maksettavaksi, ja molemmille jää omaa käyttörahaa näiden menojen jälkeen. Lasten tavarat ja lelut ostetaan kyllä yhteiseltä tililtä, johon molemmat siirtää kuukausittain tietyn määrän rahaa.

Jotkut ei ilmeisesti ymmärrä sitä että aviopuolisotkin voivat olla rahankäyttötottumuksiltaan tosi erilaisia, ja olisi väärin jos jompikumpi joutuisi kamalasti kärsimään siitä. Ei minusta olisi reilua jos toinen olisi kovin pihi ja toinen tuhlaavainen, että se tuhlaaja hukkaisin säästäväisen säästöt.

On monta tapaa hoitaa raha-asiat, ehkä teillä toimii paremmin jokin muu järjestely? Minä olen omaamme ihan tyytyväinen.

 

[vieras]

Siis onko nyt pyytänyt noita rahoja joihinkin huvituksiin? Eihän auto ole mikään huvitus.

No siis kun suuttui siitä että mulla onkin enemmän rahaa kuin luuli, että mehän ois voitu ostaa sitä ja tätä ja tota, ja nyt sitten kettuilee mulle joka tilanteessa että osta sä, sullahan sitä rahaa on... ja on todella todella vihainen kun "tässähän ois voitu vaikka mitä hankkia mutku sää salailet"

Autosta ei ole missään vaiheessa ollut kyse. Se on hommattu jo aikoja sitten ja oli tarpeellinen ostos. Miehen mielestä vaan silloin mun olisi pitänyt se ostaa ja paljon muuta sen jälkeenkin.
[/quote]
Sinulla taitaa olla tosi isot säästöt, jos niillä olisi pystynyt sen auton lisäksikin ostamaan vielä vaikka mitä. Vai miten se nyt menee? En nyt oikein ymmärrä. Alussa puhuit autosta ja nyt puhut huvituksista.

 

[lukekaa jos ette usko]

Tuossa aiemmin joku kirjoitti, että avioliitossa ap:n säästöt muuttuvat yhteisiksi. Mielestäni tämä ei mene näin. Vaikka avioliitossa on elatusvelvollisuus puolisoonsa nähden, niin ennen avioliittoa hankittu omaisuus on aina hankkijan omaisuutta.

"Me ollaan kyllä avioliitossa (eli kaikki mene kuitenkin puoliks, vaikka kenen nimellä ois). "
jos tarkoitat tätä , niin tarkoitin va että kun avioliitossa toinen osta auton niin se auto jaetaan puoliks jos ero tule. Totta kai koko omaisuus mitä on ennen avioliitoa saatu on sen kenen se olikin.

Ei pidä paikkaansa. Ennen avioliittoa hankittua omaisuutta ei suojaa mikään erityisehto jos parilla ei ole avioehtoa jolla tämä omaisuus suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle.

 

[Amos]

Meillä on aivan eri tavalla järjestetty raha-asiat, enkä siksi ole varmaan paras vastaamaan kysymykseesi. Vastaampa kuitenkin. Itse ehkä loukkaantuisin, jos paljastuisi, että mies on kaikki nämä vuodet säästänyt OMAA rahaa pahanpäivän varalle, eli ikäänkuin sen päivänkö varalle kun ei enää ole minun kanssani? Vai mitä avioliitossa on tarkoitus tehdä tuollaisilla omilla rahoilla, jos ne eivät ole yhteiseen hyvään tarkoitettuja? Meillä kaikki on alusta asti ollut yhteistä, se maksaa jonka tilillä on rahaa ja tilit ym. on yhteisiä. Minä olen melko huithapeli rahan suhteen ja mies vähän tarkempi ja ymmärtäisin, jos vaikka saisin tietää että hän on säästänyt meille pahan päivän varalle vähän ylimääräistä rahaa. Mutta itselleen...se tuntuisi meidän lähtökohdistamme, tässä avioliitossa tosi oudolta.

 

[viivi]

Siis onko nyt pyytänyt noita rahoja joihinkin huvituksiin? Eihän auto ole mikään huvitus.

No siis kun suuttui siitä että mulla onkin enemmän rahaa kuin luuli, että mehän ois voitu ostaa sitä ja tätä ja tota, ja nyt sitten kettuilee mulle joka tilanteessa että osta sä, sullahan sitä rahaa on... ja on todella todella vihainen kun "tässähän ois voitu vaikka mitä hankkia mutku sää salailet"

Autosta ei ole missään vaiheessa ollut kyse. Se on hommattu jo aikoja sitten ja oli tarpeellinen ostos. Miehen mielestä vaan silloin mun olisi pitänyt se ostaa ja paljon muuta sen jälkeenkin.

Sinulla taitaa olla tosi isot säästöt, jos niillä olisi pystynyt sen auton lisäksikin ostamaan vielä vaikka mitä. Vai miten se nyt menee? En nyt oikein ymmärrä. Alussa puhuit autosta ja nyt puhut huvituksista.[/quote]

Siis ääh, kyse on vaan siitä et mies suuttui kun olen "pimittänyt" rahojani häneltä ja että autonkin olisin voinut maksaa ja nyt kettuilee näistä jutuista.. ja tosiaan, hänestä niillä rahoilla vois ostaa vaikka mönkijän, yeah right.

Ja joo ei liity tähän itse aiheeseen, on aika isot säästöt (en tiedä mikä kenellekin on isoa ) , voit vaikka laskea mitä tekee 350 euroa kuussa, reilu kymmenen vuotta ja siihen vielä korot ja muut voitot päälle.

 

[viivi]

nyt noi lainaukset meni ihan päin honkia... huoh.

 

[huolissaan teistä]

Tuossa aiemmin joku kirjoitti, että avioliitossa ap:n säästöt muuttuvat yhteisiksi. Mielestäni tämä ei mene näin. Vaikka avioliitossa on elatusvelvollisuus puolisoonsa nähden, niin ennen avioliittoa hankittu omaisuus on aina hankkijan omaisuutta.

"Me ollaan kyllä avioliitossa (eli kaikki mene kuitenkin puoliks, vaikka kenen nimellä ois). "
jos tarkoitat tätä , niin tarkoitin va että kun avioliitossa toinen osta auton niin se auto jaetaan puoliks jos ero tule. Totta kai koko omaisuus mitä on ennen avioliitoa saatu on sen kenen se olikin.

Ei pidä paikkaansa. Ennen avioliittoa hankittua omaisuutta ei suojaa mikään erityisehto jos parilla ei ole avioehtoa jolla tämä omaisuus suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle.

On aika pelottavaa että naiset on näin pahasti tietämättömiä omasta tilanteestaan eron sattuessa, että mikä on yhteistä ja mikä ei?

 

[aaaaaaas]

Tuossa aiemmin joku kirjoitti, että avioliitossa ap:n säästöt muuttuvat yhteisiksi. Mielestäni tämä ei mene näin. Vaikka avioliitossa on elatusvelvollisuus puolisoonsa nähden, niin ennen avioliittoa hankittu omaisuus on aina hankkijan omaisuutta.

"Me ollaan kyllä avioliitossa (eli kaikki mene kuitenkin puoliks, vaikka kenen nimellä ois). "
jos tarkoitat tätä , niin tarkoitin va että kun avioliitossa toinen osta auton niin se auto jaetaan puoliks jos ero tule. Totta kai koko omaisuus mitä on ennen avioliitoa saatu on sen kenen se olikin.

Ei pidä paikkaansa. Ennen avioliittoa hankittua omaisuutta ei suojaa mikään erityisehto jos parilla ei ole avioehtoa jolla tämä omaisuus suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle.

ok, no, meillä ei ollut mitään omaisuutta ennen avioliittoa, joten en oo niin hyvin perehtynyt näihin asioihin ))))

 

[minä vaan]

Miettiikö kukaan asiaa niinkuin mä ajattelen sen?

Kun mies nyt haluaisi pistää rahan tyyliin haisemaan, eli vitsi sentään sullahan sitä rahaa on, me tarvitaankin uus ruohonleikkuri/mönkijä/vesiskootteri... vaikka ei tarvita! Meillä on asiat hyvin, miksi siis pitäisi koskea niihin MUN säästöihin.

Meillä on TÄYSIN sama tilanne kuin teilläkin! Molemmilla samansuuruinen palkka, kulut jaettu tasan, mutta juuri esim. kaupassa se maksaa kummalla lompakko mukana =)

Ja minäkin laitan aina kuukausittain tietyn summan sivuun, mies taas ei osaa säästää vaan kaikki menee mikä tulee (vaikka siis tosiaan saman verran kummallekin jää käteen ja kulut on jaettu). Mies tietää että laitan aina säästöön, koska niillä sitten ostetaan jos jotain isompaa tarvitaan (uusia huonekaluja, tv, kodinkoneita, matkat jne.). Ei silti tosiaankaan tiedä tilin saldoa enkä sitä juuri tämän takia halua kertoakaan, koska meilläkin olisi sama tilanne sitten kuin ap:lla.. Mies keksisi heti vaikka mitä ostettavaa ja "tarpeellista", asioita joita on muka pakko saada juuri nyt, koska tietää sitten että siihen on rahat heti saatavilla.

Eli jos mies tietäisi paljonko tilillä on ja pääsisi vapaasti niitä käyttämään niin ei sitten mitään säästöjä kohta enää olisikaan.. tai ei oikeastaan olisi ikinä ollutkaan, ne olisi hassattu johonkin ihan turhiin juttuihin. Vaikka tosiaan ainakin minun mies hassaa jo joka kuukausi sen saman summan johonkin muuhun minkä minä laitan säästöön. En oikeasti edes tiedä mihin mies sen rahan laittaa, mitään konkreettista ei ainakaan kotiin osta..

Minä ainakin päätän itse mihin säästöni käytän, kyllä ne on minun rahoja, vaikka yleensä siis käytetään niitä kodin hankintoihin tai yhteisiin matkoihin jne. Tästä syystä meillä on mies ostanut auton lainalla. Ei siis tiedä että olisi ollut rahaa tililläkin siihen, mutta näin hän maksaa edes sen itse, joka kuukausi lyhentää kun muuten nekin rahat olisi mennyt johonkin muuhun.

 

[joku]

Meillä on vähän samanlainen tilanne. Asuntolainaa on, mitä minä pääasiassa lyhennän, ja miehellä lisäksi säästöjä joita on enemmän kuin asuntolainaa. Mies on kuitenkin oman osuutensa asuntolainasta maksanut, ja minusta tilanne on ihan ok.

Mies on rahan kanssa tarkempi kuin minä, ja suon hänelle sen että omista tuloistaan säästää. Niin kauan kun meidän ei tarvitse näiden säästöjen kanssa nähdä nälkää. Tilanne olisi varmasti kovin toinen jos minun tuloni olisivat pienemmät.

Avioliitossa ollaan, joten se ero tässä on.

Sori, mun on ihan pakko kysyä, kun tosiaan en ymmärä kun ihmiset ovat avioliitossa ja silti jokaisella on OMAT rahat.... Ostatteko lapsillekin lelut puoliksi tai vuorottelen?

Musta on va ihan naurettava kun ihmiset menevat naimisiin koska rakastavat toisinsa ja haluavat elää yhdessä loppuun asti ja silti on "tä on mun ja tä on sun"..... (sori, jos tä on jotenkin tylysti sanottu)

Meillä on jopa avioehto ja silti meillä ei ole minkäänmoista ongelmaa pitää menoja yhteisinä. Me ollaan sovittu suurpiirteisesti, että omat menot maksetaan itse ja yhteisiin liittyvät asiat on jaettu, miten maksetaan. Kaupassa maksaa se, jolla on rahat mukana tai kumpi katsoo, että taitaa olla mun vuoro maksaa. Ei ole ongelma. Ei meidän tarvitse pitää kirjaa sentilleen, mitä kumpikin on maksanut.

Tuntuu, että muille on käsittämättömän suuri ongelma se, että avioliitossakin voi olla omat rahat ja omat menot, sen lisäksi että on yhteisiä menoja.

AP:n juttuun vielä, että mä tiedän, että miehellä on rahaa itsellään ja on hän joskus määränkin sanonut. Mies tietää, että itselläni on myös säästötili ja siellä rahaa. Jos tehdään yhteisiä ostoksia, niin ollaan keskusteltu, miten halutaan ostos tehdä. Ostetaanko yhdessä vai ostaako ainoastaan toinen. Eli meillä ei olisi yllätys se, että jommalla kummalla voisi olla rahaa jemmassa. Ehkä sun miehestä vain tuntuu, että olet pimittänyt häneltä jotain tietoa. Tosin itsestä tuntuisi hassulta suuttua tuosta. Mun mielestä on selkeää, kun autoon on otettu yhteinen laina, sitä maksetaan yhdessä ja se on molempien nimissä. Se että sulla on säästöjä, ei pitäisi olla ongelma. Jos se olisi sun säästöistä maksettu, itse olisin vaatinut, että auto olisi myös kokonaan sen kuka sen on maksanutkin.

 

[vieras]

Siis ääh, kyse on vaan siitä et mies suuttui kun olen "pimittänyt" rahojani häneltä ja että autonkin olisin voinut maksaa ja nyt kettuilee näistä jutuista.. ja tosiaan, hänestä niillä rahoilla vois ostaa vaikka mönkijän, yeah right.

Ja joo ei liity tähän itse aiheeseen, on aika isot säästöt (en tiedä mikä kenellekin on isoa ) , voit vaikka laskea mitä tekee 350 euroa kuussa, reilu kymmenen vuotta ja siihen vielä korot ja muut voitot päälle.

Niin siis lähinnä ihmettelen tuota, "rahalla olisi pitänyt ostaa autot sun muut" -kommenttia, jos tosiaan rahaa on reilusti enemmän kuin se auton hinta, niin miksei sitä olisi voinut ostaa niillä säästöillä ja sillä lyhennyksen hinnalla sitten kartuttanut uudestaan niitä säästöjäsi sen 350 e/kk lisäksi. Siis miksi maksaa korkoja, jos löytyisi sama summa itseltäkin?

 

[esbå]

Avomieheni kyseessä ja minun raha-asiani.

Meillä on aina ollut omat tilit ja menot ollaan maksettu aikalailla puoliksi aina, ihan lähtien yhteisestä asuntolainasta vakuutusmaksuihin, eikä näin ollen rahasta ole riidelty ikinä. En ole ikinä kysellyt mieheltäni hänen säästöistään/veloistaan, ne eivät mielestäni kuulu mulle, vaan ovat miehen omia asioita. Eivätkä taas omat säästöni/velkani kuulu hänelle, niin kauan kuin kumpikin oman osuutensa hoitaa. Minä olen yleensä se, joka tekee isoimmat hankinnat kotiin ja mielelläni teenkin, koska mieluummin ostan omilla rahoillani uuden sohvan kuin kinuan siihen "lupaa" ja rahoja mieheltä, ollaan sovittu et sitten saan myös ostaa mitä haluan ja sisustaa miten haluan, mies on vähän hälläväliä tyyppi, mutta hoitaa AINA kaikki raha-asiansa ja on tarkanmarkan mies. Kaupassa se maksaa jolla on lompakko mukana, eikä olla näitä ikinä yhteen laskettu, nyt kyllä sitten aloiteltiin ihan yhteisestä ajatuksesta semmoinen et ruokaan molemmat varaa x summan/kk, ja siitä sit kaikki kodin ostokset koitetaan tehdä (tämäkin ihan siksi että ollaan huomattu että kauheasti menee rahaa ihan ruokaan jos sitä ei ollenkaan kontrolloi )

No. Tämä kaikki löpinä siksi, että valotan vähän miten raha-asiat tähän mennessä on hoidettu, taustaa tälle itse aiheelle.

Mies nyt suuttui minulle, kun en ole kertonut säästöistäni (ei ole kyllä kysellytkään! ) ja oli vihainen kun sillä olisi autot ja muut saanut ostettua ilman velkaa jne jne jne. Minä olen säästänyt koko työurani ajan 350 ? säännöllisesti joka kk rahastosäästöihin ja ihan tav. säästötilille ja nyt summa on tietysti ihan kohtalainen, kun ne on kasvaneet korkoa. Ja olisihan sillä sen auton ostanut tai uuden sohvan, mutta eihän ne sitten ole enää säästöjä jos niitä käytetään! Ja Tämä OMA säästäminen ei ole ollut millääntavalla yhteisestä taloudesta pois. En ole salaillut asialla. Ja tämä tuli niin sitten miehelle ilmi kun avoimesti kerroin että hupsheijaa, pankista soittivat ja ehdottelivat eri sijoitusmuotoja tuolle summalle mikä on kertynyt että sais parhaan mahdollisen tuoton. Nyt mies vihoittelee ja sanoo että mun pitäisi maksaa autolaina nyt loppuun ja että muutenkin olen "huijannut".

Äh. Saa kai sitä omasta tulevaisuudestaan huolehtia ilman että siitä joka käänteessä erikseen mainita. Lisäks että ne on kaikki kerääntynyt OMISTA palkkatuloista...

Mitä mieltä ootte?

Kyllähän "suuttumiseen" pitää oikeus olla, muttei paljon muuhun.
Säästöjä on hyvä olla hitusen, asuntovelallisilla työttömyyden ja muun vuoksi muutaman kk:n lyhennysten verran, eikä niistä muillekaan haittaa ole.

Sen sijaan olen hyvin pitkälle samaa mieltä jonkun kanssa, joka noista osamaksuita kirjoitteli; Auto nyt muutenkin on tehokas tapa huka rahaa, ts. on äärimmäisen huono "sijoituskohde", niin sellaisen osto velaksi on tosi tyhmää, jos muuten olisi varaa osataa se ihan käteisellä. Lainarahalla kun on aina hintansa, ja auto- yms kulutuslainat ovat melko kalliita pidemmän päälle.

 

[vieras]

Meillä on aivan eri tavalla järjestetty raha-asiat, enkä siksi ole varmaan paras vastaamaan kysymykseesi. Vastaampa kuitenkin. Itse ehkä loukkaantuisin, jos paljastuisi, että mies on kaikki nämä vuodet säästänyt OMAA rahaa pahanpäivän varalle, eli ikäänkuin sen päivänkö varalle kun ei enää ole minun kanssani? Vai mitä avioliitossa on tarkoitus tehdä tuollaisilla omilla rahoilla, jos ne eivät ole yhteiseen hyvään tarkoitettuja? Meillä kaikki on alusta asti ollut yhteistä, se maksaa jonka tilillä on rahaa ja tilit ym. on yhteisiä. Minä olen melko huithapeli rahan suhteen ja mies vähän tarkempi ja ymmärtäisin, jos vaikka saisin tietää että hän on säästänyt meille pahan päivän varalle vähän ylimääräistä rahaa. Mutta itselleen...se tuntuisi meidän lähtökohdistamme, tässä avioliitossa tosi oudolta.

Tätä minäkin ihmettelin. Olen kertonut miehelleni pienistä säästöistäni ja kertonut hänelle, etten halua niitä tuhlattavan turhuuksiin, vaan esimerkiksi remonttiin tms tarpeelliseen. On kyllä ymmärtänyt, kun olen sen sanonut.

 

[aaaaaaaaaaaas]

Meillä on vähän samanlainen tilanne. Asuntolainaa on, mitä minä pääasiassa lyhennän, ja miehellä lisäksi säästöjä joita on enemmän kuin asuntolainaa. Mies on kuitenkin oman osuutensa asuntolainasta maksanut, ja minusta tilanne on ihan ok.

Mies on rahan kanssa tarkempi kuin minä, ja suon hänelle sen että omista tuloistaan säästää. Niin kauan kun meidän ei tarvitse näiden säästöjen kanssa nähdä nälkää. Tilanne olisi varmasti kovin toinen jos minun tuloni olisivat pienemmät.

Avioliitossa ollaan, joten se ero tässä on.

Sori, mun on ihan pakko kysyä, kun tosiaan en ymmärä kun ihmiset ovat avioliitossa ja silti jokaisella on OMAT rahat.... Ostatteko lapsillekin lelut puoliksi tai vuorottelen?

Musta on va ihan naurettava kun ihmiset menevat naimisiin koska rakastavat toisinsa ja haluavat elää yhdessä loppuun asti ja silti on "tä on mun ja tä on sun"..... (sori, jos tä on jotenkin tylysti sanottu)

Tästä on käyty monta keskustelua palstalla joten en ota enempää asiaan kantaa. Meillä on tietty jako siitä mitkä kulut kuuluu kenenkin maksettavaksi, ja molemmille jää omaa käyttörahaa näiden menojen jälkeen. Lasten tavarat ja lelut ostetaan kyllä yhteiseltä tililtä, johon molemmat siirtää kuukausittain tietyn määrän rahaa.

Jotkut ei ilmeisesti ymmärrä sitä että aviopuolisotkin voivat olla rahankäyttötottumuksiltaan tosi erilaisia, ja olisi väärin jos jompikumpi joutuisi kamalasti kärsimään siitä. Ei minusta olisi reilua jos toinen olisi kovin pihi ja toinen tuhlaavainen, että se tuhlaaja hukkaisin säästäväisen säästöt.

On monta tapaa hoitaa raha-asiat, ehkä teillä toimii paremmin jokin muu järjestely? Minä olen omaamme ihan tyytyväinen.

Juu, ei ollutkaan tarkoitus "syyttä ketään vääristä teoista", jokainen teke niin kuin tykkä . Mua va kiinnosta se että missä asioissa toinen esim. tuhlaa hirveästi?...musta kun tuntu että kaikki päätökset avioliitossa pitäisi olla yhteiset... Jos toinen tarvi jotain niin siitä keskustellaan ja ostataan tai sitten ei )))))

 

[viivi]

Miettiikö kukaan asiaa niinkuin mä ajattelen sen?

Kun mies nyt haluaisi pistää rahan tyyliin haisemaan, eli vitsi sentään sullahan sitä rahaa on, me tarvitaankin uus ruohonleikkuri/mönkijä/vesiskootteri... vaikka ei tarvita! Meillä on asiat hyvin, miksi siis pitäisi koskea niihin MUN säästöihin.

Meillä on TÄYSIN sama tilanne kuin teilläkin! Molemmilla samansuuruinen palkka, kulut jaettu tasan, mutta juuri esim. kaupassa se maksaa kummalla lompakko mukana =)

Ja minäkin laitan aina kuukausittain tietyn summan sivuun, mies taas ei osaa säästää vaan kaikki menee mikä tulee (vaikka siis tosiaan saman verran kummallekin jää käteen ja kulut on jaettu). Mies tietää että laitan aina säästöön, koska niillä sitten ostetaan jos jotain isompaa tarvitaan (uusia huonekaluja, tv, kodinkoneita, matkat jne.). Ei silti tosiaankaan tiedä tilin saldoa enkä sitä juuri tämän takia halua kertoakaan, koska meilläkin olisi sama tilanne sitten kuin ap:lla.. Mies keksisi heti vaikka mitä ostettavaa ja "tarpeellista", asioita joita on muka pakko saada juuri nyt, koska tietää sitten että siihen on rahat heti saatavilla.

Eli jos mies tietäisi paljonko tilillä on ja pääsisi vapaasti niitä käyttämään niin ei sitten mitään säästöjä kohta enää olisikaan.. tai ei oikeastaan olisi ikinä ollutkaan, ne olisi hassattu johonkin ihan turhiin juttuihin. Vaikka tosiaan ainakin minun mies hassaa jo joka kuukausi sen saman summan johonkin muuhun minkä minä laitan säästöön. En oikeasti edes tiedä mihin mies sen rahan laittaa, mitään konkreettista ei ainakaan kotiin osta..

Minä ainakin päätän itse mihin säästöni käytän, kyllä ne on minun rahoja, vaikka yleensä siis käytetään niitä kodin hankintoihin tai yhteisiin matkoihin jne. Tästä syystä meillä on mies ostanut auton lainalla. Ei siis tiedä että olisi ollut rahaa tililläkin siihen, mutta näin hän maksaa edes sen itse, joka kuukausi lyhentää kun muuten nekin rahat olisi mennyt johonkin muuhun.

Kuulostaapa tutulta =)

Kiva etten ole ainoa joka ajattelee näin...

 

[ei ole syytä miehellä suuttua.]

Ei ole kyllä minkäänlaista oikeutta miehellä suuttua. Hänelle vaan tuntuu olevan se ongelma, ettei pääse käyttämään sun vaivalla säästämiä rahoja. Jos on molemmat yhteiseen talouteen laittaneet ihan yhtä paljon rahaa, niin ei ole miehellä minkäänlaista nokan koputtamista asiaan. Eri asia olis, jos olisit väittänyt, et sulla ei ole rahaa osallistua ja olis salaa säästänyt. Nythän näin ei ole.

Kerroit lisäksi, että miehelläsi on kallis maku ja saahan hänellä ollakin, kun itse sen kustantaa. Mutta sun rahoja siihen ei tarvi käyttää, jos et niin halua. Itse jatkaisin kuten tähänkin asti. Mutta avioehdon vaatisin ja jos ei mies suostu, niin voi taas miettiä, et onko avioliiton pohja oikea.

Ja mulla ei ole sama tilanne, seurustelen miehen kans, jolla on tasan varmasti isot säästöt. Tulevaisuutta ajatellen tulee olemaan eri tilit ja omat raha-asiat pitäköön kumpikin omanaan. En halua selitellä omia kulutustottumuksiani ja suon sen ilomielin myös hänelle.

 

[näinkö meni?]

Siis ääh, kyse on vaan siitä et mies suuttui kun olen "pimittänyt" rahojani häneltä ja että autonkin olisin voinut maksaa ja nyt kettuilee näistä jutuista.. ja tosiaan, hänestä niillä rahoilla vois ostaa vaikka mönkijän, yeah right.

Ja joo ei liity tähän itse aiheeseen, on aika isot säästöt (en tiedä mikä kenellekin on isoa ) , voit vaikka laskea mitä tekee 350 euroa kuussa, reilu kymmenen vuotta ja siihen vielä korot ja muut voitot päälle.

Niin siis lähinnä ihmettelen tuota, "rahalla olisi pitänyt ostaa autot sun muut" -kommenttia, jos tosiaan rahaa on reilusti enemmän kuin se auton hinta, niin miksei sitä olisi voinut ostaa niillä säästöillä ja sillä lyhennyksen hinnalla sitten kartuttanut uudestaan niitä säästöjäsi sen 350 e/kk lisäksi. Siis miksi maksaa korkoja, jos löytyisi sama summa itseltäkin?

Pointti on ehkä se, että nyt myös mies maksaa sitä autoa, eikä pelkästään AP. Usein perheen miespuolinen henkilö on se ketä ne autot enemmän kiinnostaa, ja monesti auto on myös miehen käytössä.

Tuskinpa miehelle olis ollut ok se että hän maksaisi AP:n säästötilille samanlaista summaa kuin mitä maksaa autosta. Miehet on vaan omituisia otuksia.

 

[avioliitossa]

kaikki asiat on yhteisiä, paitsi jos on tehty avioehto. teillä näyttää olevan vaan ja ainoastaan sänky yhteinen asia... oletko varmasti naimisissa?

 

[viivi]

Ei ole kyllä minkäänlaista oikeutta miehellä suuttua. Hänelle vaan tuntuu olevan se ongelma, ettei pääse käyttämään sun vaivalla säästämiä rahoja. Jos on molemmat yhteiseen talouteen laittaneet ihan yhtä paljon rahaa, niin ei ole miehellä minkäänlaista nokan koputtamista asiaan. Eri asia olis, jos olisit väittänyt, et sulla ei ole rahaa osallistua ja olis salaa säästänyt. Nythän näin ei ole.

Kerroit lisäksi, että miehelläsi on kallis maku ja saahan hänellä ollakin, kun itse sen kustantaa. Mutta sun rahoja siihen ei tarvi käyttää, jos et niin halua. Itse jatkaisin kuten tähänkin asti. Mutta avioehdon vaatisin ja jos ei mies suostu, niin voi taas miettiä, et onko avioliiton pohja oikea.

Ja mulla ei ole sama tilanne, seurustelen miehen kans, jolla on tasan varmasti isot säästöt. Tulevaisuutta ajatellen tulee olemaan eri tilit ja omat raha-asiat pitäköön kumpikin omanaan. En halua selitellä omia kulutustottumuksiani ja suon sen ilomielin myös hänelle.

Niin, tuo se pointti on.

Hän on nyt sitä mieltä että kun sitä rahaa kerran on, niin miksi sitä ei käytettäisi. Ja keksii kokoajan kaikkea mitä pitäisi ja voisi ostaa, mutta kun on tähänkin asti voitu hommata kaikki mitä on tarvittu ilman että on tarvinnut säästöihin koskea. Ja on siis vihainen siitä että mulla onkin nyt rahaa...

 

[Micosa]

kaikki asiat on yhteisiä, paitsi jos on tehty avioehto. teillä näyttää olevan vaan ja ainoastaan sänky yhteinen asia... oletko varmasti naimisissa?

Jos ap:ltä kysyt.On AVOLIITOSSA kuten jo aloituksessa kertoi.

 

[endie]

Siis ääh, kyse on vaan siitä et mies suuttui kun olen "pimittänyt" rahojani häneltä ja että autonkin olisin voinut maksaa ja nyt kettuilee näistä jutuista.. ja tosiaan, hänestä niillä rahoilla vois ostaa vaikka mönkijän, yeah right.

Ja joo ei liity tähän itse aiheeseen, on aika isot säästöt (en tiedä mikä kenellekin on isoa ) , voit vaikka laskea mitä tekee 350 euroa kuussa, reilu kymmenen vuotta ja siihen vielä korot ja muut voitot päälle.

Niin siis lähinnä ihmettelen tuota, "rahalla olisi pitänyt ostaa autot sun muut" -kommenttia, jos tosiaan rahaa on reilusti enemmän kuin se auton hinta, niin miksei sitä olisi voinut ostaa niillä säästöillä ja sillä lyhennyksen hinnalla sitten kartuttanut uudestaan niitä säästöjäsi sen 350 e/kk lisäksi. Siis miksi maksaa korkoja, jos löytyisi sama summa itseltäkin?

Pointti on ehkä se, että nyt myös mies maksaa sitä autoa, eikä pelkästään AP. Usein perheen miespuolinen henkilö on se ketä ne autot enemmän kiinnostaa, ja monesti auto on myös miehen käytössä.

Tuskinpa miehelle olis ollut ok se että hän maksaisi AP:n säästötilille samanlaista summaa kuin mitä maksaa autosta. Miehet on vaan omituisia otuksia.

mun mielestä taas pointti on se, että otetaan lainaa vaikka ois käteiselläkin maksella asioita, yhteistä taloutta kun asutaan

 

[vieras]

Meillä on vähän samanlainen tilanne. Asuntolainaa on, mitä minä pääasiassa lyhennän, ja miehellä lisäksi säästöjä joita on enemmän kuin asuntolainaa. Mies on kuitenkin oman osuutensa asuntolainasta maksanut, ja minusta tilanne on ihan ok.

Mies on rahan kanssa tarkempi kuin minä, ja suon hänelle sen että omista tuloistaan säästää. Niin kauan kun meidän ei tarvitse näiden säästöjen kanssa nähdä nälkää. Tilanne olisi varmasti kovin toinen jos minun tuloni olisivat pienemmät.

Avioliitossa ollaan, joten se ero tässä on.

Sori, mun on ihan pakko kysyä, kun tosiaan en ymmärä kun ihmiset ovat avioliitossa ja silti jokaisella on OMAT rahat.... Ostatteko lapsillekin lelut puoliksi tai vuorottelen?

Musta on va ihan naurettava kun ihmiset menevat naimisiin koska rakastavat toisinsa ja haluavat elää yhdessä loppuun asti ja silti on "tä on mun ja tä on sun"..... (sori, jos tä on jotenkin tylysti sanottu)

Tästä on käyty monta keskustelua palstalla joten en ota enempää asiaan kantaa. Meillä on tietty jako siitä mitkä kulut kuuluu kenenkin maksettavaksi, ja molemmille jää omaa käyttörahaa näiden menojen jälkeen. Lasten tavarat ja lelut ostetaan kyllä yhteiseltä tililtä, johon molemmat siirtää kuukausittain tietyn määrän rahaa.

Jotkut ei ilmeisesti ymmärrä sitä että aviopuolisotkin voivat olla rahankäyttötottumuksiltaan tosi erilaisia, ja olisi väärin jos jompikumpi joutuisi kamalasti kärsimään siitä. Ei minusta olisi reilua jos toinen olisi kovin pihi ja toinen tuhlaavainen, että se tuhlaaja hukkaisin säästäväisen säästöt.

On monta tapaa hoitaa raha-asiat, ehkä teillä toimii paremmin jokin muu järjestely? Minä olen omaamme ihan tyytyväinen.

Juu, ei ollutkaan tarkoitus "syyttä ketään vääristä teoista", jokainen teke niin kuin tykkä . Mua va kiinnosta se että missä asioissa toinen esim. tuhlaa hirveästi?...musta kun tuntu että kaikki päätökset avioliitossa pitäisi olla yhteiset... Jos toinen tarvi jotain niin siitä keskustellaan ja ostataan tai sitten ei )))))

No meillä on tilanne se että mies ei ostaisi itselleen suunnilleen edes uusia sukkia, jos ei olisi pakko. Konkreettisesti osti uudet kengät vasta kun edellisistä tuli pohjasta vesi läpi. Eikä kyse ole siitä että olisi jotenkin pienituloinen vaan tää on vaan hänen luonne.

Minä ostan itselleni kenkiä, laukkuja vaatteita silloin kun minusta siltä tuntuu. Mutta jos tili olis yhteinen, tulisi huono omatunto siitä että käytän rahaa kun toinen on noin säästäväinen. Nyt kun on yhteisen tilin lisäksi myös omat, molemmat voi päättää rahankäytöstään enemmän itsenäisesti. Minä haluan että voin ostaa itselleni kengät, kasvohoidon, läppärin tai uuden puhelimen jos sellaista tarvitsen, ilman että neuvottelen asiasta yhtään kenenkään kanssa, paitsi oman pankkitilini, että löytyykö sieltä katetta vai ei.

 

[viivi]

Siis ääh, kyse on vaan siitä et mies suuttui kun olen "pimittänyt" rahojani häneltä ja että autonkin olisin voinut maksaa ja nyt kettuilee näistä jutuista.. ja tosiaan, hänestä niillä rahoilla vois ostaa vaikka mönkijän, yeah right.

Ja joo ei liity tähän itse aiheeseen, on aika isot säästöt (en tiedä mikä kenellekin on isoa ) , voit vaikka laskea mitä tekee 350 euroa kuussa, reilu kymmenen vuotta ja siihen vielä korot ja muut voitot päälle.

Niin siis lähinnä ihmettelen tuota, "rahalla olisi pitänyt ostaa autot sun muut" -kommenttia, jos tosiaan rahaa on reilusti enemmän kuin se auton hinta, niin miksei sitä olisi voinut ostaa niillä säästöillä ja sillä lyhennyksen hinnalla sitten kartuttanut uudestaan niitä säästöjäsi sen 350 e/kk lisäksi. Siis miksi maksaa korkoja, jos löytyisi sama summa itseltäkin?

Pointti on ehkä se, että nyt myös mies maksaa sitä autoa, eikä pelkästään AP. Usein perheen miespuolinen henkilö on se ketä ne autot enemmän kiinnostaa, ja monesti auto on myös miehen käytössä.

Tuskinpa miehelle olis ollut ok se että hän maksaisi AP:n säästötilille samanlaista summaa kuin mitä maksaa autosta. Miehet on vaan omituisia otuksia.

Siis me maksetaan autoa nopeasti pois, oli aika kallis hankinta mutta kuten olen jo todennut, ollaan aika hyvätuloisia molemmat. Mies vaan pistää kaiken haisemaan alta aikayksikön. Ja koska auto oli kallis hankinta ja tässä ei vielä naimisissa olla, ja se tuli enemmän miehen käyttöön (työmatkat ja harrastukset ) niin mielestäni on reilua että se maksetaan 50/50, olisi outoa jos olisin ostanut lähinnä miehen käyttöön auton omilla säästöilläni. Oman osuuteni toki olisin voinut säästöillä kustantaa, mitä en tehnyt. Enkä tekisi vieläkään jos sama tilanne tulisi eteen.